Uusi tutkimus: 1–2 -vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa kuin kotihoidossa

Tutkimuksen tekijä päiväksi sinnen päiväkotiin katsomaan miten kehittävää on kaksi vuotiaan siellä ylisuurissa ryhmissä ja vajaamiehityksellisen henkilökunnan hoivissa. Voi helvata.

Sanonko mitä !!

Ja olen ollut töissä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, seuraavat parani (kun piti ilman äiskää pärjätä): ajattelu, oppiminen, muistaminen ja ongelmanratkaisu.

Mites ne asiat joilla on oikeasti väliä eli psyykkinen hyvinvointi?

Mikä seikka antaa olettaa, etteivät kulje käsi kädessä?

Ei liene mitään niin polarisoitunutta aihetta ja ilmiselvästi naiset argumentoivat omista lähtökohdistaan. Aina sama juttu.

.

Juuri näin. Omista lähtökohdista ja mielipiteistä argumentointi on kaukana tieteestä ja faktoista. Koska meidän Minttu niin kaikki. Koska meidän Nico niin kaikki.

Juuri soittaa Novaan juuri tollo nuori päiväkotityöntekijä joka haukkuu kotihoidosta ja perhepäivähoidosta tulleita lapsia :D Ovat muka kuin maalaislapsia !!!!

Siis haloo !!!

Ensinnäkin haukut maalaisia ja sitten haukut kotona lapsiaan hoitavia vanhempia ja perhepäivähoitajia.

Eipä lisääntynyt päiväkotityöntekijän arvostus !!!!!!!!!!!!!!!!

Taitaa olla niiden lisää palkkaa vaatineiden tahojen teettämä tutkimus.

Mitä enemmän saadaan kersojen hoito pakolliseksi niin sitä paremmat perusteet vaatia sitä palkkaa.

vessastaalas kirjoitti:

Joo kyllähän siinä 1v kehittyy kun joutuu taistelemaan oikeuksistaan kynsin hampain että saisi sen näkkileivän ja viiden minuutin aikuisen huomion päivässä.

Täläiset tutkimukset on niitä missä haisee maksettu raha ja tietyn suunnan omien etujen tavoittelu.

Kukas olikaan tutkimuksen teettäjä ????

Oma luottamukseni tälläisiin tutkimuksiin on mennyt ajat sitten kun on päässyt näkemään miten helvatan maksettuja ne on.

Nytkö siellä päikyssä jo taistellaan verissäpäin näkkileivistä? Tämän täytyy olla fakta.

Oikeasti. Eikös just mesottu kaikkien oikeudesta päikkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Kun tutkimustietoa tulee niin älkää tuomitko sitä puolesta tai vastaan oman mielipiteenne perusteella.

Ja käykää lukemassa alkuperäinen tutkimus, ei sitä kuinka siitä on uutisoitu.

On ehkä ajattelun alhaisin taso ajatella, että tutkimus on oikein kun se tukee näkemystä tai väärin, kun se on omaa näkemystä vastaan.

Avoimuutta, kriittisyyttä. Kriittisyyttä myös omaa ajattelua kohtaan.

Kävin lukemassa. Ennustajana on kuntalisän muutos (?), ei konkreettisesti se, onko lapsi kotihoidossa vai ei, en tätä ratkaisua täysin ymmärtänyt, mutta joka tapauksessa tuon kuntalisän muutoksen selitysosuus neuvolan testien tuloksista oli minun lukemallani 0.1-1.5% testitulosten varianssista. En nyt näin hirveätä numeroa tästä tekisi noiden tulosten perusteella.

Oikeastaan tuossa tutkimuksessa selvisi vain se, että kun lapsille on päiväkodissa opetettu toistojen avulla tiettyjä asioita, niin he osaavat neuvolassa sen saman toiston tehdä. Eli ihmislapsi on mallioppinut, että näin tehdään. Sen sijaan tuossa ei missään kyetä (eikä edes yritetä) osoittamaan, että kotihoito olisi lapsen kannalta huono asia eikä edes sitä, että päivähoito olisi hyvä. 

Esimerkiksi kaikki päivähoitolasten tunne-elämän ongelmiin liittyvät asiat on sivuutettu. Ne voivat ihan samalla tavalla liittyä kotiin tai hoitoon, mutta ikävä fakta on, että kotona ei yleensä ole samanikäistä leikkikaveria, jota voi purra yhtä hanakasti kuin päiväkotiryhmässä olevia. Kotona harvemmin tulee hakatuksi, osa kokee ensimmäisen kerran väkivaltaa vasta päivähoidossa ja oppii, että siihen ei puutu kukaan.

Voihan sekin olla mahdollisesti, että haastavia lapsia jäädään enemmän hoitamaan kotiin juuri heidän haasteidensa takia.

Korrelaatio ja kausaliteetti aivan eri asioita.

Miksi 1-2 vuotiaan pitää niin kauheasti ajatella jos siitä saman tutkimuksen mukaan ei ole mitään hyötyä myöhemmällä iällä.

Paremminkin voisi tutkia sitä mitä jatkuva pärjämisen vaatiminen lapsille aiheuttaa.

Siitä kertonevat sitten ne luvut jatkuvasti lisääntyvästä lasten ja nuorten pahoinvoinnista.

Lapset ei enää saa olla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Voihan sekin olla mahdollisesti, että haastavia lapsia jäädään enemmän hoitamaan kotiin juuri heidän haasteidensa takia.

Korrelaatio ja kausaliteetti aivan eri asioita.

Juuri näin!

Kyllä minä laitoin lapsen päiväkotiin 1v4kk:na ihan lapsen parhaaksi, että on kehittävää tekemistä, oppii uutta, virikkeitä, kavereita yms. askarteluapaskartelua, mitä en olisi itse kotona osannut opettaa. Lapsi ei edes kävellyt vielä 1v4kk:na tai sanonut sanaakaan, vaikka mitä yritin, mutta jestas, että lähti kehitys kehittymään, kun päiväkotiin pääsi ikäistensä seuraan ja ammattitaitoisten lastenhoitajien huomaan! Ei mennyt kuin muutama viikko niin lähti kävelemään, minkä jälkeen alkoi tulla sanoja ja lyhyitä lauseita. Ja mä olen vielä työtön, kun laitoin lapsen päiväkotiin, että kauhistelkaapas sitä! Itse ajattelin vain lapsen parasta, vaikka toki oisin voinut kotihoidontuella jatkaa.

No niin, seuraavaksi siis leikataan kh tuesta tai lakkautetaan se. Kun tutkimuskin sitä nyt puoltaa. Ei sitten tutkijalla välähtänyt sen vertaa, että jos lapsella on kehityksessä viivettä niin äiti jää helpommin kotiin? Eikä niin päin että kotihoito aiheuttaa viiveen?

Itse kotihoidin esikoisen 6 v ja kuopuksen 3v. Kummatkin pärjänneet erittäin hyvin koulussa ja ovat tasapainoisia nuoria, kielellisesti lahjakkaita. Ei siihen oppimiseen auta suuri hälisevä ryhmä päiväkodissa eikä koulussa. Itku tulee tyhmyyden määrästä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä laitoin lapsen päiväkotiin 1v4kk:na ihan lapsen parhaaksi, että on kehittävää tekemistä, oppii uutta, virikkeitä, kavereita yms. askarteluapaskartelua, mitä en olisi itse kotona osannut opettaa. Lapsi ei edes kävellyt vielä 1v4kk:na tai sanonut sanaakaan, vaikka mitä yritin, mutta jestas, että lähti kehitys kehittymään, kun päiväkotiin pääsi ikäistensä seuraan ja ammattitaitoisten lastenhoitajien huomaan! Ei mennyt kuin muutama viikko niin lähti kävelemään, minkä jälkeen alkoi tulla sanoja ja lyhyitä lauseita. Ja mä olen vielä työtön, kun laitoin lapsen päiväkotiin, että kauhistelkaapas sitä! Itse ajattelin vain lapsen parasta, vaikka toki oisin voinut kotihoidontuella jatkaa.

Sun tapauksessa varmaan optimaalinen ratkaisu.

Meillä tyttö meni päiväkotiin "vasta" 3v ja osasi jo vaikka mitä silloin. Eli osasi kaikki kirjaimet, numerot ja värit ym ym. Teki 50 palan palapelejä ja tykkäsi piirtää ja tehdä eskaritehtäviä. Oppi itse lukemaan 4v ja oli oman päiväkotiryhmän eka joka oppi lukemaan. Muutenkin oli kaikessa tosi hyvä pienenä. Oppi kävelemään 8kk tuen kanssa ja puhui täysillä jo 1,4v. Että ei kovin huono tullut kotihoidossa. Oli myös sosiaalinen ja liikunnallinen. Oli jo 2kk lähtien viisi vauvakaveria jotka viihtyi yhdessä. Käytiin muskarissa, jumpassa ja kerhossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä laitoin lapsen päiväkotiin 1v4kk:na ihan lapsen parhaaksi, että on kehittävää tekemistä, oppii uutta, virikkeitä, kavereita yms. askarteluapaskartelua, mitä en olisi itse kotona osannut opettaa. Lapsi ei edes kävellyt vielä 1v4kk:na tai sanonut sanaakaan, vaikka mitä yritin, mutta jestas, että lähti kehitys kehittymään, kun päiväkotiin pääsi ikäistensä seuraan ja ammattitaitoisten lastenhoitajien huomaan! Ei mennyt kuin muutama viikko niin lähti kävelemään, minkä jälkeen alkoi tulla sanoja ja lyhyitä lauseita. Ja mä olen vielä työtön, kun laitoin lapsen päiväkotiin, että kauhistelkaapas sitä! Itse ajattelin vain lapsen parasta, vaikka toki oisin voinut kotihoidontuella jatkaa.

Sun tapauksessa varmaan optimaalinen ratkaisu.

En ole varma, oliko tuossa kommentissa piilovinoilua huonosta äitiydestä (peukutin kuitenkin, koska oli tosiaan optimaalinen ratkaisu ja päiväkoti teki hyvää), mutta todellakin kävelytin lasta ja puhuin hänelle taukoamatta, mutta ei vaan mennyt oppi perille. Päiväkodissa sitten kehittyi. En tiedä puuttuiko lapselta motivaatio/kiinnostus, mutta päiväkodissa varmaan ryhmäpaine auttoi siihen, kun oli ryhmässään ainut lapsi, joka esim. konttasi, että oli pakko lähteä kävelemään yms. kun valmiudet olivat. Muutenkin epäilen, että lapsi on "hieman erityinen"...

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tuossa tutkimuksessa selvisi vain se, että kun lapsille on päiväkodissa opetettu toistojen avulla tiettyjä asioita, niin he osaavat neuvolassa sen saman toiston tehdä. Eli ihmislapsi on mallioppinut, että näin tehdään. Sen sijaan tuossa ei missään kyetä (eikä edes yritetä) osoittamaan, että kotihoito olisi lapsen kannalta huono asia eikä edes sitä, että päivähoito olisi hyvä. 

Esimerkiksi kaikki päivähoitolasten tunne-elämän ongelmiin liittyvät asiat on sivuutettu. Ne voivat ihan samalla tavalla liittyä kotiin tai hoitoon, mutta ikävä fakta on, että kotona ei yleensä ole samanikäistä leikkikaveria, jota voi purra yhtä hanakasti kuin päiväkotiryhmässä olevia. Kotona harvemmin tulee hakatuksi, osa kokee ensimmäisen kerran väkivaltaa vasta päivähoidossa ja oppii, että siihen ei puutu kukaan.

Missä satumaailmassa oikein elät? Sisarusten välinen kiusaaminen ja väkivalta on aivan liian yleistä, eivätkä vanhemmat edes puutu siihen mitenkään. Sisarusten välinen kiusaaminen on tutkitusti traumatisoivampaa ja yleisempää kuin esim. koulukiusaaminen.

Päiväkodissa ja koulussa lasten väliseen väkivaltaan ainakin yritetään puuttua, mutta kotona sisarukset saavat pahoinpidellä toisiaan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Aika tarkoitushakuisesti otsikoitu lehdissä.

Korrelaatio ja kausaliteetti ovat eri asia.

Se, että kotihoidossa olleilla lapsilla on enemmän kehityshäiriöitä/ -viivästymiä, ei osoita, että kotihoito aiheuttaisi näitä ongelmia.

Kotihoito on erittäin yleistä esim. kehitysmaista tulevissa isoissa maahanmuuttajaperheissä. Ei varmaan ole kovin kehitystä edistävää olla kotona luku-ja kirjoitustaidottoman ja suomea osaamattoman äidin sekä sisaruslauman kanssa. Ehkä elämä akateemisesti koulutetun ja harkinnan jälkeen kotihoidon tuelle 1-2 vuodeksi jääneen äidin (kuten minun) hoidossa olevana lapsena on enemmän kehitystä tukevaa kuin em. tapauksessa - tietenkään emme ole eristäytyneet kotiin, vaan tapaamme aktiivisesti muita kaltaisiamme. Eli kotihoidossa on paljon eri ääripäihin kuuluvien perheiden lapsia, joten ei voida puhua mitään yleistävää kotihoidon vaikutuksista, koska kotihoidossa olevat lapset ovat niin tavattoman heterogeeninen porukka lähtötasonsa perusteella.

