Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Mitä se on nainen,

kun sinua kaipaan?

Silmäni kaipaavat katsettasi,

joka sydämen sulattaa,

kaiken kauniiksi saa.

Korvani kuulla äänesi heleän,

kertovan ajatuksistasi.

Käteni tuntea,

kätesi kädessäni,

ihosi ihoani vasten,

lämpimästi koskettaen.

Huuleni kaipaavat huuliasi,

suudelmaan kiihkeään,

tajunnan räjäyttävään.

Vartaloasi vartaloni kaipaa,

ollakseen lähellä sinua,

rakkaudesta hehkuen.

Jokin hyvin syvällä minussa,

kaipaa yhteyttä välillämme,

sitä jotain,

mikä tekee sinusta rakkaamman kuin kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina ihmettelen täällä näistä teksteistä sitä, että miksi ihmeessä mielessä on vaan kertoa heti kaivatulleen rakkauttaan? Miksi luodaan itselle paineita? Se voi olla niin puun takaa tuleva juttu kohteelle että jäätyy.

Miksi ei lähestytä tutustuakseen rauhassa small talkaten?

Varsinkin jos aikuinen lässyttää heti rakkauden tunnustamista niin puistattaa jo ajatuskin millanen läheisriippuvainen ja mustasukkainen tyyppi siitä saattaa paljastua. Rakkautta vannotaan liian kepeästi.

Joillain on se tilanne, että on tuntenut ihastuksensa kauan ja/tai hyvin ja viitteitä tunteista on saattanut olla toisen puoleltakin. Ollaan ehkä henkisesti läheisissä väleissä. Ei tällöin tunteiden kertominen olisi ihan niin suuri pommi. Sikstoisekseen en kyllä itsekään tunteitani aivan ensimmäisenä kertoisi sillä tyylillä, eli todella kaivaten ja epätoivoisella palolla, mitä tänne. Monilla voi olla mielessä ns. kertoa heti rakkaudestaan, koska tilanteet ovat saattaneet kestää kauan tai ovat jotenkin muuten sietämättömiä, jolloin sen isoimman asian ulos kakaiseminen voisi täällä tuskastelevaa lopulta auttaa huimasti. Itse olen ainakin nykyään haaveillut kaikista eniten vain siitä, että saisin tietää mitä toinen tuntee jos tuntee ja että saisin kertoa omat tunteeni. Niin kauan tätä on jatkanut ja mielenterveys on koetuksella. Haluaisin (mutten uskalla kaverin menettämisen pelossa) kertoa tunteeeni ja kysyä toisen ajatuksia, jotta  kaikki olisi selvää eikä tarvitsisi panikoiden ja peitellen kommunikoida. Voisi yksin tai yhdessä niitä tunteita myös työstää jotakin kohti: kaveruussuhteen erkanemista, pysymistä samanlaisena tai jopa jotakin enemmän joskus. Tokihan haaveilen muustakin kaivattuni suhteen, mutta huomaan pidätteleväni itseäni nykyään. Ei meinaa sydän kestää mitään huuruisia, helliä, söpöjä ja palavia ajatuksia ja haaveita toisesta. Näkemättömyys on jo ihan tarpeeksi vaikeaa. Miksi kiusaisin itseäni oikein tahallani haaveilemalla kaikesta siitä, mikä tuntuu niin kovin mahdottomalta, kun toinen muutenkin on mielessä joka päivä halusin tai en.

Entä jos se toinen tunteekin myös tosi paljon sua kohtaan eikä tilanteelle voi tehdä mitään? Eikö olisi kamalaa jos selviäisi vaikka että molemmat rakastatte toisianne ettekä voi toisianne saada? Itselle tuo tilanne olisi sietämätön. Siksi en välttämättä haluaisi tietää tai kuulla miten toinen tuntee (vaikka toisaalta tuntuu etten voi elää myöskään jos en saa tietää).

