Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L naiselle kirjoitti:
Sinä olet minun elämäni merkittävin asia. Kun ilmaannuit eteeni pitkälti yli 2 vuotta sitten, en voinut uskoa minkälaisia vaikutuksia elämääni sinulla olisi. Tulet olemaan aina minulle se oikea. Kuinka karvaalle tuon asian tunnustaminen tuntuukaan. Pelkään etten sua enää näe koskaan, se saa minut pohjattoman surulliseksi.
Näkisit jos ottaisit yhteyttä. Ehkä nainenkin odottaa sun yhteydenottoa.
Saat ottaa yhteyttä milloin vaan! 💛💛💛
Voidaan myös jutella täällä ja nähdä myöhempänä ajankohtana. Ihan miten sinulle sopii. 💚💚💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiselle kirjoitti:
Niin lähellä
vain ajatuksen päässä
on sydämesi
jota kaipaan
ollaksemme me
toistemme sylissä.
Kiitos runosta 💗💗💗, jos se oli minulle. 😏
Näen sinut luultavasti huomenna. En oikein tiedä, miten suhtaudun siihen. Se voi olla tosi ihanaa, mutta jos olet taas kiukkuinen, taidan häipyä kotiini. Joskus sinun kaipaamisesi on mukavampaa kuin sinun seurassasi oleminen. Olet semmoinen prinsessa.
Rakastan sinua ja ikävöin koko ajan.
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Höpö, söpö, höpönassu, höpöliini ym. nimittelyt sen toisen alentamista. Ei siis ihme, että joudut tällaisille saiteille purkamaan alentamishaluasi, kun kohteesi on paennut sua kauas irl.
Vierailija kirjoitti:
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Ehkä pitäisi alkaa sanailemaan irl, jos sydänkin on vielä täynnä?
Minullakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Höpö, söpö, höpönassu, höpöliini ym. nimittelyt sen toisen alentamista. Ei siis ihme, että joudut tällaisille saiteille purkamaan alentamishaluasi, kun kohteesi on paennut sua kauas irl.
Höpö-sanan käyttö olisi toisen alentamista, jos kyseessä olisi oikeasti ajattelukyvyiltään rajoittunut henkilö. Kyseessä on kuitenkin erittäin älykäs ja järkevä ihminen, joten tässä yhteydessä sanan voisi ajatella toimivan hieman humoristisena hellittelysanana. En tiedä, miksi sinun kohdallasi kolahti.
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.
Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Ehkä pitäisi alkaa sanailemaan irl, jos sydänkin on vielä täynnä?
Minullakin on.
Kysy minulta kuulumisia irl.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.
Naiselle vai miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.
Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei höpö. Sinä juuri. Olet koko ajan ajatuksissani, vaikka en oikein enää tänne saa sanailtua kummoisia. Takki siis vähän tyhjä, vaikka sydän vielä täynnä.
Ehkä pitäisi alkaa sanailemaan irl, jos sydänkin on vielä täynnä?
Minullakin on.
Kysy minulta kuulumisia irl.
Lupaan kysyä jos kerrot mitä kautta me tunnetaan ja mistä tiedän että odotat juuri minulta viestiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Naiselle vai miehelle?
Mies kyseessä.
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.
Jos et tiennyt edes nimeä, niin ilmeisesti et sitten koskaan mennyt juttelemaan hänelle?
Miksi et?
Ja kun kyseessä on noin lyhyt aika (alle kuukausi), niin älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään.
Hän voi olla vaikka reissussa ja kun ette ole jutteluväleissä, et tietenkään tiedä siitä.
Kannattaisiko hankkiutua jutteluväleihin, mikäli vielä törmäät häneen?
Itselläni on vuosista kyse, tässä voi jo pyyhkeen ihan hyvällä omallatunnolla kehään heittääkin.
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.Jos et tiennyt edes nimeä, niin ilmeisesti et sitten koskaan mennyt juttelemaan hänelle?
Miksi et?Ja kun kyseessä on noin lyhyt aika (alle kuukausi), niin älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään.
Hän voi olla vaikka reissussa ja kun ette ole jutteluväleissä, et tietenkään tiedä siitä.
Kannattaisiko hankkiutua jutteluväleihin, mikäli vielä törmäät häneen?
Itselläni on vuosista kyse, tässä voi jo pyyhkeen ihan hyvällä omallatunnolla kehään heittääkin.
Joo no siis kyllähän me niitä näitä oltiin juteltu kymmeniä kertoja, mutta ei nyt koskaan päästy ympäristön takia sen suurempaa tuttavuutta tekemään.
