Kuulun mielestäni LGTB-mutta minun kaltaisilleni ei ole lokeroa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset aina älähtävät tästä? Muut naiset saavat jo kärsiä tarpeeksi siitä että pidätte naisia kulttuurisesti huonompina itsekin. Kenen sukunimi on arvokkaampi? Kuka on arvokkaampi perheessä? No mies. Kumman syntymää arvostetaan enemmän, tytön vai pojan? No pojan, koska poikien jutut ja nimet ovat arvokkaampia suvulle, perheelle ja koko yhteiskunnalle.

Valtaosa naisista on alisteisia, matalastatuksisia ja haluavat olla näkymättömiä. Jos ette ole naisellisia, miksi sitten sukunimenne ovat huonoja? Miksi ette saa mitään aikaan, paitsi kotitöitä? Miksi mies on pää? Miksi poika on arvokkaampi?

Ihana alba. Ainakin minun äitini toivoi juuri tyttöä - mutta onneksi transpoikakin kelpasi. Ja sukunimi on äitini puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina mieltänyt itseni enemmän mieheksi mutten kuitenkaan koe tarvetta lähteä korjaamaan mitään. Suurin osa ystävistäni on naisia mutta olen heille enemmänkin ns. homokaveri kuin naispuolinen ystävä. Olen myös panseksuaali voimakkaalla preferenssillä maskuliinisuutta kohtaan, mutta silloinkin ajattelen olevani mies joka on kiinnostunut toisesta miehestä. Eli saatan jonkun kivan miehen kanssa jutelessa miettiä että äh, ei mulla ole mahkuja kuitenkaan kun se on hetero :D Ennen yritin niputtaa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon tyyliin genderfluid panseksuaali tms mutta nykyään on helpompi todeta olevansa queer koska se pitää sisällään niin paljon asioita joita voi olla vaikea alkaa selittämään kenellekään.

Jotenkin aivan ihana tämä kirjoituksesi, etenkin kun ajattelee, että sulla ei ole varmaankaan ollut kovin helppoa. Pysy itsenäsi, arvostan sua!

Kiitos! Nuoruus oli hyvin hämmentävää aikaa kun ei oikein ollut mitään kunnon esikuvia ja tietoa transihmisistä oli todella vähän tarjolla. Oli minullakin sellainen "tyttö"vaihe, jolloin opettelin meikkaamaan ja pitämään hameita tms, mutta se tuntui vain sellaiselta kivalta pukuleikiltä, ja tavallaan oli koko ajan sellainen fiilis että koska joku huomaa että vaan teeskentelen olevani nainen. Sitten kun opin lisää sukupuolen moninaisuudesta moni asia loksahti paikoilleen ja oli helpottavaa huomata ettei tarvii olla joko tai, vaan voi olla kumpaakin, ei mitään tai kaikkea siltä väliltä. Nykyään kun esim meikkaan tai pukeudun hieman naisellisemmin mitä normaaliin tyyliini kuuluu koen olevani enemmän joku super fabulous drag queen kuin nainen, enkä osaa enää ajatella että meikit, kosmetiikka tai itsestä huolehtiminen olisi jotenkin sukupuolitettua, vaan jos mies haluaa helliä ihoaa jollain Lushin ihanalla kasvokuorinnalla niin se on mahtavaa ja kaikin puolin suotavaa. Olen onnellinen että nykypäivän nuorilla on paljon enemmän esikuvia ja että asioiden sukupuolittaminen vähenee koko ajan, vaan jokainen saa tehdä vapaammin just sitä mistä tykkää ihan sama mihin identiteettiin itsensä mieltää.

