Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Niin juuri, itsensä huolta pitämiseen kuuluu myös, että vaihtaa lakanat ja pyyhkeet silloin tällöin ihan uusiin. 😁
Saisinpa näyttää sinulle kaiken sen, mitä tunnen sinua kohtaan. On niin kova ikävä. Sille, jolla on huomenna nimipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T, milloin nähdään? Vai näemmekö enää ikinä? Ei olla pitkään aikaan nähty. 😭
Täsä viestistä tuli hyvä mieli siitä huolimatta että itket. Kiva kuulla, että haluat nähdä! 🤗
Toi T:n kaipaaja kaipaa siis itte itseään, on joku rupinen T äijä.
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Mietin tässä välillämme ollutta ainutlaatuista kemiaa ja kuinka paljon haluaisinkaan kokea sen uudelleen. Sinun lähelläsi oli niin hyvä olla. Rakastan ja kaipaan sinua. Hyvää yötä. Olet rakas ja tärkeä minulle.
Haluaisin myös kokea hänen kanssaan vietettyjä hetkiä uudelleen. Pelkään että jää vain haaveeksi mutta uskallan silti toivoa, että jos sittenkin? Jos sinä olisit tuo kaipaamani, niin uskotko että kohtaamme vielä joskus?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit kun tapasit minut ensimmäistä kertaa?
Et oo hän, mutta aloin pohtimaan erästä ensivaikutelmaa pitkästä aikaa. Tai ensivaikutelmaa, jonka luulin menneen ihan pieleen, mutta joka ei sitten ehkä täysin mennytkään. Ajattelin nimittäin eräästä jostain syystä ensinäkemältä että taidetaan olla täysin erilaisia ihmisiä ja ei varmaan tulla ollenkaan toimeen. Jotenkin mulle tuli tunne että hän on varmaan tosi pinnallinen, ihan erilainen, kova bilehile yms. ja pitää varmaan mua omituisena hiirenä ja nauraa mulle. En tiedä edes mistä nuo tunteet tuli. Jopa hieman pelolla odotin sitä miten tuleen selviämään hänen kanssaan työskentelystä. Eihän edes tainnut puhua mitään silloin tai ei ainakaan mulle. En tiedä miksi nämä vaikutelmat loin siinä parissa minuutissa kunnes poistuin paikalta. Hänellä oli ainakin jotenkin aika vahvasti meikkiä silloin ja hän vaikutti sillä hetkellä töihin tullessaan siltä kuin häntä ei kiinnostais yhtään tulla sinne, vaan ois mielummin jossain muualla. Ehkä niistä sitten.
Yleensä mun ensivaikutelmat ihmisistä pitää lähes aina paikkansa. Jossain vaiheessa ajattelin että miten se menikin hänen tapauksessa niin pieleen, kun hän olikin oikeasti tosi kiva. Olisin halunnut jossain vaiheessa päästä kertomaan tuon ensivaikutelman hänelle, jotta oltais voitu naureskella miten pieleen se menikään, koska oikeasti sitten pidinkin hänestä. Nykyään en vaan enää tiedä että menikö se sittenkään niin pieleen. Toki nyt tiedän että hän oikeasti tykkää työstään ja se näkyikin melko pian silloinkin, mutta ehkä loput siitä vaikutelmasta olikin loppujen lopuksi oikeassa. Hän nimittäin taitaa oikeasti loppujen lopuksi pitää mua ainakin omituisena hiirenä ja naureskella eikä me enää oikein tulla toimeen. Ehkä ensivaikutelmat sitten ihan loppupeleissä onkin oikeassa tai ainakin melkein oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T, milloin nähdään? Vai näemmekö enää ikinä? Ei olla pitkään aikaan nähty. 😭
Täsä viestistä tuli hyvä mieli siitä huolimatta että itket. Kiva kuulla, että haluat nähdä! 🤗
Toi T:n kaipaaja kaipaa siis itte itseään, on joku rupinen T äijä.
Eikä oo. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Mietin tässä välillämme ollutta ainutlaatuista kemiaa ja kuinka paljon haluaisinkaan kokea sen uudelleen. Sinun lähelläsi oli niin hyvä olla. Rakastan ja kaipaan sinua. Hyvää yötä. Olet rakas ja tärkeä minulle.
Haluaisin myös kokea hänen kanssaan vietettyjä hetkiä uudelleen. Pelkään että jää vain haaveeksi mutta uskallan silti toivoa, että jos sittenkin? Jos sinä olisit tuo kaipaamani, niin uskotko että kohtaamme vielä joskus?
