Miksi lähestyminen on miehille niin hankalaa Suomessa??!
Sitten valittavat palstoilla (tai ainakin AVlla) kuinka ovat sinkkuja? Haloo?! Missä järki?? Mene osoittamaan kiinnostusta naiseen,jos mielit deittailla tämän kanssa! Vannon ettei YKSIKÄÄN nainen heittäydy törkeäksi sinun lähestyessä häntä. On olemassa tasan kolme skenaariota:
A) Antavat numeron ja kiinnostus molemminpuolista
B) Antavat feikkinumeron, sillä eivät ole syystä tai toisesta kiinnostuneita mutta eivät kehtaa sitä kertoa
C) Eivät anna numeroa (mahdollisesti varattuja?)
See? Ei siis mitään vakavia seuraamuksia!
Viimeiset vuodet ulkomailla viettäneenä olen huomannut miesten lähestymisessa olevan huima ero! Suomessa kiinnostuksenosoituksia tuntemattomilta miehiltä tuli 0. Nykyään olen pudonnut laskuista. Sinällään arvostan Suomessa sitä,että miehet arvostavat tilaa naisen ympärillä eivätkä ole tungettelevia mutta johtaako tuo nimenomaan heidän yksinäisyyteen? Toinen asia,jota suomalaisuudessa deittailukulttuurissa arvostan on rehellisyys. "See you later" hyvästelystä ei voi koskaan olla varma näkeekö henkilöä enää. Useimmiten ei. Suomessa taas automaattisesti näkisi. Kaikkea en siis olisi muuttamassa.
Toki lähestymistavalla on merkitystä, ÄLKÄÄ KOMMENTOIKO VARTALOA!! Yksikään nainrn ei halua tuntea olevansa pelkkä lihanpala!! Tyylin kommentoiminen ok (toisaalta sekin tulee tehdä taktisesti "uu sexy jeans" revityistä farkuista ei paljon mieltä lämmitä ). Nykyään en numeroani anna (tekeydyn lähtöä tekeväksi turistiksi, paksu suomiaksentti ilahduttaa aina ystäviäni!!😁)mutta ne harvat joille olen sen antanut ovat olleet ulkoiselta olemukseltaan SIISTEJÄ, yrittäneet tutustua kunnolla (kyselleet kiinnostuksenkohteista/opiskelusta/töistä...) ja kohteliaita.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä, ei niin komeana ja ujona miehenä naisten lähestyminen on silkkaa hulluutta näin #metoo:n aikakaudella.
Parisuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat nykyään komeiden, sosiaalisesti lahjakkaiden sekä menestyvien miesten yksinoikeus. Olen mieluummin yksin ja yrittämättä kuin maksan loppuelämäni sakkoja raiskausyrityksestä tai mistä lie muusta rikoksesta joista nainen keksiikään syytteen laitta vetämään.
Jos sinua kohtaan useinkin nostetaan syytteitä raiskausyrityksistä, niin tuo on viisas päätös.
Kyllä suomalaiset naiset osaavat olla todella törkeitä jos lähestyy. Yksikin yritti polttaa tupakan tumpilla käteen.
Nykyisin olen siirtynyt täysin ulkomaalaisiin naisiin. En ole katunut. Kauniimpia ja paremmat käytöstavat.
Miksi tapailla ketään jossain oikeassa elämässä kun nykyään on Tinder ja nettideittailukin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä lukemattomia kertoja naisena kokenut, että miehet tykkäävät, kun saavat yrittää iskeä, metsästää ja valloittaa. Jos nainen on liian nopeasti valmis (ja vielä hurjempaa: itse aloitteelinen), menee monelta mieheltä kiinnostus, vaikka ensi alkuun seksimielessä voisikin kiinnostaa.
Siispä ollaan ujoa mamsellia, ja miehet kokevat itsensä miehekkäiksi.
Nyt jo vanhempi rouvashenkilö.
Tämä toimi silloin sodanjälkeisen tanssilavakulttuurin aikana, jolloin "vanhempi rouvashenkilö" sai lavan reunassa punastellen odotella, koska se karski ja reipas, testosteronin täyttämä tukkilaismies tulee ja vie hänet reippain ottein valssin pyörteisiin.
Ajat ovat muuttuneet, jos et sattumalta ole huomannut.