Aivan ehdottomasti haluaisin tietää! Olisi helpompi kestää tätä elämää, jos tietäisi että tuolla on joku joka välittää samalla tavoin minusta kuin itse välitän hänestä. Voisi vailla tarvetta peitellä olla avoin tunteistaan edes sen kerran vuodessa toiselle. Voisi ehkä harvoin nähdäkin kaksistaan kaverimielellä ilman, että tarvitsisi ihan täysin peittää tai hävetä sitä, jos katsookin toista vähän pidempään kuin pitäisi. Saisi ehkä koskettaa käsivarresta ilman sen miettimistä onko se toiselle ok ja mitähän se ajattelee. En paljon ole viitsinyt koskea ns. soveliaan rajoissakaan, kun en tiedä mitä hän siitä oikeasti ajattelee.  Jos vaikka toiselle sattuisi jotakin, voisi tuoda huolta ja välittämistä esille enemmän kuin nyt. Se tuntuisi tosi tärkeältä. Ymmärrettävästi silloin se ei tietenkään olisi toivottavaa, jos toinen ei tunne samoin. Tiedän, että sekin on myös mahdollista. Ihastuneena sitä helposti lukee asiosta enemmän kuin mitä niissä oikeasti on.

Kumma juttu, kun se ei lämmitä yhtään niin paljon jos joku välittää itsestä muttei itse välitä samalla tavalla takaisin :D. Eli jos pitää valita, niin mieluiten tiedän mahdolliset tunteet (myös ne kannaltani negatiiviset) ja olen yksin tai epätyydyttävässä suheessa kuin en tiedä ja olen yksin tai epätyydyttävässä suhteessa. Tämä tietäminen avaisi myös sen mahdollisuuden, että ehkä joskus vanhempana voisi jotakin olla. Ihmisten elämäntilanteet voi muuttua. Mä ainakin hajoan tän jutun ja eniten siis tän epävarmuuden takia hiljalleen palasiksi. On tosi paha olla vaikkei tämä nyt ainoa syy ole.

En myöskään halua kuolinvuoteella miettiä et olisinpa kertonut toiselle ja tietäisinpä mitä toinen minusta ajatteli. Tai miettiä olisiko jotain voinut olla jos jompikumpi olisi avannut suunsa tunteistaan. Kuolinvuoteella kun voi olla vaikka huomenna. Ei elämässä aina ole jotain myöhempää, jolloin kertoa. Jonakin päivänä ei ole enää mahdollisuutta. Tästäkin huolimatta en uskalla kertoa ja odoan jotain liikettä kertomisen suhteen toiselta. Aikanaan olen sydäntäni paljastanut ihan tarpeeksi enkä helpolla pysty siihen enää tämän henkilön kanssa. Ennemmin vaikka odotan nyt ja yritän tottua ajatukseen siitä että miltä tuntuu jos tämä ihminen ei olisikaan elämässäni. Jos sen rauhan saavuttaa ja hyväksyy, niin ehkä voi kertoakin. Silloin ei satu ehkä niin paljon tai ainakin osaa paremmin jatkaa elämää kuin jos juuri nyt paljastaisin.

Rakas, kuinka kauniisti minun pitäisi pyytää, että ottaisit yhteyttä? Mulla on sellainen tunne että me molemmat kaivataan ja tarvitaan toisiamme todella paljon nyt.

Vierailija kirjoitti:

Rakas, kuinka kauniisti minun pitäisi pyytää, että ottaisit yhteyttä? Mulla on sellainen tunne että me molemmat kaivataan ja tarvitaan toisiamme todella paljon nyt.

Millainen sinun rakkaasi on? Mistä hän voisi tunnistaa, että pyyntösi on juuri hänelle?

Eittämättä tietysti varmuudella positiivisten tunteiden tietäminenkin aiheuttaisi kipuilua. Ottaisi aikaa hyväksyä ettei välttämättä mitään voi olla ja ettei saa niitä asioita, mitä joku toinen ehkä saa: arkisia hetkiä toisen kanssa, aamu-unisia kasvoja ja pörröisiä hiuksia, tuntea rakastelua, kädestäpitämisiä, nauraa yhdessä joka viikko pienille ja suurille jutuille, yhtäkkisiä halauksia selkäpuolelta ja suudelmia kaulalle, mahdollisuutta nuuhkia toisen tuoksua tai kertoa kuinka seksikäs on. Lista vaan jatkuisi loputtomiin. T. 15541

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas, kuinka kauniisti minun pitäisi pyytää, että ottaisit yhteyttä? Mulla on sellainen tunne että me molemmat kaivataan ja tarvitaan toisiamme todella paljon nyt.

