Lue keskustelun säännöt.
Isoisä otti päiväkodista väärän lapsen mukaansa
05.06.2018 |
Käy vähän sääliksi tuo pappa, ei ilmeisesti ole paljon ollut tekemisissä lapsen kanssa kun ei tunnistanut. Ja sitten syytetään vapaudenriistosta, vaikka henkilökunta itse antoi vieraan lapsen hänelle.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806042200991578_u0.shtml
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemat ovat olleet estyneitä hakemaan? Terassilla?
Eiköhän vanhemmat ole olleet töissä ja monessa työpaikassa ei pääse lähtemään vaikka työvuoro päättyisi. On asiakastapaamisia, puhelinneuvotteluja tai jos tässä tapauksessa äiti on kirurgi, niin pitäisikö leikkaus jättää kesken, jos on tullut komplikaatioita ja aikaa menee kauemmin.
Ihan vain tiedoksi, jotkut vanhemmat joutuvaat käymään töissäkin ja terassilla käymisestä voi uneksia vain unissa.
Ehkä sinulla siihen on mahdollisuus, mutta ei kaikilla, kun sinulle tuli terassi mieleen.En ole tuo terassityyppi, eikä tämä edelleenkään ole se pääpointti, mutta jos taaperon vanhemmilla on työ joka vaatii säännöllisesti työajan venymistä iltapäivisin tai jopa tilanteita joista on mahdoton lähteä (kirurgi leikkauksessa), niin luulisi, että varahakijuus järjestetään paremmin kuin vielä työelämässä olevan mummon varaan, joka ei välttämättä voi vastata puhelimeen päivän aikana. Entä jos äidin isäkään ei olisi vastannut puhelimeen?
Minä en ole ollut päivääkään elämssäni työttömänä ja kaksi lasta, enkä ole edes mitenkään kovin organisointikykyinen, mutta olen kyllä aina onnistunut järjestämään joko itseni, mieheni tai ennalta sovitun varahakijan hakemaan lapset ajoissa.
Minä taas yksinhuoltajana (isovanhemmat 100 km:n päässä) jouduin aina tyytymään vaatimattomiin työpaikkoihin ja urasta luopumiseen, koska kaikessa piti mennä lapsen ehdoilla. Tätä ei moni tajua. Jos jouduin olemaan pidempään töissä, suunnittelimme etukäteen sille päivälle päivähoitotoimiston kanssa varahoitopaikan lapselleni.
Tosiaan ihmettelen näitä uratykkejä, joilta kuluu iso osa työpäivästä lapsen hakijasta neuvottelemiseen. Vaihtakaa työtä. Ihan perheenne takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän ymmärtää miten tämmöinen tapahtuu.. Itse lastenhoitajana siis. Varsinkin toimintakauden alussa tai poikkeusaikoina (kuten kesäaikana jolloin toiminta saattaa olla supistettua) tulee hetkiä kun päiväkodin pihaan astelee äiti tai isä hakemaan lastaan eikä minulla ole aavistustakaan kenen vanhempia he ovat. Tunnen tietenkin oman ryhmän lapset ja heidän vanhempansa sekä mummon/vaarin jos tämä usein hakee mutta sitten kun valvonnan alla on myös muiden ryhmien lapsia niin tilanne mutkistuu.
?Todella huolestuttavaa, että te valvotte ja annatte sellaisia lapsia matkaan joita ette tunne. Mikä päiväkoti?
En ole lukenut vielä koko ketjua mutta siltävaralta, ettei kukaan ole vastannut sinulle kerron, että ihan mikä tahansa päiväkoti. Kesä- tai muu loma-aika ja flunssa-ajat on sijaisten aikaa eikä niitä lapsia opi heti tuntemaan.
Itsekin olen ollut hälytettynä sijaiseksi keskellä päivää ja ihmettelin, kun muut hoitajat eivät kertoneet talon tavoista tai lapsista ja olivat muutenkin vähän pihalla olevan oloisia, kävi ilmi, että ollaan kaikki sijaisia ja vaikka toiset sijaiset olivatkin sijaistaneen ryhmässä ennenkin eivät he kaikkea muistaneet.