Oon kyllä niin sun fani! Sun kannattaisi pitää blogia, olet hyvä kirjoittamaankin. Olen itse tällainen 80% hetero nainen, joka kokee olevansa mieleltään 40% mies, suunnilleen. Näkemyksesi ovat raikas tuulahdus keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina mieltänyt itseni enemmän mieheksi mutten kuitenkaan koe tarvetta lähteä korjaamaan mitään. Suurin osa ystävistäni on naisia mutta olen heille enemmänkin ns. homokaveri kuin naispuolinen ystävä. Olen myös panseksuaali voimakkaalla preferenssillä maskuliinisuutta kohtaan, mutta silloinkin ajattelen olevani mies joka on kiinnostunut toisesta miehestä. Eli saatan jonkun kivan miehen kanssa jutelessa miettiä että äh, ei mulla ole mahkuja kuitenkaan kun se on hetero :D Ennen yritin niputtaa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon tyyliin genderfluid panseksuaali tms mutta nykyään on helpompi todeta olevansa queer koska se pitää sisällään niin paljon asioita joita voi olla vaikea alkaa selittämään kenellekään.

Jotenkin aivan ihana tämä kirjoituksesi, etenkin kun ajattelee, että sulla ei ole varmaankaan ollut kovin helppoa. Pysy itsenäsi, arvostan sua!

Kiitos! Nuoruus oli hyvin hämmentävää aikaa kun ei oikein ollut mitään kunnon esikuvia ja tietoa transihmisistä oli todella vähän tarjolla. Oli minullakin sellainen "tyttö"vaihe, jolloin opettelin meikkaamaan ja pitämään hameita tms, mutta se tuntui vain sellaiselta kivalta pukuleikiltä, ja tavallaan oli koko ajan sellainen fiilis että koska joku huomaa että vaan teeskentelen olevani nainen. Sitten kun opin lisää sukupuolen moninaisuudesta moni asia loksahti paikoilleen ja oli helpottavaa huomata ettei tarvii olla joko tai, vaan voi olla kumpaakin, ei mitään tai kaikkea siltä väliltä. Nykyään kun esim meikkaan tai pukeudun hieman naisellisemmin mitä normaaliin tyyliini kuuluu koen olevani enemmän joku super fabulous drag queen kuin nainen, enkä osaa enää ajatella että meikit, kosmetiikka tai itsestä huolehtiminen olisi jotenkin sukupuolitettua, vaan jos mies haluaa helliä ihoaa jollain Lushin ihanalla kasvokuorinnalla niin se on mahtavaa ja kaikin puolin suotavaa. Olen onnellinen että nykypäivän nuorilla on paljon enemmän esikuvia ja että asioiden sukupuolittaminen vähenee koko ajan, vaan jokainen saa tehdä vapaammin just sitä mistä tykkää ihan sama mihin identiteettiin itsensä mieltää.

Oon kyllä niin sun fani! Sun kannattaisi pitää blogia, olet hyvä kirjoittamaankin. Olen itse tällainen 80% hetero nainen, joka kokee olevansa mieleltään 40% mies, suunnilleen. Näkemyksesi ovat raikas tuulahdus keskusteluun.

Mitä heterous tähän muuten liittyy? Et kai tarkoita sitä transihmisyyden vastakohtana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina mieltänyt itseni enemmän mieheksi mutten kuitenkaan koe tarvetta lähteä korjaamaan mitään. Suurin osa ystävistäni on naisia mutta olen heille enemmänkin ns. homokaveri kuin naispuolinen ystävä. Olen myös panseksuaali voimakkaalla preferenssillä maskuliinisuutta kohtaan, mutta silloinkin ajattelen olevani mies joka on kiinnostunut toisesta miehestä. Eli saatan jonkun kivan miehen kanssa jutelessa miettiä että äh, ei mulla ole mahkuja kuitenkaan kun se on hetero :D Ennen yritin niputtaa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon tyyliin genderfluid panseksuaali tms mutta nykyään on helpompi todeta olevansa queer koska se pitää sisällään niin paljon asioita joita voi olla vaikea alkaa selittämään kenellekään.

Jotenkin aivan ihana tämä kirjoituksesi, etenkin kun ajattelee, että sulla ei ole varmaankaan ollut kovin helppoa. Pysy itsenäsi, arvostan sua!

