Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen luonteeseen, ulkonäkö aivan perusjamppa
01.06.2018 |
Niin. Ihastuin mieheen, fiksuuteen ja luonteeseen. Ulkonäkö ei hivele niin kovin silmää, mutta koitan ajatella ettei se ole tärkeää. Tapailtu vasta 2kk, läheisyyttä ja seksiä on ja lapsetkin tavattu.
MUTTA PELKÄÄN, että kun huuma haihtuu, jaksanko miestä, joka ei vienyt täysin jalkoja alta ja joka ei näytä niiiiin hyvältä.
Mitä tekisitte?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En häpeä, olen vain siten epävarma, että toki hän nyt näyttää ihan söpöltä ja komealtakin, mutta oltiin vuosia kavereita, eikä hän koskaan hetkauttanut minun silmää enempää. Nyt vain ihastuttiin, ja luonne on kyllä ihana, ja se on tärkeämpää huonon suhteen jälkeen. Mietin vain, kun vuodet kuluu, himottaako semmoinen perusmies oikeasti, vai riittääkö se luonne pitämään suhteen koossa?
minäkin olin ensin kaveri mieheni kanssa ja pohdin nyt samoja asioita. voihan tuo kaveruuskin vaikuttaa ettei ole samanlaista ihastumista kuin joskus eri ihmisiin. mutta ne ihastukset eivät menneet hyvin. luonteet eivät sopineet yhteen kuten nyt.
Mulle tulee tunne, että onkohan sinulla ns. pariutumisälyä? Jos tärkeimmässä ihmissuhteessa ulkonäkö on pääkriteeri ja mietit nyt sen oikean löytäessäsi, riittääkö miehen ulkoiset avut, se kuulostaa aika kehittymättömältä.
Päästä mies vapaaksi. Kyllä hänelle ottajia löytyy, luonne on tärkeintä. Monelle ulkonäkö on täysin toissijaista. Se kun tuppaa rapistumaan kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Minulle miehen ulkonäkö on tärkeä asia.
Sama täällä. Toivoisin, että ei olisi niin tärkeä, mutta kyllä se on. Sänkyhommia en pysty kuvittelemaankaan miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei sytytä.
Niin mutta ajatelkaa nyt. Ystävät valikoituu luonteen perusteella. Miten saat pelkästä luonteesta seksuaalista kipinää vuosien päästä? Miksi olla parisuhteessa ihmiseen joka ei vie kokonaisvaltaisesti jalkoja alta ja saa sukkia pyörimään? Eikö kivempi olisi olla parhaan ystävänsä kanssa jo siinä tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Miten löydät kipinää jos ulkonäkö ei miellytä. Alun uutuudenviehätys, joo, mutta mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta ajatelkaa nyt. Ystävät valikoituu luonteen perusteella. Miten saat pelkästä luonteesta seksuaalista kipinää vuosien päästä? Miksi olla parisuhteessa ihmiseen joka ei vie kokonaisvaltaisesti jalkoja alta ja saa sukkia pyörimään? Eikö kivempi olisi olla parhaan ystävänsä kanssa jo siinä tapauksessa?
Kyllä sen persoonan pitäisi niitä sukkia pyörittää. Älkää nyt hyvänen aika ryhtykö suhteeseen kenenkään "olkoon" kanssa. Mitä ihmettä oikeesti tää ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi. Kyllä hänelle ottajia löytyy, luonne on tärkeintä. Monelle ulkonäkö on täysin toissijaista. Se kun tuppaa rapistumaan kaikilla.
Ei välttämättä. Tiedän paljon todella fiksuja ja kivaluonteisia miehiä, joilla ei käy flaksi ulkonäön takia
Kyllä sen viehätyksen pitäisi perustua pohjimmiltaan nimenomaan siihen luonteeseen, muuten tulee sitten näitä "rakastan miestäni, mutta kun se on rupsahtanut, niin en voi kuvitellakaan seksiä hänen kanssaan ja nyt suhde mennyt ihan huonoksi". Jos vetovoima tulee muusta kuin ulkonäöstä, niin himottaa kyllä vuosienkin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihastuu, hullantuu, kiintyy, haluaa omaksi, silloin alkaa oksitosiini aivoissa suihkuamaan. Ja ihan minkä näköinen ihminen vaan muuttuu omissa silmissä maailman kauneimmaksi ja komeimmaksi. Jos joutuu kamppailemaan ulkoisen vetovoiman puutteen kanssa, ei ihastuminen ole kovin kokonaisvaltaista, se on mukavaan luonteeseen ja sukulaissieluun suuntautuvaa ystävyyttä.
Jouduin kerran tekemään töitä miehen kanssa, joka suorastaan pelotti minua ulkonäöltään. Hänellä oli ruokoton tukka, tatuointeja ja päällään mitä sattui. Kyselin hänestä kautta rantain hieman toisilta ja he sanoivat, että mies on ihan ok, hiljainen mörökölli kyllä. Ensimmäinen kerta lähti siis tällä pohjalla ja ajattelin, että nyt mennään ihan asialinjalla vain.