Lisäksi kumpi tulee ensin, muna vai kana. Jos vaikka lapsella on jotain pientä erityisyyttä. Äiti ja isä näkevät ja tuntevat sisimmässään, ettei tämä pärjäisi pienenä isossa ryhmässä. Syy selviää myöhemmin ja sitten, hieman vanhempana, lapsi menee kuntouttavaan ryhmään. 

Rohkenen väittää, ettei valinnalla kotihoito versus päivähoito ole juurikaan mitään merkitystä normaaleille lapsille normaaleissa oloissa pidemmän päälle tai lopputuleman kannalta. Lopputulos taitaa johtua hyvin monesta muusta asiasta ja monen asian kokonaisuudesta. Olisihan toki helppoa ratkaista kaikki Suomen nuorten mielenterveysongelmat ja itsemurhat kerralla määräämällä yksi ainoa ja oikea hoitomuoto joka tilanteeseen.

Suomesta ja maailmalta löytyy kasapäin ihan päteviä tutkimuksia, joissa joskus löydetään kotihoidon etuja ja joskus päiväkotihoidon. Pitkällä aikaraamilla nämä pienet erot usein tasottuvat tai selittyvät muilla asioilla. Enemmän löytyy sitä korrelaatiota ja myös osoitettua kausaliteettiä muista tekijöistä, kuten vanhemmuudesta, sairauksista, genetiikasta jne ja jne.

Hyvä vanhempi on varmaankin hyvä sekä kotivanhempana että työssä käyvänä. Huono samoin. Täällä moni kertoo, kuinka hoisi lapset kotona ja niin hyviä tuli. Ja moni kertoo, kuinka päikkyhoito tuotti hyvän lopputuloksen. Hienoa, että olette lapsiinne tyytyväisiä, mutta ehkäpä lopputulos olis ollut ihan yhtä hyvä siinä toisessakin vaihtoehdossa. Rinnakaistodellisuutta kun ei voi elää.

Erityislasten ja poikkeustilanteiden osalta varmasti eri juttu. Ja näissäkin kai on jo todennettu, että joihinkin erityistilanteisiin löytyy helpotusta kotihoitoratkaisusta, joihinkin päikkyratkaisusta. Ja joihinkin ei kummastakaan, vaikka kuinka töitä tehtäisiin ja yritettäisiin.

Tilastojen mukaan niitä hienoja lapsi aja nuoria tulee ulos molemmista putkista. Ja kyllä niitä itsemurhiakin tekevät molempien hoitoratkaisujen kasvatit. Nuortemme mielenterveystilanne on paha, mutta tällä piikittelyllä emme sitä taida ratkaista.

Noin keskimäärin pitkään kotihoidossa on mamuperheiden lapset, työttömien / kouluttamattomien lapset ja erilaisista sosioekonomisista ongelmista kärsivien perheiden lapset. Varhain päiväkotiin lapsia laittavat keskimäärin akateemiset perheet, koska vanhemmat ovat urasuuntautuneita. Toki poikkeuksia on paljonkin, mutta keskimäärin se menee näin. Sen vuoksi kotihoidossa olevat ei ole identtinen ryhmä kuin päivähoidossa olevat edes geeniperimältään. 

Vierailija kirjoitti:

Noin keskimäärin pitkään kotihoidossa on mamuperheiden lapset, työttömien / kouluttamattomien lapset ja erilaisista sosioekonomisista ongelmista kärsivien perheiden lapset. Varhain päiväkotiin lapsia laittavat keskimäärin akateemiset perheet, koska vanhemmat ovat urasuuntautuneita. Toki poikkeuksia on paljonkin, mutta keskimäärin se menee näin. Sen vuoksi kotihoidossa olevat ei ole identtinen ryhmä kuin päivähoidossa olevat edes geeniperimältään. 

Ei yleistetä. Kyllä minua hävettää lasta työttömänä päiväkotiin viedä, mutta kun on hänelle hyväksi ja menee sinne mielellään ja on kiintynyt hoitajiaan, niin en näe ongelmaa..