Kiitos! Nuoruus oli hyvin hämmentävää aikaa kun ei oikein ollut mitään kunnon esikuvia ja tietoa transihmisistä oli todella vähän tarjolla. Oli minullakin sellainen "tyttö"vaihe, jolloin opettelin meikkaamaan ja pitämään hameita tms, mutta se tuntui vain sellaiselta kivalta pukuleikiltä, ja tavallaan oli koko ajan sellainen fiilis että koska joku huomaa että vaan teeskentelen olevani nainen. Sitten kun opin lisää sukupuolen moninaisuudesta moni asia loksahti paikoilleen ja oli helpottavaa huomata ettei tarvii olla joko tai, vaan voi olla kumpaakin, ei mitään tai kaikkea siltä väliltä. Nykyään kun esim meikkaan tai pukeudun hieman naisellisemmin mitä normaaliin tyyliini kuuluu koen olevani enemmän joku super fabulous drag queen kuin nainen, enkä osaa enää ajatella että meikit, kosmetiikka tai itsestä huolehtiminen olisi jotenkin sukupuolitettua, vaan jos mies haluaa helliä ihoaa jollain Lushin ihanalla kasvokuorinnalla niin se on mahtavaa ja kaikin puolin suotavaa. Olen onnellinen että nykypäivän nuorilla on paljon enemmän esikuvia ja että asioiden sukupuolittaminen vähenee koko ajan, vaan jokainen saa tehdä vapaammin just sitä mistä tykkää ihan sama mihin identiteettiin itsensä mieltää.

Oon kyllä niin sun fani! Sun kannattaisi pitää blogia, olet hyvä kirjoittamaankin. Olen itse tällainen 80% hetero nainen, joka kokee olevansa mieleltään 40% mies, suunnilleen. Näkemyksesi ovat raikas tuulahdus keskusteluun.

Muunsukupuolisuushan on nykyään in.

Vierailija kirjoitti:

Aaarrgh, feminismi-sovinismi-vääntö tästä vielä puuttuikin! xD Olenko minä nyt sitten sovinisti, kun tunnen olevani luonteeltani miesmäinen nainen? Vai olenko sittenkin feministi, kun seukkaan mielummin naisten, kuin miesten kanssa? Kas siinä sulle pulma!

Ei väliä sillä feministit ovat todellisuudessa kaikkein pahimpia sovinisteja, samalla tavalla kuin Black Lives Matter on täynä umpirasisteja.

Minäkin tunnen itseni ulkopuoliseksi, sillä olenhan vegaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina mieltänyt itseni enemmän mieheksi mutten kuitenkaan koe tarvetta lähteä korjaamaan mitään. Suurin osa ystävistäni on naisia mutta olen heille enemmänkin ns. homokaveri kuin naispuolinen ystävä. Olen myös panseksuaali voimakkaalla preferenssillä maskuliinisuutta kohtaan, mutta silloinkin ajattelen olevani mies joka on kiinnostunut toisesta miehestä. Eli saatan jonkun kivan miehen kanssa jutelessa miettiä että äh, ei mulla ole mahkuja kuitenkaan kun se on hetero :D Ennen yritin niputtaa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon tyyliin genderfluid panseksuaali tms mutta nykyään on helpompi todeta olevansa queer koska se pitää sisällään niin paljon asioita joita voi olla vaikea alkaa selittämään kenellekään.

Jotenkin aivan ihana tämä kirjoituksesi, etenkin kun ajattelee, että sulla ei ole varmaankaan ollut kovin helppoa. Pysy itsenäsi, arvostan sua!

Kiitos! Nuoruus oli hyvin hämmentävää aikaa kun ei oikein ollut mitään kunnon esikuvia ja tietoa transihmisistä oli todella vähän tarjolla. Oli minullakin sellainen "tyttö"vaihe, jolloin opettelin meikkaamaan ja pitämään hameita tms, mutta se tuntui vain sellaiselta kivalta pukuleikiltä, ja tavallaan oli koko ajan sellainen fiilis että koska joku huomaa että vaan teeskentelen olevani nainen. Sitten kun opin lisää sukupuolen moninaisuudesta moni asia loksahti paikoilleen ja oli helpottavaa huomata ettei tarvii olla joko tai, vaan voi olla kumpaakin, ei mitään tai kaikkea siltä väliltä. Nykyään kun esim meikkaan tai pukeudun hieman naisellisemmin mitä normaaliin tyyliini kuuluu koen olevani enemmän joku super fabulous drag queen kuin nainen, enkä osaa enää ajatella että meikit, kosmetiikka tai itsestä huolehtiminen olisi jotenkin sukupuolitettua, vaan jos mies haluaa helliä ihoaa jollain Lushin ihanalla kasvokuorinnalla niin se on mahtavaa ja kaikin puolin suotavaa. Olen onnellinen että nykypäivän nuorilla on paljon enemmän esikuvia ja että asioiden sukupuolittaminen vähenee koko ajan, vaan jokainen saa tehdä vapaammin just sitä mistä tykkää ihan sama mihin identiteettiin itsensä mieltää.

