Lue keskustelun säännöt.
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
"Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä."
Tämä on kyllä aika alentuvaa tekstiä. Ikään kuin kaikki köyhät olisivat ihan reppanoita.
Näissä keskusteluissa ei myöskään yleensä oteta esille ihmisten erilaisia luonteita. En siis tarkoita kykyjä tai taitoja (synnynnäisiä tai opittuja), en myöskään resursseja tms., vaan puhun ihmisen perusluonteesta, joka lienee aika lailla muuttumaton.
Jotkut ihmiset ovat esimerkiksi luonnostaan suunnitelmallisia, harkitsevia, pitkäjänteisiä, säästäväisiä jne. Näille ihmisille vaikka tarkan budjetin tekeminen ja siinä pysyminen on luontevaa ja helppoa. Saattaa tuottaa jopa mielihyvää. Ovat he sitten köyhiä tai varakkaita. Jotkut ovat sitten täysin toisenlaisia, eivätkä he ole sen huonompia ihmisiä, ainoastaan erilaisia.
Itse pystyn venyttämään penniä ja harkitsemaan kulutustani tarkkaan, mutta se ei ole minulle luontevaa, en pidä siitä ja se suoraan sanoen stressaa, masentaa ja ketuttaa niin, että joskus tekisi mieli huutaa suoraa huutoa. Se vie niin paljon iloa elämästä! Ei se myöskään anna mitään tyydytystä tai kohota itsetuntoani tai -kunnioitustani millään lailla, että koen osaavani tai hallitsevani jotain sellaista, joka on pakon sanelemaa ja johon minun pitää vastentahtoisesti alistua. Minä haluan ennemmin nauttia elämästä kuin tuntea ylpeyttä siitä, että olen taitava kituuttelija. :D
En ole materialisti enkä ole sinällään tavaran perään, mutta olen kuitenkin esteetikko. Ja sekin on perusluonteessani eikä se lähde sieltä kulumallakaan. En siis viihdy esim. rumissa (omasta mielestäni) vaatteissa enkä rumassa kodissa. Estetiikalla on yllättävän iso vaikutus mielialaani ja jopa mielenterveyteeni. Onneksi olen luova ja mielikuvituksekas, joten pystyn taikomaan kauneutta pienelläkin rahalla. Mutta silti joskus meinaa itku tulla. :(
Ylipäätään ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että köyhä ei saisi lainkaan nauttia tai iloita elämästään, ovat mitä todennäköisimmin onnettomia ja tyytymättömiä omaan elämäänsä. Nimittän jos on todella onnellinen, haluaa muidenkin olevan sitä, riippumatta sosiaalisesta tai ekonomisesta asemasta (tai mistään muustakaan). Oikeasti onnellinen myös ymmärtää, että muiden onni ei ole häneltä itseltään pois. :)
Minä taas otan sen alentuvana että pidät minua jotenkin luonnostaan vastuuttomana ja leväperäisenä tai muutenvain huonompana ihmisenä. Minulla on mielenterveysongelmia ja se on täysin eri asia. Otin aiheen esiin siksi koska minä en pysty tienaamaan mitenkään tällä hetkellä omilla voimavaroillani. Jopa työkkärin rahoihin päästäkseen täytyisi olla valmis ottamaan vastaan täyspäiväistä työtä. Ja jos taas teen osa-aika tai silpputyötä silloin tällöin niin se raha vain yksinkertaisesti poistetaan tt-tuesta jolloin hyöty on nolla. Muuten kiva että otat säästämisen eräänlaisena harrastuksena, mutta minä haluaisin vähine voimine keskittyä muuhunkin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Miksi jokaisen pitäisi elää osa elämästään köyhyydessä? Mitä lisäarvoa siitä olisi kenellekään? Toimeentulo omalla työllä on se, joka kaikkien tulisi kokea elämässään.
Opettaisi empatiaa.
Ei kyllä tunnu toimivan, köyhät ovat epäempaattisimpia ihmisiä mitä maa päällään kantaa. Ovat vihaisia, katkeria ja jopa aggressiivisia.
Vaihtoehtoja on monia, myös lasten kanssa touhiamiseen löytyy paljon halpaa ja ilmaista, myös lasten hankinta on yksi vaihtoehto, jos ei kestä edes omaa elämäänsä, niin ei kannata lapsia hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Miksi jokaisen pitäisi elää osa elämästään köyhyydessä? Mitä lisäarvoa siitä olisi kenellekään? Toimeentulo omalla työllä on se, joka kaikkien tulisi kokea elämässään.
