Lue keskustelun säännöt.
Kuulun mielestäni LGTB-mutta minun kaltaisilleni ei ole lokeroa.
03.06.2018 |
Olen hetero/bicurious muuten, mutta aivoni ovat miehen. Hakeudun miesten seuraan ja heidän kanssaan tunnen olevani enemmän kotona. Lisäksi näen maailman miesmäisesti. Onko kaltaisiani muita? Miten luokittelette itsenne vai haluatteko sitä edes?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"?
Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.
Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.
Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.
Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?
Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata?
Sinänsä hauska, että Asperger mainittiin. Minulla on Asperger ja olen erittäin tunteellinen. Se on oikeastaan häiritsevä piirre, koska reagoin moniin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. En ole hyvä lukemaan tilanteita tai ilmeitä, mutta empatiakykyni on hyvin voimakas silloin, kun pystyn samaistumaan kokemuksiin (esim. kipu). Siksi on surkuhupaisaa, että autismin kirjoa haluttiin käyttää nyt jonain esimerkkinä tunnekylmyydestä, kun se ei todellakaan ole sitä. Kenties tämä (oletettavasti mies) ei halunnut vertautua psykopaattiin.
Muutenkin ontuvat vertaukset. Toinen on kehityshäiriö ja toinen persoonallisuushäiriö. Vaikuttavat aika eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.
Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä.
Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.
Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä.
Ehkä avainkysymys on se, koetko tulevasi hyväksytyksi sellaisena naisena kuin olet. Jos et tule hyväksytyksi, jossakin on ongelma. Onko ongelma sinussa vai niissä jotka eivät hyväksy? Ahtaassa sukupuoliroolituksessa, vaiko siinä että jako kahteen sukupuoleen on liian ahdas ja kapea jaottelu?
Mutta miksi persoonallisuuksia yritetään tunkea samaan luokkaan sukupuolten kanssa? Minusta tässä on suurempi ongelma kuin siinä, että onko kaksi sukupuolta liian ahdas. Eikö olisi parempi puhua persoonallisuuksista, koska niissä näkyvät ne suurimmat erot ja niitä on helpompi luokitella, kuin että yritetään sukupuolia pakottaa muotteihin. Että naisen pitäisi olla tälläinen ja miehen tälläinen. Miksi ei voi olla, että on nainen tälläisellä persoonallisuudella ja mies tälläisellä persoonallisuudella, riippuen siitä mitä sukupuolta kantaa? Tai olla sanomatta lainkaan mitä sukupuolta on ja sen sijaan puhua vain niistä persoonallisuuksista, koska niihin persoonallisuuksiinhan se loppujen lopuksi keskittyy.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.
Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä.
Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.
Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä.
Olen kyllä pohtinut, ettei muunsukupuolisuuden "keksiminen" nyt vaan kaventaisi miehen ja naisen roolia. Ja toisaalta osa transsukupuolisista tuntuu näkevän sen jonain turvapaikkana, kun ei uskalleta olla "ihan vaan (trans)mies/nainen" ja koetaan, ettei voida olla miehiä, kun penkistä ei nouse "edes" 100 kiloa tai ei voi olla nainen, kun on yli 190 cm tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"?
Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.
Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.
Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.
Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?
Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata?
Sinänsä hauska, että Asperger mainittiin. Minulla on Asperger ja olen erittäin tunteellinen. Se on oikeastaan häiritsevä piirre, koska reagoin moniin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. En ole hyvä lukemaan tilanteita tai ilmeitä, mutta empatiakykyni on hyvin voimakas silloin, kun pystyn samaistumaan kokemuksiin (esim. kipu). Siksi on surkuhupaisaa, että autismin kirjoa haluttiin käyttää nyt jonain esimerkkinä tunnekylmyydestä, kun se ei todellakaan ole sitä. Kenties tämä (oletettavasti mies) ei halunnut vertautua psykopaattiin.
Muutenkin ontuvat vertaukset. Toinen on kehityshäiriö ja toinen persoonallisuushäiriö. Vaikuttavat aika eri tavalla.
