Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Yli vuosi jo aikaa, kun on nähty viimeksi ja silti olet mielessäni joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisin kaivattuni luulisin että hetken katseltaisiin toisiamme hymyssä suin ja sitten suudeltaisiin pitkään. Mutta ei me tavata enää, kaikki on niin monimutkaista.

Olette varattuja?

Ei olla kumpikaan.

Sitten en nää tilanteessa mitään monimutkaista. Kaksi vapaata ihmistä, jotka välittävät toisistaan (olettaen että luulet että suutelisitte). Mikä oikein pidättelee?

Ai monimutkaista ei voi olla esim se jos on välimatkaa paljon, ollaan joko omia, ystävien, sisarusten tms exiä, esimies+alainen, exän paras ystävä ym.? Että onhan noita tilanteita..

No onhan noikin monimutkaisia tilanteita, muttei mitään mahdottomuuksia, jos niin halutaan. Yleensä ihmiset ymmärtää ja sopeutuu. Kun ei kiirehdi eikä sekoile. Ja pitää miettiä onko se oma vai toisten onni vai sitten kuitenkin kaikkien onni. Jos joutuu uhraamaan oman onnensa, saa tehdä aika paljon töitä sen asian hyväksymiseen. Nimim. kokemusta on. Ja näinhän se kai useimmiten menee.

Mulla tuo varattu/varattu tilanne mutta kaipaamani henkilö herättää mussa sellaiset tunteet ettei kukaan koskaan. Ei olla tekemisissä kuin sattumalta vahingossa hyvin harvoin. Ja se sekoittaa kaiken aina pitkäksi aikaa sitten. Vaikka tiedän tasan miten asiat ovat eikä niitä pysty muuttamaan, liikaa surua kai siitä seuraisi kaikille muille. Omaan henkilökohtaiseen onneen riittää toistaiseksi tieto että näemmä pystyn tuntemaan vielä jotain. Jos saisin avattua ajatukseni kyseiselle henkilölle, en tarvisi paljoa muuta enää sisäiseen rauhaan. Mutta luulen ettei tätäkään koskaan tule tapahtumaan.

Oletko miettinyt että se vain saattaisi pahentaa sun oloa jos tunnustaisit tunteesi tuolle kaivatullesi? Miksi sellaisesta haaveilet? Joskus on vain hyvä unohtaa ja jatkaa elämää.

Olen. Typerästi kuvittelen saisiko siitä muka jonkin rauhan sille ettei mitään koskaan voi tapahtua tai ettei hän esimerkiksi tunne samoin. Saisiko se minun pääni selkenemään. Ehkä, ehkä ei. Melko varmaan ei. Tai jos saisin jutella asioista, näkisinkö ettei hän olekaan mitä luulin. Voisi myös olla että tilanne pahenisi. Niinhän on käynyt tähänkin saakka, kun on törmätty, sydäntä lämmittää ja korvia kuumottaa monta päivää, olen onnellinen ja iloinen, ja hän uppoaa vain syvemmin mun mieleen ja sydämeen. Ehkä se ratkaisu on vain odottaa ja vielä vähän odottaa. Koittaa jollain konstilla hyväksyä tilanne.

Jos tutustuisit muhun paremmin, olisi sulle pettymys. Joten ei kannata tuhlata kallista aikaa mun kanssa juttelemiseen.

Anna ton tyypin itse päättää, oletko pettymys vai et. Tuolla asenteella sabotoit itse itseltäsi kaiken. Älä ole pelkuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisin kaivattuni luulisin että hetken katseltaisiin toisiamme hymyssä suin ja sitten suudeltaisiin pitkään. Mutta ei me tavata enää, kaikki on niin monimutkaista.

Olette varattuja?

Ei olla kumpikaan.

Sitten en nää tilanteessa mitään monimutkaista. Kaksi vapaata ihmistä, jotka välittävät toisistaan (olettaen että luulet että suutelisitte). Mikä oikein pidättelee?

Ai monimutkaista ei voi olla esim se jos on välimatkaa paljon, ollaan joko omia, ystävien, sisarusten tms exiä, esimies+alainen, exän paras ystävä ym.? Että onhan noita tilanteita..

No onhan noikin monimutkaisia tilanteita, muttei mitään mahdottomuuksia, jos niin halutaan. Yleensä ihmiset ymmärtää ja sopeutuu. Kun ei kiirehdi eikä sekoile. Ja pitää miettiä onko se oma vai toisten onni vai sitten kuitenkin kaikkien onni. Jos joutuu uhraamaan oman onnensa, saa tehdä aika paljon töitä sen asian hyväksymiseen. Nimim. kokemusta on. Ja näinhän se kai useimmiten menee.

