Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Kiusaajat jäävät ilman. Ujous ei ole este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hymytyttö-patsas meni aikoinaan minun luokassani pahimmalle lunttaajalle ja kiusaajalle. Opettajien nähden oli sulaa hunajaa ja avuliasta. Muuten puhui pahaa ja kiusasi monia.
Selkeä virhe tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Ole huoleti. Jos sun keskiarvo on 10 ja luokan seuraavalla on 9,92 niin saat takuuvarmasti sen "luokan paras stipendin", vaikka olisit kuinka ujo.
Jos keskiarvosi on alempi, tsemppaat seuraavana vuotena, jotta pääset tavoitteeseesi.
Olen varmaan kolmesti kirjoittanut tähän ketjuun, että MINÄ EN SAANUT, VAIKKA OLIN LUOKAN PARAS. Näin tämän stipendin saaneen kaverini arvosanat ja minulla oli paremmat. Miten tämän selität? Opettaja ei osannut laskea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Ole huoleti. Jos sun keskiarvo on 10 ja luokan seuraavalla on 9,92 niin saat takuuvarmasti sen "luokan paras stipendin", vaikka olisit kuinka ujo.
Jos keskiarvosi on alempi, tsemppaat seuraavana vuotena, jotta pääset tavoitteeseesi.
Olen varmaan kolmesti kirjoittanut tähän ketjuun, että MINÄ EN SAANUT, VAIKKA OLIN LUOKAN PARAS. Näin tämän stipendin saaneen kaverini arvosanat ja minulla oli paremmat. Miten tämän selität? Opettaja ei osannut laskea?
Selkeä virhe tapahtunut opettajalle. Kukapa olisi virheetön?
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Minusta taas stipendi kuuluu kyllä antaa luokan parhaalle, vaikka se olisi sama lapsi vuodesta toiseen. Stipendi kannustaa koko luokkaa pyrkimään kohti parempia arvosanoja. En ole yhtään kateellinen stipendin saajalle ja on hyvä että koulumaailmassa kannustetaan arvostamaan keskiarvoa.
Se on oikeudenmukaisuutta.
Arvoja ei pidä romuttaa
Urheilukilpailuissa ja seuroissa palkitaan myös saavutuksista, eikä jalkapallo joukkueessa jaeta mitaleita "osaa solmia nappulakengät itse" periaatteella tai jääjiekkoseurassa "osaa kiinnittää kypärän soljen nyt itse vihdoin" periaatteella.
Kun matsi on ohi, niin joukkue onnittelee v o i t t a n u t t a joukkuetta pelaajineen.
Asia on sama. Lukuvuodessa on myös voittaja. Joku jolla on parhaat arvosanat. Ja sille on selkeä mittari, keskiarvo. Koulussa kannustetaan hyviin arvosanoihin.
Kommunistisissa maissa jaetaan tasan asiat.
Ehkä sun kannattaisi muuttaa Kiinaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Ole huoleti. Jos sun keskiarvo on 10 ja luokan seuraavalla on 9,92 niin saat takuuvarmasti sen "luokan paras stipendin", vaikka olisit kuinka ujo.
Jos keskiarvosi on alempi, tsemppaat seuraavana vuotena, jotta pääset tavoitteeseesi.
Olen varmaan kolmesti kirjoittanut tähän ketjuun, että MINÄ EN SAANUT, VAIKKA OLIN LUOKAN PARAS. Näin tämän stipendin saaneen kaverini arvosanat ja minulla oli paremmat. Miten tämän selität? Opettaja ei osannut laskea?
Selkeä virhe tapahtunut opettajalle. Kukapa olisi virheetön?
Tietoinen virhe. Stipendin saanut oli kiva tyyppi, minä ujona ja sosiaalisesti kömpelönä en ole koskaan ollut opettajien mielestä kiva tyyppi. Paitsi yhden, joka taisi itsekin olla autisti, mutta hän ei jakanut stipendejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Voi kun hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea voiton tunteen jalkapallo-ottelussa.
Voi kun annettaisiin kaikille tunne voitosta euroviisuissa
Voi kun lätkämatsin voittaisi se rupujoukkue, joka ei treenaa kuin kerran kuussa!
Voi kun se pianisti, joka ei jaksa treenata, voittaisi Maj Lind piano kilpailut....
