Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut kirkosta eroamista?
01.06.2018 |
Toisaalta olen ateisti enkä usko jumalaan, mutta toisaalta sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin. Toisaalta keksisin omille kirkollisverorahoille parempaakin käyttöä.
Oonko kukaan katunut kirkosta eroamista?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin.
Jaa, ei minua nolottanut. Menin vain ja liityin, ei se sen kummempaa. En myöskään sanoisi että eroaminen kadutti - se oli sen ajan ratkaisuni, varmaan silloin ihan paikallaan, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin. Ei minusta ole noloa, jos muuttaa näkemyksiään jostakin asiasta.
Noloudesta puhuminen kuulostaa kuin olisit kirkosta erotessasi ollut kuin pikkulapsi, joka vihoissaan päättää karata kotoa, ja aikansa ulkona haahuiltuaan palaa takaisin häntä koipien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siksi liittyminen on niin vaivalloista (pitäisi käydä läpi kasteet ja konfirmaatiot jne vaikka haluaisi olla vain "kannattajajäsen").
Tuon takia kannattaa minusta kastattaa lapsensa. Pois lähteminen sen jälkeen on paljon helpompaa kuin mukaan pääseminen ilman sitä. Teette lapsellenne valinnanvapauden paljon vaivattomammaksi.
Jos haluaa olla vain "kannattajajäsen", pitää aikuisen kuitenkin lausua uskontunnustus, vaikka ei mitään uskoisikaan, eli ihan niin helpolla ei pääse kuin johonkin normaaliin yhdistykseen liittyminen.
Minä kyllä Uskon Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään henkeen ja pyhään kolminaisuuteen, silti erosin kirkosta, koska se alkoi mennä aivan outoon suuntaan.[/quote]
Sama mulla. Jos kirkko ei enää ole kirkko, vaan joku konsensus ihmisten mielipiteistä, mitä järkeä siihen on kuulua? Tulkintoja nyt voi keksiä itsekin.
Kirkon budjetista suurin osa menee kuitenkin muuhun, kuin perhetyöhön yms., joten pelkästään sen takia kirkkoon ei kannata kuulua. Jos kirkollisveroja vastaava summa annettaisiin vaikka jollekin Peladtakaa Lapset ry:lle, saataisiin varmasti paljon paremmat sosiaalisen puolen palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Kirkko tekee ihan mielettömän arvokasta perhetyötä. Kaikki kirkon työ ei liity uskontoon, vaan apua on saatavilla ihan arkeenkin. Tämä työ vähenee merkittävästi, mikäli eroaallot lisääntyvät.
Toisaalta voisi kysyä, miksi hyvinvointivaltiossa valtio ei tee sitä perhetyötä niin kuin tarvittaisiin, vaan sitä katetaan osin diakoniatyöllä.
Meillä kirkon perhetyö tarkoitti sitä että minä ja ns. perhetyöntekijä istuttiin hiljaa kun mies pani parastaan. Vaikutus oli negatiivinen, koska mies kuvitteli että nyt kun oltiin käyty terapiassa, kaikki on hyvin ja jatkuu niinkuin ennenkin. Ero tuli seuraavana vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siksi liittyminen on niin vaivalloista (pitäisi käydä läpi kasteet ja konfirmaatiot jne vaikka haluaisi olla vain "kannattajajäsen"). Työttömänä olen katsellut monia seurakunnan vapaita työtehtäviä, jotka sopisivat omaan koulutukseeni, mutta niihin ei palkata muita kuin ev.lutiin kuuluvia.
Ja onhan kirkossa ihan älyttömästi asioita pielessä, eivät osaa päättää mitä mieltä homoista ovat, ostellaan kokista ja maksetaan ökyhotellihuoneita seurakunnan pussista jne. Mutta on myös paljon hyvää. Perhetyö on mahtavaa, lapsille on kerhoa ja leirejä ja käsittääkseni rippikoulu on ollut monelle hauska kokemus. Lisäksi hautausmaat ovat mielestäni kauniita paikkoja ja arvostan niiden hoitoa suunnattomasti.
Hei, minä liityin kirkkoon hieman alle kolmekymppisenä :). Aikuisrippikoulu oli oikeastaan tosi inspiroiva matka, minulla oli aivan ihana pappi, joka jaksoi vastata mun lukuisiin kysymyksiin. Tapaamisetkin saatiin sovittua joustavasti aikataulujeni mukaan (teen vuorotyötä). Aikuisrippikoulun kesto on 20 tuntia, mutta siihen sisältyy myös erilaisten tehtävien tekemistä tai kirjan lukemista. Ja oikeastan hyvä, että se aikuisrippikoulu tulee käydä, niin tutustuu kristinuskoon ja kirkkoon. Suosittelen lämpimästi. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siksi liittyminen on niin vaivalloista (pitäisi käydä läpi kasteet ja konfirmaatiot jne vaikka haluaisi olla vain "kannattajajäsen"). Työttömänä olen katsellut monia seurakunnan vapaita työtehtäviä, jotka sopisivat omaan koulutukseeni, mutta niihin ei palkata muita kuin ev.lutiin kuuluvia.
Ja onhan kirkossa ihan älyttömästi asioita pielessä, eivät osaa päättää mitä mieltä homoista ovat, ostellaan kokista ja maksetaan ökyhotellihuoneita seurakunnan pussista jne. Mutta on myös paljon hyvää. Perhetyö on mahtavaa, lapsille on kerhoa ja leirejä ja käsittääkseni rippikoulu on ollut monelle hauska kokemus. Lisäksi hautausmaat ovat mielestäni kauniita paikkoja ja arvostan niiden hoitoa suunnattomasti.