Mulla tuo varattu/varattu tilanne mutta kaipaamani henkilö herättää mussa sellaiset tunteet ettei kukaan koskaan. Ei olla tekemisissä kuin sattumalta vahingossa hyvin harvoin. Ja se sekoittaa kaiken aina pitkäksi aikaa sitten. Vaikka tiedän tasan miten asiat ovat eikä niitä pysty muuttamaan, liikaa surua kai siitä seuraisi kaikille muille. Omaan henkilökohtaiseen onneen riittää toistaiseksi tieto että näemmä pystyn tuntemaan vielä jotain. Jos saisin avattua ajatukseni kyseiselle henkilölle, en tarvisi paljoa muuta enää sisäiseen rauhaan. Mutta luulen ettei tätäkään koskaan tule tapahtumaan.

Oletko miettinyt että se vain saattaisi pahentaa sun oloa jos tunnustaisit tunteesi tuolle kaivatullesi? Miksi sellaisesta haaveilet? Joskus on vain hyvä unohtaa ja jatkaa elämää.

Olen. Typerästi kuvittelen saisiko siitä muka jonkin rauhan sille ettei mitään koskaan voi tapahtua tai ettei hän esimerkiksi tunne samoin. Saisiko se minun pääni selkenemään. Ehkä, ehkä ei. Melko varmaan ei. Tai jos saisin jutella asioista, näkisinkö ettei hän olekaan mitä luulin. Voisi myös olla että tilanne pahenisi. Niinhän on käynyt tähänkin saakka, kun on törmätty, sydäntä lämmittää ja korvia kuumottaa monta päivää, olen onnellinen ja iloinen, ja hän uppoaa vain syvemmin mun mieleen ja sydämeen. Ehkä se ratkaisu on vain odottaa ja vielä vähän odottaa. Koittaa jollain konstilla hyväksyä tilanne.

Jos tutustuisit muhun paremmin, olisi sulle pettymys. Joten ei kannata tuhlata kallista aikaa mun kanssa juttelemiseen.

Anna ton tyypin itse päättää, oletko pettymys vai et. Tuolla asenteella sabotoit itse itseltäsi kaiken. Älä ole pelkuri.

Eihän tuo nyt mitään pelkuruutta ole, realismia vain.

Ja nyt musta alkoi taas tuntua että hetkinen ihan sama. Mulla on tunteet. Mä voisin ne kertoa. Jos toinen ei uskalla tai ei halua, mähän en sille mitään voi ja mitä pikemmin sen tiedän, sitä parempi. Eihän ne tunteet katoa mutta enpä kuvittele turhia. Ei ne tunteet tee musta sen huonompaa ihmistä.

En kaipaa ketään tai mitään mutta tiedän että elämä voisi olla hyvin erilaista jos

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisin kaivattuni luulisin että hetken katseltaisiin toisiamme hymyssä suin ja sitten suudeltaisiin pitkään. Mutta ei me tavata enää, kaikki on niin monimutkaista.

Olette varattuja?

Ei olla kumpikaan.

Sitten en nää tilanteessa mitään monimutkaista. Kaksi vapaata ihmistä, jotka välittävät toisistaan (olettaen että luulet että suutelisitte). Mikä oikein pidättelee?

Ai monimutkaista ei voi olla esim se jos on välimatkaa paljon, ollaan joko omia, ystävien, sisarusten tms exiä, esimies+alainen, exän paras ystävä ym.? Että onhan noita tilanteita..

No onhan noikin monimutkaisia tilanteita, muttei mitään mahdottomuuksia, jos niin halutaan. Yleensä ihmiset ymmärtää ja sopeutuu. Kun ei kiirehdi eikä sekoile. Ja pitää miettiä onko se oma vai toisten onni vai sitten kuitenkin kaikkien onni. Jos joutuu uhraamaan oman onnensa, saa tehdä aika paljon töitä sen asian hyväksymiseen. Nimim. kokemusta on. Ja näinhän se kai useimmiten menee.