Itse ymmärrän kyllä miksi hän käytti kyseisiä vertauksia. Yleisesti aspergeri/autismit on nähty hyvin tunteettomina ja henkilöinä jotka eivät näytä tunteitaan ja taas epävakaat usein näyttävät taas hyvinkin selvästi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla. Siksi mielestäni nämä sukupuoleen yhdistettävät persoonalisuudet ovat haitallisia, sen sijaan kuin että ihmisiä puhuteltaisiin heidän persoonallisuuksien mukaan.
En ymmärrä miksi tälläisistä asioista pitäisi hössöttää!
Eläkää ihmiset elämäänne! Ei siihen mitään lokerointia tai suuntautumis nimityksiä tarvita.
Jos tunnet kuuluvasi lgbt-ryhmään niin sitten kuulut. Ei kukaan sulta mitään nimityksiä tule kyselemään!
Eli unohda siis kaikki lokerointi ja tee mitä haluat, koska ketään ei oikeasti kiinnosta minkä nimikkeen alla rakastat ketäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.
Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä.
Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.
Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä.
Olen kyllä pohtinut, ettei muunsukupuolisuuden "keksiminen" nyt vaan kaventaisi miehen ja naisen roolia. Ja toisaalta osa transsukupuolisista tuntuu näkevän sen jonain turvapaikkana, kun ei uskalleta olla "ihan vaan (trans)mies/nainen" ja koetaan, ettei voida olla miehiä, kun penkistä ei nouse "edes" 100 kiloa tai ei voi olla nainen, kun on yli 190 cm tms.
Tässä on mielestäni se ongelma. Kun miehenä ja naisena olemeninen kavennetaan juuri tiettyihin kriteereihin, on niihin varmasti vaikeampi samaistua. Jos mies on tunteellinen, niin miksi heti kutsutaan naiseeksi sen sijaan että vain kuvattaisiin häntä tunteelliseksi? Miksi mies ei voi olla tunteellinen, huolehtivainen ja vaikka pitää pinkistä ja neulomisesta ilman, ilman että se heti tekee hänestä epämiehen? en ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Siksi mielestäni tämä koko sukupuolen yhdistäminen persoonallisuuteen voi olla todella haitallista ihmisten mielenterveydelle. Ja nyt kun keksitään jatkuvasti uusia ja uusia sukupuolia niin yhä enemmän vain kavennetaan sitä näkemystä millainen nainen ja mies on ja varmasti yhä useampi tulee olemaan hämmentynyt.
Kiitos, hyvä näkemys. Hyvin perusteltu. Sain ajattelemisen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"?
Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.
Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.
Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.
Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?
Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata?
Sinänsä hauska, että Asperger mainittiin. Minulla on Asperger ja olen erittäin tunteellinen. Se on oikeastaan häiritsevä piirre, koska reagoin moniin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. En ole hyvä lukemaan tilanteita tai ilmeitä, mutta empatiakykyni on hyvin voimakas silloin, kun pystyn samaistumaan kokemuksiin (esim. kipu). Siksi on surkuhupaisaa, että autismin kirjoa haluttiin käyttää nyt jonain esimerkkinä tunnekylmyydestä, kun se ei todellakaan ole sitä. Kenties tämä (oletettavasti mies) ei halunnut vertautua psykopaattiin.
Muutenkin ontuvat vertaukset. Toinen on kehityshäiriö ja toinen persoonallisuushäiriö. Vaikuttavat aika eri tavalla.
Itse ymmärrän kyllä miksi hän käytti kyseisiä vertauksia. Yleisesti aspergeri/autismit on nähty hyvin tunteettomina ja henkilöinä jotka eivät näytä tunteitaan ja taas epävakaat usein näyttävät taas hyvinkin selvästi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla. Siksi mielestäni nämä sukupuoleen yhdistettävät persoonalisuudet ovat haitallisia, sen sijaan kuin että ihmisiä puhuteltaisiin heidän persoonallisuuksien mukaan.
