Lapsi vai työ?
Provosoiva otsikko, anteeksi! Ja pahoittelen myös etukäteen tästä alkavaa romaania.
Tilanne on nyt siis se, että olen kotiäitinä yhdeksän kuukautta vanhalle ihanalle tytölle ja suunnitelmissa on/oli olla hänen kanssa kotona vielä ainakin vuosi ellei jopa kaksi.
Nyt kuitenkin johtajani otti yhteyttä ja ilmoitti että firmassa olisi syksymmällä alkamassa unelmien projektini. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, voin todeta että kyseessä on sellainen projekti, josta olen haaveillut aika lailla siitä asti kun alastani innostuin (eli noin 15 vuotta) Tämän tyyppisiä hommia tulee erittäin harvoin ja voi olla että toista samanlaista ei urani aikana tule. Tarkkoja tietoja projektista ei ole vielä tullut, mutta itse arvioin sen kestoksi 4-7kk.
Kotiäitiys on ollut minun juttuni ja olen nauttinut (melkein) joka hetkestä. En ole työasioita miettinyt ollenkaan ennen tätä. Ja nyt on sitten vaikea päätös tehtävissä. Miehen työt eivät valitettavasti anna sen vertaa periksi että hän pystyisi tälle vuotta jäämään kotiin. Tammikuusta eteenpäin hänen olisi mahdollista olla kotona muutaman kuukauden, joten jos projekti venyy, niin silloin lapsi pystyy olemaan isänsä kanssa kotona. Minun isälläni taas on suunnitelmissa vuorotteluvapaa, jonka hän haluaa osaksi viettää täällä meidän luonamme, ajallisesti se ei kuitenkaan aivan passaa, minä joutuisin aloittamaan työt heinä-elokuussa, isäni pääsisi tulemaan tänne syyskuun puolivälissä. Lapsi siis joutuisi siis olemaan ulkopuolisen hoidossa 1-2 kuukauden ajan.
Asumme sellaisessa paikassa jossa on päiväkoteja myös vauvoille, mutta semmoinen tuntuu aika hurjalta. Olemme miettineet au pairia, kenelläkään kokemuksia tästä? Tuntuu vaan hieman hurjalta jättää lapsi nuoren tytön tai pojan huomaan. Ja lisäksi meillä ei ole oikein kotona tiloja au pairin mukavaan majoitukseen. Tietysti voi olla että vain 1-2 kuukautta kestävään pestiin ei ole tunkua.
Täällä on myös paljon sellaisia hoitajia joita voi palkata kotiin, mutta luotettava ja koulutettu nanny on hurjan kallis ja onhan se vähän hankala jättää lasta itsekseen tuntemattoman ihmisen kanssa.
Nyt olisi mahtava kuulla teidän kokemuksia pienen lapsen hoidosta? Mikä oli teille paras ratkaisu? Toisaalta haluan kieltäytyä projektista, mutta toisaalta tiedän ettei mitään samanlaista välttämättä tule koskaan vastaan. Jos mies/isäni pystyisi olemaan lapsen kanssa kokonaan tuon ajan, en epäröisi ollenkaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Joutuisitko olemaan työmatkoilla tai viikonloppuisin töissä?
Ei ole työmatkoja. Viikonloppuisin voi olla töitä, mutta mieshän on kotona silloin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Itse menin töihin kuopuksen ollessa 2 vuotta ja kuukauden. Nyt, kun kuopus täyttää kohta 16, kaduttaa. Lapsuus kuluu niin pian, työt eivät kuitenkaan ole koskaan kuin töitä, edes mielenkiintoisimmat projektit.
Ei koskaan kadu upeiden töiden tekemistä.
Noin pieni lapsi tarvitsee ÄIDIN. Ei pappaa eikä isää eikä hoitajaa vaan ÄIDIN.
Minä valitsisin työn. Isäsi ja miehesi järjestelyiden kanssa aika ulkopuolisella hoitajalla on pieni ja unelmaprojekteja tulee harvoin vastaan.
Minä laitoin lapsen hoitoon kun hän oli 1v4kk, kadun vieläkin vaikka lapsi on jo teini. Se varhaislapsuus on niin kovin lyhyt aika, eikä sitä saa takaisin. Työelämää on kuitenkin monia vuosikymmeniä.
Jäisitkö takaisin kotiin projektin jälkeen?
Sinulla on ihana tilanne, että isäsi ja miehesi voivat ottaa hoitovastuun melko pian työt aloitettuasi.
Laittaisin päiväkotiin ellen tuntisi palkattua hoitajaa hyvin. Tuolla "suuressa maailmassa" ei voi etukäteen tietää, millainen ihminen on lapsen kanssa, jos ei tunne häntä etukäteen, mutta päiväkodit ovat jotenkin valvottuja siellä, missä nyt asutte.
Ihanaa, että olet nauttinut kotona olemisesta. Nyt on uuden luvun aika!
Vierailija kirjoitti:
Jäisitkö takaisin kotiin projektin jälkeen?
Jäisin. Meillä on suunnitelmissa lähteä lapsen (ja mies liittyy myös seuraan myöhemmin) kanssa Suomeen ensi kevääksi.
