Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut kirkosta eroamista?
01.06.2018 |
Toisaalta olen ateisti enkä usko jumalaan, mutta toisaalta sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin. Toisaalta keksisin omille kirkollisverorahoille parempaakin käyttöä.
Oonko kukaan katunut kirkosta eroamista?
Kommentit (60)
En ole katunut, erosta 13 v aikaa. En usko kirkon perusopetukseen, eli että on olemassa persoonallinen Jumala, en usko, että Jeesus oli mitenkään jumalallinen, hän ei kuollut ristillä eikä sovittanut kenenkään syntejä millään tavalla. Muutenhan hän oli ihan hyvä tyyppi, hyviä opetuksia ja kivaa hippimeininkiä. En usko myöskään mihinkään neitseelliseen sikiämiseen. Jeesus oli naimisissa Maria Magdaleenan kanssa, siitähän on todisteetkin olemassa ja heillä oli 3 lasta, nimetkin on tiedossa. Hassua, että joku uskoo tuohon katolisen kirkon aikoinaan sepittämään tarinaan, joka luotiin vallankiilto silmissä.
Ja jos ette usko, niin tutustukaan Kuolleen meren ja Nag Hammadin teksteihin ja aiheen tiimoilta tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen. Raamattu on täynnä käännösvirheitä ja väärinymmäryksiä. Almah ei ole neitsyt, vaan nuori nainen. Jeesus ei todellakaan ollut Nasaretista, vaan kuului nasareeneihin. Maria Magdaleena ei ollut mikään syntinen nainen, vaan päinvastoin, erittäin kunnioitettu, eräänlaisessa luostarissa kasvanut ylhäinen nainen, joka oli kasvatettu kuninkaallisen perillen morsiameksi. Jeesushan kuului Daavidin kuningassukuun. Hänen isänsä Joosef ei ollut mikään puuseppä, käännösvirhe sekin. Sekä Maria, että Magdaleena olivat eräänlaisia arvonimiä, ei niitä millään prostituoiduilla ollut!
No niin...menipä taas, mutta näin nyt kuitenkin on ja hassua on, että kirkko ei opeta ollenkaan näitä totuuksia. Tietämätön kansa uskoo edelleen kivaan satuun ja kuuluu sen sadunjulistamislaitokseen ja maksaa sille veroja. Aika outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siksi liittyminen on niin vaivalloista (pitäisi käydä läpi kasteet ja konfirmaatiot jne vaikka haluaisi olla vain "kannattajajäsen"). Työttömänä olen katsellut monia seurakunnan vapaita työtehtäviä, jotka sopisivat omaan koulutukseeni, mutta niihin ei palkata muita kuin ev.lutiin kuuluvia.
Ja onhan kirkossa ihan älyttömästi asioita pielessä, eivät osaa päättää mitä mieltä homoista ovat, ostellaan kokista ja maksetaan ökyhotellihuoneita seurakunnan pussista jne. Mutta on myös paljon hyvää. Perhetyö on mahtavaa, lapsille on kerhoa ja leirejä ja käsittääkseni rippikoulu on ollut monelle hauska kokemus. Lisäksi hautausmaat ovat mielestäni kauniita paikkoja ja arvostan niiden hoitoa suunnattomasti.
Hei, minä liityin kirkkoon hieman alle kolmekymppisenä :). Aikuisrippikoulu oli oikeastaan tosi inspiroiva matka, minulla oli aivan ihana pappi, joka jaksoi vastata mun lukuisiin kysymyksiin. Tapaamisetkin saatiin sovittua joustavasti aikataulujeni mukaan (teen vuorotyötä). Aikuisrippikoulun kesto on 20 tuntia, mutta siihen sisältyy myös erilaisten tehtävien tekemistä tai kirjan lukemista. Ja oikeastan hyvä, että se aikuisrippikoulu tulee käydä, niin tutustuu kristinuskoon ja kirkkoon. Suosittelen lämpimästi. Kaikkea hyvää sinulle.