Ajat ovat muuttuneet ja miehet ovat epävarmempia ja kommunikaatiokyvyttömämpiä kuin ennen. Osa osaa edelleen ja osa ei. Ihmettelen näitä joille kynnys ihmisten kanssa jutteluun on suuri ja oikein muistetaan kun kymmenen vuotta sitten tein kaksi aloitetta ja kumpikin torjuttiin niin nyt en sen jälkeen yritä mitään. Onko siihen juttelemiseen menoon sitten ladattava niin paljon odotuksia, että on kauhea pettymys jos ei onnistu? Miksei voi vaan jutella kaikkien ihmisten kanssa ihan niitä näitä jokapäiväisiä juttuja ilman mitään aloitetarkoitusta. Jos juttu ei suju , niin siirtyy seuraavaan ja jos sujuu niin tekee niitä aloitteita sitten tälle. Miksi tämä on niin kuoleman vakava asia?
Mutta edelleen vain pieni osa naisista on itsevarmoja ja kommunikaatiokykyisiä. Suurin osa pitää jo keskustelun avausta niin kuolemanvakavana asiana, etteivät voi siihen ryhtyä.
Jostain syystä naiset eivät näe tässä mitään ongelmaa. Sen sijaa pitävät isona ongelmana sitä, että osa miehistä on omaksunut tavan jota valtaosa naisista harrastaa ja pitää naisille ehdottoman oikeana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti: naiset voisivat itsekin lähestyä miehiä!
On monta syytä mikseivät lähesty. Hyvin monella on vientiä ilman että tarvitsee olla aloitteen tekijä. Saattavat haluta kokea olonsa halutuksi eivätkä siksi lähesty. Uskovat perinteisiin (mies kosii,odottavat siis myös ensisiirtoa). Ja vaikka olisivatkin avoimia ensisiirron tekemiseen, voi heillä olla tiukat kriteerit siitä, ketä lähestyvät.
Lähestyn miehiä itse, koska silloin saan valita .....
En ymmärrä tuota argumenttia edelleenkään. Jos näen kiinnostavan miehen mutta minä en kiinnosta häntä, niin en minä häntä voi valita. Jos näen kiinnostavan miehen ja minä kiinnostan häntä, niin molemmathan siitä kiinnostuksestaan viestivät, eikä sillä ole mitään merkitystä kumpi ensin sanoo jotain.
Mutta jos se mies, josta olet kiinnostunut, ei ole sinua huomannut, menetät hyvän mahdollisuuden. Ja vaikka mies ei olisi ensi vilkaisulla sinusta niin kiinnostunut, että lähestyy sinua, hän voisi sinusta hullaantua kunhan menisit juttelemaan.
En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei ensin osoita huomanneensa minua ja välitä sellaisia sanattomia signaaleja, että häntäkin kiinnostaa. (P.o. menneessä aikamuodossa, koska olen varattu enkä toivo enää koskaan palaavani sinkuksi)
Miksi miesten pitäisi?
Käyttäjä12181 kirjoitti:
D) Nauravat päin naamaa tai haukkuvat ja tunnet olosi paskaksi koko loppupäivän.
Älä viitsi. Ei kukaan aikuinen, selvinpäin oleva nainen toimi noin.
Eikä kukaan aikuinen selvin päin oleva mies jätä lähestymättä mielenkiintoista naista. Koko ongelma taitaakin olla täysin keksitty.
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.
Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät.
Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.
Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.
Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan. Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.
Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.
Kuulostaa tuo häpäisy vähän turhan voimakkaalta sanalta tässä yhteydessä. Ihmettelen vaan millaisille ihmisille te meette aloitteita tekemään jos niin käy. Miksei voi vaan keskittyä niihin arkisiin juttuihin ja jos ne sujuu ok, niin sitten tehdä niitä lähestymisyrityksiä ja aloitteita. Jos ei saa mitään vastakaikua ja toinen ei edes huomaa, miksi mennä sydänverellään aloitteita tekemään?
Aloitteen tekeminen arkisissa tilanteissa tai paikoissa on usein riskialtista. Arkiset jutut on epämääräinen ilmaisu? mitä tarkoitat niillä?