Oliko päiväkodissa kaksi täysin samannimistä lasta? Nyt ymmärrän miksi vanhemmat haluavat lapsilleen mitä oudompia etunimiä.
Lapset muuttuvat nopeasti, ehkä pappa asuu toisella paikkakunnalla tai ei ole ollut tekemisissä lapsen kanssa, esim. perheriidan vuoksi.
Meidän päiväkodissa on 4 samannimistä tyttöä samassa ryhmässä. Koska sukunimetkin alkavat samalla kirjaimella kolmella, on (en laita oikeaa nimieä) on Mira 1, Mira 2 Mira 3 ja Mira 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti huono äiti kun en ole omia pilttejäni tunnistanut taaperojoukosta. Samanlaisia hattivatteja samanoloisissa vaatteissa kaksi tusinaa, niin kyllä siinä joutuu hetken omaansa kun katseella etsimään.
Myös meillä isovanhemmat ovat näitä parjattuja isovanhempia, jotka saattavat olla puolikin vuotta tapaamatta lapsia. Toiset asuvat 1000 kilometrin päässä ja toiset talvikuukausina 5000 kilometrin päässä.
Molemmat kuitenkin mielellään hakevat lapsia hoidosta, yllätyksenä lapsille, kun täällä ovat. Saattaa siinä mukulalaumassa olla vaikea tunnistaa omaa jälkipolvea. Etenkin kun lapset tuppaavat kasvamaan.Kyllä nyt lapsen kasvoista sentään pitäisi jo tunnistaa, onko kyseessä oma jälkeläinen vai ei. Vai voitko muka mennä niistäkin sekaisin? Ja tässä tapauksessa isovanhemmat asuvat kuitenkin kohtuullisen lähellä, joten tapaamisia tuskin on puolen vuoden välein.
...mutta kun ei ole tunnistanut. Ei se sillä muuksi muutu, että te tunnistatte koko kulmakunnan tenavat. Päiväkoti näkee lapsia varmasti vielä useammin ja silti meni lapset sekaisin.
Niin, isoisällä. Jos tilanteessa on puhuttu pelkillä lasten etunimillä (mikä on virhe) ja lapsi lähtee mukisematta vieraan sedän matkaan, niin mistä hoitajan olisi pitänyt osata päätellä, että isoisä viekin nyt väärän lapsen mennessään? Kyllä terve ja skarppi isoisä tunnistaa oman lapsenlapsensa kasvot!
Minä olen käsittänyt, että päiväkodeissa on hyvinkin tarkkaa, kenelle lapsen saa luovuttaa, ellei hakija ole sama tuttu kuin yleensä. Ilmeisesti kaikkialla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsen ulkonäkö muuttuu todella nopeasti.
Itse hermoilin rippijuhlissa, kun piti tunnistaa oma kummilapsi alttarilla siunatessa. Kaikilla samanlaiset valkoiset albat. Tytöillä voi olla monenlaiset kampaukset juuri sinä aamuna. Poika on voinut leikkauttaa hiuksensa eri tavalla. Ja kysymys kuitenkin 15-vuotiaista, joiden ulkonäkö ei muutu ja kasvu tapahdu vastaavalla nopeudella kuin taaperoiden.
(Ja uimahallissa altaalla kaikki lapset näyttävät keskenään samoilta, vaikka osa heistä on omia lapsiani.)
Etkö tunnista kummityttösi tai omien lastesi kasvojakaan? Onko mahdollista, että erehdyt luulemaan jotakuta vierasta lasta omaksesi, vaikka katsoisit häntä suoraan silmiin? Totta kai isossa joukossa lapset voivat mennä sekaisin, mutta tuskin enää lähietäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko päiväkodissa kaksi täysin samannimistä lasta? Nyt ymmärrän miksi vanhemmat haluavat lapsilleen mitä oudompia etunimiä.
Kun esikoisemme meni kouluun, oli samalla luokalla viisi poikaa, joilla oli sama etunimi. - Olisi ollut kuusi, jos esikoisemme olisi ollut poika, koska sen nimen mekin olisimme pojalle antaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin syy, kun antaneet vieraan lapsen. Muita on turhaa syyttää.