Opettaisi empatiaa.
Ei kyllä tunnu toimivan, köyhät ovat epäempaattisimpia ihmisiä mitä maa päällään kantaa. Ovat vihaisia, katkeria ja jopa aggressiivisia.
Ja jopa toisilleen kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelin aikoinaan matalapalkkaisessa työssä ja osan ajasta opiskelin omaehtoisesti. Sain jonkin verran asumistukea ja pakollisten laskujen jälkeen (pakolliset laskut oli tuolloin vuokra joka sisälsi netin, sähkö, puhelinlasku sekä kotivakuutus) käteen jäi suurinpiirtein saman verran kuin mitä toimeentulotuen perusosa on. Välillä saattoi jäädä hitusen enemmän, välillä vähän vähemmän.
Riitti ihan ok:sti ruokaan ym. kodin hoitoon liittyviin tarvikkeisiin, hygieniatarvikkeisiin, satunnaisesti ostettuihin vaatteisiin ja kenkiin (osan ostin uutena, osan kirppiksiltä) sekä joskus leffakäynteihin tms. Kävinpä jopa ystävien kanssa oluella silloin tällöin, kuukausitasolla puhutaan ehkä 0-15e.
Toki en polta, en tarvinnut julkisen liikenteen matkakorttia, en omistanut lemmikkejä ja lääkkeitäkään en tarvinnut kuin joskus jotain nenäsumutetta ja särkylääkettä.
Mihinkään satojen eurojen ostoksiin ei rahatilanne toki taipunut. Olen vanhemmilleni kiitollinen kun ostivat tietokoneeseen uuden keskusyksikön hajonneen tilalle. Ilman sitä opiskelujen saattaminen loppuun olisi ollut mahdotonta.
Nykyään onkin paremmin palkattu vakityö.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali uli uli. Kyllä syy köyhyyteen löytyy peiliin katsomalla: osaanko mitään, mistä maksettaisiin? Lues nyt tämä ja MIETI.
En lukenut.
Toivon, että pääset kokeilemaan parantumattomaan syöpään sairastumista, elämistä pienillä tuloilla vuodesta toiseen ja sen, että joudut vuoden aikana käyttämään lääkkeisiin kahden kuukauden tulosi. Lääkkeesi on loppu yhdeksän kuukautta ja joudut ostamaan tuotteita, joita ei korvata.
Pidän peukkuja, että pääset tähän bingoon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vali vali uli uli. Kyllä syy köyhyyteen löytyy peiliin katsomalla: osaanko mitään, mistä maksettaisiin? Lues nyt tämä ja MIETI.
En lukenut.
Toivon, että pääset kokeilemaan parantumattomaan syöpään sairastumista, elämistä pienillä tuloilla vuodesta toiseen ja sen, että joudut vuoden aikana käyttämään lääkkeisiin kahden kuukauden tulosi. Lääkkeesi on loppu yhdeksän kuukautta ja joudut ostamaan tuotteita, joita ei korvata.
Pidän peukkuja, että pääset tähän bingoon mukaan.
Kyllähän kaikki tarpeelliset lääkärien määräämät lääkkeet korvataan. Joten tälläinen väite on ihan hatusta vedetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Ei edes kannata käydä kaupoissa joissa on ilmaiset "plussapiste" menetelmät. Ne plussapisteet on laitettu ruokien hintoihin mukaan, eli periaatteessa olet miinuksella vaikka saisit plussapiste seteleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli hyvä. Laita se vielä johonkin lehteen. Vaikka Hesarin mielipideosastolle.
Lisäsin vielä, että hyvätuloiset akateemiset luulevat tietävänsä, mitä köyhyys on, kun olivat hetken "köyhiä" opiskellessaan.
Se on kuitenkin ihan eri juttu. Opiskelu kestää vain hetken ja siinä on toive koko ajan paremmasta. Opiskelijaruokalassa syö monipuolisesti halvalla, lähes ilmainen terveydenhoito YTHS:ssä. Ainekerhoissa harrastetaan halvalla. Muut samanikäiset ovat samassa jamassa.
Itse olen akateeminen ja jäin nuorena sairaseläkkeelle. Tämä köyhyys on erittäin ahdistavaa.