Edellinen kirjoittaja sanoi, ettei miehen kannata olla naisten kanssa tekemisissä kuin arkisissa asioissa. Ajattelisin taas itse, että eikö muka kukaan tutustu kehenkään enää just siinä jokapaiväisessä elämässään vai miksi pitää mennä tekemään aloitteita potentiaalisesti juovuksissa oleville naisille baarissa. Häpäisevät pakit tulee tuskin yhtä helposti silloin kuntällöin jo jostain tunnette toisenne kuin silloin kun menette randomeja naisia lähestymään .
Käytännössä on hyvin vaikeaa tehdä eroa hyvin menneen arkikeskustelun ja kiinnostuksen välillä. Ihminen voi olla hyvinkin miellyttävä ja naurava ja keskustelukytkös voi löytyä tarkoittamatta yhtään mitään ja tämä on ok. Jos itse haluaa edetä keskustelua pidemmälle ja lähestyä toista, altistuu näissä tilanteissa pakkien saamiselle ja sekin on ok, kunhan pakit ovat inhimilliset eikä niistä revitellä suureen ääneen jossain yleisissä tiloissa, kuten olen joskus nähnyt käyvän - silloinhan siirrytään jo pilkkaamisen puolelle.
Jotenkin tuntuu, että naisten on vaikea ymmärtää millaisiin tilanteisiin miehet joutuvat ihan vaan yrittäessään aloittaa keskusteluja tai olemalla arkitilanteissa ystävällisiä naisille. Näissä tilanteissa miesten käytöstä helposti tulkitaan koko ajan kohteiden subjektiivisilla mittareilla ja tunnetiloilla, ja nämä tilat voivat olla mitä vaan. Baareissa ihmisiä lähestytään ja usein siellä ollaan myös hakemassa seuraa, joten randomina on hyvä heittää juttua, päihtyneitä idiootteja on molemmissa s.puolissa.
Itse näen tämän miesten lähestymivähyyden luottamuspula-ongelmana. Miehet eivät ehkä niin luota naisten kykyyn käsitellä heitä ja heidän lähestymisyrityksiään silkkihansikkain, vaan tulos voi olla mitä vaan - vieno ymmärtäväinen kieltäytyminen vs. sosiaalinen lynkkaus ja häpäisy. Vaikka uskon häpäisyjen olevan harvinaisempia tapauksia ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että niihin miehet ajoittain törmäävät ja niitä näkee erinäisissä tilanteissa. Toisaalta tällainen luottamuspula on mielestäni ollut nousussa jo pidempää, eriytymistä on tapahtumassa.
Toisaalta ymmärryksen saamiseksi naiset voisivat kokeilla vastavuoroisesti itse tehdä paljon aloitteita ja lähestymisiä - kuinka heidän mielensä kestäisi jonkun äijäporukan naureskelun ja yleisenä vitsinä olemisen jossain työpaikkaruokalassa, kun kehtasi tulla pyytämään kahville. Uskoisin, että silloin ne naistenlehtien otsikoimat vinkit "itsetunnon nostamiseen" nousisivat arvoon arvaamattomaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä lukemattomia kertoja naisena kokenut, että miehet tykkäävät, kun saavat yrittää iskeä, metsästää ja valloittaa. Jos nainen on liian nopeasti valmis (ja vielä hurjempaa: itse aloitteelinen), menee monelta mieheltä kiinnostus, vaikka ensi alkuun seksimielessä voisikin kiinnostaa.
Siispä ollaan ujoa mamsellia, ja miehet kokevat itsensä miehekkäiksi.
Nyt jo vanhempi rouvashenkilö.
Tämä toimi silloin sodanjälkeisen tanssilavakulttuurin aikana, jolloin "vanhempi rouvashenkilö" sai lavan reunassa punastellen odotella, koska se karski ja reipas, testosteronin täyttämä tukkilaismies tulee ja vie hänet reippain ottein valssin pyörteisiin.
Ajat ovat muuttuneet, jos et sattumalta ole huomannut.