Voi voi kun kärsivät....
Mao tse Tung: omenat on jaettava tasan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Heko heko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hymytyttö-patsas meni aikoinaan minun luokassani pahimmalle lunttaajalle ja kiusaajalle. Opettajien nähden oli sulaa hunajaa ja avuliasta. Muuten puhui pahaa ja kiusasi monia.
oppilaat valitsevat, ei kai opettaja sitten itse päätä kenelle. Poikani sai kerran hymypoikapatsaan, stipendejä useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Ole huoleti. Jos sun keskiarvo on 10 ja luokan seuraavalla on 9,92 niin saat takuuvarmasti sen "luokan paras stipendin", vaikka olisit kuinka ujo.
Jos keskiarvosi on alempi, tsemppaat seuraavana vuotena, jotta pääset tavoitteeseesi.
Olen varmaan kolmesti kirjoittanut tähän ketjuun, että MINÄ EN SAANUT, VAIKKA OLIN LUOKAN PARAS. Näin tämän stipendin saaneen kaverini arvosanat ja minulla oli paremmat. Miten tämän selität? Opettaja ei osannut laskea?
Selkeä virhe tapahtunut opettajalle. Kukapa olisi virheetön?
Tietoinen virhe. Stipendin saanut oli kiva tyyppi, minä ujona ja sosiaalisesti kömpelönä en ole koskaan ollut opettajien mielestä kiva tyyppi. Paitsi yhden, joka taisi itsekin olla autisti, mutta hän ei jakanut stipendejä.
Taisi olla jonkun järjestön rahoittama stipendi, jossa järjestö laittanut jakoehdoksi vaikka sosiaalisesti reilu tyyppi? Juuri noita, jaetaan opettajan harkinnan mukaan, stipendejä, joita tuo edellinen kirjoittaja mainostaa/toivoo lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymytyttö-patsas meni aikoinaan minun luokassani pahimmalle lunttaajalle ja kiusaajalle. Opettajien nähden oli sulaa hunajaa ja avuliasta. Muuten puhui pahaa ja kiusasi monia.
oppilaat valitsevat, ei kai opettaja sitten itse päätä kenelle. Poikani sai kerran hymypoikapatsaan, stipendejä useita.
Onnea! Hieno poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Minusta taas stipendi kuuluu kyllä antaa luokan parhaalle, vaikka se olisi sama lapsi vuodesta toiseen. Stipendi kannustaa koko luokkaa pyrkimään kohti parempia arvosanoja. En ole yhtään kateellinen stipendin saajalle ja on hyvä että koulumaailmassa kannustetaan arvostamaan keskiarvoa.
Se on oikeudenmukaisuutta.
Arvoja ei pidä romuttaa
Urheilukilpailuissa ja seuroissa palkitaan myös saavutuksista, eikä jalkapallo joukkueessa jaeta mitaleita "osaa solmia nappulakengät itse" periaatteella tai jääjiekkoseurassa "osaa kiinnittää kypärän soljen nyt itse vihdoin" periaatteella.
Kun matsi on ohi, niin joukkue onnittelee v o i t t a n u t t a joukkuetta pelaajineen.Asia on sama. Lukuvuodessa on myös voittaja. Joku jolla on parhaat arvosanat. Ja sille on selkeä mittari, keskiarvo. Koulussa kannustetaan hyviin arvosanoihin.
Kommunistisissa maissa jaetaan tasan asiat.
Ehkä sun kannattaisi muuttaa Kiinaan?
ei yhdelle ja samalle, sitten toiseksi parhaalle, kolmas jne. Sitten sellaiselle joka tsempannut tosi paljon, käytös ja huomaavaisuus,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Nuo mittarittomat -"aineettomat"- stipendit menisivät pärstäkertoimen mukaan. Koulumaailma on sen verran korruptoitunut.
Eivät jakaantuisi oikein kuitenkaan. Opettajissa on nääs erilaisia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain useasti stipidendejä, luokan parhaana oppilaana. Yläasteella kahdesti, ammattikoulussa kaikkina kolmena vuonna. Ammattikorkeassa en enää ollut "luokan paras". En oikeastaan muista, millä perusteella siellä valittiin stipendit, mutta osa niitä sai.