AP
Tähän ei kukaan osaa vastata teidän puolestanne mitä kannattaisi tehdä. Omasta kokemuksesta sanon kuitenkin sen, että kotona lasten kanssa olemiseenkin ehtii kyllästyä, jos lapsia päättää hankkia enemmän kuin yhden. Ammattitaidosta kannattaa myös pitää kiinni!
Ihana tuo sinun isä! Olisiko hän siis valmis hoitamaan?
Kannattaa huomioida että päiväkodin aloitus on pitkälti yhtä sairastelua. Kun meidän 1-vuotias meni päivähoitoon, hän oli kipeänä vähän väliä, eikä siinä sitten vahempi ehtnyt paljon töissä olemaan kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo sinun isä! Olisiko hän siis valmis hoitamaan?
Joo, siis itse sitä ehdotti. Aiemminkin oli siis jo tulossa tänne viettämään osan vuorotteluvapaastaan. Hän on kyllä ihana, ollut jo 90-luvulla koti-isänä❤️
AP
Älä kieltäydy projektista. Olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, tosin lapsi jo puolitoista, mutta jouduin viemään lopullisesti kokopäivähoitoon, ei isovanhempia tai muita saatavilla.
Isäni puhui minua silloin ympäri. Hän sai minut ymmärtämään että kyse oli käännekohdasta urallani. Ja jälkeenpäin näin oli. Siitä on muilla tavoilla myöhemmin seurannut lapselle todella paljon hyvää. Etenin uralla niin että pystyin olemaan hänen koulunsa lähellä töissä, lyhentämään päivää kun hän aloitti koulun, saamaan työn jossa ei tehdä ylitöitä ja saan lomat koulun loma-aikoihin. Hyvät tulot joilla olen saanut hänelle turvatun lapsuuden ja nuoruuden, hyviä harrastuksia, hän voi valita hyvän koulun.
Kaikki tämä koska tartuin tilaisuuteen, vaikka jouduin viemään lapsen muutamaa kuukautta aiemmin hoitoon.
En sano ettei se ottanut koville, itkin ensimmäiset kaksi viikkoa töissä. Mutta oikea ratkaisu se kyllä oli.
Äitinä sitä on niin tunteella ja lapsen ehdoilla, ja niin kuuluu ollakin. Kyllä minullakin sydän särkyi laittaa lapsi hoitoon silloin. Mutta tiesin että tein sen toisella lailla lapsen parhaaksi.
Mies kotiin.
"Ei voi" ei ole tekosyy. Sinä olet jo 9 kk ladta kantanut ja kotona ollut. Nyt on piolison vuoro hoitaa osansa. Jos " työ ei anna periksi" voi siitä jo päätellä kuinka sitoutunut hän on perheeseen. Valitettavaa mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomioida että päiväkodin aloitus on pitkälti yhtä sairastelua. Kun meidän 1-vuotias meni päivähoitoon, hän oli kipeänä vähän väliä, eikä siinä sitten vahempi ehtnyt paljon töissä olemaan kuitenkaan.
Asia, jota ei olla taidettu vielä pohtia... Kiitos kun sanoit!
AP
Vierailija kirjoitti:
Mies kotiin.
"Ei voi" ei ole tekosyy. Sinä olet jo 9 kk ladta kantanut ja kotona ollut. Nyt on piolison vuoro hoitaa osansa. Jos " työ ei anna periksi" voi siitä jo päätellä kuinka sitoutunut hän on perheeseen. Valitettavaa mutta totta.
Hänellä on oma projektinsa meneillään, jota täytyy myös kunnioittaa. Ei minun työni mene millään tavalla hänen työnsä edelle. Tammikuusta eteenpäin hän voi jäädä kotiin. Ja minähän se itse olen tähän asti ollut se joka haluaa olla kotona, turha siitä on miestä syyllistää.
AP
Joo, tuo on totta että jos lapsi on ollut pitkälti vain kotona niin päivähoidossa tulee helposti sitten pöpöaltistuksen myötä sairauskierre. Eli se pitää valmiiksi miettiä miten nämä poissaolot hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomioida että päiväkodin aloitus on pitkälti yhtä sairastelua. Kun meidän 1-vuotias meni päivähoitoon, hän oli kipeänä vähän väliä, eikä siinä sitten vahempi ehtnyt paljon töissä olemaan kuitenkaan.
Asia, jota ei olla taidettu vielä pohtia... Kiitos kun sanoit!
AP
Vaikutinkohan nyt ihan tyhmältä :D Siis kyllähän tuon varmasti tiesi, sitä ei ollut vain vielä ehtinyt ottaa tähän pohdintaan mukaan.
AP
Menin töihin kun lapsi oli vuoden. Kyllä kannatti. Molemmat saivat mielekästä tekemistä ja lapsesta on kasvanut jo tasapainoinen teini. Meillä on tänä päivänä maailman läheisin ja lämpimin suhde. Päiväkoti ei ole mikään uhka. Naiset, joiden elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin lapset, kauhistelevat täällä töihin menoa. Loppupeleissä se on lapselle taakka, kun äiti yhden asian ihmisenä ripustautuu lapseen loppuiäkseen.
Joutuisitko olemaan työmatkoilla tai viikonloppuisin töissä?