Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🌞 Haluaisin tietää että toivotko sinä että me ei olla missään tekemisissä koko loppuelämän aikana? Vai toivoisitko jonkinlaista tuttavuutta, kaveruutta tai jotain muuta? Mitä tarkalleen? Entä toivoisitko mun tekevän jotain sen eteen vai jatkanko olettamista ettet halua olla tekemisissä ja toimin sen mukaan?
Olen antanut sulle kaikki vinkit ja rohkaisut. Pallo on sulla ja yritän sanoa että haluan tutustua suhun, mut en kehtaa. Jotenkin tuntuu, että tämä viesti voisi olla minulle.
Jos täällä antaa vinkkejä niin niiden pitää olla riittävän tunnistettavia ja yksilöityjä, muuten ne sopii niin moneen....
Tuossa viestissä oli sellaista settiä, että koin sen erittäin paljon minulle osoitetuksi. Niin se pitää ollakin, se on paras vinkki, minkä vain kohde ymmärtää 😉
Mitähän tunnistettavaa settiä tuossa viestissä oli?
Minäkin olisin voinut kirjoittaa tismalleen tuollaisen viestin, vaikka tuo ei minun kirjoittamani olekaan.
Aurinkoon liittyvät asiat, lempinimet yms. on myös tosi yleisiä, kuten aurinkoemojin käyttökin.
Minäkin olin vähällä vastata hänelle, kun viestinsä oli niin omaan tilanteeseen osuva, aurinkoineen kaikkineen mutta en sitten vastannut. On liiankin yleispätevä monellekin tuo viesti. Ja kun ei edes sukupuolia ole mainittu keneltä kenelle,niin ehkä ollut tarkoituskin vain kalastella vastauksia välittämättä keneltä tulee. Ehkä se tuolle aloittajalle sitten riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )
Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.
En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.
Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.
Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.
Näin. Jos mies antaa muille miehille tilaisuuden ehtiä ensin, hän ei vain halunnut sinua.
Jos jonkun oikeasti haluaa, niin sen eteenhän sitten toimii.Tämä on niin totta.
Usein selitellään esimerkiksi sitä, jos mies ei lopulta olekaan valmis jättämään vaimoaan sivusuhteen takia, että tämä jää avioliittoon "vain velvollisuudesta". En usko tähän ollenkaan.
Mies haluaa sen naisen, jota rakastaa ja tekee kaikkensa jotta voi olla tämän kanssa. Joskus se on se sivusuhteen toinen osapuoli, johon mies on rakastunut, joskus vaimo, joskus joku ihan muu.
Mutta yhtä kaikki; miestä ei mikään pitele jakamasta elämäänsä sen naisen kanssa, jota hän oikeasti rakastaa ja haluaa.
On myös miehiä jotka ovat tunnollisia eikä tahdo erota vaan pitää perheen koossa, koska se on "oikein". Moraali on korkealla ja tahtoo elää hyvin, ihastuminen toiseen naiseen on heikkoutta mutta muistuttaa omasta herkkyydestä. Nämä miehet eivät eroa vaan tahtovat tehdä asiat oikein. Lapsuudessa saattaa olla joku mies jota hän arvostaa korkealle tai on itse eroperheestä mutta tahtoo tehdä toisin kuin isänsä.
Pointti oli siis ettei kaikki miehet ole samanlaisia, eikä ole kyse ettei nainen ole riittävästi kiinnostava vaan mies päättää elää tavallaan.
En usko tuohon. Kyllä tuossakin tilanteessa rakkaus vaimoon on suurempaa kuin ihastuminen toiseen naiseen. Suuri rakkaus ja sen myötä kokonaisvaltainen tietyn naisen haluaminen on asia, jota miehet keskinmäärin eivät vaan voi vastustaa. En usko, että kukaan mies on vapaaehtoisesti ankeassa suhteessa jos tarjolla on sydämen valloittanut, täydellinen ja haluttava ihanuuskin.
No sinä voit ajatella noin. Tunnen tälläisiä miehiä ja suhde on laimentunut ja erottu olisivat jos ei olisi naimisissa. En ole siis kolmaspyörä ja kuunnellut tälläisiä selityksiä vaan on miehiä, jotka eivät eroa. Se on päätös jäädä yhteen.
Tottakai uskon, että on miehiä jotka eivät eroa. Mutta vakaasti uskon myös, että miehillä keskimäärin on suuri taipumus ajatutua elämään sen naisen kanssa, joka on vienyt heidän sydämensä. Aika usein se on se oma vaimo. Vaikka suhde olisi arjen keskellä "laimentunut" voi rakkaus pinnan alla olla kuitenkin suurta.
Olisi lähes yli-inhimillistä elää kymmenet vuodet itselleen merkityksettömän, tylsän ja vastenmielisen ihmisen kanssa jos oikein tarjottimella itseään tarjoilisi Elämänsä Nainen, suuri rakkaus ja itse ihanuus. Ei se vaan onnistu.
Eli, jos mies elää vaimonsa kanssa eikä lähde muiden matkaan, ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että mies lopulta rakastaa vaimoaan eniten kaikista naisista ja on tämän kanssa siitä syystä, vaikka yhteiselämä olisi arkistakin.
Ja toisaalta, jos mies lähtee jonkun muun mukaan, ei kyse ole esim. siitä, että "paha nainen vietteli" vaan siitä, että mies rakastui eikä sen jälkeen halunnut enää elää kenenkään muun kanssa. Rakkaus on suuri voima.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen täällä näistä teksteistä sitä, että miksi ihmeessä mielessä on vaan kertoa heti kaivatulleen rakkauttaan? Miksi luodaan itselle paineita? Se voi olla niin puun takaa tuleva juttu kohteelle että jäätyy.
Miksi ei lähestytä tutustuakseen rauhassa small talkaten?
Varsinkin jos aikuinen lässyttää heti rakkauden tunnustamista niin puistattaa jo ajatuskin millanen läheisriippuvainen ja mustasukkainen tyyppi siitä saattaa paljastua. Rakkautta vannotaan liian kepeästi.
Samaa mieltä, ja olen tästä kirjoittanutkin tänne muutamaan otteeseen. Kyllä ihmiset voivat olla kiinnostuneita, mutta säikähtää liian aikaisia tunteiden paljastuksia.
Siksi itseasiassa tännekin tunnisteilla kirjoittaminen on jonkinlainen sosiaalinen itsemurha, tai ainakin itselleni olin jossain vaiheessa luonut jonkinlaisia näkymättömiä esteitä kun analysoin, että onkohan voinut eksyä lukemaan viestejäni, ja jos on niin pitääköhän ihan henkisesti vakaana kun ihastus on kerrankin laittanut perseelleen kanveisiin kuin Muhammad Ali Sonny Listonin 60-luvulla mestaruusottelussa... Sitten ei oikein enää onnistunut small talkkiakaan kun kaikki energia meni vaan roolin ylläpitämiseen. Kaiken lisäksi mietin, että jos on lukenut tunnisteellisen viestin niin voiko small talkkikin aiheuttaa toiselle ahdistusta, koska se on viimeinen asia mitä haluan... Voihan sitä toinen olla eksynyt foorumille vaikka toisen ihmisen takia.
Nyt olen aika hyvin vieroittunut foorumista enkä kirjoita enää tunnisteilla enkä reagoi viesteihin jotka voisivat sopia itseeni. Heti huomaan valtavan eron omassa käyttäytymisessä. Tämän liirumlaaremin punainen lanka oli siis se, että tiedostan että tunteiden kertominen liian aikaisessa vaiheessa on tyhmää, ja yritän asettua toisen asemaan ihan vaan silläkin tavalla että olisi jostain foorumilta niistä tunteista lukenut.
Fakta on, että jos olisin itse jostain ihmisestä ihan normaalilla tavalla pikkuisen kiinnostunut, ja se normaali kiinnostuksen kohde yhtäkkiä kertoisi suurista tunteistaan niin varmasti säikähtäisin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )
Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.
En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.
Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.
Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.
Näin. Jos mies antaa muille miehille tilaisuuden ehtiä ensin, hän ei vain halunnut sinua.
Jos jonkun oikeasti haluaa, niin sen eteenhän sitten toimii.Tämä on niin totta.
Usein selitellään esimerkiksi sitä, jos mies ei lopulta olekaan valmis jättämään vaimoaan sivusuhteen takia, että tämä jää avioliittoon "vain velvollisuudesta". En usko tähän ollenkaan.
Mies haluaa sen naisen, jota rakastaa ja tekee kaikkensa jotta voi olla tämän kanssa. Joskus se on se sivusuhteen toinen osapuoli, johon mies on rakastunut, joskus vaimo, joskus joku ihan muu.
Mutta yhtä kaikki; miestä ei mikään pitele jakamasta elämäänsä sen naisen kanssa, jota hän oikeasti rakastaa ja haluaa.
On myös miehiä jotka ovat tunnollisia eikä tahdo erota vaan pitää perheen koossa, koska se on "oikein". Moraali on korkealla ja tahtoo elää hyvin, ihastuminen toiseen naiseen on heikkoutta mutta muistuttaa omasta herkkyydestä. Nämä miehet eivät eroa vaan tahtovat tehdä asiat oikein. Lapsuudessa saattaa olla joku mies jota hän arvostaa korkealle tai on itse eroperheestä mutta tahtoo tehdä toisin kuin isänsä.
Pointti oli siis ettei kaikki miehet ole samanlaisia, eikä ole kyse ettei nainen ole riittävästi kiinnostava vaan mies päättää elää tavallaan.
En usko tuohon. Kyllä tuossakin tilanteessa rakkaus vaimoon on suurempaa kuin ihastuminen toiseen naiseen. Suuri rakkaus ja sen myötä kokonaisvaltainen tietyn naisen haluaminen on asia, jota miehet keskinmäärin eivät vaan voi vastustaa. En usko, että kukaan mies on vapaaehtoisesti ankeassa suhteessa jos tarjolla on sydämen valloittanut, täydellinen ja haluttava ihanuuskin.
No sinä voit ajatella noin. Tunnen tälläisiä miehiä ja suhde on laimentunut ja erottu olisivat jos ei olisi naimisissa. En ole siis kolmaspyörä ja kuunnellut tälläisiä selityksiä vaan on miehiä, jotka eivät eroa. Se on päätös jäädä yhteen.
Tottakai uskon, että on miehiä jotka eivät eroa. Mutta vakaasti uskon myös, että miehillä keskimäärin on suuri taipumus ajatutua elämään sen naisen kanssa, joka on vienyt heidän sydämensä. Aika usein se on se oma vaimo. Vaikka suhde olisi arjen keskellä "laimentunut" voi rakkaus pinnan alla olla kuitenkin suurta.
Olisi lähes yli-inhimillistä elää kymmenet vuodet itselleen merkityksettömän, tylsän ja vastenmielisen ihmisen kanssa jos oikein tarjottimella itseään tarjoilisi Elämänsä Nainen, suuri rakkaus ja itse ihanuus. Ei se vaan onnistu.
Eli, jos mies elää vaimonsa kanssa eikä lähde muiden matkaan, ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että mies lopulta rakastaa vaimoaan eniten kaikista naisista ja on tämän kanssa siitä syystä, vaikka yhteiselämä olisi arkistakin.
Ja toisaalta, jos mies lähtee jonkun muun mukaan, ei kyse ole esim. siitä, että "paha nainen vietteli" vaan siitä, että mies rakastui eikä sen jälkeen halunnut enää elää kenenkään muun kanssa. Rakkaus on suuri voima.
Joo ja usko tai älä; on myös olemassa miehiä, jotka rakastavat lapsiaan niin paljon, että haluavat jakaa arkensa ensisijaisesti lastensa kanssa perheenä saman katon alla asuen, eikä siinä mitkään rakastumiset muihin paljoa paina.
Älytön keskustelu, miten joku edes jaksaa jaapata tällaista p*skaa?
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )
Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.
En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.
Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.
Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.
Näin. Jos mies antaa muille miehille tilaisuuden ehtiä ensin, hän ei vain halunnut sinua.
Jos jonkun oikeasti haluaa, niin sen eteenhän sitten toimii.Tämä on niin totta.
Usein selitellään esimerkiksi sitä, jos mies ei lopulta olekaan valmis jättämään vaimoaan sivusuhteen takia, että tämä jää avioliittoon "vain velvollisuudesta". En usko tähän ollenkaan.
Mies haluaa sen naisen, jota rakastaa ja tekee kaikkensa jotta voi olla tämän kanssa. Joskus se on se sivusuhteen toinen osapuoli, johon mies on rakastunut, joskus vaimo, joskus joku ihan muu.
Mutta yhtä kaikki; miestä ei mikään pitele jakamasta elämäänsä sen naisen kanssa, jota hän oikeasti rakastaa ja haluaa.
On myös miehiä jotka ovat tunnollisia eikä tahdo erota vaan pitää perheen koossa, koska se on "oikein". Moraali on korkealla ja tahtoo elää hyvin, ihastuminen toiseen naiseen on heikkoutta mutta muistuttaa omasta herkkyydestä. Nämä miehet eivät eroa vaan tahtovat tehdä asiat oikein. Lapsuudessa saattaa olla joku mies jota hän arvostaa korkealle tai on itse eroperheestä mutta tahtoo tehdä toisin kuin isänsä.
Pointti oli siis ettei kaikki miehet ole samanlaisia, eikä ole kyse ettei nainen ole riittävästi kiinnostava vaan mies päättää elää tavallaan.
En usko tuohon. Kyllä tuossakin tilanteessa rakkaus vaimoon on suurempaa kuin ihastuminen toiseen naiseen. Suuri rakkaus ja sen myötä kokonaisvaltainen tietyn naisen haluaminen on asia, jota miehet keskinmäärin eivät vaan voi vastustaa. En usko, että kukaan mies on vapaaehtoisesti ankeassa suhteessa jos tarjolla on sydämen valloittanut, täydellinen ja haluttava ihanuuskin.
No sinä voit ajatella noin. Tunnen tälläisiä miehiä ja suhde on laimentunut ja erottu olisivat jos ei olisi naimisissa. En ole siis kolmaspyörä ja kuunnellut tälläisiä selityksiä vaan on miehiä, jotka eivät eroa. Se on päätös jäädä yhteen.
Tottakai uskon, että on miehiä jotka eivät eroa. Mutta vakaasti uskon myös, että miehillä keskimäärin on suuri taipumus ajatutua elämään sen naisen kanssa, joka on vienyt heidän sydämensä. Aika usein se on se oma vaimo. Vaikka suhde olisi arjen keskellä "laimentunut" voi rakkaus pinnan alla olla kuitenkin suurta.
Olisi lähes yli-inhimillistä elää kymmenet vuodet itselleen merkityksettömän, tylsän ja vastenmielisen ihmisen kanssa jos oikein tarjottimella itseään tarjoilisi Elämänsä Nainen, suuri rakkaus ja itse ihanuus. Ei se vaan onnistu.
Eli, jos mies elää vaimonsa kanssa eikä lähde muiden matkaan, ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että mies lopulta rakastaa vaimoaan eniten kaikista naisista ja on tämän kanssa siitä syystä, vaikka yhteiselämä olisi arkistakin.
Ja toisaalta, jos mies lähtee jonkun muun mukaan, ei kyse ole esim. siitä, että "paha nainen vietteli" vaan siitä, että mies rakastui eikä sen jälkeen halunnut enää elää kenenkään muun kanssa. Rakkaus on suuri voima.
Joo ja usko tai älä; on myös olemassa miehiä, jotka rakastavat lapsiaan niin paljon, että haluavat jakaa arkensa ensisijaisesti lastensa kanssa perheenä saman katon alla asuen, eikä siinä mitkään rakastumiset muihin paljoa paina.
Älytön keskustelu, miten joku edes jaksaa jaapata tällaista p*skaa?
Sivusta
Tämän ketjun vakkarijankuttaja jaksaa jauhaa paskaa. Joka päivä ottaa jonkun aiheen josta jankuttaa. Tämä aihe lienee lähellä sydäntään, kun eilisestä saakka istunut näytön ääressä ja näpytellyt sormet ruvella jankutuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä. Olet ajatuksissani joka hetki. Rakastan sinua ja voisin syödä sinut. Olisiko se nyt niin kauheaa? Nuku hyvin.
Toivon että päiväsi sujuu hyvin. Tokihan tiedät, että ehdotukseni on yhä voimassa.
Mikä ehdotus se oli?
Että tavataan.. viestitse laitoin sen sinulle puhelun jälkeen.
