Meidän parisuhde

Rakastuitteko toisiinne tavatessanne, vai lähtikö teidän juttu enemmän ns hyvältä tää nyt ihan tuntuu ja kaveripohjalta liikkeelle?

Nimenomaan niistä tunteista pitää puhua! Tuntea, kohdata tunteet!

Rakkaus on tunnetta.

Sun pitää kohdata vaimosi tunnetasolla, niillä herkimmillä tunteilla mitä sulla on. Se vaatii tunteiden avaamista, uskaltamista mennä toisen lähelle, tosi lähelle, asioiden avaamista. Pelkäätkö että hän taas torjuu, sinä haavoitut?

Parisuhteissa usein ei uskallata tuntea vahvasti, ei pystytä näkemään mitä on vihan, pettymyksien ja nalkutuksien takana. Eletään laimeasti, että ei vaan sattuisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko edellinen Ap? Kuulostaa siltä että panostat perheeseen kyllä. Unohda vain se masennus ja omaksu aktiivisempi elämänasenne. Onko teillä koskaan vaimon kanssa ollut kuumaa seksiä usein? Mikä ehkäisy vaimolla on käytössä? Oletko sanonut että haluat suhteelta enemmän ja jos ei ala onnistua, haluat erota? Masentunut mies on muuten todella turnoff.

”Unohda se masennus”, voi pyhä perse mikä kommentti, kertoo ettei sinulla ole kyseisestä sairaudesta mitään käsitystä.

Masennus on mielen sairaus, jossa ihminen ei löydä enää iloa edes asioista, jotka sitä ovat ennen tuottaneet. Jatkuvaa väsymystä ja elämään kyllästymistä, kaikki mitä tekee tuntuu turhalta ja merkityksettömältä. Yritä nyt siinä unohtaa. Onhan se totta, että masentunut ihminen saattaa olla raskasta seuraa niinä hetkinä kun sattuu märehtimään asioita, mutta tilanne ei ainakaan parane jos toinen sysätään syrjään.

Oletko ap kokeillut mitään lääkitystä masennukseen, vai käytkö psykologilla? Kannattaa ehdottomasti keskittyä nyt itsesi kuntoon hoitamiseen, jotta voit nauttia jälleen perheestäsi ja he sinusta. Tsemppiä, toivottavasti saatte keskusteluyhteyden auki.

Sanot vaimollesi että sinä vaimoni olet suurin rakkautesi, sinun kanssasi haluat elää ja olla. Katso häntä silmiin ja suutele vaikka otsalle, kunhan suutelet johonkin. Sano, että me selviämme koska haluamme selvitä, rakastat häntä niin paljon!

Onko vaimon työ sellainen jossa on paljon ihmiskontakteja ja täytyy vastata ihmisten tarpeisiin? Lisäksi pieni lapsi jonka tarpeista täytyy huolehtia. Joskus ei jaksa aina huolehtia muista, vaan tarvii omaa nollaamisaikaa. Silloin tuntuu lähinnä ahdistavalta jos joku kinuaa ja painostaa. Itselle hoitajana tämmöiset tunteet tuttuja. Olen sitä mieltä että toiselle pitää antaa myös tilaa. Oma onni ei voi olla toisen vastuulla. Voit myös keksiä muuta mieleistä puuhaa itsellesi, harrastusta, kaverien näkemistä jne. Tilanteet vaihtelee ja elämässä on erilaisia kausia. Pidemmän päälle voi alkaa miettiä mitä elämältään haluaa, mutta ei toista voi painostaa.

Rakastuttiin oikeasti. Työ on joo sellaista jossa paljon ihmisten kanssa. Rakastan vaimoa suuresti vieläkin tuntuu vain että hän hylkäsi minut. Ap

Pelkään juurikin tuota torjuntaa. Että toista ei kiinnosta. En ole lääkitystä kokeillut,olen vain jutellut. Se on auttanut hiukan. En painosta vaimoa. Olisihan se joskus kiva jutella hänenkin kanssaan. Lapsi on jo muutaman vuoden vanha. Nukkuu hyvin ja leikkiikin välillä itsekseen. Voisi kai sanoa että se pikkulapsi aika on jo mennyt on päiväkodissa.

