Meidän parisuhde

Selkeästi osaat ilmaista itseäsi kirjoittamalla, joten mitä jos kokoaisit täällä esittämäsi ajatukset ja kirjoittaisit niistä kirjeen vaimollesi? Ja antaisit sen luettavaksi tilanteessa, jossa vaimollasi olisi omaa aikaa ja yksityisyyttä?

Joopa joo. luuleeko tämä ap ettei monessa muussakin liitossa seksi oli pelkkää pakkopullaa ja pelkkä velvollisuus?! Sitä se on, valitettavasti, monessa monessa huushollissa. Siitä ei vaan kauheesti puhuta mutta siihen se arki ja tottumus vie. Siksi ei kannattaisi asua saman katon alla :D Vain siten se kipinä ja kiihko säilyy ja se ihana pilke silmäkulmassa kun on omat kämpät ! Ei tule sitä paska arkea siihen niin säilyy kiima !! 

Ratkaidu siis on että hankin harrastuksia. En tee aloitteita,vaan odotan aina että vaimo tekee ne. Tyydyn siis tähän tilanteeseen. Tyydyn siihen että vaimo ei kysy kuulumisiani ja minä olen hiljaa myös. Paljon harrastuksia vain.

Tyydyn siihen että himo on loppu ja eletään arkea. Koska pitää olla tyytyväinen että joskus saan huomiota.ap

Masennuslääkitys on hyvä, vie seksihalut.

Vierailija kirjoitti:

En mielestäni. Ihan normi mies taidan olla. Ei ole riitoja enkä juo. En vaan taida enään kelvata. Miettinyt että pettääkö vaimo kun aina puhelimessa. Oon kysynytkin,ei kuulema petä. Etsii sieltä lapselle vaatteita jne jne.

Puhuttu ollaan,se on tuonut pienen hetken muutoksen. Ei vähäinen seksikään ole ongelma. Enemmän haluaisin että vaimo olisi kiinnostunut minustakin. Puhutaisiin ja muuta hellyyttä olisi. Hieron joskus vaimon jalkojakin ja hartioita kun tiedän että on ollut rankka päivä töissä. Siitä tykkää. Siitä eibtykkää kun silittelen kädellä,on kuulema karheat kädet.

Enkä aina jaksa itse ehdottaa juttelua ja hellyyttä,alkaa tuntua että se on vaan minun juttuni. Ap

Olen pahoillani. Ymmärrän hyvin, että et ole tyytyväinen suhteeseenne. Mutta saatan ymmärtää vaimoakin. Meillä on 2 pientä lasta, ja rakastan miestäni ja periaatteessa todella mielellään juttelen hänen kanssaan ja teen asioita, mutta suoraan sanottuna tällä hetkellä tilanne on se, että iltaisin haluan vain, että hän jättää minut rauhaan ja saan selata puhelintani tai lukea lehteä tai kirjaa ilman että KUKAAN vaatii minulta mitään, edes kuuntelemista. Tiedän, että tämä ei ole optimaalista, mutta se on väliaikaista. Ja korjaantuu sillä, kun saan myös omaa aikaa ja nukkua tarpeeksi. Onko vaimollasi säännöllisesti lapsivapaata aikaa? Voisitteko käydä yhdessä treffeillä, siellä tulee ainakin juteltua?

Joo mutta kun se seksi ei ole se tärkein. Llisi kiva tuntea itsensä halutuksi ja kiinnostavaksi. Muutenkin kuin pyytämällä. Esim kainaloon ei tule ellen pyydä. Puhelin on syrnäyttänyt minut hieman. Vaikea selittää. Enhän voi vain yhtäkkiä lakata haluamasta vaimoni tai että en osoita hänelle kiinnnostusta. Kun minä haluan osoittaa mutta hän ei.toivottavasti ymmärrätte mihä tarkoitan.ap

Kyllä on säännöllisesti. Välillä käymme trefffillä.ap

Vierailija kirjoitti:

Ratkaidu siis on että hankin harrastuksia. En tee aloitteita,vaan odotan aina että vaimo tekee ne. Tyydyn siis tähän tilanteeseen. Tyydyn siihen että vaimo ei kysy kuulumisiani ja minä olen hiljaa myös. Paljon harrastuksia vain.