Oletkohan saanut elämäsi suunnan selville? Onkohan tullut aika minun luovuttaa ja siirtyä kokonaan hiljaisuuden puolelle, sinulle täysin näkymättömäksi, jotta helpottaisin asioita vielä lisää? Pystyn kyllä siihenkin, jos perut pyyntösi. Olenhan jo nytkin pysytellyt hyvin himmennettynä, kenties ihan liiankin himmeänä verrattuna siihen mitä sinä ehkä olisit joskus halunnut. Keksin vaikka valeprofiilin jos on pakko avautua jossain. Tai kirjoitan paperille ja poltan sen itse. Joka tapauksessa toivon niin kovasti, että olisit onnellinen, tai ainakin onnellisempi. Olen iloinen jos niin on, toivon sinulle kaikkea hyvää. Kerro mitä minun pitäisi tehdä. Mieluiten ihan oikeassa elämässä, rehellisesti ja aidosti. -P-
Vierailija kirjoitti:
🌞 Haluaisin tietää että toivotko sinä että me ei olla missään tekemisissä koko loppuelämän aikana? Vai toivoisitko jonkinlaista tuttavuutta, kaveruutta tai jotain muuta? Mitä tarkalleen? Entä toivoisitko mun tekevän jotain sen eteen vai jatkanko olettamista ettet halua olla tekemisissä ja toimin sen mukaan?
Tämä voisi olla niin minulle 😊 Oli kesän alku kun jouduimme sopimaan, ettemme ole enää yhteyksissä ja samalla menetin yhden ystävän. Kyllähän minusta olisi kiva, jos olisit yhteydessä, jos tilanne sen sallii 🌞
Huh huh! Tietäisitpä mitä väristyksiä aiheutat minussa kun ajattelen sinua! Olet ihana! 💓
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Tietäisitpä mitä väristyksiä aiheutat minussa kun ajattelen sinua! Olet ihana! 💓
Miehelle vai naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )
Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.
En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.
Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.
Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.
Näin. Jos mies antaa muille miehille tilaisuuden ehtiä ensin, hän ei vain halunnut sinua.
Jos jonkun oikeasti haluaa, niin sen eteenhän sitten toimii.Tämä on niin totta.
Usein selitellään esimerkiksi sitä, jos mies ei lopulta olekaan valmis jättämään vaimoaan sivusuhteen takia, että tämä jää avioliittoon "vain velvollisuudesta". En usko tähän ollenkaan.
Mies haluaa sen naisen, jota rakastaa ja tekee kaikkensa jotta voi olla tämän kanssa. Joskus se on se sivusuhteen toinen osapuoli, johon mies on rakastunut, joskus vaimo, joskus joku ihan muu.
Mutta yhtä kaikki; miestä ei mikään pitele jakamasta elämäänsä sen naisen kanssa, jota hän oikeasti rakastaa ja haluaa.
On myös miehiä jotka ovat tunnollisia eikä tahdo erota vaan pitää perheen koossa, koska se on "oikein". Moraali on korkealla ja tahtoo elää hyvin, ihastuminen toiseen naiseen on heikkoutta mutta muistuttaa omasta herkkyydestä. Nämä miehet eivät eroa vaan tahtovat tehdä asiat oikein. Lapsuudessa saattaa olla joku mies jota hän arvostaa korkealle tai on itse eroperheestä mutta tahtoo tehdä toisin kuin isänsä.
Pointti oli siis ettei kaikki miehet ole samanlaisia, eikä ole kyse ettei nainen ole riittävästi kiinnostava vaan mies päättää elää tavallaan.
En usko tuohon. Kyllä tuossakin tilanteessa rakkaus vaimoon on suurempaa kuin ihastuminen toiseen naiseen. Suuri rakkaus ja sen myötä kokonaisvaltainen tietyn naisen haluaminen on asia, jota miehet keskinmäärin eivät vaan voi vastustaa. En usko, että kukaan mies on vapaaehtoisesti ankeassa suhteessa jos tarjolla on sydämen valloittanut, täydellinen ja haluttava ihanuuskin.
No sinä voit ajatella noin. Tunnen tälläisiä miehiä ja suhde on laimentunut ja erottu olisivat jos ei olisi naimisissa. En ole siis kolmaspyörä ja kuunnellut tälläisiä selityksiä vaan on miehiä, jotka eivät eroa. Se on päätös jäädä yhteen.
Tottakai uskon, että on miehiä jotka eivät eroa. Mutta vakaasti uskon myös, että miehillä keskimäärin on suuri taipumus ajatutua elämään sen naisen kanssa, joka on vienyt heidän sydämensä. Aika usein se on se oma vaimo. Vaikka suhde olisi arjen keskellä "laimentunut" voi rakkaus pinnan alla olla kuitenkin suurta.