Lisäksi nuorena parikymppisenä köyhyys ei näy päällepäin samalla tavalla kuin keski-iässä, jolloin se ulkoinen olemus määrittää sinut ihmisten silmissä. Näkee helposti kun ei ole varaa hoitaa itseään, emme ole ikuisesti siloposkisina. Mulla se häpeä on niin suuri. En käy ihmisten ilmoilla, kuin hyvin harvoin, että ei kosmetiikka kulu. Ei ole varaa ostaa edes puhdistusaineita joka päivän tarpeisiin. Vaatteiden ja kenkien kanssa sama juttu. Kotia ei ole vara laittaa = häpeä, en kutsu ketään. Ei ole varaa uusia ruoanlaittovälineitä, monia puuttuu. Ei tämä ole enää elämisen arvoista. Lapsiperheille pitäisi taata edes jonkinlainen kohtuullinen toimeentulo. Nykyaikana ei pärjää mitenkään minimituilla. Se tarkoittaa neljän seinän kopissa istumista, itse näen jo nälkää, että lapseni saisi jotain. Sairas maa, niin lyhytnäköistä puuhaa. Kyllä tässä ahdingossa lapseltakin menee kohta mielenterveys.
Ymmärrän hyvin aloittajaa ja sinua. Mulle on riittänyt marketin dödö, suihkugeeli, shampoo ja hoitoaine jo vuosikymmeniä. En käytä muuta kosmetiikkaa. Kehtaan hyvin mennä kauppakeskukseen 80-luvun tuulipuvussa, jonka housuissa on palkeenkieli. Tämä johtuu vain siitä, että suurituloisena ja velattomana mulla on olemassa sekin vaihtoehto, jota sinä kaipaat. Mulla on siis vaihtoehtoja ja köyhältä näyttäminen on valintani. Suurin osa tuntemistani ihmisistä varmasti pitääkin minua köyhänä eikä mulla ole mitään tarvetta korjata heidän käsityksiään. Kavereissani on köyhiä, jotka näyttävät varakkaammilta kuin minä eikä minusta siinä ole mitään väärää.
Tämä on se juttu. Uskoisin ettei tekisi pahaa mennä ulos laittamattomana, jos olisi varakas. Katsokaa vaikka Hollywood julkkiksia minkä näköisinä ne joskus tallaa kaduilla. Olen sanonut äidilleni jolla ei varaa vaatteisiin eikä kampaajaan, että nehän voi luulla sua ökyrikkaaksi, rikkaat on monesti tuollaisi. Eipä tuo paljon lohduta.
Puhut asiaa. Olen ollut työttömänä ja töissä hyväpalkkaisessa työssä. Työttömyysaikana en ehtinyt omaksua työttömän identiteettiä, mutta huomasin joskus kiinnittäväni hieman enenmmän huomiota hyvin pukeutuviin ihmisiin. Saatoin lähteä kauppaan ikivanhoissa collegehousuissa ja crocseissa (ilman meikkiä ja tukka ponnarilla). Tein näin toisinaan, vaikka olin vielä työssä.
Tiesin kuitenkin työttömänäkin ollessani, että kaapista löytyy iltapukuja, coctail-asuja, jakkupukuja, merkkivaatteita, useita erilaisia takkeja eri käyttötarkoituksiin jne. Työttömänä en niitä kuitenkaan käyttänyt kuin ainoastaan erityisissä tilanteissa. Kun palasin työelämään, niin heitin nämä vanhat työttömänä käyttämäni rytkyt keräykseen. Nyt on ostettu uudet kotirytkyt tilalle ja niillä mennään edelleen Lidliin ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on vakavien sairauksien lisäksi sellainen aihe, että siitä on turha mielipidettään kertoa, ellei sitä ole itse kokenut. Ilman kokemuspohjaa asiasta mielipiteelläsi ei ole MITÄÄN painoarvoa. Turhia sanoja maailmaan kyllä mahtuu, sisään yhdestä korvasta, ulos toisesta.
Mulla ei ole mitään mielipidettä köyhyydestä. Eikä vakavista sairauksista. Ei edes niistä vakavista sairauksista, jotka itse olen sairastanut. Shit happens. Eikä mua ole vakavasti sairastuttuani kiinnostanut lääkärin mielipide sairaudestani eikä se, onko lääkärillä omakohtaista kokemusta ko sairaudesta. Mua on kiinnostanut vain, mitä sairaudelleni voi tehdä, mitä ei kannata tehdä ja voinko tehdä jotain, joka estää sairauden uusimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon oikein hyvin. Myös ystäväni pitäisi tehdä elämänmuutos raha-asioidensa suhteen pariksi kolmeksi vuodeksi ja tiedän, että se aika tuntuisi hänestä liian pitkältä. Varsinkin, kun sinä aikana voi tapahtua jotain muuta, mikä estääkin toteuttamasta tavoitettaan. Rahavaikeudet on vähän niinkuin merkittävä ylipainokin eli nopeaa konstia ei ole vaan pitää olla kärsivällinen ja valmis uhraamaan mukavuudestaan.
