Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Panu jätä jo se Sally, ansaitset jotain paljon parempaa.

H kaipaa vain Tolkienia.

Hoot nyt vaan ovat out parisuhdemarkkinoilla, sry.

E se olla pitää, tai edes A!

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia tässä keskustelussa tulee kyllä harvinaisen selväksi. Kukaan, siis kertakaikkiaan yksikään, ihminen tässä maailmassa ei kaipaa H-naista.

Paitsi siinä tapauksessa, että tämä sattuu olemaan Heidi.

Mutta jos ei ole, saa yksikseen ikävöidä ihanaa kaivattuaan, ilman toivoakaan vastakaiusta. Se jos mikä särkee sydämen ja nostaa silmiin kyynelet.

Ei pidä paikkaansa. Minä

kaipaan juuri yhtä H-naista. Hän ei ole Heidi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia tässä keskustelussa tulee kyllä harvinaisen selväksi. Kukaan, siis kertakaikkiaan yksikään, ihminen tässä maailmassa ei kaipaa H-naista.

Paitsi siinä tapauksessa, että tämä sattuu olemaan Heidi.

Mutta jos ei ole, saa yksikseen ikävöidä ihanaa kaivattuaan, ilman toivoakaan vastakaiusta. Se jos mikä särkee sydämen ja nostaa silmiin kyynelet.

No minulla ainakin on lämpimiä muistoja kolmesta eri Hannasta. Kaikkea hyvää teille, Hannat! Ja terkkuja vielä eräälle nätille Heinille!

Kiitos sulle ❤

T. H

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia tässä keskustelussa tulee kyllä harvinaisen selväksi. Kukaan, siis kertakaikkiaan yksikään, ihminen tässä maailmassa ei kaipaa H-naista.

Paitsi siinä tapauksessa, että tämä sattuu olemaan Heidi.

Mutta jos ei ole, saa yksikseen ikävöidä ihanaa kaivattuaan, ilman toivoakaan vastakaiusta. Se jos mikä särkee sydämen ja nostaa silmiin kyynelet.

Ei pidä paikkaansa. Minä

kaipaan juuri yhtä H-naista. Hän ei ole Heidi.

❤

(Olisinpa minä ja olisitpa sinä Hän!)

Mä haluan sut! Jos saisin, lähtisin saman tien tästä tomuisesta mausoleumista ja jättäisin taakseni tämän kuolemaa muistuttavan parisuhteen.

Taidan kyllä olla sulle vaan egon kohottaja... silti... kun hymyilit tänään hellästi minulle ja huolestuit myöhemmin saamastani haavasta, sydämeni hypähti...

Älkää välittäkö muut H-naiset, tuo kiusaaja yrittää pahoittaa vain mun mieleni, ei ole teille tarkoitettu :)

Vierailija kirjoitti:

Älkää välittäkö muut H-naiset, tuo kiusaaja yrittää pahoittaa vain mun mieleni, ei ole teille tarkoitettu :)

Häh, mitä? Kuka on kiusaaja?

Vierailija kirjoitti:

Älkää välittäkö muut H-naiset, tuo kiusaaja yrittää pahoittaa vain mun mieleni, ei ole teille tarkoitettu :)

Heidi on hyvä ja rauhoittuu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää välittäkö muut H-naiset, tuo kiusaaja yrittää pahoittaa vain mun mieleni, ei ole teille tarkoitettu :)

Heidi on hyvä ja rauhoittuu :)

Joku aivan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Siis millä tavalla vikaa?

Kumppanihan on kumppani eikä ihastus.

Ihan normaalia ihastua elämän aikana välillä muihinkin, ja kokea itselleen natsaavat ihmiset mielenkiintoisina ja viehättävinä.

Ei siitä kannata stressiä repiä saati tehdä liikkuja sen mukaan, tai ylipäätään leikkiä tulella.

Tietty jos nykyinen kumppani on alunperinkin väärin perustein valittu (esim. ”kunhan on joku, en haluu olla yksin”) eikä ole jälkeläisiä, niin siitäkö eroat vaan ja teet mitä tykkäät, vaikka sitten hölmönkin kuuloisen perusteen ajamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että kaipaan sua vieläkin? Vaikka tiedän että oikeassa elämässä olisi täysi mahdottomuus yhdistää meidän elämät. Mun ❤ on ollut kohta neljä vuotta sun.

Siitä on kohta neljä vuotta, kun eräs pieni mutta hieman erityisempi juttu tapahtui. Jos kuulostaa yhtään tutulta, annapa vähän tunnisteita, vaikka nimikirjain!

Mullakin kulunut miltei neljä vuotta siitä kun mies varmasti aivan tahtomattaan varasti mun sydämen. Vieläkin kärvistelen. T. nainen sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Siis millä tavalla vikaa?

Kumppanihan on kumppani eikä ihastus.

Ihan normaalia ihastua elämän aikana välillä muihinkin, ja kokea itselleen natsaavat ihmiset mielenkiintoisina ja viehättävinä.

Ei siitä kannata stressiä repiä saati tehdä liikkuja sen mukaan, tai ylipäätään leikkiä tulella.

Tietty jos nykyinen kumppani on alunperinkin väärin perustein valittu (esim. ”kunhan on joku, en haluu olla yksin”) eikä ole jälkeläisiä, niin siitäkö eroat vaan ja teet mitä tykkäät, vaikka sitten hölmönkin kuuloisen perusteen ajamana.

Oma kumppani on aina ollut ihastuksen kohde. Ja samanlailla olen ihastunut tähän mieheen mitä kumppaniini joskus ihastuin.

Olet väärässä kun sanot ettei varattuna voi toiseen ihastua.

Parisuhde tarvitsee molemmat pysymään paikoillaan, mutta itse tunnen tarvetta päästä tuon uuden ihmisen lähelle. Eikä tämä liity parisuhteeseeni vaan tunneside vetää puoleensa. Ehkä se on tie eroon? En tiedä. En ole eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Siis millä tavalla vikaa?

Kumppanihan on kumppani eikä ihastus.

Ihan normaalia ihastua elämän aikana välillä muihinkin, ja kokea itselleen natsaavat ihmiset mielenkiintoisina ja viehättävinä.

Ei siitä kannata stressiä repiä saati tehdä liikkuja sen mukaan, tai ylipäätään leikkiä tulella.

Tietty jos nykyinen kumppani on alunperinkin väärin perustein valittu (esim. ”kunhan on joku, en haluu olla yksin”) eikä ole jälkeläisiä, niin siitäkö eroat vaan ja teet mitä tykkäät, vaikka sitten hölmönkin kuuloisen perusteen ajamana.

Oma kumppani on aina ollut ihastuksen kohde. Ja samanlailla olen ihastunut tähän mieheen mitä kumppaniini joskus ihastuin.

Olet väärässä kun sanot ettei varattuna voi toiseen ihastua.

Parisuhde tarvitsee molemmat pysymään paikoillaan, mutta itse tunnen tarvetta päästä tuon uuden ihmisen lähelle. Eikä tämä liity parisuhteeseeni vaan tunneside vetää puoleensa. Ehkä se on tie eroon? En tiedä. En ole eroamassa.

Siis missä sanoin, ettei varattuna voi ihastua toiseen?

Nimenomaan kirjoitin, että on normaalia ihastua välillä muihinkin.

Alkuperäinen kommenttini koski sinkkuja ja sinkkujen suuria rakkauksia (joita ei ainakaan itselläni voi olla useampaa yhtäaikaa, vaikka rakastuneena saattaakin tavata joitain sellaisia hetkeksi korvissa kohinaa ja sydämentykytyksiä aiheuttavia ihastuttavia tyyppejä, ne on vaan ihan eri asia kuin suuri rakkaus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Siis millä tavalla vikaa?

Kumppanihan on kumppani eikä ihastus.

Ihan normaalia ihastua elämän aikana välillä muihinkin, ja kokea itselleen natsaavat ihmiset mielenkiintoisina ja viehättävinä.

Ei siitä kannata stressiä repiä saati tehdä liikkuja sen mukaan, tai ylipäätään leikkiä tulella.

Tietty jos nykyinen kumppani on alunperinkin väärin perustein valittu (esim. ”kunhan on joku, en haluu olla yksin”) eikä ole jälkeläisiä, niin siitäkö eroat vaan ja teet mitä tykkäät, vaikka sitten hölmönkin kuuloisen perusteen ajamana.

Oma kumppani on aina ollut ihastuksen kohde. Ja samanlailla olen ihastunut tähän mieheen mitä kumppaniini joskus ihastuin.

Olet väärässä kun sanot ettei varattuna voi toiseen ihastua.

Parisuhde tarvitsee molemmat pysymään paikoillaan, mutta itse tunnen tarvetta päästä tuon uuden ihmisen lähelle. Eikä tämä liity parisuhteeseeni vaan tunneside vetää puoleensa. Ehkä se on tie eroon? En tiedä. En ole eroamassa.

Siis missä sanoin, ettei varattuna voi ihastua toiseen?

Nimenomaan kirjoitin, että on normaalia ihastua välillä muihinkin.

Alkuperäinen kommenttini koski sinkkuja ja sinkkujen suuria rakkauksia (joita ei ainakaan itselläni voi olla useampaa yhtäaikaa, vaikka rakastuneena saattaakin tavata joitain sellaisia hetkeksi korvissa kohinaa ja sydämentykytyksiä aiheuttavia ihastuttavia tyyppejä, ne on vaan ihan eri asia kuin suuri rakkaus).

Tuolla lukee: juu, ei voi ihastua uuteen.. En tiedä kuka sen kirjoitti! Tämä on anonyymiä 😂

Lähetin silloin ihastukselleni kirjeen, jossa kerroin tunteistani häneen. Hän oli ensimmäinen joka sai mieleni täysin sekaisin tunteista. Tuntui kuin olisin ennen häntä elänyt elämäni kuin unissakävelijä. Unissakävelijän tavoin elin nuoruuteni, kohtasin ihmisiä, jätin ja tulin jätetyksi. Päädyin avioon ja perustin perheen. Sitten tuli hän. Sain viettää hetkiä hänen kanssaan, vaikken olisi saanut. Hän lähti lopulta pois ja minä jäin tunteiteni kanssa yksin. Hän ei koskaan vastannut kirjeeseeni. Odotin ja surin. Mitä odotin, en edes tiedä. Varmaan jotain vahvistusta sille, että myös hän tunsi samoin. Hänen tunteensa jäi lopulta arvoitukseksi ja minun kaipuuni jäi. Rakkauteni häneen on kuin lahja, jota edelleen vaalin. En sitä edes etsinyt, se vain ojennettiin minulle, kuin lahjana, olen siitä kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden ihastuksen löytäminen on ainakin minulle tosi vaikeaa niin kauan kuin se "vanha" ihastus on mielessä, muut eivät kiinnosta millään lailla ja ajatukset ovat koko ajan vain siinä yhdessä kiinni. Itsellä käynyt niin pienempienkin ihastusten kanssa, puhumattakaan tästä nykyisestä. Sitten kun vielä muutenkin ihastuu harvoin niin mitäpä teet.

Tiedostan kyllä, että sitä löytämistä voi yrittää auttaa liikkumalla uusissa ympyröissä, tapaamalla uusia ihmisiä ja näin sinkkuna vaikka nettideittailulla. Tuntuisi vaan epäreilulta sekä sitä deittikaveria että itseä kohtaan, kun ajatukset ovat kuitenkin ihan muualla. Ehkä sitten päätyisi johonkin keskinkertaiseen korvikesuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, johon sitten kohdistaisi niitä toiselle kuuluvia tunteita. Tuskinpa kovin hyvää tulevaisuutta sellainen suhde saisi.

Varattujen kannattaisi mieluummin yrittää löytää uudestaan se oma puoliso eikä lähteä erikseen hakemaan ja etsimään niitä uusia ihastuksia muualta, tai ainakin sitten pitäisi olla rehellinen kaikille osapuolille tilanteesta.

Juu ei voi ihastua uuteen niin kauan kun edellinen hallitsee tunteita ja ajatuksia.