Olisi lähes yli-inhimillistä elää kymmenet vuodet itselleen merkityksettömän, tylsän ja vastenmielisen ihmisen kanssa jos oikein tarjottimella itseään tarjoilisi Elämänsä Nainen, suuri rakkaus ja itse ihanuus. Ei se vaan onnistu.
Eli, jos mies elää vaimonsa kanssa eikä lähde muiden matkaan, ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että mies lopulta rakastaa vaimoaan eniten kaikista naisista ja on tämän kanssa siitä syystä, vaikka yhteiselämä olisi arkistakin.
Ja toisaalta, jos mies lähtee jonkun muun mukaan, ei kyse ole esim. siitä, että "paha nainen vietteli" vaan siitä, että mies rakastui eikä sen jälkeen halunnut enää elää kenenkään muun kanssa. Rakkaus on suuri voima.
Joo ja usko tai älä; on myös olemassa miehiä, jotka rakastavat lapsiaan niin paljon, että haluavat jakaa arkensa ensisijaisesti lastensa kanssa perheenä saman katon alla asuen, eikä siinä mitkään rakastumiset muihin paljoa paina.
Älytön keskustelu, miten joku edes jaksaa jaapata tällaista p*skaa?
Sivusta
Tämän ketjun vakkarijankuttaja jaksaa jauhaa paskaa. Joka päivä ottaa jonkun aiheen josta jankuttaa. Tämä aihe lienee lähellä sydäntään, kun eilisestä saakka istunut näytön ääressä ja näpytellyt sormet ruvella jankutuksiaan.
Onko "vakkarijankuttaja" ja "jauhamassa paskaa" ellei heti yhdy sinun ajatuksiisi? Itsekin näytät aika paljon näpytelleen, sillä hän lienee vain vastaillut sinulle :)
Eiköhän anneta jokaisen määritellä itse omat mielipiteensä niin tämä palsta on paljon mukavampi paikka meille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Tietäisitpä mitä väristyksiä aiheutat minussa kun ajattelen sinua! Olet ihana! 💓
Miehelle vai naiselle?
Miehelle
J'aurais tout fait pour toi.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen täällä näistä teksteistä sitä, että miksi ihmeessä mielessä on vaan kertoa heti kaivatulleen rakkauttaan? Miksi luodaan itselle paineita? Se voi olla niin puun takaa tuleva juttu kohteelle että jäätyy.
Miksi ei lähestytä tutustuakseen rauhassa small talkaten?
Varsinkin jos aikuinen lässyttää heti rakkauden tunnustamista niin puistattaa jo ajatuskin millanen läheisriippuvainen ja mustasukkainen tyyppi siitä saattaa paljastua. Rakkautta vannotaan liian kepeästi.
Joillain on se tilanne, että on tuntenut ihastuksensa kauan ja/tai hyvin ja viitteitä tunteista on saattanut olla toisen puoleltakin. Ollaan ehkä henkisesti läheisissä väleissä. Ei tällöin tunteiden kertominen olisi ihan niin suuri pommi. Sikstoisekseen en kyllä itsekään tunteitani aivan ensimmäisenä kertoisi sillä tyylillä, eli todella kaivaten ja epätoivoisella palolla, mitä tänne. Monilla voi olla mielessä ns. kertoa heti rakkaudestaan, koska tilanteet ovat saattaneet kestää kauan tai ovat jotenkin muuten sietämättömiä, jolloin sen isoimman asian ulos kakaiseminen voisi täällä tuskastelevaa lopulta auttaa huimasti. Itse olen ainakin nykyään haaveillut kaikista eniten vain siitä, että saisin tietää mitä toinen tuntee jos tuntee ja että saisin kertoa omat tunteeni. Niin kauan tätä on jatkanut ja mielenterveys on koetuksella. Haluaisin (mutten uskalla kaverin menettämisen pelossa) kertoa tunteeeni ja kysyä toisen ajatuksia, jotta kaikki olisi selvää eikä tarvitsisi panikoiden ja peitellen kommunikoida. Voisi yksin tai yhdessä niitä tunteita myös työstää jotakin kohti: kaveruussuhteen erkanemista, pysymistä samanlaisena tai jopa jotakin enemmän joskus. Tokihan haaveilen muustakin kaivattuni suhteen, mutta huomaan pidätteleväni itseäni nykyään. Ei meinaa sydän kestää mitään huuruisia, helliä, söpöjä ja palavia ajatuksia ja haaveita toisesta. Näkemättömyys on jo ihan tarpeeksi vaikeaa. Miksi kiusaisin itseäni oikein tahallani haaveilemalla kaikesta siitä, mikä tuntuu niin kovin mahdottomalta, kun toinen muutenkin on mielessä joka päivä halusin tai en.