Kuinkahan monta tuomiota haluavat työsyrjinnästä. Kertoo jotain kirkon moraalista kun eivät laeista piittaa.
En yllytä ketään eroamaan kirkosta, mutta haluan sanoa kaksi asiaa:
1. Kirkkoinstituution jäsenyys ei ketään pelasta. Siihen tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
2. Itse olen uskossa, mutta erosin kirkosta pari vuotta sitten. Syitä olivat kirkon maallistuminen, ihmisten miellyttäminen ennen Jumalaa, muuttuminen yleiseksi hyväntekeväisyysjärjestöksi evankelioimisen sijaan jne.
Muitakin seurakuntia on kuin se paikallinen ev.lut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta tasan kymmenen vuotta sitten enkä ole katunut sitä kertaakaan. En usko, että tulen enää liittymään takaisin kirkkoon - ellen sitten ala uskoa jumalaan myöhemmin elämässäni (tuskin?).
Ei kai omasta uskosta tarvitse välikäsille maksaa...???
"Oma usko" on aika vieras ajatus kristinuskolle. Kyllä kirkossa on aina korostettu seurakuntayhteyttä. Raamatussa samoin.
Näkeekö jostain että kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut. Minusta on täysin absurdia, että olisi jokin kyylä, joka tarkkailisi ajatuksiani ja sen perusteella määräisi minut kuoltuani johonkin helvetin tuleen. Tai sitten toiseen paikkaan, jossa ei ole ihan niin kuuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja nyt kaipaisin lisää keinoja osoittaa kirkolle mieltäni.
Se on vanhoillinen täysmätä laitos, jossa harhaiset ihmiset kuuntelevat kauniita valheita.
Kannattaa ennemmin keskittyä omaan oikeassaolemiseen kuin mielenosoittamiseen toisten väärässäoloa vastaan. Tutkitusti tulee parempi mieli, kun aivokemia pikkuhiljaa muuttuu.
Sopii kirkkoihin, ex-miehiin ja ihan mihin vaan.
Aivan. Tuon kun saisi vielä upotettua niiden muunuskoisten tajuntaankin. Loppuisi ehkä se radikaali kohkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kirkosta ja 18 vuotiaana, koska inhosin kotiseurakuntamme pappia. Liityin takaisin 25- vuotiaana, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain normaalin seurakunnan. Olen ollut mielelläni kirkon jäsen, tosin uskon myös Jumalaan. Kävin lasten ollessa pieniä perhekerhossa, vauvakerhossa ja muskareissa. Olen partiolainen ja lippukuntamme kokoontuu kirkon tarjoamissa tiloissa. Lasten kanssa vietämme kristillisiä juhlia miten nyt osaamme. Yritän muistaa aina mainita juhlien alkuperäisen, kristillisen merkityksen vaikka sitten vaan maalaisimmekin munia tms. Jouluaattona käymme aaton hartaudessa. Olen mielelläni luterilaisen kirkon jäsen.
Vierailija kirjoitti:
En yllytä ketään eroamaan kirkosta, mutta haluan sanoa kaksi asiaa:
1. Kirkkoinstituution jäsenyys ei ketään pelasta. Siihen tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Ei sinun henkilökohtainen uskosi sinua pelasta, vaan Jumala, jos pelastaakseen on.
Sanaa "henkilökohtainen" muuten ei löydy Raamatusta. Ei yhtä ainutta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö jostain että kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei?
Jos sillä on musta kaapu ja naamahuivi, niin todnäk ei kuulu evlut-kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen - sitä, etten tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
Sama täällä.
Jos johonkin pitäisi uskoa todennäköisenä selityksenä uskontojen kertomiin "ihmetapahtumiin" jne, en pysty hyväksymään mitään muuta selitystä kuin alienien vierailut. Siltä pohjalta on taas helppo hyväksyä kertomukset "jumalten vaunuista", "jumalten pojista jotka yhtyivät maan naisiin, "taivaaseen nousemisesta" jne.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Minusta on täysin absurdia, että olisi jokin kyylä, joka tarkkailisi ajatuksiani ja sen perusteella määräisi minut kuoltuani johonkin helvetin tuleen. Tai sitten toiseen paikkaan, jossa ei ole ihan niin kuuma.
,
Hmmm... en ole kyllä kirkon oppia tuollaiseksi mieltänyt. Eli että sinun omilla ajatuksillasi olisi niin väliä. Mutta joo, oikeastaan ehkä koko kirkko onkin tarkoitettu meille, joita itseä joskus kiusaa jotkut omat ajatukset ja teot. Niissä on helvettiä ihan tarpeeksi, ilman että "kyylän" tarvitsisi annostella sitä lisää.
En tosiaankaan ja viimeksi kun näin paljonko mieheni maksoi kirkollisveroa, olin ihan mielissän päätöksestäni. Ei sitä muuten edes muista yhtään..
En ainakaan toistaiseksi. Vuosi sitten erosin, ja ihan tyytyväinen oon. Jos nyt jostain syystä uskoon tulen, niin sitten vaan liityn uudestaan. Vain tavan takia en viitsi kirkkoon kuulua.
En ole katunut muuta kuin sitä, etten jo aiemmin eronnut!