Jos sinä olisit kaipaamani, niin sanoisin, että oli monella tavoin ihmeellistä ja epätodennäköistä, että me ylipäänsä tapasimme toisemme. Mahdollisuus siihen, että tapaisimme toisemme uudelleen sattumalta, on hyvin pieni, mutta mahdollinen. Ajattelen, että jos me haluamme kokea yhteisiä hetkiä lisää, niin silloin meidän pitäisi se itse järjestää, eikä luottaa sattumaan tässä asiassa. Mielestäni on jo niin ihmeellinen yhteensattuma, että polkumme ristesivät ja saimme tutustua toisiimme. Uuden satunnaisen kohtaamisen odottaminen olisi minusta kuin ajopuuna ajelehtimista. Ei voi odottaa, että elämä antaa meille kaiken valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Mietin tässä välillämme ollutta ainutlaatuista kemiaa ja kuinka paljon haluaisinkaan kokea sen uudelleen. Sinun lähelläsi oli niin hyvä olla. Rakastan ja kaipaan sinua. Hyvää yötä. Olet rakas ja tärkeä minulle.
Haluaisin myös kokea hänen kanssaan vietettyjä hetkiä uudelleen. Pelkään että jää vain haaveeksi mutta uskallan silti toivoa, että jos sittenkin? Jos sinä olisit tuo kaipaamani, niin uskotko että kohtaamme vielä joskus?
Jos sinä olisit kaipaamani, niin sanoisin, että oli monella tavoin ihmeellistä ja epätodennäköistä, että me ylipäänsä tapasimme toisemme. Mahdollisuus siihen, että tapaisimme toisemme uudelleen sattumalta, on hyvin pieni, mutta mahdollinen. Ajattelen, että jos me haluamme kokea yhteisiä hetkiä lisää, niin silloin meidän pitäisi se itse järjestää, eikä luottaa sattumaan tässä asiassa. Mielestäni on jo niin ihmeellinen yhteensattuma, että polkumme ristesivät ja saimme tutustua toisiimme. Uuden satunnaisen kohtaamisen odottaminen olisi minusta kuin ajopuuna ajelehtimista. Ei voi odottaa, että elämä antaa meille kaiken valmiina.
Miten saisimme sitten järjestettyä asiat niin että tapaisimme? Minä olisin siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Mikään juhannuskokko ei roihua niin palavasti ja tulisesti kuin minä roihuan sinulle.
Samoja ajatuksia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T, milloin nähdään? Vai näemmekö enää ikinä? Ei olla pitkään aikaan nähty. 😭
Täsä viestistä tuli hyvä mieli siitä huolimatta että itket. Kiva kuulla, että haluat nähdä! 🤗
Toi T:n kaipaaja kaipaa siis itte itseään, on joku rupinen T äijä.
Ennemminkin IT-äijä joka trollaa jokaiseen juttuun jotain.
Muistan kyllä hyvin tarkasti ensikohtaamisen, hän näytti tutulta ja tunsin oloni todella luontevaksi.
Olin vain, uskaltaisin sanoa täysin tai ainakin lähes täysin ns. oma itseni.
Kunnes oikeastaan heti sen jälkeen tuli epämääräisyyksiä jotka ainakin minun tapauksessani tuovat mukanaan myös defenssit, enkä sen jälkeen ole osannut olla vapaasti, ”oma itseni” hänen seurassaan tai edes viestitellessä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit kun tapasit minut ensimmäistä kertaa?
Ihastuin sinuun ensi silmäyksellä viime syksynä. Näin sinut töissä samassa paikassa, johon näkemisemme ovat senkin jälkeen keskittyneet. Lumouduin heti ensimmäisestä näkemisestä. Olit niin kaunis ja rauhallisen ja ehkä jopa hieman etäisen oloinen.
Paljastan juhannuksen kunniaksi, että asumme seudulla, jossa ei tyypillisesti polteta juhannuskokkoja.
Se kohtaus on mielessäni yhä, lempeä filminauha joka pysäytetään ja siitä kohdasta syövytettiin verkkokalvolleni maalaus joka tuntuu joka päivä eiliseltä.
Mutta se ei tosiaan kauaa kestänyt, kun turhankin tutut ~epämääräisyydet~ tulivat kylään ja toivat alati syvenevät defenssit mukanaan.
Ensimmäiset asiat olivat ainutlaatuisia elämässäni, jälki jotain päinvastaista.
Osittain siksi se varmaan niin kova pettymys olikin.
Kun tunnet ensin ihan toisin kuin koskaan aiemmin, mutta pian tulee epämääräisyydet ja defenssit juuri niinkuin aina ennenkin.
En kerennyt kyllä tilannetta edes analysoida, eli tietoisiin mietteisiin pohjaava pettymys ei ollut.
Yhtäkkiä vain huomasin ihon sinertävän, hampaideni kalisevan ja heräsin avannosta jonka ympärillä on vain heikkoja jäitä.
Mies vailla tunnisteita kaipaan sinua. Sen verran voin paljastaa, että ensikohtaamisemme oli, kun sinä tervehdit minua maanpinnan alapuolella.
Mutta no, eipä sille voi enää mitään.
Kunhan puran.
En edes katkerana, vaikka voi siltä näyttääkin
Harmi ettei tänään taida olla mahdollisuuttakaan tavata missään...
Taaskaan ja pelkään että mahdollisuus kanssasi menee vain ohi...
Moi rakas, pidäthän huolen itsestäsi<3