Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin fiksu ja empaattinen mies ja olet usein lukenut tilanteita ja ihmisiä hyvin tarkkanäköisesti. Tiedän sen, sillä olet joskus kertonut ajatuksiasi minulle ja silloin olen miettinyt, että ymmärsitpä asian pienien vihjeiden perusteella. Olisi siis suorastaan järjenvastaista, ettet olisi huomannut myös kiinnostustani ja rakastumistani sinuun. Toisaalta voi olla, ettet halua huomata sitä, jos et itse tunne samoin minua kohtaan.

.

Oikein. En halua loukata.

Mitä loukkaamista siinä on, jos suoraan sanoo ettei tykkää sillä tavalla? Omassa tilanteessani suorat sanat ja sanoja tukeva käytös auttaisi huimasti. Nyt vaan miettii, että oonko vaan hupia vai tykkääkö se vai haluuko se jostain ihmeen muusta syystä pitää minua elämässään. Eli jos sulla on joku tällainen, joka on suhun selvästi rakastunut, niin ota joskus asian puheeksi, niin pääsee ihminen piinastaan. Muista myös tarkastaa oma käytös ja mieti, ruokitko toisen epätoivottua ihastusta itse. On julmaa antaa ihastuneelle mitään signaaleja ja on parempi olla jopa vähän töksähtelevä kuin liian ystävällinen, edes niin kauan kunnes ihastuneen ihastus laantuu. Kaikki kun meistä ei vaihda ihastuksia kuin alusvaatteita ja saatetaan olla kiinni samassa ihmisessä vuosia : (.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, että jos me tapaisimme jotta voisimme keskustella tunteistamme. Mitenköhän se päättyisi jos molemmat tunnemme vahvasti toisiamme kohtaan emmekä pystyisi olemaan toisistamme erossa? Onko siis tapaaminen sittenkään hyvä idea? Mitä mieltä olet?

Mielestäni pahinta on epätietoisuus toistemme tunteista. Jos jätämme tunteemme puhumatta, niin sitä saatamme katua lopun ikäämme. Tälläkin palstalla on paljon niitä, jotka eivät aikanaan keskustelleet tunteistaan ja kaipaavat edelleen, mutta eivät enää kehtaa ottaa yhteyttä. Silloin jää epätietoisuus ja asiat voivat jäädä vaivaamaan. Siksi olen ehdottomasti tapaamisen ja keskustelun kannalla.

Pian tuhat sivua tätäkin ketjua ja liian tuttuja tunteita. Voi elämä, voi kaipaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, että jos me tapaisimme jotta voisimme keskustella tunteistamme. Mitenköhän se päättyisi jos molemmat tunnemme vahvasti toisiamme kohtaan emmekä pystyisi olemaan toisistamme erossa? Onko siis tapaaminen sittenkään hyvä idea? Mitä mieltä olet?

Mielestäni pahinta on epätietoisuus toistemme tunteista. Jos jätämme tunteemme puhumatta, niin sitä saatamme katua lopun ikäämme. Tälläkin palstalla on paljon niitä, jotka eivät aikanaan keskustelleet tunteistaan ja kaipaavat edelleen, mutta eivät enää kehtaa ottaa yhteyttä. Silloin jää epätietoisuus ja asiat voivat jäädä vaivaamaan. Siksi olen ehdottomasti tapaamisen ja keskustelun kannalla.

Miten sen tapaamisen sitten saisi sovittua kun oikeassa elämässä yhteydenottoa ei pysty tekemään ja tällä palstalla ei tiedä kenen kanssa tässäkin keskustelee. Mistä voisit päätellä että olen se, jota kaipaat?

Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, että jos me tapaisimme jotta voisimme keskustella tunteistamme. Mitenköhän se päättyisi jos molemmat tunnemme vahvasti toisiamme kohtaan emmekä pystyisi olemaan toisistamme erossa? Onko siis tapaaminen sittenkään hyvä idea? Mitä mieltä olet?

Mielestäni pahinta on epätietoisuus toistemme tunteista. Jos jätämme tunteemme puhumatta, niin sitä saatamme katua lopun ikäämme. Tälläkin palstalla on paljon niitä, jotka eivät aikanaan keskustelleet tunteistaan ja kaipaavat edelleen, mutta eivät enää kehtaa ottaa yhteyttä. Silloin jää epätietoisuus ja asiat voivat jäädä vaivaamaan. Siksi olen ehdottomasti tapaamisen ja keskustelun kannalla.

Miten sen tapaamisen sitten saisi sovittua kun oikeassa elämässä yhteydenottoa ei pysty tekemään ja tällä palstalla ei tiedä kenen kanssa tässäkin keskustelee. Mistä voisit päätellä että olen se, jota kaipaat?

Miksi oikeassa elämässä ei pysty ottamaan yhteyttä? Pelkkä etunimi tiedossa ja numero hukattu, ei yhteisiä tuttuja?

Sergeant of Bailiffs kirjoitti:

– Oletpa kaunis! Minkähän takia mieleeni muistuu muuan Arolan

tango, jonka kuulin "Parda Floran" kapakassa Buenos Airesissa?

– Ehkä siellä oli joku, joka muistutti minua?

– Ei! Juuri siksi, ettet muistuta ketään... olisin halunnut

tavata sinut milloin tahansa... missä päin vain...

Oikein hyvää yötä, Pandora.

Onko tämä Kaurismäen elokuvasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, että jos me tapaisimme jotta voisimme keskustella tunteistamme. Mitenköhän se päättyisi jos molemmat tunnemme vahvasti toisiamme kohtaan emmekä pystyisi olemaan toisistamme erossa? Onko siis tapaaminen sittenkään hyvä idea? Mitä mieltä olet?

