Sanonnat/lauseet jotka menevät leffoissa aina samalla tavalla, esim. "Kiitos lahjasta, ei sun olis tarvinnut - Ei niin, mut mä halusin"

"Tavataanko?"

"Juu."

Ja puhelu päättyy. Ei tullut mieleen sopia aikaa ja paikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naisella usein korkkarit jalassa. Kukaan ei katko jalkojansa, molemmat selviävät kierähtämällä pari kertaa nurmella jota näppärästi kasvaa junaradan varressa keskellä ei mitään.

Tämä. En pääse vieläkään yli siitä, että Jurassic Worldissä päänainen juoksi Tyrannosaurus Rexiä karkuun jumalauta korkkareissa. Oli myös koko leffan ajan korkkareissa, vaikka välillä kuljettiin vaikeakulkuisessa metsässä. Jurassic Parkissa päähenkilöt eivät meinanneet päästä eroon Tyrannosaurus Rexistä edes autolla, mutta muija juoksee korkkareissa kuin Usain Bolt.

Miettikää niitä tosielämän stunt-näyttelijäparkoja, jotka oikeasti joutuu juoksemaan ja kiipeilemään jne. korkkarit jalassa :D 

Enemmänkin teko, mutta sankari osaa aina ratsastaa yllättävän mahdollisuuden tullen. Siis aina :)

"I'm too old for this shit."

"Rankka päivä?"

"Et halua tietää."

Takaa-ajotilanteessa (juostaan kauheaa vauhtia metallisissa hylätyn teollisuusrakennuksen portaissa tai ehkä New Yorkin takakujilla) - takaa-ajaja huutaa 'Stop!'. Mutta häntä EI totella!

Mua taas ärsyttää ihan sikana se amerikkalaistyylinen nimien hokeminen. Esim. huoneessa on vain kaksi henkilöä - vaikkapa Matti ja Maija. Miksi herran tähden täytyy aloittaa jokainen lause sen toisen ihmisen nimellä?

En mä ainakaan miehelleni hoe lauseen alkuun sen nimeä, jos ollaan kahdestaan samassa tilassa! Mikko, mä olen sitä mieltä, että.... Jos haluan kiinnittää hänen huomionsa, sanon vaikka "kuule, olen tässä miettinyt..."

Pahisten tai hyvisten pomo heittää ilmoille jonkun todella epämääräisen käskyn, yleensä siitä miten vihollinen pitää listiä, ja alaiset tietää heti mitä sillä tarkoitetaan, ja toteuttaa käskyn silmiään räpäyttämättä juuri sillä tavoin kuin pomo halusi.

Viimeiset sanat ennen kuolemaa ovat aina jotain syvällisiä riimejä "Tulen aina rakastamaan sinua, sitten taivaassa me taas tapaamme, oi rakkaani"

Jos minulla olisi esimerkiksi lävistänyt joku seiväs vatsasta läpi, viimeiset sanani olisivat todennäköisesti luokkaa "voihelvetinperkeleevittukunsattuu"

bump

Kauhuleffoissa käy usein näin. Joukko nuoria on lähtenyt jonnekin korpeen telttailemaan/mökkeilemään. Kauheuksia alkaa tapahtumaan, auto on hävinnyt kuin tuhka tuuleen yms. Ja mitä tekee porukka? "HAJAANNUTAAN". Niinpä niin, kannattaa hajaantua, niin hullu murhaaja/sekopää pahis tappaa teidät yksitellen ja lopuksi vain yksi onneton jää henkiin. Älkää hitto aina hajaantuko!! :D

Lasten nukkumaan meneminen:

Nyt lapset nukkumaan, tulkaa antamaan äidille suukko.

Lapset antavat suukon - hyvää yötä äiti! Ja menevät vastustelematta ja saikkaamatta nukkumaan.

Toinen versio lasten nukkumaan menosta. Lapsi makaa rauhallisesti peiton alla sängyssään, kun äiti käy antamassa suukon ja sanoo:rakastan sinua, nukuhan nyt ja sammuttaa valon. Lapsi sulkee silmät ja nukahtaa tyynenä.

Tätä ei tapahdu ikinä todellisessa elämässä. En tiedä onko nuo käsikirjoittajat lapsettomia, mutta aika kaukana tämä on realismista. Ehkä se tosielämään kuuluva vitkuttelu ja hermojen kiristys ei vain olisi kovin mielenkiintoista katsottavaa kenenkään mielestä!

Järkyttävän ampumisen, kidnappauksen, tappelujen, räjähdysten jälkeen pääosaa esittävä istuu jossain aidan reunalla ja hyväntuulisena vitsailee asiasta.

Oikeesti sitä olis aika shokissa ja järkyttynyt.