Toisaalta on myös haitallista nähdä asperger/autismi tunteettomina tai epävakaa persoonallisuus ylitunteellisena, kun molemmat ilmenevät niin eri tavalla. Siksi on aika kärkevä yleistys sanoa myöskään noin ja on hassua puolustaa sitä samaan aikaan, kun haluaa korostaa persoonallisuuksien moninaisuutta sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.
Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä.
Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.
Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä.
Olen kyllä pohtinut, ettei muunsukupuolisuuden "keksiminen" nyt vaan kaventaisi miehen ja naisen roolia. Ja toisaalta osa transsukupuolisista tuntuu näkevän sen jonain turvapaikkana, kun ei uskalleta olla "ihan vaan (trans)mies/nainen" ja koetaan, ettei voida olla miehiä, kun penkistä ei nouse "edes" 100 kiloa tai ei voi olla nainen, kun on yli 190 cm tms.
Tässä on mielestäni se ongelma. Kun miehenä ja naisena olemeninen kavennetaan juuri tiettyihin kriteereihin, on niihin varmasti vaikeampi samaistua. Jos mies on tunteellinen, niin miksi heti kutsutaan naiseeksi sen sijaan että vain kuvattaisiin häntä tunteelliseksi? Miksi mies ei voi olla tunteellinen, huolehtivainen ja vaikka pitää pinkistä ja neulomisesta ilman, ilman että se heti tekee hänestä epämiehen? en ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Siksi mielestäni tämä koko sukupuolen yhdistäminen persoonallisuuteen voi olla todella haitallista ihmisten mielenterveydelle. Ja nyt kun keksitään jatkuvasti uusia ja uusia sukupuolia niin yhä enemmän vain kavennetaan sitä näkemystä millainen nainen ja mies on ja varmasti yhä useampi tulee olemaan hämmentynyt.
Kyllähän se vaikuttaa millaisessa kulttuurissa on elänyt. Tavallinen poika ei juurikaan ota mallia kuin oman viiteryhmänsä jäseniltä, jotka eivät tässä kulttuurissa neulo tai pidä pinkistä. Ja estrogeeni, kuukautiset ja raskaudet tekevät tunteelliseksi, testosteroni ei, joten usein tietyt ominaisuudet todella esiintyvät vain naisilla ja naisellisilla miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"?
Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.
Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.
Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.
Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?
Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata?
Sinänsä hauska, että Asperger mainittiin. Minulla on Asperger ja olen erittäin tunteellinen. Se on oikeastaan häiritsevä piirre, koska reagoin moniin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. En ole hyvä lukemaan tilanteita tai ilmeitä, mutta empatiakykyni on hyvin voimakas silloin, kun pystyn samaistumaan kokemuksiin (esim. kipu). Siksi on surkuhupaisaa, että autismin kirjoa haluttiin käyttää nyt jonain esimerkkinä tunnekylmyydestä, kun se ei todellakaan ole sitä. Kenties tämä (oletettavasti mies) ei halunnut vertautua psykopaattiin.
Muutenkin ontuvat vertaukset. Toinen on kehityshäiriö ja toinen persoonallisuushäiriö. Vaikuttavat aika eri tavalla.
Itse ymmärrän kyllä miksi hän käytti kyseisiä vertauksia. Yleisesti aspergeri/autismit on nähty hyvin tunteettomina ja henkilöinä jotka eivät näytä tunteitaan ja taas epävakaat usein näyttävät taas hyvinkin selvästi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla. Siksi mielestäni nämä sukupuoleen yhdistettävät persoonalisuudet ovat haitallisia, sen sijaan kuin että ihmisiä puhuteltaisiin heidän persoonallisuuksien mukaan.
Toisaalta on myös haitallista nähdä asperger/autismi tunteettomina tai epävakaa persoonallisuus ylitunteellisena, kun molemmat ilmenevät niin eri tavalla. Siksi on aika kärkevä yleistys sanoa myöskään noin ja on hassua puolustaa sitä samaan aikaan, kun haluaa korostaa persoonallisuuksien moninaisuutta sukupuolesta riippumatta.