Olen etdinyt itselleni tekemistä. Mutta kaipaan vaimoani. Sitä että tulee lähelle ja kyselee miten menee. Joskus antaa suukon ja halaa kun teen jotain. Ei meillä nyt ole tuollaista ollut aikoihin.ap

Taas kerran kauheita kommentteja ja tuli uskomaton paha mieli AP:n puolesta. En oikeasti suosittele kirjoittamaan tänne, jos sydämellä on oikeasti jotain vakavaa. Porukka tulee tänne lyttäämään tuntemattomia, koska nyrkkeilysäkkiä hakkaamalla hikoaa ikävästi.

Olen itse ollut vastaavassa suhteessa ja ymmärrän miltä susta tuntuu. Jos parisuhteessa ei saa edes normaalia keskusteluyhteyttä tai oma-aloitteista halausta, niin kyllä se yksinäisyys alkaa hitaasti tappaa. Olisiko teillä mahdollista keskustella parina jossain terapiassa, kirkolla tj.? Sun vaimon pitää tajuta, ettei tilanne ole normaali. Kaikissa suhteissa on toki omat vaikeat aikansa, muttei ne ole mitään ohikiitäviä tiloja, jos toinen ei edes näe suhteessa mitään korjattavaa. Sä olet elävä ihminen ja tämä on sun ainut elämä. Ota aihe puheeksi entistä vakavampaa sävyyn. Jos mikään ei muutu, on ero pakko ottaa pöydälle ainakin vaihtoehtona.

Onnettomista vanhemmille kärsivät myös lapset.

N30

Joo onhan tämä vähän tälläinen paikka. Oli vaan sellanen fiilis että pakko avautua johonkin ja kertoa. Yritän tosiaan tänään vähän kertoa vaimolle asiasta ja kysellä. Kyllä varmaan voisi mennä juttelemaan jonnekkin. On todella paha fiilus kun ei tule mitään vastakaikua. Saan yksin olla illat vaikka toinen on vieressä.inhottaa kun puhelin on kiinnostavampi kun minä. Viime viikko meni hyvin kun joka ilta halailtiin ja juteltiin. Eilen sitten näpläsi vain puhelinta. Annoin asian olla kun en jaksanut pyytää viereen,jos olisi tullut pakit. Todellakin tuntuu siltä että hän tulee lähelle vain kun haluaa itse jotain. En jaksa enään pyytää. Ei ole kiva jos hoinen ei gdlua ja tuntee itsensä painostetuksi. Ehkä auttaa kun mfnen juttelemaan jollekkin. Ja jos vaimonkin kanssa saisi puhuttua mikä mättää jos ei muuta voi niin pakkohan se on erota. Ei kenelläkään ole hauskaa. Ap

Ensin vedetään rajat, sitten ylläpidetään niitä, ja sitten, jos niiden ylläpito suhteessa on mahdotonta, mietitään että pitäisikö suhde lopettaa.

Toi masennus ei nyt yhtään auta tossa: se saataisi hyvinkin herättää lapsettoman pariskunnan masentumattoman puolison huomion, mutta kun on jo se lapsi, niin aikuisen ihmisen tarvitsevuus saattaa tuntua tosi raskaalta ja kiusalliselta sen lapsen hoidon päälle.

Ei se nainenkaan ole tyytyväinen jos se ihmiskontaktin sijaan tuijottaa somea, mutta siinä saattaa tosiaan olla sellainen mahdollisuus että vaikka sinä oletkin masentunut, niin ei se sinun puolisosi ole yhtään sen paremmissa kantimissa kuin sinä. Haistaa vain ongelmasi ja välttelee sitä ettei joutuisi omia vähiä resurssejaan käyttämään sinuun itsensä sijaan.