Kuulostaa mielenkiintoiselta kyllä, mutta ei ole minun juttuni :/ Kristinusko ja kirkko itsessään eivät ole minulle vieraita, istuin kyllä uskonnon tunneilla kaikkien muiden kanssa, kunnes yläasteella koulu keksi siirtää minut viimeiseksi vuodeksi elämänkatsomustietoon (ilmeisesti pari valveutunutta vanhempaa halusivat omille lapsille ryhmän ja kansliassa käytiin listat läpi, jotta ryhmäkoosta saataisiin järkevä, eikä kukaan kertonut, että olisin voinut vain anoa lupaa osallistua uskonnon opetukseen muiden kanssa (et:n ope oli kamala korppi, uskonnon ope aivan mahtava "kaikille tiedoksi, että olen ateisti").
Isä meidän ja Ap uskontunnustus menee vieläkin ulkomuistista.
Vierailija kirjoitti:
En hetkeäkään. Päinvastoin ihmettelen mitä hemmettiä olen maksanut lähes viisikymppiseksi asti.
Amen. Itse olin aivan yhtä tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Minusta on täysin absurdia, että olisi jokin kyylä, joka tarkkailisi ajatuksiani ja sen perusteella määräisi minut kuoltuani johonkin helvetin tuleen. Tai sitten toiseen paikkaan, jossa ei ole ihan niin kuuma.
,
Hmmm... en ole kyllä kirkon oppia tuollaiseksi mieltänyt. Eli että sinun omilla ajatuksillasi olisi niin väliä. Mutta joo, oikeastaan ehkä koko kirkko onkin tarkoitettu meille, joita itseä joskus kiusaa jotkut omat ajatukset ja teot. Niissä on helvettiä ihan tarpeeksi, ilman että "kyylän" tarvitsisi annostella sitä lisää.
Mitä muuta se usko on kuin ajatuksia? Ei tiemmä vaadi mitään kirkossakäyntiä ollakseen uskossa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö jostain että kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei?
Verotiedot on julkisia, eli senkus soitat verotoimistoon ja kysyt, maksoiko henkilö x miten paljon kirkollisveroa.
En ole katunut ja kummihommatkin saanut väitettyä tuon johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut ja kummihommatkin saanut väitettyä* tuon johdosta.
*vältettyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yllytä ketään eroamaan kirkosta, mutta haluan sanoa kaksi asiaa:
1. Kirkkoinstituution jäsenyys ei ketään pelasta. Siihen tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.Ei sinun henkilökohtainen uskosi sinua pelasta, vaan Jumala, jos pelastaakseen on.
Sanaa "henkilökohtainen" muuten ei löydy Raamatusta. Ei yhtä ainutta kertaa.
No ei satuhahmot kyllä pelasta ketään eikä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta tasan kymmenen vuotta sitten enkä ole katunut sitä kertaakaan. En usko, että tulen enää liittymään takaisin kirkkoon - ellen sitten ala uskoa jumalaan myöhemmin elämässäni (tuskin?).
Jumalaan voi uskoa vaikka ei koskaan olisi kuulunut kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Pääsiäisen vietto ainakin on kaikkea muuta kuin kristillistä, eikä nimikään (easter) ole millään muotoa kristilliseen tarustoon yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Et sitten vaikka Joulusta ole kuullut mitään? - Tai miksi ajattelet, että osa meistä haluaa mm niin sanotusti pyhittää sunnuntain? - No joo. Olen eri, jota kommentoit, mutta huomautan silti, että varsin moni Suomen kalenterissa oleva "virallinen vapaa päivä" voidaan liittää osaksi kirkkovuotta. Mutta totta on myös se, että samoille päiville voidaan hakea jokin muukin peruste tai syy, miksi sen pitäisi olla erityinen.
Esimerkiksi Joulua ei vietetä kristillisesti Jeesuksen syntymäjuhlana, vaan se nähdään päivänä, joka koostuu Joulupukin odottamisen ajasta.
Kyse on myös enemmän ja vähemmän kompromisseista. Se mikä välillä itseäni ajatteluttaa on, että Suomessa ollaan lähesttty hetki-hetkeltä enemmän aikaa, joka muistuttaa 24 tuntia/7 vuorokautena viikossa, tai viikoissa jotka seuraavat toisiaan. onko tällä mitään väljä?