Ajat ovat muuttuneet ja miehet ovat epävarmempia ja kommunikaatiokyvyttömämpiä kuin ennen. Osa osaa edelleen ja osa ei. Ihmettelen näitä joille kynnys ihmisten kanssa jutteluun on suuri ja oikein muistetaan kun kymmenen vuotta sitten tein kaksi aloitetta ja kumpikin torjuttiin niin nyt en sen jälkeen yritä mitään. Onko siihen juttelemiseen menoon sitten ladattava niin paljon odotuksia, että on kauhea pettymys jos ei onnistu? Miksei voi vaan jutella kaikkien ihmisten kanssa ihan niitä näitä jokapäiväisiä juttuja ilman mitään aloitetarkoitusta. Jos juttu ei suju , niin siirtyy seuraavaan ja jos sujuu niin tekee niitä aloitteita sitten tälle. Miksi tämä on niin kuoleman vakava asia?
Mutta edelleen vain pieni osa naisista on itsevarmoja ja kommunikaatiokykyisiä. Suurin osa pitää jo keskustelun avausta niin kuolemanvakavana asiana, etteivät voi siihen ryhtyä.
Jostain syystä naiset eivät näe tässä mitään ongelmaa. Sen sijaa pitävät isona ongelmana sitä, että osa miehistä on omaksunut tavan jota valtaosa naisista harrastaa ja pitää naisille ehdottoman oikeana.
Eli mielestäsi tässä on pattitilanne. Toisaalta toisia syyttelemällä asia ei laukea. Se joka kiihkeästi haluaa suhteen , joutuu sen aloitteen tekemään, turha kenenkään on jäädä niitä toisten aloitteita odottamaan. Voi olla, että saa aika kauan odotella.
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.
Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät.
Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.
Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.
Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan. Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.
Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.
Kuulostaa tuo häpäisy vähän turhan voimakkaalta sanalta tässä yhteydessä. Ihmettelen vaan millaisille ihmisille te meette aloitteita tekemään jos niin käy. Miksei voi vaan keskittyä niihin arkisiin juttuihin ja jos ne sujuu ok, niin sitten tehdä niitä lähestymisyrityksiä ja aloitteita. Jos ei saa mitään vastakaikua ja toinen ei edes huomaa, miksi mennä sydänverellään aloitteita tekemään?
Sopii sitä ihmetellä. Ihmettelen välillä itsekin vaikka ihan suomalaisille naisille niitä aloitteita on tullut tehtyä. Harva sitä suoraan ehdottelemaan rupeaa vaan usein juurikin arkisilla jutuilla aloitetaan. Osa vastaa niihinkin tylysti, osa jutustelee mukavia. Kun sitten jutustelu sujuu ja juttua alkaa ohjailemaan eteenpäin, tulee osalta sellainen räkäinen et kai sä kuvitellu vastaus, joka kyllä jaetaan koko tuttavapiirille. Kyllä siinä häpäisystäkin voi puhua.
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Uskoisin että syy suomalaisten miesten lähestymisyritysten puute johtuu useasta eri tekijästä.
Ennen muinoin vallinnut tapakulttuuri, jossa miehet ja naiset nähtiin omissa lokeroissaan toimivista lähtökohdista, ns. helpottivat lähestymisen tekoa, sillä "hakkailun"- säännöt olivat hyvin selvät. Mies teki ja häneltä odotettiin aloitteen tekoa, nainen ymmärsi tämän ja torjui kosijan jos siltä tuntui tai rohkaisi häntä jos näin halusi. Erilaisten soidinmenojen jälkeen mahdollisesti mentiin naimisiin ja miehen sekä naisen suvut ja omaisuus yhdistyivät.
Meillä on hakkailu-kulttuuri muuttunut/poistunut yhteiskunnallisen muutosten (seksuaalinen vapautuminen, tasa-arvo, kirkon vähentynyt valta etc.) ja naisten esille tuoman tarpeen takia - naiset haluavat, että subjektiivisesti koetut epätoivotut lähestymiset nollataan, sillä ne koetaan hyvin ahdistaviksi ja tuomittaviksi - ja tämä oikeus naisilla on.
Kääntöpuolena se muuttaa miesten positiota. Miesten aiempien aikojen miesroolin kautta tapahtuva tiettyjen sääntöjen mukaan tehdyt lähestymiset voivat nykyään päätyä häpäisyyn. Sillä miehet ja heidän tekemät aloitteet yleisellä tasolla voidaan nähdä hyvin negatiivisessa valossa - tätä on nyt ollut julkisuudessa paljonkin ilmassa. Selkeitä ohjeita aloitteen tekoon ei ole - ohjeet ovat koko ajan hyvin epämääräisiä ja absurdeja tyyliin "puhuttele/lähesty/kohtele niin kuin äitiä tai siskoasi", joka on täysin naurettava ohje.