Missä kohtaan minä olen puolustanut sitä? Totesin vain, että se on yleisesti tai yleisellä tasolla nähty tuon olevan niin ja lisäsin siihen myös, että "Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla." Ymmärrys siihen että yleisesti jokin asia on nähty/nähdään tietyllä tavalla ei ole sama asia, kuin sen puolustaminen tai että olisi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.
Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä.
Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.
Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä.
Olen kyllä pohtinut, ettei muunsukupuolisuuden "keksiminen" nyt vaan kaventaisi miehen ja naisen roolia. Ja toisaalta osa transsukupuolisista tuntuu näkevän sen jonain turvapaikkana, kun ei uskalleta olla "ihan vaan (trans)mies/nainen" ja koetaan, ettei voida olla miehiä, kun penkistä ei nouse "edes" 100 kiloa tai ei voi olla nainen, kun on yli 190 cm tms.
Tässä on mielestäni se ongelma. Kun miehenä ja naisena olemeninen kavennetaan juuri tiettyihin kriteereihin, on niihin varmasti vaikeampi samaistua. Jos mies on tunteellinen, niin miksi heti kutsutaan naiseeksi sen sijaan että vain kuvattaisiin häntä tunteelliseksi? Miksi mies ei voi olla tunteellinen, huolehtivainen ja vaikka pitää pinkistä ja neulomisesta ilman, ilman että se heti tekee hänestä epämiehen? en ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Siksi mielestäni tämä koko sukupuolen yhdistäminen persoonallisuuteen voi olla todella haitallista ihmisten mielenterveydelle. Ja nyt kun keksitään jatkuvasti uusia ja uusia sukupuolia niin yhä enemmän vain kavennetaan sitä näkemystä millainen nainen ja mies on ja varmasti yhä useampi tulee olemaan hämmentynyt.
Kyllähän se vaikuttaa millaisessa kulttuurissa on elänyt. Tavallinen poika ei juurikaan ota mallia kuin oman viiteryhmänsä jäseniltä, jotka eivät tässä kulttuurissa neulo tai pidä pinkistä. Ja estrogeeni, kuukautiset ja raskaudet tekevät tunteelliseksi, testosteroni ei, joten usein tietyt ominaisuudet todella esiintyvät vain naisilla ja naisellisilla miehillä.
On ihan totta, että naiset ovat usein myös evoluutionkin kannalta olleet tunteellisempia, koska he ovat tarvinneet sitä hoitaakseen lapsia. Jotain tälläisiä pieniä eroja tottakai on fyysisesti, mutta testosteronin ja estrogeenin määrät eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että joku olisi tietynlainen juuri niiden takia, mutta voi tottakai kasvattaa mahdollisuutta näille persoonallisuuksille.
Mutta kulttuuri ja yhä niiden tapa sekoittaa persoonallisuudet sukupuoleen on minun mielestä haitallista. Tälläiset vanhanaikaiset "naiset tunteellisia, miehet eivät" voisi jo haudata ja sen sijaan puhuttaisiin vain persoonallisuuksista. Luomalla uusia sukupuolia tarkoittaa vain sitä, etteivät ihmiset halua näistä vanhoista rooleista luopua mikä ei auta lainkaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, itse en viihdy mitenkään erityisesti miesseurassa (itse asiassa päinvastoin), mutta joskus olen miettinyt, että olisi kiva tietää kuinka yleistä oma "erikoisuuteni" on. Olen siis heteronainen, mutta yleensä esim. seksuaaliset fantasiat "näen" miehen näkökulmasta ja kiihotun seksikkäiden naisten kuvista enemmän kuin miesten. Mutta lesbous ei kiinnosta tippaakaan - pelkästään miesten ja naisten väliset touhut - enkä myöskään koe olevani mies naisen kropassa.
En tiedä mistä tuollainen ajatusmutka johtuu. Kaipa se on yleisempää kuin luulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"?
Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.
Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.
Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.
Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?
Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata?