Oon kyllä niin sun fani! Sun kannattaisi pitää blogia, olet hyvä kirjoittamaankin. Olen itse tällainen 80% hetero nainen, joka kokee olevansa mieleltään 40% mies, suunnilleen. Näkemyksesi ovat raikas tuulahdus keskusteluun.

Mitä heterous tähän muuten liittyy? Et kai tarkoita sitä transihmisyyden vastakohtana?

En tarkoita ollenkaan. Tarkoitan lähinnä, ettei mullekaan ole olemassa varsinaista selkeää muottia. Mua ei haittaa se, että mulla sattuu olemaan naisen vartalo (mieluiten kuitenkin olisin ehkä androgyyni, ehkä), mutta mieleltäni olen aina ollut poikamainen/miesmäinen, naisten juttuja eli keskustelun aiheita en yleensä tajua, jaksa eikä kiinnosta, mutta silti joskus tunnen seksuaalista vetoa joitakin naisia kohtaan (olen harrastanut naisten kanssa seksiäkin), vaikka enimmäkseen olen kiinnostunut miehistä. Omistakin puolistani johtuen olen pikkaisen näitä lokerointeja vastaan.

Jaa. Minä väitin lapsena (n. 4-5v) kivenkovaan olevani poika. Tuo vaihe kesti varmaan vuoden. Alakoulussa pidin lyhyttä tukkaa ja kun muilla tytöillä oli luokkakuvassa mekot päällä, mulla oli farkut ja kauluspaita. Joskus 10v aloin pukeutua tyttömäisemmin, teininä löysin korkkarit ja hameet.

Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle ja koen olevani enemmän kotonani miesten "suoraviivaisessa" seurassa. Äskettäin vietin pitkästä aikaa iltaa naisporukassa ja tunsin oloni vähän epämukavaksi, usein tuntuu siltä, että muut pitävät minua vähän outona ja erilaisena. En tietysti tiedä onko se vain kuvitelmaani.

Olen silti nainen ja koen olevani nainen. Ei siinä ole mitään epäselvää. Vaikka olen nainen, voin samaistua luonteeltani enemmän miehiin. Äitini on myös melko poikamainen, enkä ole saanut erityisen naisellista mallia kotoa.

Kovin ahtaalta tuntuu näiden muunsukupuolisten ym. Seta-ihmisten käsitykset miehistä ja naisista. Heti pitäisi olla joku muunsukupuolinen tai transihminen, jos ei edusta juuri sitä stereotyyppistä naista/miestä. Jos olisin nyt nuori, voisi olla suuri riski, että tässä sukupuolikohkauksessa alkaisin tuntea olevani jotenkin erikoinen ja ei-nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tiedät ajattelevasi "miesmäisesti"? Et voi tietää miten muut naiset ajattelevat..

Sen vaan alkaa huomaamaan, ihan pienestä pitäen, jos on itse sisimmässään erilainen kuin oman sukupuolen edustajat yleensä. Se kokemus pysyy ja toistuu, elämän kokemusten myötä, vaikka sitä kuinka kyseenalaistaisi, ja yrittäisi lähestyä eri kanteilta.

Ja tottakai naiset ovat keskenään erilaisia, niin kuin miehetkin keskenään erilaisia - mutta aina jotakin yleistyksiä on luontaista tehdä, koska yleistäminen on jo ylipäänsä se tapa, jolla meille muodostuu näkemyksiä eri asioista. Jos mistään asiasta ei ikinä saisi tehdä mitään yleistyksiä, olisiko meillä olemassa mitään mielipidettä tai näkemystä minkään suhteen? Joten esimerkiksi mulla on jonkinlainen kuva siitä, millaisia naiset ovat luonteeltaan verrattuna siihen millaisia miehet - keskimäärin, yleensä.

