Ihastuminen luonteeseen, ulkonäkö aivan perusjamppa
Niin. Ihastuin mieheen, fiksuuteen ja luonteeseen. Ulkonäkö ei hivele niin kovin silmää, mutta koitan ajatella ettei se ole tärkeää. Tapailtu vasta 2kk, läheisyyttä ja seksiä on ja lapsetkin tavattu.
MUTTA PELKÄÄN, että kun huuma haihtuu, jaksanko miestä, joka ei vienyt täysin jalkoja alta ja joka ei näytä niiiiin hyvältä.
Mitä tekisitte?
Kommentit (41)
Minä rakastun yleensä luonteeseen. Ulkonäköön kyllä voi ihastua, mutta SE ihastuminen haihtuu helpommin kuin siihen persoonaan. En tiedä sitten, miten sinun tulee käymään - etkä tiedä kyllä sinäkään ennen kuin kokeilet. Voihan siitä sitten erota, jos mahdottomaksi käy. Mutta minä luulen, että siinä kohtaa alkaa muutkin asiat mättää kuin ulkonäkö.
Ole sellaisen kanssa jonka kanssa viihtyisit sokeanakin. Huomaathan, että tämä pitää sisällään sen, että mies olisi sinun kanssasi vaikka olisit sokea. Auttaisi jne.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ihastuin mieheen, fiksuuteen ja luonteeseen. Ulkonäkö ei hivele niin kovin silmää, mutta koitan ajatella ettei se ole tärkeää. Tapailtu vasta 2kk, läheisyyttä ja seksiä on ja lapsetkin tavattu.
MUTTA PELKÄÄN, että kun huuma haihtuu, jaksanko miestä, joka ei vienyt täysin jalkoja alta ja joka ei näytä niiiiin hyvältä.
Mitä tekisitte?
Jos jo suhteen alussa joudut pinnistelemään ja ajattelet, että kyllä asia ajan myötä helpottaa, voin kokemuksesta kertoa: tällä hetkellä näet miehen niin vaaleanpunaisten lasien läpi kuin voit nähdä, ja pahimmillaan hän alkaa ajan myötä kuvottaa sinua.
Minä olen niin kiintynyt mieheen ja meillä 15 vuodenkin jälkeen hyvä suhde, että hän näyttää häneltä, mikä ei haittaa minua vaikkei ole mitenkään erityisen komea.
Ei kuulosta hyvältä. 90% meistä naisista on parisuhteessa ihan perusjamppojen kanssa, mutta omaan silmään se perusjamppa on syötävän komea ja haluttava. Sinulle tuo mies mitä ilmeisimmin ei ole, ja se ei enteile hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä. 90% meistä naisista on parisuhteessa ihan perusjamppojen kanssa, mutta omaan silmään se perusjamppa on syötävän komea ja haluttava. Sinulle tuo mies mitä ilmeisimmin ei ole, ja se ei enteile hyvää.
Tämä! Omat mieheni ovat varmasti monen silmään olleet rumia ja luotaantyöntäviä, mutta minulle juurikin syötävän komeita ja haluttavia. Mielestäni olisi julmaa miestäkin kohtaan alkaa suhteeseen, kun pitäisin tätä "ei niin hivelevänä". Miten käy seksin pidemmällä aikavälillä? Miten pahalta sinusta tuntuu nähdä kadulla silmääsi miellyttäviä miehiä?
En ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen ja mies on oikein kiltti ja kultainen, unelmaluonne. Nyt kaikki tuntuu tosi hyvältä.
Mutta silti mietin, kun en tunne itseäni kuin ihastuneeksi, onko tämä nyt ok.
Vierailija kirjoitti:
Ole sellaisen kanssa jonka kanssa viihtyisit sokeanakin. Huomaathan, että tämä pitää sisällään sen, että mies olisi sinun kanssasi vaikka olisit sokea. Auttaisi jne.
Mä olen toisinaan puolileikilläni miettinyt, että ihmisten olisi oikeasti hyvä olla sokeita siinä vaiheessa, kun tutustuvat toisiin ihmisiin. Silloin ihastumista eivät sotkisi nuo ulkonäköjutut. Tähän minulla on tarjota teille ihan tosielämän tarinakin. Siis ihan totta tämä on. Minulla on lapsuudenystävä, joka sokeutui aika nuorena. Hän on erittäin kaunis nainen, ja hänen poikaystävänsä ennen sokeutumista olivat melkoisia adoniksia - ulkonäkö on hänelle edelleen hyvin tärkeä (no, ihan oikeasti - hän on hyvin tarkka omasta pukeutumisestaan ja ulkonäöstään, vaikka ei sitä näekään!).
Sokeutumisensa jälkeen hän sitten aloitteli uutta elämäänsä - yksin. Adonikset olivat kummasti häippässeet hänen luotaan, eikä uusia ilmaantunut liepeille notkumaan. Jossakin vaiheessa hän tutustui mieheen, josta tuli hänen aviomiehensä ja lastensa isä. Mies on nätisti sanoen aika vaatimattoman näköinen, semmoinen keskivartaloltaan tanakka ja kasvotkaan eivät ihan Lumenen kuvastoon kävisi. Mutta luonne. Varmaan yksi ihanimmista ihmisistä, joita olen konsanaan tavannut. Ja kaverini - hän on sanojensa mukaan elämälle kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa viettää tämän miehen kanssa (no joo - tää oli hääpuheesta :D )
Heillä on neljä lasta, kauniita ja komeita kaikki. Jos se nyt jotain merkitsee. Enpä usko, että kaverini olisi edes vilkaissut tämän miehen suuntaan, jos olisi näkö ollut tallella, saati tutustunut häneen. Varmaan hänellä olisi puoliso, enkä sano yhtään, etteikö hän olisi onnellinen sen komistuksenkin kanssa - kaverillani on onnellinen ja valoisa luonne, kyllä hän olisi kumppanin löytänyt joka tapauksessa.