Sinänsä hauska, että Asperger mainittiin. Minulla on Asperger ja olen erittäin tunteellinen. Se on oikeastaan häiritsevä piirre, koska reagoin moniin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. En ole hyvä lukemaan tilanteita tai ilmeitä, mutta empatiakykyni on hyvin voimakas silloin, kun pystyn samaistumaan kokemuksiin (esim. kipu). Siksi on surkuhupaisaa, että autismin kirjoa haluttiin käyttää nyt jonain esimerkkinä tunnekylmyydestä, kun se ei todellakaan ole sitä. Kenties tämä (oletettavasti mies) ei halunnut vertautua psykopaattiin.
Muutenkin ontuvat vertaukset. Toinen on kehityshäiriö ja toinen persoonallisuushäiriö. Vaikuttavat aika eri tavalla.
Itse ymmärrän kyllä miksi hän käytti kyseisiä vertauksia. Yleisesti aspergeri/autismit on nähty hyvin tunteettomina ja henkilöinä jotka eivät näytä tunteitaan ja taas epävakaat usein näyttävät taas hyvinkin selvästi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla. Siksi mielestäni nämä sukupuoleen yhdistettävät persoonalisuudet ovat haitallisia, sen sijaan kuin että ihmisiä puhuteltaisiin heidän persoonallisuuksien mukaan.
Toisaalta on myös haitallista nähdä asperger/autismi tunteettomina tai epävakaa persoonallisuus ylitunteellisena, kun molemmat ilmenevät niin eri tavalla. Siksi on aika kärkevä yleistys sanoa myöskään noin ja on hassua puolustaa sitä samaan aikaan, kun haluaa korostaa persoonallisuuksien moninaisuutta sukupuolesta riippumatta.
Missä kohtaan minä olen puolustanut sitä? Totesin vain, että se on yleisesti tai yleisellä tasolla nähty tuon olevan niin ja lisäsin siihen myös, että "Mutta ihmisiä on erilaisia ja häiriöt näyttäytyvät eri tavalla." Ymmärrys siihen että yleisesti jokin asia on nähty/nähdään tietyllä tavalla ei ole sama asia, kuin sen puolustaminen tai että olisi samaa mieltä.
Puhut siitä, että ymmärrät, miksi vertausta on käytetty. Kyllähän minäkin sen ymmärrän, miksi sitä on käytetty, ja varmaan kaikki tietävät nämä yleistykset. En tiedä, mitä lisäarvoa keskusteluun niiden toistaminen tuo, vaikka et olisi samaa mieltä yleistyksen kanssa. "Mutta ihmisiä on erilaisia" on sellainen höpöhöpölausahdus, joka ei oikein tarkoita omaan korvaan mitään, sillä siinä ennemmin annetaan kuvaa poikkeuksesta kuin säännöstä. Varsinkin autismin kirjo on laaja-alaista, joten karkeat yleistykset eivät siihen toimi. Se olisi sama kuin antaisi kaikille lukivaikeudesta kärsiville yhteiset persoonallisuuspiirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hetero/bicurious muuten, mutta aivoni ovat miehen. Hakeudun miesten seuraan ja heidän kanssaan tunnen olevani enemmän kotona. Lisäksi näen maailman miesmäisesti. Onko kaltaisiani muita? Miten luokittelette itsenne vai haluatteko sitä edes?
Paljon tuota väitetään että on miehen aivot.. en vielä yhtäkään ole löytäny joka oikeasti näin ajattelisi tai toimisi. Se että on vähemmän kanamainen ei tee mieheksi.
Jos ny ihan ekana oppis vaikka olemaan jätkä ja osaisi mieskoodin edes osittain. Eli ihan oikeasti ollaan toisten hyväksi pyyteettömästi. Moinen ei vain mitenkään onnistu muilta ku miehiltä ja äideiltä lapsiaan kohtaan.
Itse en tarkoittanut, että muunsukupuoliset olisivat automaattisesti erikoisuudentavoittelijoita, mutta että osa nuorista on erikoisuudentavoittelijoita ja esittävät muunsukupuolista vaikkeivät välttämättä sitä ole.