Naisten joukossa on ehkä enintään 10%, joiden kanssa pystyn keskustelemaan edes jonkin aikaa, muut alkavat turhauttaa ja tylsistyttää nopeasti. T: se melkein viiskymppinen akka

Minusta kuulostaa oudolta, jos ei ihmisten kanssa pysty keskustelemaan. Tai en tiedä minkälaisia naisia sitten tapaat, mutta minä kohtaan elämässäni ainakin ihan normaaleja ihmisiä, olivat sitten naisia tai miehiä, ja keskustelun aiheet ovat aika samoja miesten ja naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä väitin lapsena (n. 4-5v) kivenkovaan olevani poika. Tuo vaihe kesti varmaan vuoden. Alakoulussa pidin lyhyttä tukkaa ja kun muilla tytöillä oli luokkakuvassa mekot päällä, mulla oli farkut ja kauluspaita. Joskus 10v aloin pukeutua tyttömäisemmin, teininä löysin korkkarit ja hameet.

Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle ja koen olevani enemmän kotonani miesten "suoraviivaisessa" seurassa. Äskettäin vietin pitkästä aikaa iltaa naisporukassa ja tunsin oloni vähän epämukavaksi, usein tuntuu siltä, että muut pitävät minua vähän outona ja erilaisena. En tietysti tiedä onko se vain kuvitelmaani.

Olen silti nainen ja koen olevani nainen. Ei siinä ole mitään epäselvää. Vaikka olen nainen, voin samaistua luonteeltani enemmän miehiin. Äitini on myös melko poikamainen, enkä ole saanut erityisen naisellista mallia kotoa.

Kovin ahtaalta tuntuu näiden muunsukupuolisten ym. Seta-ihmisten käsitykset miehistä ja naisista. Heti pitäisi olla joku muunsukupuolinen tai transihminen, jos ei edusta juuri sitä stereotyyppistä naista/miestä. Jos olisin nyt nuori, voisi olla suuri riski, että tässä sukupuolikohkauksessa alkaisin tuntea olevani jotenkin erikoinen ja ei-nainen.

Kyllä itse asiassa esim.transtutkimuksissa tavataan aika tarkkaan juuri tuosta. Koska kaltaisiasi tyttöjä on aina ollut ja teitä on enemmän kuin transsukupuolisia. Kieltämättä nykypäivänä on riski identifioitua vaikka nyt muunsukupuoliseksi, koska nuorissa on aina erikoisuudentavoittelijoita. Mutta ei kai siitä toisaalta ole haittaakaan, jos jollain on muusuvaihe. Ei siitäkään ole haittaa, jos nuorena kokee olevansa lesbo ja myöhemmin pariutuukin miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä väitin lapsena (n. 4-5v) kivenkovaan olevani poika. Tuo vaihe kesti varmaan vuoden. Alakoulussa pidin lyhyttä tukkaa ja kun muilla tytöillä oli luokkakuvassa mekot päällä, mulla oli farkut ja kauluspaita. Joskus 10v aloin pukeutua tyttömäisemmin, teininä löysin korkkarit ja hameet.

Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle ja koen olevani enemmän kotonani miesten "suoraviivaisessa" seurassa. Äskettäin vietin pitkästä aikaa iltaa naisporukassa ja tunsin oloni vähän epämukavaksi, usein tuntuu siltä, että muut pitävät minua vähän outona ja erilaisena. En tietysti tiedä onko se vain kuvitelmaani.

Olen silti nainen ja koen olevani nainen. Ei siinä ole mitään epäselvää. Vaikka olen nainen, voin samaistua luonteeltani enemmän miehiin. Äitini on myös melko poikamainen, enkä ole saanut erityisen naisellista mallia kotoa.