Joo, kirjoitin että jos nähdään joskus niin sitten katsellaan että kuinka paljon itsellä oli niitä tunteita oikeasti. Tutkani mukaan hänelläkin oli kiinnostusta, mutta nyt olen jo epävarma siitäkin. En vaan jaksa ottaa tästä mitään elämää suurempaa stressiä. Tässä menikin jo kevät sekoillessa. Olisin esimerkiksi voinut kovalla painamisella valmistua kevääksi koulusta. Kun olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni niin kaipailin hänen peräänsä ja valmistuminen siirtyi vuoden vaihteeseen. :D
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.Jos et tiennyt edes nimeä, niin ilmeisesti et sitten koskaan mennyt juttelemaan hänelle?
Miksi et?Ja kun kyseessä on noin lyhyt aika (alle kuukausi), niin älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään.
Hän voi olla vaikka reissussa ja kun ette ole jutteluväleissä, et tietenkään tiedä siitä.
Kannattaisiko hankkiutua jutteluväleihin, mikäli vielä törmäät häneen?
Itselläni on vuosista kyse, tässä voi jo pyyhkeen ihan hyvällä omallatunnolla kehään heittääkin.Joo no siis kyllähän me niitä näitä oltiin juteltu kymmeniä kertoja, mutta ei nyt koskaan päästy ympäristön takia sen suurempaa tuttavuutta tekemään.
Joo, kirjoitin että jos nähdään joskus niin sitten katsellaan että kuinka paljon itsellä oli niitä tunteita oikeasti. Tutkani mukaan hänelläkin oli kiinnostusta, mutta nyt olen jo epävarma siitäkin. En vaan jaksa ottaa tästä mitään elämää suurempaa stressiä. Tässä menikin jo kevät sekoillessa. Olisin esimerkiksi voinut kovalla painamisella valmistua kevääksi koulusta. Kun olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni niin kaipailin hänen peräänsä ja valmistuminen siirtyi vuoden vaihteeseen. :D
Awwww voi ei, ymmärrän.:DDDD
Millainen se ympäristö sitten oli, miksi se rajoitti?
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.Jos et tiennyt edes nimeä, niin ilmeisesti et sitten koskaan mennyt juttelemaan hänelle?
Miksi et?Ja kun kyseessä on noin lyhyt aika (alle kuukausi), niin älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään.
Hän voi olla vaikka reissussa ja kun ette ole jutteluväleissä, et tietenkään tiedä siitä.
Kannattaisiko hankkiutua jutteluväleihin, mikäli vielä törmäät häneen?
Itselläni on vuosista kyse, tässä voi jo pyyhkeen ihan hyvällä omallatunnolla kehään heittääkin.Joo no siis kyllähän me niitä näitä oltiin juteltu kymmeniä kertoja, mutta ei nyt koskaan päästy ympäristön takia sen suurempaa tuttavuutta tekemään.
Joo, kirjoitin että jos nähdään joskus niin sitten katsellaan että kuinka paljon itsellä oli niitä tunteita oikeasti. Tutkani mukaan hänelläkin oli kiinnostusta, mutta nyt olen jo epävarma siitäkin. En vaan jaksa ottaa tästä mitään elämää suurempaa stressiä. Tässä menikin jo kevät sekoillessa. Olisin esimerkiksi voinut kovalla painamisella valmistua kevääksi koulusta. Kun olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni niin kaipailin hänen peräänsä ja valmistuminen siirtyi vuoden vaihteeseen. :D
Awwww voi ei, ymmärrän.:DDDD
Millainen se ympäristö sitten oli, miksi se rajoitti?
Ei oltu ikinä kahdestaan. Mutta en nyt ala avaamaan enempää, eikä mun pitäisi nyt alkaa sen enempää muistelemaan noita kohtaamisia kun vihdoinkin pääsemässä vähän yli. Nämä viestit muutenkin olivat lähinnä omaa pohdintaa (ei terveisiä) kun luin, että jollain vähän samanlaisia fiiliksiä.
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HollywoodHogan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin viime yönä mietiskellessäni tämän siirtyneen sellaiselle kevyemmälle päiväuniosastolle.
Kaipaus on muuttanut muotoaan ja jättänyt paljon taakseen, jäljelle jääneenä lähinnä entisestään muruseksi kutistunut, pintapuolinen fyysinen kaipaus ja ihoa läpäisemättömät ajatukset.Oli aika kun kaipauksella oli päämääriä, halu päästä kontaktiin ja sen suunnittelu oleellinen osa ajattelua, mutta en ole enää aikoihin edes leikilläni ajatellut yrittäväni vielä.