Yleensä miesten naisille tekemä lähestymisyritys on aina riski miehelle joutua torjutuksi - tämä ei haittaa, mutta nyt on tullut lisäksi torjutuksi tuleminen häpäisemällä, tällaista olen nähnyt muutamaan otteeseen tapahtuvan. Jotkut naiset ovat hyvin taitamattomia antamaan pakkeja ilman häpäisemistä, silloin torjuntaan liittyy pilkkaa ja halveksuntaa. Tilanteessa tuodaan esiin syvä halveksunta aloitteen tekijää kohtaan. Halveksunnan takaa paistaa ajatus "miten hän kehtaa lähestyä minua?, "olenko tehnyt jotain rohkaistakseni häntä lähestymään?", "apua inhottava/ällöttävä mies.." syitä riittää . Tällainen tilanne on miehelle hyvin kiusallinen ja tästä johtuen osa miehistä jättää lähestymättä vastakkaista sukupuolta muuta kuin arkisten asioiden tiimoilta.
Selvästikään miehet eivät osaa lukea nyky-naista tai naisten hienovaraisia viestejä, että lähestyminen olisi suotavaa tai toivottavaa, siksipä näitä miesten virhetulkintoja tulee usein ja ne päätyvät joskus katastrofeihin. Ja kun tarpeeksi usein tekee virhetulkintoja ja torjunta tapahtuu hyvin kiusallisesti, niin miehet siirtyvät takavasemmalle ja jättävät aloitteen teon tekemättä.
Kuulostaa tuo häpäisy vähän turhan voimakkaalta sanalta tässä yhteydessä. Ihmettelen vaan millaisille ihmisille te meette aloitteita tekemään jos niin käy. Miksei voi vaan keskittyä niihin arkisiin juttuihin ja jos ne sujuu ok, niin sitten tehdä niitä lähestymisyrityksiä ja aloitteita. Jos ei saa mitään vastakaikua ja toinen ei edes huomaa, miksi mennä sydänverellään aloitteita tekemään?
Aloitteen tekeminen arkisissa tilanteissa tai paikoissa on usein riskialtista. Arkiset jutut on epämääräinen ilmaisu? mitä tarkoitat niillä?
Edellinen kirjoittaja sanoi, ettei miehen kannata olla naisten kanssa tekemisissä kuin arkisissa asioissa. Ajattelisin taas itse, että eikö muka kukaan tutustu kehenkään enää just siinä jokapaiväisessä elämässään vai miksi pitää mennä tekemään aloitteita potentiaalisesti juovuksissa oleville naisille baarissa. Häpäisevät pakit tulee tuskin yhtä helposti silloin kuntällöin jo jostain tunnette toisenne kuin silloin kun menette randomeja naisia lähestymään .
Käytännössä on hyvin vaikeaa tehdä eroa hyvin menneen arkikeskustelun ja kiinnostuksen välillä. Ihminen voi olla hyvinkin miellyttävä ja naurava ja keskustelukytkös voi löytyä tarkoittamatta yhtään mitään ja tämä on ok. Jos itse haluaa edetä keskustelua pidemmälle ja lähestyä toista, altistuu näissä tilanteissa pakkien saamiselle ja sekin on ok, kunhan pakit ovat inhimilliset eikä niistä revitellä suureen ääneen jossain yleisissä tiloissa, kuten olen joskus nähnyt käyvän - silloinhan siirrytään jo pilkkaamisen puolelle.
Jotenkin tuntuu, että naisten on vaikea ymmärtää millaisiin tilanteisiin miehet joutuvat ihan vaan yrittäessään aloittaa keskusteluja tai olemalla arkitilanteissa ystävällisiä naisille. Näissä tilanteissa miesten käytöstä helposti tulkitaan koko ajan kohteiden subjektiivisilla mittareilla ja tunnetiloilla, ja nämä tilat voivat olla mitä vaan. Baareissa ihmisiä lähestytään ja usein siellä ollaan myös hakemassa seuraa, joten randomina on hyvä heittää juttua, päihtyneitä idiootteja on molemmissa s.puolissa.