Kovin ahtaalta tuntuu näiden muunsukupuolisten ym. Seta-ihmisten käsitykset miehistä ja naisista. Heti pitäisi olla joku muunsukupuolinen tai transihminen, jos ei edusta juuri sitä stereotyyppistä naista/miestä. Jos olisin nyt nuori, voisi olla suuri riski, että tässä sukupuolikohkauksessa alkaisin tuntea olevani jotenkin erikoinen ja ei-nainen.

Kyllä itse asiassa esim.transtutkimuksissa tavataan aika tarkkaan juuri tuosta. Koska kaltaisiasi tyttöjä on aina ollut ja teitä on enemmän kuin transsukupuolisia. Kieltämättä nykypäivänä on riski identifioitua vaikka nyt muunsukupuoliseksi, koska nuorissa on aina erikoisuudentavoittelijoita. Mutta ei kai siitä toisaalta ole haittaakaan, jos jollain on muusuvaihe. Ei siitäkään ole haittaa, jos nuorena kokee olevansa lesbo ja myöhemmin pariutuukin miehen kanssa.

*tivataan

En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"? 

Miksi se on erikoisuudentavoittelua, jos ei koe olevansa suoraan yksiselitteisesti transsukupuolinen? Eikö niitä sukupuolia pitänyt olla olemassa enemmän kuin vain kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen hetero/bicurious muuten, mutta aivoni ovat miehen. Hakeudun miesten seuraan ja heidän kanssaan tunnen olevani enemmän kotona. Lisäksi näen maailman miesmäisesti. Onko kaltaisiani muita? Miten luokittelette itsenne vai haluatteko sitä edes?

No Suomessa tolle ei vielä ole aivan täydellistä määritelmää, mutta onneksi Jenkkilässä sellainen on jo keksitty: douche.

Vierailija kirjoitti:

Olen hetero/bicurious muuten, mutta aivoni ovat miehen. Hakeudun miesten seuraan ja heidän kanssaan tunnen olevani enemmän kotona. Lisäksi näen maailman miesmäisesti. Onko kaltaisiani muita? Miten luokittelette itsenne vai haluatteko sitä edes?

Kuvauksesi perusteella olet kaappihomo.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LGTB+

Se plus on niitä ihmisiä varten, jotka tuntevat kuuluvansa sateenkaariyhteisöön, mutteivat osaa/halua määritellä itseään "perus" kategorioihin.

Entäs jos joku homo tai lesbo ei tunne kuuluvansa tähän usein politisoituneeseen yhteisöön.

Lesbot eivät ole yhteisö sen enempää kuin heterotkaan. Se on vain seksuaalinen suuntaus. Voit siis toki olla kutsumatta itseäsi homoksi tai lesboksi, mutta se voi olla kumppanille hämmentävää, sillä potentiaalinen sellainen ei silloin välttämättä osaa ajatella olevansa sun tyyppiä. Mutta ehkä sen voi sitten näyttää jotenkin toisella tavalla sen kiinnostuksen.

Et ymmärtänyt. Sateenkaariyhteisö eli lgbt+ on vahvasti poliittinen. Se on niin poliittinen, että joku saattaa jättää kaapista tulemisen, koska ei halua leimaantua poliittisesti. Esim. Tynkkynen.

Ei LGBT ole mikään yhteisö, jolla on poliittinen viesti. Sekoitat sen nyt johonkin Setaan tms. Toisaalta tiedän sielläkin sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia vaikuttajia. Arvot toki liberaalit, koska konservatiivisuuteen yleensä liittyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisarvon polkeminen.

Mene pohjoisamerikkalaisille kampuksille ja huomaat, että termi on vahvasti politisoitunut ja nimen omaan vasemmalle. Yleensäkin idea, että sukupuolivähemmistöt muodostavat ryhmän on poliittinen ja muusta väestöstä erkaannuttava ja konflikteja provosoiva asia.

Asianhan pitäisi mennä niin, että meidän Erkki seurustelee poikien kanssa ja Kalle tyttöjen ja that's it. Eikä niin, että Erkki muutti kommuuniin Helsinkiin ja löysi uuden perheen sateenkaariyhteisöstä ja marssii nyt heteropatriarkaalista yhteiskuntaa vastaan ja talloo valkoisen heteromiesväestön oikeuksia ikuisessa "tasa-arvo"-sodassa jonka määränpää on tuhota heteronormatiivisuus, perheet ja länsimainen yhteiskunta.

