Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Mikä musta tekee raivostuttavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä erossa olo tuonut helpotusta mies?
Onko sinulla vielä ikävä? Arvaatko, onko minulla?
Ei ole tuonut minkäänlaista helpotusta tämä erossa olo.
Kova ikävä on edelleenkin.
Villi ja toiveikas arvaus, että sinäkin vielä kaipaisit.
On tosi kova ikävä ollut sinua, etenkin tänään. En oikein tiedä, miten jaksan odottaa sitä, että näemme taas.. näkisimmepä jossain sattumalta.
Ei me nähdä ellet laita viestiä.
Viestin laittaminen ei taida olla oikein soveliasta..
miten niin? Oot ennenkin laittanut
Vierailija kirjoitti:
Sä annat myös muille tilaa ja mahdollisuuden olla oma itsensä etkä pakota tekemään samoja asioita jotka on vain sulle itselle tärkeitä. Se on ihana piirre sussa.
Nuku hyvin rakas <3
Kauniisti kirjoitettu, kenelle menee?
Vierailija kirjoitti:
Nuku hyvin rakkaani. Kyllä nainen. Minä vieläkin sinua ja enemmän kuin ketään. Tiedät kyllä mitä. Olet niin suudeltava, että se koskee minuun kovemmin kuin arvaatkaan. Hyvää yötä toivottaa eräs sinun takiasi järkensä menettänyt mies.
A:lle? :)
Hyvää yötä sinulle, rakas. Tästä ikävästä ei pääse minnekään. Joskus mietin, kaipaatko minua yhtä paljon kuin minä sinua. Emme ole nähneet muutamaan viikkoon ja ikävä pahenee päivä päivältä. Kaipaan ääntäsi, ihanaa hymyäsi ja kauniita silmiäsi. Kaipaan kaikkea sinussa.
Nimemme alkavat aakkosten alkupään kirjaimilla ja alkukirjaintemme välillä on yhtä monta kirjainta kuin nimessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K, laittasitpa ees viestin. Ehdottaisitpa jotain muutakin. Ikävä. Jos sä vaan uskaltaisit ottaa riskin mun kanssa, mä oisin niin sun.
Onko K mies vai nainen?
Mies. Ehkä elämäni mies. Tai ehkä vaan se, jonka kanssa kaikki on aina jäänyt kesken, ja siksi mietin, että entäs jos. Irti en pääse.
Luultavasti et tajua etkä tiedä että tiedän....
Miten sitä voikin ihminen niin kävellä onnensa ohi. :( Ainoastaan muistot jäivät, ikuisesti mieleen kaivertamaan. Ja tyly todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä erossa olo tuonut helpotusta mies?
Onko sinulla vielä ikävä? Arvaatko, onko minulla?
Ei ole tuonut minkäänlaista helpotusta tämä erossa olo.
Kova ikävä on edelleenkin.
Villi ja toiveikas arvaus, että sinäkin vielä kaipaisit.
On tosi kova ikävä ollut sinua, etenkin tänään. En oikein tiedä, miten jaksan odottaa sitä, että näemme taas.. näkisimmepä jossain sattumalta.
Ei me nähdä ellet laita viestiä.
Viestin laittaminen ei taida olla oikein soveliasta..
miten niin? Oot ennenkin laittanut
En ole laittanut tapaamisehdotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K, laittasitpa ees viestin. Ehdottaisitpa jotain muutakin. Ikävä. Jos sä vaan uskaltaisit ottaa riskin mun kanssa, mä oisin niin sun.
Onko K mies vai nainen?
Mies. Ehkä elämäni mies. Tai ehkä vaan se, jonka kanssa kaikki on aina jäänyt kesken, ja siksi mietin, että entäs jos. Irti en pääse.
Millä kirjaimella oma etunimesi alkaa, tai jotain muuta tunnistetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä kanssani siksi koska et saa sitä yhtä tai et voi olla hänen kanssaan? Eli hän asuu jossain kauempana? Ja mä laastaroin.....
Eiiiii Ystäväni..... 😲 Olen sinun kanssasi, koska olet rakastunut sinuun! 😍 😉
Epäilyttääkö? 🤔 Et vastannut mitään.
Niin ja mielialan heittely johtui ainoastaan siitä naisesta ja teidän ”jonkinlaisesta suhteesta” jota olen ”päässyt” vähän sivusta seurailemaan, ei mistään muusta.
Joka kerta kun muistan kaiken siihen liittyvän tuli sellanen, että vois lähteä sahaan jonku pään irti tai vähintään melankolia.
Ja äärimmäisen syvä kuvotus.
No, enää ei mieliala heittele kun muistan jo jatkuvasti ja joka päivä.
Jos en muuten, niin alitajunta kyllä muistuttelee unissa ja pääsen taas kauemmas ja kauemmas enkä muista enää mitään kaunista, pääse mihinkään positiiviseen tunnelmaan, muista tuoksuja tai olemusta.
Muistot muuttuu likaisten lasien läpi näkyviksi unenomaisiksi kohtauksiksi joista ei saa kiinni.
Jos joskus sattumoisin törmätään ja en muka tunne, niin johtuu tuosta.
Joku asia/ihminen satutti niin pahasti, etten luonnollisestikaan halua ottaa mitään riskejä.
Täytyy suojata itsensä.
Sinänsä turha skenaario, kun ”kohtalo” ei todennäköisesti tule enää laittamaan meitä törmäyskurssille.
Terapiaan täytyy vaan mennä, että uskaltaa enää ylipäätään tutustua kehenkään saati päästää jotenkin lähelle.
Että saa nähdä miten kalliiksi tää case vielä tulee.:)
Viestin laittaminen ei taida olla oikein soveliasta..