Tässäpä se keskituloisen harha tuleekin nätisti esille. Kun keskituloinen säästää, hän tinkii mukavuudestaan: herkkuruuista, maksullisista viihdepalveluista, siirtää vaatehankintoja jne. Köyhä ei lähde tällaisesta elintasosta, joten kun köyhä säästää, se tarkoittaa että hän syö esim. pelkkää kaurapuuroa viikkotolkulla koska ruokabudjetti on ennestään niin pieni ettei siitä muuten jää säästöön. Muita mahdollisia säästökohteita ovat lääkkeet, hygienia (säännöstellään wc-paperia, peseydytään pelkällä vedellä) ja liikkuminen (kyllähän sitä 10km suuntaansa kävelee räntäsateessa ja helteelläkin jos on pakko). Kun toimeentulotuki on mitoitettu minimitason elämiseen, niin tällaisia säästökuureja pidetään vähän väliä.
En tarkoittanut tuollaisia mukavuuksia. Vaan esimerkiksi sitä, että muuttaisi pienempään asuntoon (hänen asuinpaikkakunnallaan niitä on) . Ennenkuin joku sanoo, että ei kannata parin sadan euron vuoksi muuttaa, niin hänen kohdallaan tuo pari sataa joka kuukausi kolmen vuoden ajan riittäisi maksamaan velat pois. Tai luopumista autosta ja kulkemaan 2,5 kilometrin työmatkan kävellen tai pyörällä. Tällä tavalla hän pääsisi veloistaan eroon jo kahdessa vuodessa. Jos hän tekisi molemmat, hän pääsisi eroon veloistaan vieläkin nopeammin. Kyse ei siis ole mistään viikkokausien kaurapuuron syömisistä.
Jos hän saa asumistukea, niin tuo parinsadan euron säästö voi yllättäen kutistua monella kymmenellä eurolla, kun asumistuki lasketaan uudelleen. Eli ratkaisut eivät aina ole niin yksinkertaisia. Tämä tukiviidakko on rakennettu niin, että järjellä ajatellenhan tuon pitäisi mennä noin, mutta ei mene. Olen samaa mieltä autosta, 2,5 km voisi aivan hyvin kulkea jalan. Ehkä hänellä on muita syitä pitää autoa, mistä et tiedä? Ehkä hän kuitenkin on onnellisempi näin, kun on vähän kivempi asunto ja auto, vaikka onkin velkaa ja elämä niukkaa.
Kun jäin työttömäksi mulla oli 8 pulloa kalliita hajuvesiä. Kun palasin töihin, oli pullojen määrä vähentynyt kolmeen.
Vierailija kirjoitti:
Totta puhutte.
Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.
Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.
En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.
Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.
Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.
Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.
Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.
Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi.
Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.
Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.
Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.
Elarit saa kyllä Kelasta, tyhmä olet jos et hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse keräisin pulloja jos se vaan olisi täällä järkevää. Olen joskus kerännytkin, mutta täällä on niin vähän, että ei kannata ottaa kuin vaan ne mitä näkee ja tunnustan etten aina viitsi yhtä pulloa mukana raahata. Jos olisi hyvä "apaja" niin voisin olla siellä vaikka koko päivän. Sitten aina raivostun, kun näen esim joissakin uutisissa kuvia jostakin festari alueesta ja näen sen pullojen määrän siellä. Että ihmiset jättävät "rahat" sinne lojumaan. Kyllä itselle kelpaisi, mutta asun täällä keskellä ei mitään eli turha toivo edes päästä sinne paikan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Älypuhelimen saa korottomalla osamaksulla alle 3 €/kk. Usein ei olekaan kyse rahan puutteesta vaan siitä ei osata etsiä tarjouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vali vali uli uli. Kyllä syy köyhyyteen löytyy peiliin katsomalla: osaanko mitään, mistä maksettaisiin? Lues nyt tämä ja MIETI.
En lukenut.
