Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Juuri näin. Kaiken huipuksi juuri kaikista köyhimpien arki on kallistunut tämän vuosituhannen puolella eniten:
https://yle.fi/uutiset/3-10234688
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin säästää kampaajakäynneistä. Kävin viimeksi kampaajalla vuonna 2011 ja menen seuraavan kerran vuonna 2021.
Totta puhutte.
Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.
Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.
En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.
Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.
Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.
Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.
Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.
Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi.
Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.
Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.
Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali uli uli. Kyllä syy köyhyyteen löytyy peiliin katsomalla: osaanko mitään, mistä maksettaisiin?
Öö, ap kirjoitti saaneensa vakituisen työpaikan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta puhutte.
Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.
Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.
En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.
Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.
Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.
Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.
Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.
Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi.
Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.
Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.
Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.
No mikset muuta Venäjälle? Siellä on edullista.
Seija, Viipuri
Tässä tuli varsinainen säästöneuvojen kuningas. Muuttakaa köyhät Venäjälle, mitä h...iä oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain köyhyyden kokenut tietää, miten kurjaa ja terveydellekin haitallista on aina tinkiä ruoasta. Nytkin tekisi aina kaupassa mieli ostaa salaatteja, hunajamelonia, mansikoita, parsaa, grillijuustoja, nyhtökauraa, lihoja, erilaisia maitotuotteita, uusia perunoita... Silti useimmiten elän piimällä, kananmunilla, halvoilla tomaateilla, pakastevihanneksilla, puurolla ja ruisleivällä. Rauta ja B-vitamiinit pakko ottaa purkista, varmaan tarvitsisin myös omega kolmosta enemmän. Anemia on ollut jo pidempään... Mutta kun tuloja ei ole, on pakko säästää ruoassa, jos tarvitsee jotain. Minä tarvitsin juuri uudet lenkkikengät ja läppärin akun, joten olin 15 päivää kokonaan ilman rahaa ja kävin leipäjonossa.
Mulla olis niin paljon kirjotettavaa tästä aiheesta, että en jaksa edes aloittaa. Todellakin näin. Olen niin pahoillani, että joudutte kärsimään. Itsekin olen äiti ja tilanne on ihan hirveä täälläkin. Kansalaisten ei pitäisi enää niellä näitä leikkauksia ja vähävaraisten riistoa. Se pitää saada loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain köyhyyden kokenut tietää, miten kurjaa ja terveydellekin haitallista on aina tinkiä ruoasta. Nytkin tekisi aina kaupassa mieli ostaa salaatteja, hunajamelonia, mansikoita, parsaa, grillijuustoja, nyhtökauraa, lihoja, erilaisia maitotuotteita, uusia perunoita... Silti useimmiten elän piimällä, kananmunilla, halvoilla tomaateilla, pakastevihanneksilla, puurolla ja ruisleivällä. Rauta ja B-vitamiinit pakko ottaa purkista, varmaan tarvitsisin myös omega kolmosta enemmän. Anemia on ollut jo pidempään... Mutta kun tuloja ei ole, on pakko säästää ruoassa, jos tarvitsee jotain. Minä tarvitsin juuri uudet lenkkikengät ja läppärin akun, joten olin 15 päivää kokonaan ilman rahaa ja kävin leipäjonossa.
Siis onko sulla läppäri ja uudet kengät ja kehtaat valittaa??
itsekin köyhän lapsuuden ja opiskeluajan kokeneena on pakko sanoa, että joskus ne ainoat kengät hajoaa ja on pakko jotkut ostaa. Ja jonkinlainen läppäri on opiskelun kannalta oikeastaan aika välttämätön, tuskin kukaan kaikkia kirjoitushommiaan käsin enää nykyään tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä aihe näin kesän kynnyksellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämäkin aiheutuu usein köyhyydestä sinänsä. Kun rahaa on, halutaan hetken aikaa elää kuten muutkin, vaikka järki sanoo ettei ole varaa - eikä tietenkään olekaan, vaan olisi viisaampaa elää säästeliäästi. Mutta jos on kituuttanut jo vuosien ajan, muutaman päivän vapaus kituuttamisesta tuntuu houkuttelevammalta kuin kituuttamisen jatkaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta tilanne on vähän samanlainen kuin esimerkiksi ylipainoisilla. Kovin harva on ylipainoinen sen vuoksi, ettei tietäisi että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen ei kuitenkaan toimi aina rationaalisesti, ja köyhyyteen liittyy usein muitakin haasteita (mielenterveys/terveysongelmat, elämänhallinnan puute, päihdeongelmat) varsinkin tilanteen pitkittyessä, mikä taas estää rationaalista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämäkin aiheutuu usein köyhyydestä sinänsä. Kun rahaa on, halutaan hetken aikaa elää kuten muutkin, vaikka järki sanoo ettei ole varaa - eikä tietenkään olekaan, vaan olisi viisaampaa elää säästeliäästi. Mutta jos on kituuttanut jo vuosien ajan, muutaman päivän vapaus kituuttamisesta tuntuu houkuttelevammalta kuin kituuttamisen jatkaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta tilanne on vähän samanlainen kuin esimerkiksi ylipainoisilla. Kovin harva on ylipainoinen sen vuoksi, ettei tietäisi että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen ei kuitenkaan toimi aina rationaalisesti, ja köyhyyteen liittyy usein muitakin haasteita (mielenterveys/terveysongelmat, elämänhallinnan puute, päihdeongelmat) varsinkin tilanteen pitkittyessä, mikä taas estää rationaalista toimintaa.