Silloin kun isoisä ei tapaa lapsenlastaan usein on ymmärrettävää, että ei tunnista helposti. Varsinkin kun lapsi on samanniminen ja ikäinen kuin oma lapsenlapsi.
Luulen, et tapaus aiheuttaa uuden käytännön jatkossa. Miten varmistua et oikea lapsi oikealle hakijalle.
Miksei voi olla jotain tarkistuskysymystä, niin kuin tietoturvassa?
Esim. Mikä on perheen koiran nimi?
Vanhemmat sitten kertovat varahakijalle, mitä pitää vastata.
Kyllä sellainen pottunokkainen suomalainen maatiaislapsi voikin mennä sekaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko päiväkodissa kaksi täysin samannimistä lasta? Nyt ymmärrän miksi vanhemmat haluavat lapsilleen mitä oudompia etunimiä.
Kun esikoisemme meni kouluun, oli samalla luokalla viisi poikaa, joilla oli sama etunimi. - Olisi ollut kuusi, jos esikoisemme olisi ollut poika, koska sen nimen mekin olisimme pojalle antaneet.
Aleksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän ymmärtää miten tämmöinen tapahtuu.. Itse lastenhoitajana siis. Varsinkin toimintakauden alussa tai poikkeusaikoina (kuten kesäaikana jolloin toiminta saattaa olla supistettua) tulee hetkiä kun päiväkodin pihaan astelee äiti tai isä hakemaan lastaan eikä minulla ole aavistustakaan kenen vanhempia he ovat. Tunnen tietenkin oman ryhmän lapset ja heidän vanhempansa sekä mummon/vaarin jos tämä usein hakee mutta sitten kun valvonnan alla on myös muiden ryhmien lapsia niin tilanne mutkistuu.
?Todella huolestuttavaa, että te valvotte ja annatte sellaisia lapsia matkaan joita ette tunne. Mikä päiväkoti?
No onpa tarkoitushakuisesti lainattu kommenttia. Aika törkeää pätkäistä se olennaisin pois. Tuo, jonka kommentti on pätkäisty, nimen omaan kertoo, että hän kysyy aina (hakijan loukkaantumisen uhallakin) koko nimeä, ettei tuollaista pääsisi tapahtumaan. Ja pohtii olisiko tuossa uutisen tapauksessa vaikuttanut hoitajien ärtymys tilanteeseen. Hyi sinua trollaaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kun minun ikäisilleni 50+ ei tahdo löytyä työpaikkoja, vaikka voimme joustaa yötäpäivää ja lomailla vaikka toukokuussa! Työkokemusta kertynyt valtavasti.
Kun matkustin lentokoneessa yksin lapsena. Heille oli ilmoitettu, että tätini ottaa vastaan. Täti oli laittanut miehensä hakemaan. Vaikka ilmoitin tuntevani miehen, minua ei luovutettu, vaan piti odottaa täti hakemaan.
Meni asian vierestä, mutta muistui 90-luvulta mieleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsen ulkonäkö muuttuu todella nopeasti.
Itse hermoilin rippijuhlissa, kun piti tunnistaa oma kummilapsi alttarilla siunatessa. Kaikilla samanlaiset valkoiset albat. Tytöillä voi olla monenlaiset kampaukset juuri sinä aamuna. Poika on voinut leikkauttaa hiuksensa eri tavalla. Ja kysymys kuitenkin 15-vuotiaista, joiden ulkonäkö ei muutu ja kasvu tapahdu vastaavalla nopeudella kuin taaperoiden.
(Ja uimahallissa altaalla kaikki lapset näyttävät keskenään samoilta, vaikka osa heistä on omia lapsiani.)
Etkö tunnista kummityttösi tai omien lastesi kasvojakaan? Onko mahdollista, että erehdyt luulemaan jotakuta vierasta lasta omaksesi, vaikka katsoisit häntä suoraan silmiin? Totta kai isossa joukossa lapset voivat mennä sekaisin, mutta tuskin enää lähietäisyydellä.