Kauniille naiselle kirjoitti:
J'aurais tout fait pour toi.
Millä kirjaimella tämän kauniin naisen etunimi alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Kauniille naiselle kirjoitti:
J'aurais tout fait pour toi.
Millä kirjaimella tämän kauniin naisen etunimi alkaa?
L
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniille naiselle kirjoitti:
J'aurais tout fait pour toi.
Millä kirjaimella tämän kauniin naisen etunimi alkaa?
L
Onko hän Lotta vai Laura? Toinen kirjain please?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniille naiselle kirjoitti:
J'aurais tout fait pour toi.
Millä kirjaimella tämän kauniin naisen etunimi alkaa?
L
Onko hän Lotta vai Laura? Toinen kirjain please?
o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ihmettelen täällä näistä teksteistä sitä, että miksi ihmeessä mielessä on vaan kertoa heti kaivatulleen rakkauttaan? Miksi luodaan itselle paineita? Se voi olla niin puun takaa tuleva juttu kohteelle että jäätyy.
Miksi ei lähestytä tutustuakseen rauhassa small talkaten?
Varsinkin jos aikuinen lässyttää heti rakkauden tunnustamista niin puistattaa jo ajatuskin millanen läheisriippuvainen ja mustasukkainen tyyppi siitä saattaa paljastua. Rakkautta vannotaan liian kepeästi.Joillain on se tilanne, että on tuntenut ihastuksensa kauan ja/tai hyvin ja viitteitä tunteista on saattanut olla toisen puoleltakin. Ollaan ehkä henkisesti läheisissä väleissä. Ei tällöin tunteiden kertominen olisi ihan niin suuri pommi. Sikstoisekseen en kyllä itsekään tunteitani aivan ensimmäisenä kertoisi sillä tyylillä, eli todella kaivaten ja epätoivoisella palolla, mitä tänne. Monilla voi olla mielessä ns. kertoa heti rakkaudestaan, koska tilanteet ovat saattaneet kestää kauan tai ovat jotenkin muuten sietämättömiä, jolloin sen isoimman asian ulos kakaiseminen voisi täällä tuskastelevaa lopulta auttaa huimasti. Itse olen ainakin nykyään haaveillut kaikista eniten vain siitä, että saisin tietää mitä toinen tuntee jos tuntee ja että saisin kertoa omat tunteeni. Niin kauan tätä on jatkanut ja mielenterveys on koetuksella. Haluaisin (mutten uskalla kaverin menettämisen pelossa) kertoa tunteeeni ja kysyä toisen ajatuksia, jotta kaikki olisi selvää eikä tarvitsisi panikoiden ja peitellen kommunikoida. Voisi yksin tai yhdessä niitä tunteita myös työstää jotakin kohti: kaveruussuhteen erkanemista, pysymistä samanlaisena tai jopa jotakin enemmän joskus. Tokihan haaveilen muustakin kaivattuni suhteen, mutta huomaan pidätteleväni itseäni nykyään. Ei meinaa sydän kestää mitään huuruisia, helliä, söpöjä ja palavia ajatuksia ja haaveita toisesta. Näkemättömyys on jo ihan tarpeeksi vaikeaa. Miksi kiusaisin itseäni oikein tahallani haaveilemalla kaikesta siitä, mikä tuntuu niin kovin mahdottomalta, kun toinen muutenkin on mielessä joka päivä halusin tai en.
Entä jos se toinen tunteekin myös tosi paljon sua kohtaan eikä tilanteelle voi tehdä mitään? Eikö olisi kamalaa jos selviäisi vaikka että molemmat rakastatte toisianne ettekä voi toisianne saada? Itselle tuo tilanne olisi sietämätön. Siksi en välttämättä haluaisi tietää tai kuulla miten toinen tuntee (vaikka toisaalta tuntuu etten voi elää myöskään jos en saa tietää).
Sivusta vain huomautan, että täällä yksi sellainen mies. Nyt vielä enemmän, kun huomaan, miten lapset tarvitsevat minua(kin).