Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään harvemmin enää jaetaan stipendejä koulumenestyksen perusteella, vaan palkitaan kivoja kavereita, puurtajia ja tsemppaajia. Nämä on tosi epämääräisiä kriteereitä ja niissä voi vaikuttaa epäasiallisetkin kriteerit.
Kiusaajani sai hyvän tyypin stipendin. En ymmärtänyt miten oli mahdollista, kun kiusaamistapaus oli open tiedossa. Kiusaaminen oli alkanut jo ala-asteella kunnes yläasteella paheni fyysiseksi.
Hymypatsaan? No hui!
Oppilaat äänestävät patsaan saajan keskuudestaan.
Eivät aina. Jossain kouluissa opettajat valitsevat patsaan saajat ilman äänestystä tai luokka pitää äänestyksen, mutta opettaja antaa patsaan silti toiselle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaettiin joskus joku tsemppari stipendi, joka annettiin henkilölle joka oli petrannut koulussa. Olin kyllä vähän pettynyt ettö sen sai joku joka oli nostanut yhden numeron 9 -kymppiin, kun itse nostin kolmen vuoden aikana keskiarvon 6.5 - 7.6. Ja viimeisen vuoden numerot olivat lähes pelkkää 8 ja 9 kun aloitin siitä 5 tasosta.. noh, ehkä hän ansaitsi sen.
Tuossa on tullut opettajalle selkeä arviointivirhe tsemppari stipendin jaossa....
Kiitos.
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaettiin joskus joku tsemppari stipendi, joka annettiin henkilölle joka oli petrannut koulussa. Olin kyllä vähän pettynyt ettö sen sai joku joka oli nostanut yhden numeron 9 -kymppiin, kun itse nostin kolmen vuoden aikana keskiarvon 6.5 - 7.6. Ja viimeisen vuoden numerot olivat lähes pelkkää 8 ja 9 kun aloitin siitä 5 tasosta.. noh, ehkä hän ansaitsi sen.
Hienoa, että nostit keskiarvoa.
Jos se oli 7.6, niin ei sun numerosi kuitenkaan voineet olla lähes pelkkää ysiä ja kasia. Tai sitten sulla on ollut paljon vitosiakin.
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmiä opettajia, jos.aina samat saa stipendit.
Ehkä ne luokat pitäisi rakentaa niin, että olisi oma luokka 9,5 keskiarvon ja sitä korkeammalle keskiarvolle, oma luokka 8,5-9,5 keskuarvoisille, oma luokka 7,5-8,5 keskiarvoisille.....jne.. Niin oppilaat kehittyisivät vertaistensa parissa ja joka luokassa olisi kaikilla mahdollisuus yrittää sitä luokan paras stipendiä saavuttaa! Ja pyrkiä kohti realistista tavoitetta keskiarvon parantamisessa. Opettajallekin olisi mieluusampaa varmaan opettaa tasapäisempää oppilasainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin 12 vuotta saavani jonkun hymypatsaan, stipendin tms. En saanut koskaan mitään. Muistan joskus itkeneeni kevätjuhlan jälkeen asiaa. Olin tasaisen hyvä ja tunnollinen, ehkä vähän hiljainen.
Oma lapsi on nyt koulussa ja tämän luettua sama stipendiahdistus alkaa jo kolkuttelemaan. En oikein tiedä, onko tämä enää nykyaikaa vai voisiko tän hoitaa jotenkin muullakin tavalla.
Kommunismin periaate:
Kaikille saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne luokat pitäisi rakentaa niin, että olisi oma luokka 9,5 keskiarvon ja sitä korkeammalle keskiarvolle, oma luokka 8,5-9,5 keskuarvoisille, oma luokka 7,5-8,5 keskiarvoisille.....jne.. Niin oppilaat kehittyisivät vertaistensa parissa ja joka luokassa olisi kaikilla mahdollisuus yrittää sitä luokan paras stipendiä saavuttaa! Ja pyrkiä kohti realistista tavoitetta keskiarvon parantamisessa. Opettajallekin olisi mieluusampaa varmaan opettaa tasapäisempää oppilasainesta.
Ei ehkä ihan noin radikaalisti tarvitsisi jakaa, mutta ehdottomasti lahjakkaat oppilaat tarvitsisivat omat luokat, joissa voisi keskittyä oikeasti opiskeluun ilman mölisevää apinalaumaa.
Itsekään en ikinä saanut ainuttakaan stipendiä peruskoulussa enkä lukiossa, vaikka arvosanat olivat aina oikeasti hyvät, aina parhaimmistoa. Myös taideaineissa olin lahjakas, ei silti ikinä niistäkään. Mutta olinkin ujo, omissa oloissa viihtyvä, emo-mikälie, köyhistä oloista, vanhemmat eivät olleet koskaan missään yhteistyössä koulujeni tai niihin liittyvien yhdistysten kanssa. Samat, ilmeisesti sitten jotenkin paremmat/normaalimmat naamat aina palkittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto ei ole stipendeistä kiinni. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen osaa iloita toisen voitosta, ilman ahdistusta ja kateellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en ikinä saanut ainuttakaan stipendiä peruskoulussa enkä lukiossa, vaikka arvosanat olivat aina oikeasti hyvät, aina parhaimmistoa. Myös taideaineissa olin lahjakas, ei silti ikinä niistäkään. Mutta olinkin ujo, omissa oloissa viihtyvä, emo-mikälie, köyhistä oloista, vanhemmat eivät olleet koskaan missään yhteistyössä koulujeni tai niihin liittyvien yhdistysten kanssa. Samat, ilmeisesti sitten jotenkin paremmat/normaalimmat naamat aina palkittiin.