Toivon, että pääset kokeilemaan parantumattomaan syöpään sairastumista, elämistä pienillä tuloilla vuodesta toiseen ja sen, että joudut vuoden aikana käyttämään lääkkeisiin kahden kuukauden tulosi. Lääkkeesi on loppu yhdeksän kuukautta ja joudut ostamaan tuotteita, joita ei korvata.
Pidän peukkuja, että pääset tähän bingoon mukaan.
Tässäpä hyvä esimerkki epäempaattisesta köyhästä. Sydän puhdasta kissankultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Älypuhelimen saa korottomalla osamaksulla alle 3 €/kk. Usein ei olekaan kyse rahan puutteesta vaan siitä ei osata etsiä tarjouksia.
Osamaksut ovat huonoin tapa ostaa yhtään mitään sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Yllättäviä menoja voi tulla ja jos on osamaksuja hartioilla, niin ne voivat nopeasti mennä ulosottoon lisäkustannuksien kanssa, kun rahaa ei ole. Parempi olisi säästää se 3e/kk ja ostaa sitten puhelin kun on se raha säästetty kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Älypuhelimen saa korottomalla osamaksulla alle 3 €/kk. Usein ei olekaan kyse rahan puutteesta vaan siitä ei osata etsiä tarjouksia.
Osamaksut ovat huonoin tapa ostaa yhtään mitään sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Yllättäviä menoja voi tulla ja jos on osamaksuja hartioilla, niin ne voivat nopeasti mennä ulosottoon lisäkustannuksien kanssa, kun rahaa ei ole. Parempi olisi säästää se 3e/kk ja ostaa sitten puhelin kun on se raha säästetty kasaan.
Yksittäinen 3 € osamaksu ei kaada kenenkään taloutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Joo, kuvittelet tekeväsi ystävänpalveluksen, mutta kuten tuolla edellä kirjoitettiin, niin tutkitusti jatkuvassa köyhyydessä eläminen täyttää ajatukset sillä tavalla, että on mahdotonta nähdä yhtä objektiivisesti tulevaisuuteen ja arvioida erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Totta kai sinä hyvin toimeentulevana pystyt kehittelemään vaikka mitä ratkaisuja labyrintti-kaverillesi, koska sinun mielesi ei ole jatkuvan rahahuolen valtaamat, joka aiheuttaa sen, että kaikki muut tärkeät asiat jäävät akuuttien asioiden jalkoihin. Siinä ei paljon pitkän ajan suunnitelmia pysty itsenäisesti tekemään. Ajautuu tietynlaiseen putkiajatteluun, jossa nimenomaan tarvitsisi sitä ulkopuolista apua tilanteesta pois pääsemiseen. Vähän sama kun tulipaloa sammuttavaa tyyppiä kehotetaan keksimään istumaratkaisu puolen vuoden päästä olevaan järjestettävään sukukokoukseen. "Kyllä minä vain ulkopuolisena tiedän monia ratkaisuja, mutta kaverin mielessä on vain jostain kumman syystä tulipalo. No, odotanpa, koska hän keksii itse tulipaloltaan toimivia ratkaisuja näihin istumajärjestyksiin liittyen..."
Ulkopuolisen antamat ratkaisuehdotukset yleensä saavat aikaiseksi vain vastarintaa. Sen näkee hyvin tältä palstaltakin, kun joku yrittää antaa neuvoja. Yhteen ratkaisukeinoon löytyy heti kymmenen syytä, miksi keino ei voi onnistua. Motivaatio syntyy parhaiten omasta oivalluksesta.
Ja tämä johtuu siitä, että tilannetta kokemattomien neuvot ovat usein huonoja. Eivät ymmärrä ottaa huomioon oleellisia seikkoja.
Ja tästä syystä onkin parempi, että ihminen itse oivaltaa keinot.
Ei vaan tästä syystä, ystävä esim. kannustaa menemään talous- ja velkaneuvojalle, joka pystyy auttamaan. Etkö vieläkään tajua, että jos ahdinko on tarpeeksi kova, niin ratkaisuja on vaikea löytää. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että köyhyydestä muistuttaminen alentaa ihmisen kognitiivista kapasiteettia jopa enemmän kuin vakava univelka. Jos apua ei saa, ei tilannetta välttämättä pysty itsekseen muuttamaan.
Olin tt tuella monia monia vuosia. Olen ollut hitusen paremmilla tuilla tt tuista (periaatteessa ihan sama kun otetaan pois kuntouttavasta tulevat kustannukset) jo vuosia.
Joten kyllä, minulla on kokemusta tästä monista vuosista, ei muutamasta kuukaudesta.