Täällä yksi vanha dinosaurus tekee kuolemaa. Hauatko kysyä jotain?

Miksi?

Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut elämästä?

Mitä kadut eniten?

Siis mistä tiedät kuolevasi?

Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Mikä sairaus? Miten etenee, menetkö koko ajan huonommaksi? Se on lähipiirille raskas asia ja toisaalta yrittävät jatkaa omaa elämää. "Pari vuotta" on pitkä aika.

Jotkut taitavat aavistaa kuoleman lähestymisen vaikka eivät vanhoja ja sairaita olisikaan. Läheiseni alkoi puolta vuotta ennen yllättävää poismenoaan puhua hautajaisista, hyvästeli kaikki ihmiset ja sai rajun sairauskohtauksen, joka sitten vei. Kukaan ei tietenkään ottanut näitä höpötyksiä tosissaan, koska ihminen ei ollut vanha tai sairas. Olisi pitänyt.

Ympäristö ei ehkä halua alleviivata tilannetta sinulle...

Vierailija kirjoitti:

Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Ympäristö on luultavasti kyllästynyt kuulemaan ap:n harhaisia huuteluita.

Hyvät mullat. Me tullaan sitten perästä.

Sinkkumies

Mikä dino oot?

Mut aattele sinusta saadaan öljyä sitten kun mätänet maaperässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Aivan. Kyllä he varmasti ymmärtävät, mutta sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, ja joskus teoiksikin. Tiedän kokemuksesta myös sen, että johonkin myös läheisen raja on vedettävä. Pari vuotta on sekä fyysisesti että psyykkisesti pitkä aika huolehtia oman työn ja perheen lisäksi esim. sairaasta vanhemmasta. Jos siis tämä on siinä kunnossa, että ei hoida itse asioitaan. Tällöin on joskus pakko vetää rajoja joihinkin asioihin, ettei oma perhe hajoaisi ja työ lähtisi alta. Se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi ja rakastaisi sairasta vanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Aivan. Kyllä he varmasti ymmärtävät, mutta sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, ja joskus teoiksikin. Tiedän kokemuksesta myös sen, että johonkin myös läheisen raja on vedettävä. Pari vuotta on sekä fyysisesti että psyykkisesti pitkä aika huolehtia oman työn ja perheen lisäksi esim. sairaasta vanhemmasta. Jos siis tämä on siinä kunnossa, että ei hoida itse asioitaan. Tällöin on joskus pakko vetää rajoja joihinkin asioihin, ettei oma perhe hajoaisi ja työ lähtisi alta. Se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi ja rakastaisi sairasta vanhempaansa.

Ei edes hieman ymmärrystä ja sympataiaa liikene??!!

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut elämästä?

Mitä kadut eniten?

Ole luottavainen, mutta älä ole sinisilmäinen. Viimekädessä voit luottaa vain itseesi.

Katuminen ei kannata, elä niin ettei tarvitse katua.

En kadu mitään, ne päätökset on tehty sen hetken tiedon ja tilanteen mukaan. Pitää osata jatkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut taitavat aavistaa kuoleman lähestymisen vaikka eivät vanhoja ja sairaita olisikaan. Läheiseni alkoi puolta vuotta ennen yllättävää poismenoaan puhua hautajaisista, hyvästeli kaikki ihmiset ja sai rajun sairauskohtauksen, joka sitten vei. Kukaan ei tietenkään ottanut näitä höpötyksiä tosissaan, koska ihminen ei ollut vanha tai sairas. Olisi pitänyt.

Tää on niin totta.

Monet vaivat eivät näy ulospäin mitenkään.

up