Nyt oma lapseni on ala-asteella. Toivoisin, että stipendejä ei saisi aina ne samat ihmiset (eli niinkuin esimerkiksi minä sain aikoinaan). Mielestäni stipendejä pitäisi hajauttaa ja jakaa eri tyylisiä, esimerkiksi "reilu kaveri", "esimerkilliset yhteistyötaidot omaava", "kotitehtävät tunnollisesti tehnyt oppilas", "koulumenestyksessä tsempannut oppilas", "käsitöissä esimerkillistä taidokkuutta näyttänyt" jne. Näin ollen hyvin erilaiset ihmiset saisivat tuntea sen tunteen, kun saa stipendin. Olihan se aikoinaan hieno tunne!
Minusta taas stipendi kuuluu kyllä antaa luokan parhaalle, vaikka se olisi sama lapsi vuodesta toiseen. Stipendi kannustaa koko luokkaa pyrkimään kohti parempia arvosanoja. En ole yhtään kateellinen stipendin saajalle ja on hyvä että koulumaailmassa kannustetaan arvostamaan keskiarvoa.
Se on oikeudenmukaisuutta.
Arvoja ei pidä romuttaa
Urheilukilpailuissa ja seuroissa palkitaan myös saavutuksista, eikä jalkapallo joukkueessa jaeta mitaleita "osaa solmia nappulakengät itse" periaatteella tai jääjiekkoseurassa "osaa kiinnittää kypärän soljen nyt itse vihdoin" periaatteella.
Kun matsi on ohi, niin joukkue onnittelee v o i t t a n u t t a joukkuetta pelaajineen.Asia on sama. Lukuvuodessa on myös voittaja. Joku jolla on parhaat arvosanat. Ja sille on selkeä mittari, keskiarvo. Koulussa kannustetaan hyviin arvosanoihin.
Kommunistisissa maissa jaetaan tasan asiat.
Ehkä sun kannattaisi muuttaa Kiinaan?ei yhdelle ja samalle, sitten toiseksi parhaalle, kolmas jne. Sitten sellaiselle joka tsempannut tosi paljon, käytös ja huomaavaisuus,
Kademieli taas puhuu tällä palstalla. Onko lapsesi se joka ei ole vielä saannut stipendiä koulussa?
[/quote] ei yhdelle ja samalle, sitten toiseksi parhaalle, kolmas jne. Sitten sellaiselle joka tsempannut tosi paljon, käytös ja huomaavaisuus, [/quote]
Hieno idea, aivan loistava kerrassaan.
Kannattaa jakaa tuo ajatus Helsingin Norssin rehtorille, SYK in rehtorille sekä Ressun lukion rehtorille!
Onko muuten ne missikilpailut jo kielletty suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Odotin 12 vuotta saavani jonkun hymypatsaan, stipendin tms. En saanut koskaan mitään. Muistan joskus itkeneeni kevätjuhlan jälkeen asiaa. Olin tasaisen hyvä ja tunnollinen, ehkä vähän hiljainen.
Oma lapsi on nyt koulussa ja tämän luettua sama stipendiahdistus alkaa jo kolkuttelemaan. En oikein tiedä, onko tämä enää nykyaikaa vai voisiko tän hoitaa jotenkin muullakin tavalla.
Älä siirrä asennetta lapseesi.
Voitte mennä yhdessä onnittelemaan kevätjuhlassa luokan parasta.
Ehkä toinen lapsi vie tyttäresi/poikasi lähikauppaan ja ostaa stipendi rahoilla myös kaverilleen jäätelön. Jaettu ilo on paras ilo.
meidän luokalla koulukiusaaja sai stipendin ja häntä ylistettiin siitä miten reippaasti on ollut kaikkien kanssa tekemisissä :D
Joo... onhan se tosiaan reippautta sekin, että jaksaa kiusata joitakin oppilaita, mutta joskus sitä miettii, että opettajat eivät vain halua käyttää aikaa ajattelemiseen tai havainointiin.
Hymytyttö-patsas meni aikoinaan minun luokassani pahimmalle lunttaajalle ja kiusaajalle. Opettajien nähden oli sulaa hunajaa ja avuliasta. Muuten puhui pahaa ja kiusasi monia.