Stipendit jaetaan keskiarvon perusteella. Onko se niin vaikeaa hyväksyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Mitä nämä hymypatsaat oikein on? Niitä tuntuu jaetun ympäriinsä.
80-90 luvulla Espoossa ei meidän kouluissa kukaan ikinä saanut niitä.
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
-itsensä voittaminen on tärkeintä-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en ikinä saanut ainuttakaan stipendiä peruskoulussa enkä lukiossa, vaikka arvosanat olivat aina oikeasti hyvät, aina parhaimmistoa. Myös taideaineissa olin lahjakas, ei silti ikinä niistäkään. Mutta olinkin ujo, omissa oloissa viihtyvä, emo-mikälie, köyhistä oloista, vanhemmat eivät olleet koskaan missään yhteistyössä koulujeni tai niihin liittyvien yhdistysten kanssa. Samat, ilmeisesti sitten jotenkin paremmat/normaalimmat naamat aina palkittiin.
Stipendit jaetaan keskiarvon perusteella. Onko se niin vaikeaa hyväksyä?
Juurihan täällä on monessa viestissä kerrottu, että näin ei ole tapahtunut. Joku opettajakin kertoi, että hänen valintakriteereihinsä kuuluu jotain yhteisöllisyyttä ja muuta hömppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilas 90-luvulta täällä. Muistan stipendi-asian erittäin hyvin. Olin tosi ujo yläasteella. Lukiossa pinnistin ja yritin - sain numeroita ylös 8,4 keskiarvosta 9,1 keskiarvoon sekä uskaltauduin olemaan aktiivisempi sosiaalisesti ja jopa liikuntatunneilla. Ei tietenkään mitään stipendiä tullut - kuten ei yhtenäkään aikaisempana vuotena koko peruskoulun aikana. Kai siellä lukion lopussa stipendejä jaettiin myös itsensä ylittäneille oppilaille, mutta en sitten kuulunut siihen joukkoon. Itselleni olin voittaja, se lopulta on tärkeintä. Onneksi nykyaikana stipendiasiaa katsotaan kouluissa ilmeisesti vähän avarammin mielin eikä pelkästään täydelliset, pitkässä linjassa onnistuneet oppilaat saa niitä.
Lapsuuden kateellisuus heijastuu tästä kirjoituksesta. Elämäsi olisi helpompaa jos et kadehtisi muita.
Minusta tästä heijastuu vaan maailman epäreiluus. Vaikka olisit maailman paras, niin voit jäädä ilman palkintoa, jos persoonassasi on jotain mikä ei miellytä palkinnon antajaa. Ujous on yleensä se mikä (ekstroverttejä) opettajia ärsyttää.
Ole huoleti. Jos sun keskiarvo on 10 ja luokan seuraavalla on 9,92 niin saat takuuvarmasti sen "luokan paras stipendin", vaikka olisit kuinka ujo.
Jos keskiarvosi on alempi, tsemppaat seuraavana vuotena, jotta pääset tavoitteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en ikinä saanut ainuttakaan stipendiä peruskoulussa enkä lukiossa, vaikka arvosanat olivat aina oikeasti hyvät, aina parhaimmistoa. Myös taideaineissa olin lahjakas, ei silti ikinä niistäkään. Mutta olinkin ujo, omissa oloissa viihtyvä, emo-mikälie, köyhistä oloista, vanhemmat eivät olleet koskaan missään yhteistyössä koulujeni tai niihin liittyvien yhdistysten kanssa. Samat, ilmeisesti sitten jotenkin paremmat/normaalimmat naamat aina palkittiin.
Stipendit jaetaan keskiarvon perusteella. Onko se niin vaikeaa hyväksyä?
Juurihan täällä on monessa viestissä kerrottu, että näin ei ole tapahtunut. Joku opettajakin kertoi, että hänen valintakriteereihinsä kuuluu jotain yhteisöllisyyttä ja muuta hömppää.
Stipendejä on kahdenlaisia. Niitä sponsoroituja hömppästipendejä (tahot, silmäätekevät vanhemmat jne.) Sekä opintosuorituksiin/menestykseen perustuvia.... Huoh!
Ainahan kiitettävän oppilaat on laitettu luokan häirikön viereen vastaamaan häirikön oppimisesta ja tuntirauhan säilymisestä. Helpottaa opettajan työtä kivasti. :)
Tunnollinen kiitettävän oppilas on sitten kotona itku kurkussa yksin päntännyt sen, mitä olisi tunnilla pitänyt oppia.