Sitten voi, kun ihastus edelliseen on jo laimentunut ja enää vain ajatus takaraivossa ilman sen suurempia päivittäisiä tunnekuohuja.

Mikä vika minussa on kun oma parisuhde on hyvä ja toimiva, silti eräs mies saa sukat pyörimään jaloissani?

Varmasti jokainen suhde on joltain osin heikko, enkä ole eroamassa kun suhde on hyvä. Silti tuo joku on tehnyt jotain, haluaisin tietää enemmän hänestä.

Ja jos nyt joku näkee moraalisesti vääränä tämän niin sama oikeus se on jokaisella.

Siis millä tavalla vikaa?

Kumppanihan on kumppani eikä ihastus.

Ihan normaalia ihastua elämän aikana välillä muihinkin, ja kokea itselleen natsaavat ihmiset mielenkiintoisina ja viehättävinä.

Ei siitä kannata stressiä repiä saati tehdä liikkuja sen mukaan, tai ylipäätään leikkiä tulella.

Tietty jos nykyinen kumppani on alunperinkin väärin perustein valittu (esim. ”kunhan on joku, en haluu olla yksin”) eikä ole jälkeläisiä, niin siitäkö eroat vaan ja teet mitä tykkäät, vaikka sitten hölmönkin kuuloisen perusteen ajamana.

Oma kumppani on aina ollut ihastuksen kohde. Ja samanlailla olen ihastunut tähän mieheen mitä kumppaniini joskus ihastuin.

Olet väärässä kun sanot ettei varattuna voi toiseen ihastua.

Parisuhde tarvitsee molemmat pysymään paikoillaan, mutta itse tunnen tarvetta päästä tuon uuden ihmisen lähelle. Eikä tämä liity parisuhteeseeni vaan tunneside vetää puoleensa. Ehkä se on tie eroon? En tiedä. En ole eroamassa.

Siis missä sanoin, ettei varattuna voi ihastua toiseen?

Nimenomaan kirjoitin, että on normaalia ihastua välillä muihinkin.

Alkuperäinen kommenttini koski sinkkuja ja sinkkujen suuria rakkauksia (joita ei ainakaan itselläni voi olla useampaa yhtäaikaa, vaikka rakastuneena saattaakin tavata joitain sellaisia hetkeksi korvissa kohinaa ja sydämentykytyksiä aiheuttavia ihastuttavia tyyppejä, ne on vaan ihan eri asia kuin suuri rakkaus).

Suuri rakkaus on se tila, jonka kaksi ihastunutta kokee ja yhdessä muodostavat.

Ei ihastuminen ole pieni asia, vaan se on alku jokaisessa ihmissuhteessa kun huomaa toisen ja kiinnostuu tästä. Jos tunne on molemminpuolista niin voi olla pohja suhteelle. Ihastumisesta kasvaa rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Lähetin silloin ihastukselleni kirjeen, jossa kerroin tunteistani häneen. Hän oli ensimmäinen joka sai mieleni täysin sekaisin tunteista. Tuntui kuin olisin ennen häntä elänyt elämäni kuin unissakävelijä. Unissakävelijän tavoin elin nuoruuteni, kohtasin ihmisiä, jätin ja tulin jätetyksi. Päädyin avioon ja perustin perheen. Sitten tuli hän. Sain viettää hetkiä hänen kanssaan, vaikken olisi saanut. Hän lähti lopulta pois ja minä jäin tunteiteni kanssa yksin. Hän ei koskaan vastannut kirjeeseeni. Odotin ja surin. Mitä odotin, en edes tiedä. Varmaan jotain vahvistusta sille, että myös hän tunsi samoin. Hänen tunteensa jäi lopulta arvoitukseksi ja minun kaipuuni jäi. Rakkauteni häneen on kuin lahja, jota edelleen vaalin. En sitä edes etsinyt, se vain ojennettiin minulle, kuin lahjana, olen siitä kiitollinen.

Ei sitten koskaan vastannut. Minusta tuo on väärin ja sinä jäät roikkumaan vielä tuollaiseen tyyppiin?