Mielestäni pahinta on epätietoisuus toistemme tunteista. Jos jätämme tunteemme puhumatta, niin sitä saatamme katua lopun ikäämme. Tälläkin palstalla on paljon niitä, jotka eivät aikanaan keskustelleet tunteistaan ja kaipaavat edelleen, mutta eivät enää kehtaa ottaa yhteyttä. Silloin jää epätietoisuus ja asiat voivat jäädä vaivaamaan. Siksi olen ehdottomasti tapaamisen ja keskustelun kannalla.

Miten sen tapaamisen sitten saisi sovittua kun oikeassa elämässä yhteydenottoa ei pysty tekemään ja tällä palstalla ei tiedä kenen kanssa tässäkin keskustelee. Mistä voisit päätellä että olen se, jota kaipaat?

Miksi oikeassa elämässä ei pysty ottamaan yhteyttä? Pelkkä etunimi tiedossa ja numero hukattu, ei yhteisiä tuttuja?

Yhteisiä tuttuja tosiaan on, heiltähän voisi kysäistä!

Öitä

Naiselle kirjoitti:

Öitä

Öitä sullekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun mulla on stressaava tilanne kotona (ja niitä on aika usein), mä ajattelen miten rauhallisesti sä siihen reagoisit, jos olisit minä. Toisinaan ajattelen sun pitävän vaikeina hetkinä mua kädestä kiinni, ja sekin rauhoittaa. Mitäköhän Villasukka ajattelisit, jos tietäisit. Vai sanoisitko vaan että ”ei ole normaalia, hoitoon”.

Kerro lisää Villasukasta?

Villasukka on lämmin ihminen, joka joutuu olemaan mua kohtaan kylmä. Hän pyysi mua käymään työpaikallaan monta vuotta sitten, ja lempinimi tulee siltä käynniltä.

Onko Villasukka nainen vai mies?

Nainen.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Kertosäe:

    Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.

    Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa 

    taivaan punertamaan.

    Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´ 

    maailman, paljon paremmin.

    Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että

    oppimasta koskaan lakkaa en.
Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Kertosäe:

Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.

Miten aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän maailman,paljonparemmin.

Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Sepä se.

Minulla on ollut ikävä sinua mies. Jokainen päivä ilman sinua on vaan vähän turha.

Oon tajunnut sen, ettet halunnut mua sittenkään. Joka minut haluaa, tekee kaikkensa sen eteen että olen hänen. Toivon ettet näe minua kun olen näin haavoittunut. Toivon etten näe koskaan sinua, en kestäisi enää sitäkään. Turha arvostella/kysellä, kun ette tiedä tästä asiasta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Oon tajunnut sen, ettet halunnut mua sittenkään. Joka minut haluaa, tekee kaikkensa sen eteen että olen hänen. Toivon ettet näe minua kun olen näin haavoittunut. Toivon etten näe koskaan sinua, en kestäisi enää sitäkään. Turha arvostella/kysellä, kun ette tiedä tästä asiasta enempää.

Voisko olla sillain niin että se sun kaivattusi ei ole varma sun tunteistasi ja ajatuksistasi? Mä ny kysyn, ei ole pakko vastata.

Kun sinä ilmestyit yllättäen elämääni, olin varma se olleen merkki uudesta vaiheesta elämässäni. Pian olin valmis ihan kaikkeen vuoksesi. Aika vain loppui kesken ja lähdit, enkä saanut varmuutta tunteistasi. Mitä minun olisi pitänyt tehdä?

Se oli se sellainen ymmärryksen aura, johon jäin kiinni. Tuntui, että katsoin ihmistä, joka oli läsnä tässä hetkessä ja seuraavassa, tällä taajuudella ja silläkin, johon en itse yltänyt. Hiljaisuutensakin oli tiivistä, humina kuului, vaikkei pinta väreillyt.

Pitkään ajattelin, että jos vain oppisit tuntemaan, niin oppisit pitämään. En tiedä, oliko se sitten enemmän tervettä toivoa kuin säälittävyyttä, vaikka en sentään kärrynpyöriin olisi yltynyt.

On kuitenkin hyvin mahdollista, että noina hetkinä, kun minä ihmettelin ihmeellisyyttäsi, niin sinä mietit, mistä saisi välipalaa ja voisiko tuo olla hiljaa. Ehkä jopa todennäköistä, ja se on hiukan surullista ja aavistuksen koomista, mutta ei loputtoman murheellista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut ikävä sinua mies. Jokainen päivä ilman sinua on vaan vähän turha.

Minullakin on ollut sinua kova ikävä. Epäreilua, että en saa enää viettää aikaa kanssasi. Sinun seurasi on parasta koko maailmassa.

Voi jospa tietäisit, nainen, kuinka ikävissäni ajattelen sinua toivoen, että saisin viimein näyttää miltä minusta tuntuu, kun katsot minua, tai kun vain puhut jollekulle ihan muulle. Tulisitko luokseni jos kertoisin vai kävelisitkö pois?

Tänään olet ollut ajatuksissa kokoajan. Ikävöin, janoan ja haluan sinua. Hyvää yötä naiselle. Toivottavasti ei tarvitse sanoa anonyymisti lähitulevaisuudessa.

Olisinpa valinnut viisaammin. Olisinpa malttanut vielä odottaa, josko löytäisin sellaisen kuin sinä. Mun ainutkertaisen elämän ei pitänyt mennä näin. Ikävää, etten voi kertoa sulle enää tästäkään.