Ei olisi oikein sanottavaakaan.
Se meni.
Jossitellakaan ei tarvitse, sillä tein kaikkeni.Aika samat fiilikset. Itse en tiennyt nimeä ja nyt se selvisi pari päivää sitten lähes vahingossa. Tai no ihan 100% varma en tietenkään ole, mutta 99%. Niin pitkään yritin selvitellä identiteettiä että vähän unohdin miksi olen kaipaillut. Kuukausi sitten nähty viimeksi, eiköhän hän olisi ottanut itse yhteyttä jos olisi halunnut. Toki tunteet voi tulla pintaan taas jos nähdään joskus, mutta tällä hetkellä sama juttu kuin sinulla: Ei ole oikein mitään sanottavaa, vaikka muutama viikkoa sitten olisi ollut niin paljon. Koen kanssa, että tein kaikkeni, mutta ei kohdattu enää. Jos olisin tiennyt nimen niin olisin kyllä laittanut suoraa viestiä jollain tapaa ja jättänyt foorumi kaipailut kokonaan.
Mut sopivasti ennen kesää sain tämän homman jonkinlaiseen päätökseen. En nyt sano etten olisi vieläkin kiinnostunut, mutta sen verran kyllä laantunut että tarvitse foorumeilla pyöriä etsimässä jos kaivattukin kaipailisi minua. Jos nähdään joskus niin katsellaan silloin uudestaan. :)
PS. Ensimmäinen ihminen joka sai mut totaalisen sekaisin ja vielä ilman kunnon tutustumista... Kuin olisin ollut kuukauden ekstaaseissa.Jos et tiennyt edes nimeä, niin ilmeisesti et sitten koskaan mennyt juttelemaan hänelle?
Miksi et?Ja kun kyseessä on noin lyhyt aika (alle kuukausi), niin älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään.
Hän voi olla vaikka reissussa ja kun ette ole jutteluväleissä, et tietenkään tiedä siitä.
Kannattaisiko hankkiutua jutteluväleihin, mikäli vielä törmäät häneen?
Itselläni on vuosista kyse, tässä voi jo pyyhkeen ihan hyvällä omallatunnolla kehään heittääkin.Joo no siis kyllähän me niitä näitä oltiin juteltu kymmeniä kertoja, mutta ei nyt koskaan päästy ympäristön takia sen suurempaa tuttavuutta tekemään.
Joo, kirjoitin että jos nähdään joskus niin sitten katsellaan että kuinka paljon itsellä oli niitä tunteita oikeasti. Tutkani mukaan hänelläkin oli kiinnostusta, mutta nyt olen jo epävarma siitäkin. En vaan jaksa ottaa tästä mitään elämää suurempaa stressiä. Tässä menikin jo kevät sekoillessa. Olisin esimerkiksi voinut kovalla painamisella valmistua kevääksi koulusta. Kun olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni niin kaipailin hänen peräänsä ja valmistuminen siirtyi vuoden vaihteeseen. :D
Awwww voi ei, ymmärrän.:DDDD
Millainen se ympäristö sitten oli, miksi se rajoitti?
Ei oltu ikinä kahdestaan. Mutta en nyt ala avaamaan enempää, eikä mun pitäisi nyt alkaa sen enempää muistelemaan noita kohtaamisia kun vihdoinkin pääsemässä vähän yli. Nämä viestit muutenkin olivat lähinnä omaa pohdintaa (ei terveisiä) kun luin, että jollain vähän samanlaisia fiiliksiä.
Aina voi sujauttaa toiselle puhelinnumeron tms., ei tarvitse olla kahdestaan jotta ”mitään” voisi tapahtua.
Nössö löytää aina selitykset, mutta totuus on, että nössöilyllä ja mielikuvituksen puutteella jää ikuiseksi häviäjäksi.
Hienoa tietysti, että olet pääsemässä yli ”sekoamisestasi” ja itsesi kannalta lienee paras olla palaamatta siihen.:)
Tulevaisuudessa yritä vain muistaa keskittyä mahdollisuuksiin eikä rajoitteisiin.
Niin harvoin tulee tarjolle mitään Täydellisiä Mahdollisuuksia, ettei kannata sellaista jäädä odottelemaankaan.
Ketju on lukittu.
En ole.