En ole tuo aikaisempi, mutta olen kasvosokea. En meinannut tunnistaa aikanaan tuoretta poikaystävääkään bussissa. Sukulaiset menee vieläkin joskus sekaisin. Ollessani töissä ala-asteella muutamat lapsista olivat niin samannäköisiä että menivät ihan aina sekaisin vielä muutaman kuukauden päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemat ovat olleet estyneitä hakemaan? Terassilla?
Villi veikkaus, että oisko vanhemmat ollut töissä?
Eli työ olisi heille tärkeämpää, kuin oman lapsensa huolehtiminen päiväkodista pois. Kaikenlaisia vanhempia
Meillä on töissä äitejä ja isiä, jotka napakasti ilmoittaa, koska heidän pitää viimeistään lähteä töistä, että ehtivät sovittuun aikaan päiväkodille. Eli kyllä vanhemmatkin voisivat pitää kiinni sopimistaan asioista. Olisi oikeanlaista solidaarisuutta työpaikoillakin, kun ei aina vaan joustettaisi loputtomiin työaikojen venymisissä, mistä seuraa se että odotetaan kaikkien työntekijöiden joustavan aina.
Kannattaa olla sen lapsenlapsen kanssa mahd. paljon. Mun lapsenlapsen 1v kasvoille leviää aina leveä hymy, kun näkee mut. Ei voi ulkopuolisetkaan erehtyä siitä, että olemme läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti huono äiti kun en ole omia pilttejäni tunnistanut taaperojoukosta. Samanlaisia hattivatteja samanoloisissa vaatteissa kaksi tusinaa, niin kyllä siinä joutuu hetken omaansa kun katseella etsimään.
Myös meillä isovanhemmat ovat näitä parjattuja isovanhempia, jotka saattavat olla puolikin vuotta tapaamatta lapsia. Toiset asuvat 1000 kilometrin päässä ja toiset talvikuukausina 5000 kilometrin päässä.
Molemmat kuitenkin mielellään hakevat lapsia hoidosta, yllätyksenä lapsille, kun täällä ovat. Saattaa siinä mukulalaumassa olla vaikea tunnistaa omaa jälkipolvea. Etenkin kun lapset tuppaavat kasvamaan.Kyllä nyt lapsen kasvoista sentään pitäisi jo tunnistaa, onko kyseessä oma jälkeläinen vai ei. Vai voitko muka mennä niistäkin sekaisin? Ja tässä tapauksessa isovanhemmat asuvat kuitenkin kohtuullisen lähellä, joten tapaamisia tuskin on puolen vuoden välein.
...mutta kun ei ole tunnistanut. Ei se sillä muuksi muutu, että te tunnistatte koko kulmakunnan tenavat. Päiväkoti näkee lapsia varmasti vielä useammin ja silti meni lapset sekaisin.
Niin, isoisällä. Jos tilanteessa on puhuttu pelkillä lasten etunimillä (mikä on virhe) ja lapsi lähtee mukisematta vieraan sedän matkaan, niin mistä hoitajan olisi pitänyt osata päätellä, että isoisä viekin nyt väärän lapsen mennessään? Kyllä terve ja skarppi isoisä tunnistaa oman lapsenlapsensa kasvot!
Ei ole ollut mahdollista käsittää väärin mitä lasta on tultu hakemaan, koska silloinhan lupa lapsen luovuttamiseen olisi kysytty tämän toisen lapsen äidiltä, eikä sitä lupaa olisi saatu.
Tuossa iässä lapsen ulkonäkö muuttuu todella nopeasti.
Itse hermoilin rippijuhlissa, kun piti tunnistaa oma kummilapsi alttarilla siunatessa. Kaikilla samanlaiset valkoiset albat. Tytöillä voi olla monenlaiset kampaukset juuri sinä aamuna. Poika on voinut leikkauttaa hiuksensa eri tavalla. Ja kysymys kuitenkin 15-vuotiaista, joiden ulkonäkö ei muutu ja kasvu tapahdu vastaavalla nopeudella kuin taaperoiden.
(Ja uimahallissa altaalla kaikki lapset näyttävät keskenään samoilta, vaikka osa heistä on omia lapsiani.)