Itse näen tämän miesten lähestymivähyyden luottamuspula-ongelmana. Miehet eivät ehkä niin luota naisten kykyyn käsitellä heitä ja heidän lähestymisyrityksiään silkkihansikkain, vaan tulos voi olla mitä vaan - vieno ymmärtäväinen kieltäytyminen vs. sosiaalinen lynkkaus ja häpäisy. Vaikka uskon häpäisyjen olevan harvinaisempia tapauksia ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että niihin miehet ajoittain törmäävät ja niitä näkee erinäisissä tilanteissa. Toisaalta tällainen luottamuspula on mielestäni ollut nousussa jo pidempää, eriytymistä on tapahtumassa.
Toisaalta ymmärryksen saamiseksi naiset voisivat kokeilla vastavuoroisesti itse tehdä paljon aloitteita ja lähestymisiä - kuinka heidän mielensä kestäisi jonkun äijäporukan naureskelun ja yleisenä vitsinä olemisen jossain työpaikkaruokalassa, kun kehtasi tulla pyytämään kahville. Uskoisin, että silloin ne naistenlehtien otsikoimat vinkit "itsetunnon nostamiseen" nousisivat arvoon arvaamattomaan :D
Ihan yhtäläisesti baareissa käy paljon naisia, jotka eivät syystä tai toisesta toivo vierailta mitään aloitteita. Ollaan varattuja tai vietetään vaan aikaa omien kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti: naiset voisivat itsekin lähestyä miehiä!
On monta syytä mikseivät lähesty. Hyvin monella on vientiä ilman että tarvitsee olla aloitteen tekijä. Saattavat haluta kokea olonsa halutuksi eivätkä siksi lähesty. Uskovat perinteisiin (mies kosii,odottavat siis myös ensisiirtoa). Ja vaikka olisivatkin avoimia ensisiirron tekemiseen, voi heillä olla tiukat kriteerit siitä, ketä lähestyvät.
Lähestyn miehiä itse, koska silloin saan valita .....
En ymmärrä tuota argumenttia edelleenkään. Jos näen kiinnostavan miehen mutta minä en kiinnosta häntä, niin en minä häntä voi valita. Jos näen kiinnostavan miehen ja minä kiinnostan häntä, niin molemmathan siitä kiinnostuksestaan viestivät, eikä sillä ole mitään merkitystä kumpi ensin sanoo jotain.
Mutta jos se mies, josta olet kiinnostunut, ei ole sinua huomannut, menetät hyvän mahdollisuuden. Ja vaikka mies ei olisi ensi vilkaisulla sinusta niin kiinnostunut, että lähestyy sinua, hän voisi sinusta hullaantua kunhan menisit juttelemaan.
En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei ensin osoita huomanneensa minua ja välitä sellaisia sanattomia signaaleja, että häntäkin kiinnostaa. (P.o. menneessä aikamuodossa, koska olen varattu enkä toivo enää koskaan palaavani sinkuksi)
Miksi miesten pitäisi?
No eihän pidäkkään mennä juttelemaan sellaiselle, joka ei kiinnitä sinuun mitään huomiota. Se että joku ignooraa sut täysin, ei tarkoita muuta kuin ettet ole tämän tyypin mielestä kiinnostava, joten miksi edes yrittää?
Koska suomalaiset naiset ovat ilkeitä.
Koska pitävät naista ihmisenä eikä eläimenä. Alempiarvoista - koiraa, kissaa, vauvaa - on helppo lähestyä, tasaverpista ihmistä ei. Jos sua lähestytään ulkomailla helposti niin ne miehet lähinnä halveksii sua. Tyhmä suominainen kun on ottaa sen kuitenkin kohteliaisuutena
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Se ei vaan yleensä toimi, että nainen lähestyy miestä. Poikkeuksiakin toki on.
Kyllä suurin osa miestenkin alotteista päättyy rukkasiin. Miesten vain oletetaan kestävän sen. Ei ne pakit se enempää pitäisi naistakaan harmittaa.
Täälläkin on toisteltu miten se on vaan hyvä, jos nopeasti selviää, ettei homma toisen kanssa etenekään. Säästyy aikaa ja vaivaa. Ja jos sinut nolataan sikamaisella käytöksellä, niin sekin on vain niiden toisten syy. Teflonia pintaan ja yrittämään. Ei pidä ottaa itseensä, korkeintaan voi miettiä omaa kohteen valintaa jatkossa tarkemmin. Ja ei kun uutta matoa koukkuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti: naiset voisivat itsekin lähestyä miehiä!