Minusta on. Vielä toistaiseksi työnantajat ovat olleet mm. valmiita maksamaan sunnuntai lisiä ja yötyövuoroista ekstraa mutta miten kauan? Miksi maksaa sunnuntai tai ns. pyhäpäivälisää miltään päivältä, kun järki sanoo, että jokainen vuorokausi voi olla samanlainen, tai ainakin samantapainen. Ja kuka huomaa sisällä työskennellessä, mikä on vallitseva vuorokauden aika?
Tällä ei välttämättä olekaan väljä jos on niitä onnekaita, joille kertyy säännöllisestä työn ja vapaa-ajan tasapainosta niin tuloja kuin mahdollisuus riittävään lepoon ja vapaa-aikaan, jota saattaa viettää (lähinnä) toisten samantapaisessa tilanteessa olevien kanssa.
Sen sijaan jos olet vaikka sitten Se lähiössä asuva yksinhuoltaja, jonka toimeentulo koostuu satunnaisista työkeikoista, niin uskallatko kieltäytyä tarjotusta työpätkästä, millään perusteella jos kaikki päivät ovat samanlaista harmaata ja voidessasi vain toivoa, että muilla olisi aikaa viettää "pyhää" silloin kun sinulle se sopisi parhaiten. Ja kun kaikki virallisina pyhinä pidetyt on haluttu poistaa erityisinä päivinä kalenterista pois.
Mielestäni on merkittävää, että on olemassa yhteisiä pyhäpäiviä. - Aikaa jolloin rentoutua ja jolloin on lupa hieman juhlistaa ja josta kaikki tai ainakin suurin osa tietää, että on lupa tai oikeus hieman viettää arjesta poikkeavampia hetkiä niin yksin mutta myös yhdessä muiden kanssa.
Ne, mitä ja milloin tällaisia päiviä on, niin on enempi ja vähempi kompromisseja. Itse en ole vielä oppinut viettämään esimerkiksi Halloweenia, mutta voi olla, että sitä vietetään Suomessa enemmän jo 50 vuoden päästä. Tai ehkä maahan muuton myötä tänne o 100 vuoden päästä rantautunut sellaisia merkkipäiviä, joista emme vielä tiedä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Minusta on täysin absurdia, että olisi jokin kyylä, joka tarkkailisi ajatuksiani ja sen perusteella määräisi minut kuoltuani johonkin helvetin tuleen. Tai sitten toiseen paikkaan, jossa ei ole ihan niin kuuma.
,
Hmmm... en ole kyllä kirkon oppia tuollaiseksi mieltänyt. Eli että sinun omilla ajatuksillasi olisi niin väliä. Mutta joo, oikeastaan ehkä koko kirkko onkin tarkoitettu meille, joita itseä joskus kiusaa jotkut omat ajatukset ja teot. Niissä on helvettiä ihan tarpeeksi, ilman että "kyylän" tarvitsisi annostella sitä lisää.
Mitä muuta se usko on kuin ajatuksia? Ei tiemmä vaadi mitään kirkossakäyntiä ollakseen uskossa.
Ei se ole totenapitämistä. Se on turvautumista, puoleen kääntymistä, ja kyllähän sen oikeastaan pitäisi tekoina näkyä. Ja se kasvaa seurakunnassa. Ei ehkä määrältään mutta kypsyy.
"Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Et sitten vaikka Joulusta ole kuullut mitään? -
Joulu, eli Yule ei liity millään tapaa kristinuskoon. Ei edes nimensä puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Et sitten vaikka Joulusta ole kuullut mitään? -
Joulu, eli Yule ei liity millään tapaa kristinuskoon. Ei edes nimensä puolesta.
Niin no. Aika moni kristitty viettää Jouluksi kutsumaansa päivää enemmän tai vähemmän Jeesus Kristuksen syntymäjuhlana. - Toki paremmin tietäjät varmaan voivat olla sitä mieltä, että oikeampi Kristuksen syntymäpivän viettäminen postuumi viettäminen pitäisi olla joku muu päivä. Ja tai ainakin tuota päivää pitäisi kutsua jollain muulla nimellä, kuin Joulu; mutta käsittääkseni tuo päivän -vääräkö sitten- nimi on kuitenkin aika vakiintunut, syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Pääsiäisen vietto ainakin on kaikkea muuta kuin kristillistä, eikä nimikään (easter) ole millään muotoa kristilliseen tarustoon yhteydessä.