Millainen sinun rakkaasi on? Mistä hän voisi tunnistaa, että pyyntösi on juuri hänelle?

Minun rakkaani tietää sen sydämessään että tämä pyyntö on minulta. 

"yhtäkkisiä halauksia selkäpuolelta" 💕

Naiselle kirjoitti:

Mitä se on nainen,

kun sinua kaipaan?

Silmäni kaipaavat katsettasi,

joka sydämen sulattaa,

kaiken kauniiksi saa.

Korvani kuulla äänesi heleän,

kertovan ajatuksistasi.

Käteni tuntea,

kätesi kädessäni,

ihosi ihoani vasten,

lämpimästi koskettaen.

Huuleni kaipaavat huuliasi,

suudelmaan kiihkeään,

tajunnan räjäyttävään.

Vartaloasi vartaloni kaipaa,

ollakseen lähellä sinua,

rakkaudesta hehkuen.

Jokin hyvin syvällä minussa,

kaipaa yhteyttä välillämme,

sitä jotain,

mikä tekee sinusta rakkaamman kuin kukaan muu.

Olipa kauniisti sanottu! Kumpa tuo nainen saisi kuulla tuon joskus sinulta henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eittämättä tietysti varmuudella positiivisten tunteiden tietäminenkin aiheuttaisi kipuilua. Ottaisi aikaa hyväksyä ettei välttämättä mitään voi olla ja ettei saa niitä asioita, mitä joku toinen ehkä saa: arkisia hetkiä toisen kanssa, aamu-unisia kasvoja ja pörröisiä hiuksia, tuntea rakastelua, kädestäpitämisiä, nauraa yhdessä joka viikko pienille ja suurille jutuille, yhtäkkisiä halauksia selkäpuolelta ja suudelmia kaulalle, mahdollisuutta nuuhkia toisen tuoksua tai kertoa kuinka seksikäs on. Lista vaan jatkuisi loputtomiin. T. 15541

Lukaisin ensin nopeasti ”nuuhkia toisen tissejä” ja oli pakko lukea ajatuksella uudestaan.:D

Varmaan sekoitti tuo lopussa oleva numerosarja

En minä voi ottaa yhteyttä kuvitelmien tai jonkun täysin yleispätevän viestin takia. Tiedät kyllä miksi.

Unelmoin lämpimästä seurastasi ja ihanasta luonteestasi. Ei vaan valitettavasti rahaa maksaa sun nykyisiä hintoja.

Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️ Heidi ❤️

Voi, Olli ❤️

Mä en tiedä, mitä mun pitäis tehdä sun kanssas.

Olen naurukiellossa. Tiedoksesi arvoisa "nykyisiä hintoja". 

Vierailija kirjoitti:

En minä voi ottaa yhteyttä kuvitelmien tai jonkun täysin yleispätevän viestin takia. Tiedät kyllä miksi.

Miten me sitten saataisiin toisiimme yhteys?

Ikäwä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä voi ottaa yhteyttä kuvitelmien tai jonkun täysin yleispätevän viestin takia. Tiedät kyllä miksi.

Miten me sitten saataisiin toisiimme yhteys?

Jos vaikka ottaisit itse yhteyttä? Jostain syystä minusta tuntuu, että oma kaivattuni haluaa rakastaa vain etänä... Kerro mitä kautta haluat yhteydenoton ja kerro samassa viestissä jotain sellaista, jonka vain minä voin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä voi ottaa yhteyttä kuvitelmien tai jonkun täysin yleispätevän viestin takia. Tiedät kyllä miksi.

Miten me sitten saataisiin toisiimme yhteys?

Jos vaikka ottaisit itse yhteyttä? Jostain syystä minusta tuntuu, että oma kaivattuni haluaa rakastaa vain etänä... Kerro mitä kautta haluat yhteydenoton ja kerro samassa viestissä jotain sellaista, jonka vain minä voin tietää.

Onks teillä siis paljon välimatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Ikäwä

Warsin ikäwä on.

Vierailija kirjoitti:

Ikäwä

Niin minullakin sinua. Woimia tässä tarvis todellakin. Kaipaan sua kovasti!