On monta syytä mikseivät lähesty. Hyvin monella on vientiä ilman että tarvitsee olla aloitteen tekijä. Saattavat haluta kokea olonsa halutuksi eivätkä siksi lähesty. Uskovat perinteisiin (mies kosii,odottavat siis myös ensisiirtoa). Ja vaikka olisivatkin avoimia ensisiirron tekemiseen, voi heillä olla tiukat kriteerit siitä, ketä lähestyvät.
Lähestyn miehiä itse, koska silloin saan valita .....
En ymmärrä tuota argumenttia edelleenkään. Jos näen kiinnostavan miehen mutta minä en kiinnosta häntä, niin en minä häntä voi valita. Jos näen kiinnostavan miehen ja minä kiinnostan häntä, niin molemmathan siitä kiinnostuksestaan viestivät, eikä sillä ole mitään merkitystä kumpi ensin sanoo jotain.
Mutta jos se mies, josta olet kiinnostunut, ei ole sinua huomannut, menetät hyvän mahdollisuuden. Ja vaikka mies ei olisi ensi vilkaisulla sinusta niin kiinnostunut, että lähestyy sinua, hän voisi sinusta hullaantua kunhan menisit juttelemaan.
En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei ensin osoita huomanneensa minua ja välitä sellaisia sanattomia signaaleja, että häntäkin kiinnostaa. (P.o. menneessä aikamuodossa, koska olen varattu enkä toivo enää koskaan palaavani sinkuksi)
Miksi miesten pitäisi?
No eihän pidäkkään mennä juttelemaan sellaiselle, joka ei kiinnitä sinuun mitään huomiota. Se että joku ignooraa sut täysin, ei tarkoita muuta kuin ettet ole tämän tyypin mielestä kiinnostava, joten miksi edes yrittää?
No mikä se AP:n ongelma sitten oli, kun valitti ettei suomalaiset miehet lähesty tarpeeksi? Perustuiko se kenties oletukseen, että kaikki miehet ovat hänestä kiinnostuneita, mutta eivät uskalla lähestyä? Vai oletukseen, että valtaosa naisista osoittaa valtaosalle miehistä olevansa kiinnostuneita, mutta miehet siltä jättävät lähestymättä?
No rovaniemellä miehet eivät ainakaan yritä lähestyä, ei mitään kontaktia. Kaikki pitää tehä ite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä, ei niin komeana ja ujona miehenä naisten lähestyminen on silkkaa hulluutta näin #metoo:n aikakaudella.
Parisuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat nykyään komeiden, sosiaalisesti lahjakkaiden sekä menestyvien miesten yksinoikeus. Olen mieluummin yksin ja yrittämättä kuin maksan loppuelämäni sakkoja raiskausyrityksestä tai mistä lie muusta rikoksesta joista nainen keksiikään syytteen laitta vetämään.
Jos et käy käsiksi tai estä tilanteesta poistumista, niin kukaan ei voi syyttää raiskausyrityksestä. Ujonkin kannattaa niitä ihmissuhdetaitoja kartuttaa ihan omaksi parhaakseen muutenkin kuin seurustelemaan päästäkseen. Introverttina ja ujona tämän tiedän itsekkin.
Syyttää voi kuka vaan mistä vaan. Tuomion saanti on eri asia. Tosin miehen maineen ja elämän pilaamiseen riittää pelkkä syytös, tuomio on vain bonusta.
a kuten viimeaikoina on lehdistä voitu lukea syyttää voi siksikin, että pettäminen hävettää ja se voi jopa riittää tuomioon.
Minua ottaa päähän niin järjettömästi tämä että miehen pitää tehdä aloite. Samalla kun miehisyyttä runnotaan yhteiskunnan arvoasteikossa yhteispuuhin alas. Niinkun mitä järkeä tässä enää oikein on?
Vierailija 711 kirjoitti:
No rovaniemellä miehet eivät ainakaan yritä lähestyä, ei mitään kontaktia. Kaikki pitää tehä ite.
Fiksuja miehiä Lapissa, arvostan.
Omalta osaltani ainakin tilanne ettei töissä tai harrastuksissa tapaa vapaita oman ikäisiä naisia.
M35