Mulla tuo varattu/varattu tilanne mutta kaipaamani henkilö herättää mussa sellaiset tunteet ettei kukaan koskaan. Ei olla tekemisissä kuin sattumalta vahingossa hyvin harvoin. Ja se sekoittaa kaiken aina pitkäksi aikaa sitten. Vaikka tiedän tasan miten asiat ovat eikä niitä pysty muuttamaan, liikaa surua kai siitä seuraisi kaikille muille. Omaan henkilökohtaiseen onneen riittää toistaiseksi tieto että näemmä pystyn tuntemaan vielä jotain. Jos saisin avattua ajatukseni kyseiselle henkilölle, en tarvisi paljoa muuta enää sisäiseen rauhaan. Mutta luulen ettei tätäkään koskaan tule tapahtumaan.

Oletko miettinyt että se vain saattaisi pahentaa sun oloa jos tunnustaisit tunteesi tuolle kaivatullesi? Miksi sellaisesta haaveilet? Joskus on vain hyvä unohtaa ja jatkaa elämää.

Olen. Typerästi kuvittelen saisiko siitä muka jonkin rauhan sille ettei mitään koskaan voi tapahtua tai ettei hän esimerkiksi tunne samoin. Saisiko se minun pääni selkenemään. Ehkä, ehkä ei. Melko varmaan ei. Tai jos saisin jutella asioista, näkisinkö ettei hän olekaan mitä luulin. Voisi myös olla että tilanne pahenisi. Niinhän on käynyt tähänkin saakka, kun on törmätty, sydäntä lämmittää ja korvia kuumottaa monta päivää, olen onnellinen ja iloinen, ja hän uppoaa vain syvemmin mun mieleen ja sydämeen. Ehkä se ratkaisu on vain odottaa ja vielä vähän odottaa. Koittaa jollain konstilla hyväksyä tilanne.

Jos tutustuisit muhun paremmin, olisi sulle pettymys. Joten ei kannata tuhlata kallista aikaa mun kanssa juttelemiseen.

Anna ton tyypin itse päättää, oletko pettymys vai et. Tuolla asenteella sabotoit itse itseltäsi kaiken. Älä ole pelkuri.

Eihän tuo nyt mitään pelkuruutta ole, realismia vain.

Ja joskus nuo puheet ei ollenkaan pohjaudu reaalimaailmaan, vaan henkilön omiin sisäisiin luuloihin. Mun kaivattu vois puhua juuri noin ja silti sanoisin, että se aika, jona juttelen hänelle, on kaikista arvokkainta <3 Ja et haluaisin tutustua lisää ja päättää ihan itse onko pettymys vai ei (en usko).

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Ei vastaa tai kiertelee ja kaartelee jotain epämääräistä kaverisettiä = häntä ei kiinnosta, mutta ei uskalla sanoa sitä suoraan ja luulee/selittelee itselleen ehkä tekevänsä jonkun hyvänkin teon pimittämällä todelliset tunteensa ts. ettei niitä ole (”en halunnut loukata olemalla rehellinen” terveisin basic mies)

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Hän voi tunteista kertomisesta huolimatta olla epävarma. Hän ehkä haluaa tietää, mitä haluat ja kuinka paljon häntä haluat. Olisitko valmis eroamaan hänen vuokseen, haluaisitko salasuhteen, haluatko että voitte olla tunteista avoimia mutta kuitenkin pysyä vain kaveritasolla, haluatko olla kaveri ja unohtaa täysin tunteet vai haluatko lopulta että hiljalleen kaveruus loppuu ja koko homma unohtuu. Näitä itse mietin, varattu varatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Hän voi tunteista kertomisesta huolimatta olla epävarma. Hän ehkä haluaa tietää, mitä haluat ja kuinka paljon häntä haluat. Olisitko valmis eroamaan hänen vuokseen, haluaisitko salasuhteen, haluatko että voitte olla tunteista avoimia mutta kuitenkin pysyä vain kaveritasolla, haluatko olla kaveri ja unohtaa täysin tunteet vai haluatko lopulta että hiljalleen kaveruus loppuu ja koko homma unohtuu. Näitä itse mietin, varattu varatusta.

Minkä itse valitsisit noista luettelemistasi vaihtoehdoista jos ajattelet sinua ja tuota ketä kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Hän voi tunteista kertomisesta huolimatta olla epävarma. Hän ehkä haluaa tietää, mitä haluat ja kuinka paljon häntä haluat. Olisitko valmis eroamaan hänen vuokseen, haluaisitko salasuhteen, haluatko että voitte olla tunteista avoimia mutta kuitenkin pysyä vain kaveritasolla, haluatko olla kaveri ja unohtaa täysin tunteet vai haluatko lopulta että hiljalleen kaveruus loppuu ja koko homma unohtuu. Näitä itse mietin, varattu varatusta.