Miksi minun pitäisi mennä kampukselle johonkin muuhun maahan? Mene itse Kongoon kysymään mielipidettä homoseksuaalisuudesta. 

Ei Suomessa vastusteta heteroutta ja haluta tuhota mitään perheitä (enkä kyllä ole ihan varma, että kuinka suuri ilmiö tuo olisi edes Amerikassa). Koska Erkin poikien kanssa seurustelu ei edelleenkään ole olankohautuksella ylitetty asia, niin siksi siitä nyt vielä puhutaan ja monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tykkäävät etsiä seuraa ja tukea toisistaan. Esimerkiksi lesbokaverini heitettiin omasta perheestään pihalle viisi vuotta sitten, kun tuli kaapista. Siis nyt 2010-luvulla. Ei tässä olla missään tasa-arvosodassa eikä kysymys ole taaskaan mistään sorretusta enemmistöstä vaan ihan vaan siitä, että ihmisillä on oikeus ihmisarvoon.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"? 

Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.

Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.

Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.

Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.

Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä. 

Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.

Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä millä tavalla aivot ovat miehet ja näet maailman miesmäisesti? Mikä tekee aivoistasi "miesmäiset"? 

Lue nyt vaikka kuvaus aspergerin luonteesta ja tunne-elämästä, jos se auttaisi edes pikkasen alkuun. Sitten kehität siitä vähän tunteellisemman ja tunne-herkemmän version, niin ehkä sulla on jonkinlainen tyyppiesimerkiksi miehestä siinä.

Sitten lue kuvaus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, kehität siitä vähän tasapainoisemman ja oikeudentajuisemman version, ja siinä on sulle nainen.

Ei kauheasti huvita alkaa muuten kanssasi keskustelemaan, kun taidat olla se palsta-jankkaaja, joka joka keskustelussa tykkää vain jankata jankkaamisen vuoksi, kunnes keskustelu kuolee.

Eikö ole aika surullista, että miesten pitäisi olla tunteettomia toisia ymmärtämättömiä yksilöitä ja naisten tunteellisia jotka eivät osaa hillitä itseäänsä? Miksi naiset ja miehet on leimattu tällä tavalla? Miksi tietynlainen persoonallisuus muuttaa myös sukupuolta?

Mielenkiintoista, että myös sanoit ettet halua alkaa keskustelemaan kanssani, koska kuvaat minua mahdollisena jankuttajana. Tarkoitatko jankuttamista vaan sitä, että kun henkilö kysyy kysymyksiä ja sinä et vain jaksa tai halua niihin vastata? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuolisia ja olen tullut heidän kanssa paremmin toimeen.

Olen aina kokenut olevani kiinnostunut enemmän asioista, jotka voivat olla "miehisiä" muiden silmissä. 

Olen myös seurustelussa ollut se "dominoivampi" ja myös haluan mielummin pitää sylissä kuin olla sylissä pidettävä ym.

Silti pidän itseäni naisena. Miksi se, että jotkut asiat ovat ehkä ennen nähty miehisinä piirteinä muuttaisi sitä, mitä olen? Miksi käsitys nainen tarkoittaa ainoastaan vain sellaista tyhjäpäistä blondia joka tykkää muodista ja joilla ei ole aivoja keskustella mistään? Tuntuu välillä että nämä sukupuolivähemmistöyhdistykset haluavat samaan aikaan yrittävät sanoa, ettei ihmisiä saisi tuomita ulkonäkönsä ja suuntauksensa takia, mutta samaan aikaan sitten yrittävät tunkea naisellisuutta ja naista yhteen muottiin. Sama miehissä. 

Ehkä avainkysymys on se, koetko tulevasi hyväksytyksi sellaisena naisena kuin olet. Jos et tule hyväksytyksi, jossakin on ongelma. Onko ongelma sinussa vai niissä jotka eivät hyväksy? Ahtaassa sukupuoliroolituksessa, vaiko siinä että jako kahteen sukupuoleen on liian ahdas ja kapea jaottelu?