Parasta mitä nyt voit tehdä on pitää itse itsestäsi hyvää huolta. En todellakaan tarkoita mitään sivusuhdetta, vaan sitä että mietit mitä sinä haluat ja sitten haet itsellesi sitä.

Keskustelukumppaneita saa muualtakin kuin kotoa, ja keskusteleminen toisten ihmisten kanssa ei ole puolisosi luottamuksen pettämistä perustavanlaatuisella tavalla, esimerkiksi.

Ei se ole ratkaisu,että ap etsii itselleen mieleistä tekemistä. Ei kai puoliso koko ajan tarvitse taukoa. Tälläsiä vastauksi nyt tullut,koska aloittaja on mies. Jos olisi nainen niin mies haukuttaisiin pataluhaksi kun ei tue jne.

Voimia sulle ap,koita puhua vaimon kanssa. Jos muu ei auta niin hae eroa. Parempi olla ykdin ykdin kun parisuhteessa ykdi. Ei yksi halaus ole niin vaikeaa.

Sama täällä. Olen M26 ja elokuussa tulee kolmas seksitön vuosi täyteen. Samalla puoliso päivittelee someen kuinka ihanaa elämä on ja kaikki menee täydellisesti. Nyt mitta on tullut täyteen ja olen etsimässä omaa asuntoa. Harmittaa lapsen puolesta.

Nykyään ihmiset on naama kiinni puhelimessa.vaikka kaikki olisi hyvin. Sifllä on vaan niin kiintoisaa.

En ollut enen masentunut. Masennus hiipi pikkuhiljaa mukaan tämän meidän tilanteen takia. Kävin työpaikkalääkärillä aikanaan juttelemassa. Kun tulin sieltä vaimo kysyi miten meni. Kerroin mitä olin jutellut ja että kertoi minullaa olevan lievä masennus. Hämä on ainoa kerta kun olen diitä asiasta vaimolleni puhunut. en siis mitenkään vedä masennuskorttia esille joka asiassa niinkuin täällä vissiin ymmärrettiin. Teen arjessa asioita samalla tavalla. Jaksan osallistua ja leikkiä ja käydä töissä. Masennus ei vaikuta tällä hetkellä mitenkään. Joskus tulee hetkiä kun olen alakuloinen ja kaikki menee kuin sumussa. Asiasta en vaimolle puhu,koska en usko että kiinnostaa. Hän on terveydenhoito alalla. Näkee töissä tarpeeksi. En halua kuormittaa häntä lisää kotona ja stressaavan minua ja minun jaksamista. En halua sääliä,haluan että hän vain huomioisi minutkin otenkin. Että huomasi että olen paikalla. Ap

No mitä ihmettä ?! Ap kuitenkin kirjoittaa että olivat halailleet ja jutelleet. Tosi monella parilla ei ole tuollaistakaan herran vuosiin! Turha itkeä ja valittaa. Ja kuitenkin seksiäkin on mikä on monessa suhteessa loppunut kokonaan. Ja jos vaimo edes joskus tekee aloitteen, on vielä kuitenkin jotenkin kiinnostunut miehestään! Tällä suhteella on selvästi vielä toivoa!! Ei täällä vinkuminen ainakaan auta yhtään asiaa, kyllä se pitää sille puolisolle rehellisesti kertoa miltä tuntuu, se on jo hyvä lähtökohta.  

On joo seksiä. Mutta tuntuu että vaimo tekee velvollisuudesta. Halailua oli harvoin. Viime viikolla otin asian esiin että voisi illalla olla yksihetkikun halailtaisiin ja juteltaisiin päivästä. En vingu asiasta. Ap

Tänään otan asian vielä esille. Asia pitää jutella hslki. Ap