Minkä itse valitsisit noista luettelemistasi vaihtoehdoista jos ajattelet sinua ja tuota ketä kaipaat?

Ainakin toistaiseksi tuo, että tunteista ollaan avoimia, mutta pysytään kavereina. Joskin siis olen nainen ja tilanne on jollain tavoin eri :D. Kyllähän itse voisin varmaan jopa erotakin, mutta ymmärrän mahdollista toista osapuolta ettei se välttämättä hänelle olisi vaihtoehto, vaikka tunteita olisi molemmilla paljon (en siis tiedä varmaksi mitään).

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.

En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.

Vastaus, en keksi tekosyytä ja on ollut hieman hankalaa.

Mä oon ihan helvetin ihastunut varattuun mieheen. Sydän särkyy, kun en sitä saa. Tätä on jatkunut jo liian pitkään, en vain pysty unohtaa. Mua varten ei ole ketään muuta tarkoitettu 💔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.

En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.

Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.

Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.

Let me wander in your garden.

And the seeds of love I'll sow.

You know.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus, en keksi tekosyytä ja on ollut hieman hankalaa.

Mihin et keksi tekosyytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos itse on kertonut tunteistaan, mutta toinen vaan kiertelee ja kaartelee et haluisitko sitten joskus nähdä kavereina?.. miksi toinen ei kerro tunteistaan jos niitä on? Vai pitääkö uskoa, että niitä ei sitten toisella ole? ( vai onko mies niin hienotunteinen, ettei sano mitään, kun kerran itse olen parisuhteessa ja hän ei? )

Olen sitä mieltä, että jos kiinnostusta on, niin mikään ei pitele ihmistä, joka on tietoinen myös toisen tunteista. Mulla on kaveripiirissä ollut kaksikin sellaista tapausta, kun nainen on alkanut säätää varattuna ja nämä säätämisen kohteet ovat nihkeilleet, että eivät halua tunkea toisen liittoon väliin yms. Säätää siis on sopinut oikein hyvin, mutta siihen homma on jäänyt. Kun nainen sitten on eronnut, miehet ovat edelleen nihkeilleet, että ”nyt ei ole sopiva hetki suhteelle kenenkään kanssa” jne. Ja aina just tuo, että kaveruutta tarjotaan. Säätääkin vielä voidaan, muttei seurustella. Ja kumma kyllä, joku muu nainen on sitten kuitenkin aina kelvannut jonkin ajan päästä.

En siis masentaakseni sano. Mutta vierestä seuranneena: jos mies haluaa sut ja tarjoat itsesi tarjottimella, se ottaa sut vastaan vaikka tilanne olis mikä. Jos ei ota, se ei halua.

Tämä! Jos tunteet on kerrottu tai tehty muutoin selväksi ja toinen ei muka tiedä tai nihkeilee niin sit ei halua mutta ei voi sanoa muka syystä tai toisesta. Ei kehtaa loukata tai haluaa pitää varalla. Jotain tällaista. Ja pönkittäähän se huonona päivänä itsetuntoa jos joku antaa huomiota. Tai näin olen itse päätellyt kun olen ollut tuo yksipuolisesti ihastunut vedätettävä.

Terveiset miehelle, tunnen paljon mutta ei se tee musta tyhmää. Susta tekee jos käytät mun tunteita hyväksi.

Näin. Jos mies antaa muille miehille tilaisuuden ehtiä ensin, hän ei vain halunnut sinua.

Jos jonkun oikeasti haluaa, niin sen eteenhän sitten toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan helvetin ihastunut varattuun mieheen. Sydän särkyy, kun en sitä saa. Tätä on jatkunut jo liian pitkään, en vain pysty unohtaa. Mua varten ei ole ketään muuta tarkoitettu 💔

Kuinka pitkään?

Mulla meni vaikka kuinka kauan sisäistää tuo tällä sivulla puhuttu tosiasia siitä, ettei mies päästä käsistään naista jota todella haluaa.

Keksin mitä mielikuvituksellisempia selityksiä ja tekosyitä, kunnes viimein sisäistin ettei siitä vain tule ikinä mitään ja vihdoin olen siinä pisteessä, ettei hänen olemassaolonsa aiheuta juuri tunteita ja koen jopa ihastusoireita jotain ihan toista miestä kohtaan.

Jälkikäteen kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta siellä rakastumissumussa pyöriessä tietyt asiat ei vain saavuta tajuntaa, vaikka näkisikin ne.