Mutta tuo tapa johtaa vain kierteeseen, josta ei ilman lottovoittoa ole ulospääsyä. Laskuja erääntyy, niihin tulee viivästyskorkoja, lopulta ne menevät perintään tai jopa ulosottoon jne. Sähköt ja liittymät katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi ja niihin tulee edellisten kulujen lisäksi vielä avausmaksukin. Käytettävissä olevan rahan määrä pienenee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.
On myös aika asia jos viikossa on ainakin se 40 tuntia enemmän vapaa-aikaa, työmatkat mukaanluettuna usein varmaan 45-50 tuntia. Silloin vaihtoehtoja tuo enemmän jo se että on aikaa tehdä itse sellaista mihin työssäkäyvällä ei ole aikaa. Fakta on se että ihmisellä joka käy töissä pitää olla enemmän rahaa käytössä kuin ihmisellä joka ei käy: valitettavasti tämä ei toteudu nyt Suomessa. Ratkaisu ei ole keinotekoisesti nostaa matalan tuottavuuden palkkoja tai varsinkaan nostaa sosiaalitukia "solidaarisuuden" vuoksi. Jos köyhyys niin ahdistaa niin sen pitää johtaa toimintaan jossa menoja karsitaan tai tuloja nostetaan, eikä mihinkään muuhun.
En väitä ettei köyhyydessä eläminen ole rankkaa ja lannistavaa, mutta köyhyyttä ei tule poistaa antamalla lisää passivoivaa tukea, koska se johtaa väistämättä hintojen nousuun - lopputulos on siis yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämäkin aiheutuu usein köyhyydestä sinänsä. Kun rahaa on, halutaan hetken aikaa elää kuten muutkin, vaikka järki sanoo ettei ole varaa - eikä tietenkään olekaan, vaan olisi viisaampaa elää säästeliäästi. Mutta jos on kituuttanut jo vuosien ajan, muutaman päivän vapaus kituuttamisesta tuntuu houkuttelevammalta kuin kituuttamisen jatkaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta tilanne on vähän samanlainen kuin esimerkiksi ylipainoisilla. Kovin harva on ylipainoinen sen vuoksi, ettei tietäisi että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen ei kuitenkaan toimi aina rationaalisesti, ja köyhyyteen liittyy usein muitakin haasteita (mielenterveys/terveysongelmat, elämänhallinnan puute, päihdeongelmat) varsinkin tilanteen pitkittyessä, mikä taas estää rationaalista toimintaa.
Mutta tuo tapa johtaa vain kierteeseen, josta ei ilman lottovoittoa ole ulospääsyä. Laskuja erääntyy, niihin tulee viivästyskorkoja, lopulta ne menevät perintään tai jopa ulosottoon jne. Sähköt ja liittymät katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi ja niihin tulee edellisten kulujen lisäksi vielä avausmaksukin. Käytettävissä olevan rahan määrä pienenee koko ajan.
Mitäpä luulet, kuinka moni kierteeseen joutunut kyllä ymmärtää tämän? Todennäköisesti yhdeksän kymmenestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.
On myös aika asia jos viikossa on ainakin se 40 tuntia enemmän vapaa-aikaa, työmatkat mukaanluettuna usein varmaan 45-50 tuntia. Silloin vaihtoehtoja tuo enemmän jo se että on aikaa tehdä itse sellaista mihin työssäkäyvällä ei ole aikaa. Fakta on se että ihmisellä joka käy töissä pitää olla enemmän rahaa käytössä kuin ihmisellä joka ei käy: valitettavasti tämä ei toteudu nyt Suomessa. Ratkaisu ei ole keinotekoisesti nostaa matalan tuottavuuden palkkoja tai varsinkaan nostaa sosiaalitukia "solidaarisuuden" vuoksi. Jos köyhyys niin ahdistaa niin sen pitää johtaa toimintaan jossa menoja karsitaan tai tuloja nostetaan, eikä mihinkään muuhun.
En väitä ettei köyhyydessä eläminen ole rankkaa ja lannistavaa, mutta köyhyyttä ei tule poistaa antamalla lisää passivoivaa tukea, koska se johtaa väistämättä hintojen nousuun - lopputulos on siis yhtä tyhjän kanssa.
Eivät tuet passivoi vaan köyhyys.
Kun jäin yh:ksi, olin juuri näin köyhä. On kauheaa, kun lapsi sanoo että kengät on jääneet pieneksi, ja yrittää pitää ilmeensä pokalla kun miettii, että rahaa ei ole yhtään. Tai on saanut raavittua kasaan lapselle lomamatkan, eli alennusristeilyn ruotsinlaivalla, ja hän katselee wa-ryhmistä miten luokkakaverit on Kreetalla ja Maltalla.
Kaikkeen hankintaan liittyy kuristava tasapainoilu sen välillä, että mitään ei olisi varaa ostaa, mutta lapsi tarvitsee välttämättömän. Ja sitä köyhyyttä yrittää salata lapselta viimeiseen asti.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin!
P.s. Minäkin inhoan mm. seuraavia säästövinkkejä:
- Luopukaa perheen toisesta autosta. (Täh, mistä toisesta?!)
- Käykää etelässä vain kerran vuodessa. (Kerran vuodessa, tarkoitit kai kerran kahdessakymmenessä vuodessa?)
- Käy kampaajaalla vain joka toinen kuukausi. (Hmmm...kaksi kertaa vuodessa on luxusta...)