Mutta - joskus näkökyvystä on vain haittaa :D ehkä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen ja mies on oikein kiltti ja kultainen, unelmaluonne. Nyt kaikki tuntuu tosi hyvältä.
Mutta silti mietin, kun en tunne itseäni kuin ihastuneeksi, onko tämä nyt ok.
Jos olet "vain" ihastunut, ei ehkä kannata tehdä kovin pitkälle meneviä suunnitelmia. Ihastuminen tahtoo ajan mittaan laimeta. Tai voihan se rakkaudeksikin muuttua, mutta kannattaa ottaa rauhallisesti ja katsoa, mihin kaikki johtaa.
mulla on ihan samanlainen tilanne tällä hetkellä, en pidä miehen piirteistä, huomaan että katson kadulla vähän kaihoisasti silmää miellyttäviä miehiä. mutta hänen luonne on ihana. otan hitaasti ja tutustun lisää rauhassa. mutta mietityttää kyllä.
Mitä ihmettä tekee ihmisen kanssa, joka on kaunis/komea katsella, mutta jonka kanssa ei ole juuri mitään yhteistä?! Ei ihme, jos ihmissuhteet kariutuvat, jos ne ovat aikuisillakin tuollaisella ulkonäköpainotteisella tasolla. Teineinä nyt ymmärtäisikin...
Itse olin hyvin nuorena parisuhteessa ulkonäköpainotteisten syiden takia. Suhde oli ihan kamala, ei yhtään sovittu yhteen, oli kuin väärää palapelin palaa väkisin sovittaisi...
Sitten tapasin miehen, joka ei ulkoisesti hetkauttanut, mutta muuten sitten!!! Aivan kuin olisi löytänyt itselleen täydellisesti sopivan puoliskon. Ja löysinkin. Yli 25 vuotta onnellisesti yhdessä ja voin vain kiittää itseäni tuurista.
P.S. Näin se komean exäni vuosi sitten, oli lihonut ja päälakikaljuuntunut ja tullut ihme kaulaheltta. Mikään noista ei tosin haittaisi, jos muuten suhde hyvä, mutta entä jos ulkonäkö on pääkriteerinä??
Vierailija kirjoitti:
mulla on ihan samanlainen tilanne tällä hetkellä, en pidä miehen piirteistä, huomaan että katson kadulla vähän kaihoisasti silmää miellyttäviä miehiä. mutta hänen luonne on ihana. otan hitaasti ja tutustun lisää rauhassa. mutta mietityttää kyllä.
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos löytäisit miehesi nettikirjoituksia, joissa hän kertoo ettei pidä piirteistäsi? Jos se olisi sinulle samantekevää, koska luonnehan on tärkeintä, niin kaikki on tietysti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen ja mies on oikein kiltti ja kultainen, unelmaluonne. Nyt kaikki tuntuu tosi hyvältä.
Mutta silti mietin, kun en tunne itseäni kuin ihastuneeksi, onko tämä nyt ok.
Olet "vain" ihastunut 2kk tuntemisella? Mitä sinun mielestäsi pitäisi olla, rakastunut? Kaipaat parisuhdetta ja rakastumisen tunnetta, tuo mies on sinulle vain "väline" jolla yrität (yritit) ne saada. Et ole häneen edes ihastunut, koska et näe häntä himottavan komeana. Et kuitenkaan haluaisi myöntää tätä, koska joutuisit aloittamaan etsimisen taas alusta
Häpeätkö hänen seurassaan liikkumista?
En häpeä, olen vain siten epävarma, että toki hän nyt näyttää ihan söpöltä ja komealtakin, mutta oltiin vuosia kavereita, eikä hän koskaan hetkauttanut minun silmää enempää. Nyt vain ihastuttiin, ja luonne on kyllä ihana, ja se on tärkeämpää huonon suhteen jälkeen. Mietin vain, kun vuodet kuluu, himottaako semmoinen perusmies oikeasti, vai riittääkö se luonne pitämään suhteen koossa?
Kuka helevetti on suhteessa toisen ulkonäön takia? Ehkä joku ällö setämies, mutta ethän alennu moiselle tasolle...
Vierailija kirjoitti:
En häpeä, olen vain siten epävarma, että toki hän nyt näyttää ihan söpöltä ja komealtakin, mutta oltiin vuosia kavereita, eikä hän koskaan hetkauttanut minun silmää enempää. Nyt vain ihastuttiin, ja luonne on kyllä ihana, ja se on tärkeämpää huonon suhteen jälkeen. Mietin vain, kun vuodet kuluu, himottaako semmoinen perusmies oikeasti, vai riittääkö se luonne pitämään suhteen koossa?
minäkin olin ensin kaveri mieheni kanssa ja pohdin nyt samoja asioita. voihan tuo kaveruuskin vaikuttaa ettei ole samanlaista ihastumista kuin joskus eri ihmisiin. mutta ne ihastukset eivät menneet hyvin. luonteet eivät sopineet yhteen kuten nyt.
En tiedä.
Minulle miehen ulkonäkö on tärkeä asia.