Häh, mitä tekemistä pääsiäisen englanninkielisellä nimellä nyt on yhtään minkään kanssa? Ei se mikään sen juhlan oikea virallinen nimi ole! Vai luuletko, että pääsiäisen viettäminen on keksitty Englannissa?
Yleissivistykseen kuuluu tietää, että juutalaiset ovat iät ajat viettäneet pääsiäistä Egyptistä vapautumisen muistoksi. Siihen en ota kantaa, onko tuo vapautuminen jotain todella tapahtunutta, mutta sitä juutalaiset kuitenkin pääsiäistä viettäessään juhlivat. Kristittyjen mukaan Jeesuksen ylösnouseminen ajoittui juutalaisten senvuotisen pääsiäisjuhlan aikaan. Monessa kielessä (huom muussa kuin englannissa!) juhlan nimi onkin johdettu juutalaisten pääsiäisjuhlasta. Juutalaisten kalenteri on kuukalenteri, joten juhlan ajankohta vaihtelee, mutta niin se vaihtelee kristityilläkin. Ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että kristittyjen pääsiäinen ei koskaan sijoitu kevätpäiväntasauksen aikaan, vaan aina sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Kerropa ne alkuperäiset kristilliset juhlat. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin pääsiäinen ja sekin ajottuu kevätpäivän tasauksen aikoihin, joten sekin sekoittuu pakanallisiin juhliin...
Pääsiäisen vietto ainakin on kaikkea muuta kuin kristillistä, eikä nimikään (easter) ole millään muotoa kristilliseen tarustoon yhteydessä.
Häh, mitä tekemistä pääsiäisen englanninkielisellä nimellä nyt on yhtään minkään kanssa? Ei se mikään sen juhlan oikea virallinen nimi ole! Vai luuletko, että pääsiäisen viettäminen on keksitty Englannissa?
Yleissivistykseen kuuluu tietää, että juutalaiset ovat iät ajat viettäneet pääsiäistä Egyptistä vapautumisen muistoksi. Siihen en ota kantaa, onko tuo vapautuminen jotain todella tapahtunutta, mutta sitä juutalaiset kuitenkin pääsiäistä viettäessään juhlivat. Kristittyjen mukaan Jeesuksen ylösnouseminen ajoittui juutalaisten senvuotisen pääsiäisjuhlan aikaan. Monessa kielessä (huom muussa kuin englannissa!) juhlan nimi onkin johdettu juutalaisten pääsiäisjuhlasta. Juutalaisten kalenteri on kuukalenteri, joten juhlan ajankohta vaihtelee, mutta niin se vaihtelee kristityilläkin. Ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että kristittyjen pääsiäinen ei koskaan sijoitu kevätpäiväntasauksen aikaan, vaan aina sen jälkeen.
Huomasitko paasatessasi sellaisen pienen detaljin, että juutalaiset eivät ole kristittyjä.
MOT.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olen ateisti enkä usko jumalaan, mutta toisaalta sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin. Toisaalta keksisin omille kirkollisverorahoille parempaakin käyttöä.
Oonko kukaan katunut kirkosta eroamista?
No en ole kuullut että kukaan olisi koskaan katunut.
Sen sijaan itse ihmettelin aikoinaan että miksiköhän sitä piti vatvoa monta vuotta. En ole koskaan uskonut, mutta silti kuuluin kirkkon yli kolmekymppiseksi asti. Tosin erosin melkein heti kun se onnistui helposti netissä.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja nyt kaipaisin lisää keinoja osoittaa kirkolle mieltäni.
Se on vanhoillinen täysmätä laitos, jossa harhaiset ihmiset kuuntelevat kauniita valheita.
Liity ja eroa uudestaan
PLUS aina kun lukee kirkon/uskovaisten paskasta toiminnasta, olen onnellinen etten rahoita sitä toimintaa.
Hyväntekeväisyyteen olen laittanut n puolet siitä, mitä maksaisin kirkollisveroa, eli varmasti suurempi osuus menee perille.