Mies osoittautui todella mukavaksi, huomasimme juttelevamme suurinpiirtein kaikesta mahdollisesta ja huumorintajumme meni yksiin täysin. Kerran mies oli käynyt parturissa ja se kyllä avasi silmäni perusteellisen hyvin, mies oli komea! Kun pöheikön alta tuli silmät näkyviin, niin aloin näkemään hänet ihan eri tavoin. Siihen saakka myöskään minä en ollut niin hirveästi panostanut omaan viehättävyyteeni, mutta sen jälkeen mietin jo sitäkin. En tiedä näkivätkö muut miehessä sitä mitä minä näin ja miten minä hänet tietenkin tunsin, mutta se oli ihan se ja sama tietenkin. Luonne tuli hänellä kuitenkin ekana ja siitä tykkäsin, sen jälkeen vasta löytyi se prinssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komeakaan mies ei pysy ikuisesti komeana. Luonne sen sijaan harvemmin muuttuu.
Enpä osaisi kuvitella niin ihanaluonteista ihmistä että voisin ihastua pelkästään luonteeseen jos ulkonäkö ei yhtään iske. Kai mä sitten olen pinnallinen mutta mulle ulkonäöllä todellakin on merkitystä. En voisi edes suudella miestä joka ei näytä mun silmään hyvältä. Saati harrastaa seksiä/alkaa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi miesyästävä. Hän on todella kiva, meillä on kiva yhdessä ja puhutaan kaikista asioista. Tosi paljon asioita kohtaa meien ajatusmaailmassa. MUTTA hänen ulkonäkö eikä olemus miehenä ei vetä mua ollennkaan eli sen takia hän on vaan ystävä. En kuvittelis ikinä rakastuvan häneen. Pitä olla koko paketti, fyysinen sekä henkinen juttu. Tiedenkin en kestäis komeaa miestä kenellä on ihan paska luonne ja meillä ei olis mitään yhteistä. Tasapainoa pitä olla!
Ja jos pitä ajattella onko oikeesti ihastunut sitten mä vähän epäilen että kyseessä on oikea ihastuminen. En ikinä epäile, sukat pyöri ihan hulluna jos olen ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Komeakaan mies ei pysy ikuisesti komeana. Luonne sen sijaan harvemmin muuttuu.
Ja sen takia jokainen haluaakin kumppanin, jolla on mukava, sopiva luonne ja miellyttävä ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen viehätyksen pitäisi perustua pohjimmiltaan nimenomaan siihen luonteeseen, muuten tulee sitten näitä "rakastan miestäni, mutta kun se on rupsahtanut, niin en voi kuvitellakaan seksiä hänen kanssaan ja nyt suhde mennyt ihan huonoksi". Jos vetovoima tulee muusta kuin ulkonäöstä, niin himottaa kyllä vuosienkin päästä.
Sitähän täällä on jo yritetty sanoa, että 99% naisista on parisuhteessa ulkonäöltään perusjampan kanssa, mutta se perusjamppa näyttää rakastuneen naisen silmissä haluttavalta ja komealta. JA sen lisäksi sillä pitää olla se hyvä, sopiva luonne, että hänen kanssaan on hyvä olla ja haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Kun ystäväni esitteli minut miehelleni, sanoin, että hän ei ole lainkaan kiinnostava eikä tyyppiäni. Syynä oli, se, ettei hän ollut mielestöni ilkoisesti viehättävä.
Sitten tutustuin hänern paremmin ja rakastuin hänen luonteeseensa. En ole koskaan kokenut sellaista kuin salamaniskusta -rakatumista kuin hänen kanssaan tapahtui.
Nyt hän muuttuu koko ajan viehättävämmäksi silmissäni ja meillä on uskomaton seksuaalinen vetovoima välillämme.
Rakastuneena olen myös mustasukkainen ja mietin, olenko hänelle tarpeeksi viehättävä.
Ulkonäkö on siis toissijainen asia, jos rakastuu. Ap:n tapauksessa uskoisin, että mies ei muuten kuin ulkoisesti ole tarpeeksi oikea.
Vierailija kirjoitti:
En häpeä, olen vain siten epävarma, että toki hän nyt näyttää ihan söpöltä ja komealtakin, mutta oltiin vuosia kavereita, eikä hän koskaan hetkauttanut minun silmää enempää. Nyt vain ihastuttiin, ja luonne on kyllä ihana, ja se on tärkeämpää huonon suhteen jälkeen. Mietin vain, kun vuodet kuluu, himottaako semmoinen perusmies oikeasti, vai riittääkö se luonne pitämään suhteen koossa?
Lyhyesti sanottuna otit kivan kaverimiehen laastariksi huonon suhteen jälkeen ja nyt kaduttaa?
Jos pitää jo tuossa vaiheessa miettiä himottaako mies vielä vuosien jälkeenkin, sanoisin, että ei varmaankaan himota. Luulisi, että alkuhuumassa tulee aika vähäisesti tuollaisia negatiivisia juttuja mieleen...