Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kyllä sen tuntee kuinka kuolema lähestyy, ennenaikojaan.
Pari vuotta taitaa olla elinaikaa jäljellä.
Kamala paikka, ympäristö/läheiset ei tunnu noteeraavan mitenkään, vaikka eipä tässä mitään ole tehtävissä.

  • ylös 4
  • alas 1

Kommentit (17)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mikä sairaus? Miten etenee, menetkö koko ajan huonommaksi? Se on lähipiirille raskas asia ja toisaalta yrittävät jatkaa omaa elämää. "Pari vuotta" on pitkä aika.

Vierailija

Jotkut taitavat aavistaa kuoleman lähestymisen vaikka eivät vanhoja ja sairaita olisikaan. Läheiseni alkoi puolta vuotta ennen yllättävää poismenoaan puhua hautajaisista, hyvästeli kaikki ihmiset ja sai rajun sairauskohtauksen, joka sitten vei. Kukaan ei tietenkään ottanut näitä höpötyksiä tosissaan, koska ihminen ei ollut vanha tai sairas. Olisi pitänyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Aivan. Kyllä he varmasti ymmärtävät, mutta sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, ja joskus teoiksikin. Tiedän kokemuksesta myös sen, että johonkin myös läheisen raja on vedettävä. Pari vuotta on sekä fyysisesti että psyykkisesti pitkä aika huolehtia oman työn ja perheen lisäksi esim. sairaasta vanhemmasta. Jos siis tämä on siinä kunnossa, että ei hoida itse asioitaan. Tällöin on joskus pakko vetää rajoja joihinkin asioihin, ettei oma perhe hajoaisi ja työ lähtisi alta. Se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi ja rakastaisi sairasta vanhempaansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toivot että läheiset reagoisivat? Kyselee kuolemansairaan läheinen

Hieman ymmärrystä ja sympatiaa. Ymmärrystä sille ettei jaksa.

Sinänsä muuten käsitellä tilannetta normaalisti.

Aivan. Kyllä he varmasti ymmärtävät, mutta sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, ja joskus teoiksikin. Tiedän kokemuksesta myös sen, että johonkin myös läheisen raja on vedettävä. Pari vuotta on sekä fyysisesti että psyykkisesti pitkä aika huolehtia oman työn ja perheen lisäksi esim. sairaasta vanhemmasta. Jos siis tämä on siinä kunnossa, että ei hoida itse asioitaan. Tällöin on joskus pakko vetää rajoja joihinkin asioihin, ettei oma perhe hajoaisi ja työ lähtisi alta. Se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi ja rakastaisi sairasta vanhempaansa.

Ei edes hieman ymmärrystä ja sympataiaa liikene??!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut elämästä?

Mitä kadut eniten?

Ole luottavainen, mutta älä ole sinisilmäinen. Viimekädessä voit luottaa vain itseesi.

Katuminen ei kannata, elä niin ettei tarvitse katua.

En kadu mitään, ne päätökset on tehty sen hetken tiedon ja tilanteen mukaan. Pitää osata jatkaa elämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotkut taitavat aavistaa kuoleman lähestymisen vaikka eivät vanhoja ja sairaita olisikaan. Läheiseni alkoi puolta vuotta ennen yllättävää poismenoaan puhua hautajaisista, hyvästeli kaikki ihmiset ja sai rajun sairauskohtauksen, joka sitten vei. Kukaan ei tietenkään ottanut näitä höpötyksiä tosissaan, koska ihminen ei ollut vanha tai sairas. Olisi pitänyt.

Tää on niin totta.

Monet vaivat eivät näy ulospäin mitenkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla