Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vai työ?
05.06.2018 |
Provosoiva otsikko, anteeksi! Ja pahoittelen myös etukäteen tästä alkavaa romaania.
Tilanne on nyt siis se, että olen kotiäitinä yhdeksän kuukautta vanhalle ihanalle tytölle ja suunnitelmissa on/oli olla hänen kanssa kotona vielä ainakin vuosi ellei jopa kaksi.
Nyt kuitenkin johtajani otti yhteyttä ja ilmoitti että firmassa olisi syksymmällä alkamassa unelmien projektini. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, voin todeta että kyseessä on sellainen projekti, josta olen haaveillut aika lailla siitä asti kun alastani innostuin (eli noin 15 vuotta) Tämän tyyppisiä hommia tulee erittäin harvoin ja voi olla että toista samanlaista ei urani aikana tule. Tarkkoja tietoja projektista ei ole vielä tullut, mutta itse arvioin sen kestoksi 4-7kk.
Kotiäitiys on ollut minun juttuni ja olen nauttinut (melkein) joka hetkestä. En ole työasioita miettinyt ollenkaan ennen tätä. Ja nyt on sitten vaikea päätös tehtävissä. Miehen työt eivät valitettavasti anna sen vertaa periksi että hän pystyisi tälle vuotta jäämään kotiin. Tammikuusta eteenpäin hänen olisi mahdollista olla kotona muutaman kuukauden, joten jos projekti venyy, niin silloin lapsi pystyy olemaan isänsä kanssa kotona. Minun isälläni taas on suunnitelmissa vuorotteluvapaa, jonka hän haluaa osaksi viettää täällä meidän luonamme, ajallisesti se ei kuitenkaan aivan passaa, minä joutuisin aloittamaan työt heinä-elokuussa, isäni pääsisi tulemaan tänne syyskuun puolivälissä. Lapsi siis joutuisi siis olemaan ulkopuolisen hoidossa 1-2 kuukauden ajan.
Asumme sellaisessa paikassa jossa on päiväkoteja myös vauvoille, mutta semmoinen tuntuu aika hurjalta. Olemme miettineet au pairia, kenelläkään kokemuksia tästä? Tuntuu vaan hieman hurjalta jättää lapsi nuoren tytön tai pojan huomaan. Ja lisäksi meillä ei ole oikein kotona tiloja au pairin mukavaan majoitukseen. Tietysti voi olla että vain 1-2 kuukautta kestävään pestiin ei ole tunkua.
Täällä on myös paljon sellaisia hoitajia joita voi palkata kotiin, mutta luotettava ja koulutettu nanny on hurjan kallis ja onhan se vähän hankala jättää lasta itsekseen tuntemattoman ihmisen kanssa.
Nyt olisi mahtava kuulla teidän kokemuksia pienen lapsen hoidosta? Mikä oli teille paras ratkaisu? Toisaalta haluan kieltäytyä projektista, mutta toisaalta tiedän ettei mitään samanlaista välttämättä tule koskaan vastaan. Jos mies/isäni pystyisi olemaan lapsen kanssa kokonaan tuon ajan, en epäröisi ollenkaan.
Kommentit (48)
Eli sinun työsi ja projektisi eivät ole yhtä tärkeitä kuin miehesi. Lapsen tekoon on kuitenkin kaksi vaadittu.
Turha naisten valittaa pätkätöistä, pienemmistä palkoista ja johtapestien puutteesta. Teet karhunpalveluksen koko naiskunnalle.
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin töihin kun lapsi oli vuoden. Kyllä kannatti. Molemmat saivat mielekästä tekemistä ja lapsesta on kasvanut jo tasapainoinen teini. Meillä on tänä päivänä maailman läheisin ja lämpimin suhde. Päiväkoti ei ole mikään uhka. Naiset, joiden elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin lapset, kauhistelevat täällä töihin menoa. Loppupeleissä se on lapselle taakka, kun äiti yhden asian ihmisenä ripustautuu lapseen loppuiäkseen.
Näin minäkin olen ajatellut. Lapsi ei voi olla elämäni sisältö ja elämäntehtävä, se on hänelle aivan liian raskas taakka kantaa. Halusin että minulla on mielekäs työ johon uppoutua kun joudun luopumaan hänestä ja hän lähtee opiskelemaan, ja muistaa soittaa eka kerran kolmen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun työsi ja projektisi eivät ole yhtä tärkeitä kuin miehesi. Lapsen tekoon on kuitenkin kaksi vaadittu.
Turha naisten valittaa pätkätöistä, pienemmistä palkoista ja johtapestien puutteesta. Teet karhunpalveluksen koko naiskunnalle.
Häpeä.
Ovat yhtä tärkeitä, mutta omani ei ole tärkeämpi. Varsinkin kun miehelläni on jo meneillään oma projektinsa. Asia olisi täysin eri jos kummallakin olisi vasta alkamassa projekti, silloin olisimme yhtä lailla "velvoitettuja" jäämään kotiin.
Voin toki silti hävetä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun työsi ja projektisi eivät ole yhtä tärkeitä kuin miehesi. Lapsen tekoon on kuitenkin kaksi vaadittu.
Turha naisten valittaa pätkätöistä, pienemmistä palkoista ja johtapestien puutteesta. Teet karhunpalveluksen koko naiskunnalle.
Häpeä.
Taitaa trolli olla täällä kirjoittelemassa? Sen verran kärjekkäästi olet syyllistämässä ap:ta pohdinnastaan.
Tietenkin työ, jos se on ollut pitkäaikainen unelmasi. Ei niitä hyviä mahdollisuuksia satele joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ihmeessä tekemään se projekti. Lapsi pienten lasten päiväkotiin pariksi kuukaudeksi, sumplitte niin, että päivistä tulee mahdollisimman lyhyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun työsi ja projektisi eivät ole yhtä tärkeitä kuin miehesi. Lapsen tekoon on kuitenkin kaksi vaadittu.
Turha naisten valittaa pätkätöistä, pienemmistä palkoista ja johtapestien puutteesta. Teet karhunpalveluksen koko naiskunnalle.
Häpeä.Ovat yhtä tärkeitä, mutta omani ei ole tärkeämpi. Varsinkin kun miehelläni on jo meneillään oma projektinsa. Asia olisi täysin eri jos kummallakin olisi vasta alkamassa projekti, silloin olisimme yhtä lailla "velvoitettuja" jäämään kotiin.
Voin toki silti hävetä.
AP
Minä voin liittyä häpeäkerhoon! Pidin vanhempainvapaat, vaikka olen suurituloisempi kuin mieheni. Teimme näin, koska se oli koko perheen edun mukaista.
- Kahden lapsen äiti
Ei tuommoista suurta päätöstä kannata perustaa sille että ENTÄ JOS lapsi onkin sairaana. Kaikkialla siitä aina pelotellaan, mutta ei tuo todellakaan läheskään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa.
Terveisin päiväkodin hoitaja.