Mua ärsyttää se draaman kaari: Mies ja nainen tapaa ja rakastuu. Siinä elellään onnellisena; tulee hieman haasteita. Sitten tulee elokuvan "kliimaksi" eli vaikkapa väärinymmärrys ja tätä seuraava ero. Sitten tuleekin hetkellisen haikeuden jälkeen kaiken selittävä loppukohtaus ja rakkaus kukoistaa jälleen..

Ärsyttää katsoa elokuvia joiden loppuratkaisun tietää jo ensimmäisen minuutin jälkeen

Varsinkin kaunareissa, kun ensimmäinen osapuoli luulee toisen osapuolen tehneen jotain pahaa. Jälkimmäinen ei saa koskaan asiaansa sanottua, vaan ainoa mitä hokee (ainakin viisi jaksoa) on että kuuntele minua, olet väärässä, anna kuin selitän. Kohtaus päättyy väärinkäsitykseen ja sitten ollaankin naimisissa kolmannen osapuolen kanssa josta erotaan sitten kun totuus paljastuu..

Vierailija kirjoitti:

Lasten nukkumaan meneminen:

Nyt lapset nukkumaan, tulkaa antamaan äidille suukko.

Lapset antavat suukon - hyvää yötä äiti! Ja menevät vastustelematta ja saikkaamatta nukkumaan.

Toinen versio lasten nukkumaan menosta. Lapsi makaa rauhallisesti peiton alla sängyssään, kun äiti käy antamassa suukon ja sanoo:rakastan sinua, nukuhan nyt ja sammuttaa valon. Lapsi sulkee silmät ja nukahtaa tyynenä.

Tätä ei tapahdu ikinä todellisessa elämässä. En tiedä onko nuo käsikirjoittajat lapsettomia, mutta aika kaukana tämä on realismista. Ehkä se tosielämään kuuluva vitkuttelu ja hermojen kiristys ei vain olisi kovin mielenkiintoista katsottavaa kenenkään mielestä!

Suoraan runsaasta ruokapöydästä nukkumaan, hampaita pesemättä. Yöpuku on täysin siisti ilman ainuttakaan tahraa.

En lukenut koko ketjua, joten voi olla että tämä on jo mainittu: "I don't know what you're talking about". Sitä ei ikinä, ikinä sanota muuta kuin silloin, kun todellakin tiedetään mistä se toinen puhuu. Ja erittäin usein toistuva fraasi.

Vierailija kirjoitti:

Tv-sarjajakson tai elokuvan jännitysosuus on päättynyt esim. panttivankien ottajan tai kellarimurhaajan kiinniottoon tai sankaria takaa-ajaneen auton räjähdykseen. Jos sankari on mies, hän sanoo samaan tilanteeseen hänen kanssaan joutuneelle naiselle tai lapselle...

Tai jos sankari on nainen, vanha konstaapeli tulee sanomaan hänelle...

"It's over."

Vielä oudompaa on ollut ne pari kertaa, kun suomalaisessa ohjelmassa (Salkkarit, Vares?) on vastaavassa tilanteessa sanottu "Se on ohi." 

Se tarkoittaa: tää leffa oli nyt tässä.

"Älä jätä minua!" kun toinen olisi lähdössä hakemaan kuolevalle apua.

Puolustus, joka sopii vaikka murhaan: "I did it for us!"

Ovikello soi. "Unohtuiko sulta...? Ai, sinä."

Ovikello soi. "No nyt se tulee! Ai, sinä."

- Kuuntele.

- En kuule mitään.

- Nimenomaan.

(Esim. talo on tyhjänä ja voi ruveta muhinoimaan.)

Kun henkilö avautuu murheestaan toiselle, joka salaa on jotenkin syypää tuohon murheeseen:

- I'm sorry.

- It's not your fault.

Vierailija kirjoitti:

Lasten nukkumaan meneminen:

Nyt lapset nukkumaan, tulkaa antamaan äidille suukko.

Lapset antavat suukon - hyvää yötä äiti! Ja menevät vastustelematta ja saikkaamatta nukkumaan.

Toinen versio lasten nukkumaan menosta. Lapsi makaa rauhallisesti peiton alla sängyssään, kun äiti käy antamassa suukon ja sanoo:rakastan sinua, nukuhan nyt ja sammuttaa valon. Lapsi sulkee silmät ja nukahtaa tyynenä.

Tätä ei tapahdu ikinä todellisessa elämässä. En tiedä onko nuo käsikirjoittajat lapsettomia, mutta aika kaukana tämä on realismista. Ehkä se tosielämään kuuluva vitkuttelu ja hermojen kiristys ei vain olisi kovin mielenkiintoista katsottavaa kenenkään mielestä!

Ja ainoa mahdollinen nukkuma-asento on selällään nenä kattoa kohti. Ikinä en ole oikeasti moista nähnyt. Aikuisilla sallitaan yksi poikkeus. Kusipää mies saa kääntyä selin naistaan kohti.