Tyydyn siihen että himo on loppu ja eletään arkea. Koska pitää olla tyytyväinen että joskus saan huomiota.ap

Kyllähän ton mun neuvon saattaisi noinkin käsittää, mutta itsestä huolen pitämisellä tarkoitin nyt sitä että itsetuntosi on selvästi alamaissa, joten kannattaisi tehdä asioita joista pidät ja jotka nostavat itsetuntoasi.

Ihminen, oli suhteessa tai ei, on kuitenkin pohjimmiltaan itse omasta selviämisestään vastuussa. Jos sidot onnistumisentunteet ja ihmisarvosi siihen että vaimosi käyttäytyy sinua kohtaan tietyllä tavalla tulet samalla luovuttaneeksi oman onnesi toiselle ihmiselle siten että et kohta pysty vaikuttamaan niihin itse lainkaan.

Tarvitset myönteistä muutosta, mutta se ei välttämättä tule vaimosi tekemänä. Voi olla että jos saat ensin itsellesi kylliksi resursseja myönteiseen muutokseen ja myös toteutat myönteisiä muutoksia, elämäsi on joka tapauksessa parempaa kuin nyt.

Kannattaa myös olla avoimempi ja puhua sille puolisolle vaikka ei vaikuttaisikaan vastaanottavalta: on mahdollista että hän ei ymmärrä yhdesti mainitun lievän masennuksen olevan vakava suhdekriisi kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta kun se seksi ei ole se tärkein. Llisi kiva tuntea itsensä halutuksi ja kiinnostavaksi. Muutenkin kuin pyytämällä. Esim kainaloon ei tule ellen pyydä. Puhelin on syrnäyttänyt minut hieman. Vaikea selittää. Enhän voi vain yhtäkkiä lakata haluamasta vaimoni tai että en osoita hänelle kiinnnostusta. Kun minä haluan osoittaa mutta hän ei.toivottavasti ymmärrätte mihä tarkoitan.ap

Kuinka vanha lapsi on ja onko vaimolla ns. omaa aikaa ilman lasta? Hoitaako hän lasta kotona?

Lapsi kohta 3. Päiväkodissa on. Kyllä on omaa aikaa. Ollaan lapsen kanssa joskus yökylässä kun vaimo yksin kotona. Lisäksi käydään kahdestaa uimassa,puistossa ja muuallakin.ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kohta 3. Päiväkodissa on. Kyllä on omaa aikaa. Ollaan lapsen kanssa joskus yökylässä kun vaimo yksin kotona. Lisäksi käydään kahdestaa uimassa,puistossa ja muuallakin.ap

Susta on valitettavasti tullut naiselle itsestäänselvyys, hetken huomaa sinut kun asiasta puhutte ja sitten unohtuu unholaan. Jospa niin dramaattinen veto kuin avioerohakemukseen naisen nimen pyytäminen herättäisi vaimosi ajattelemaan suhdettaan ja perhettään. Sinä et ketjun perusteella ole häviäjä, ja varmasti löydät uuden rakastavan puolison, ja uskon että lapsen kanssa kaikki menee hienosti.

Sama tilanne kuin ap:lla, paitsi ilman lasta.

Vaimokkeen kaikki kiinnostus minua kohtaan päättyi siihen kun muutettiin yhteiseen asuntoon. Onneksi sentään vain vuokralle.

Kaikki keinot olen kokeillut. Miten tahansa otan asian esille niin kaikenlainen puhuminen on kuulemma vain painostamista.

Olen antanut aikaa, hoidan käytännössä kaikki kotityöt, olen passannut ja palvellut, ottanut etäisyyttä, kirjoittanut kirjeen. Mistään ei tule mitään kommenttia tai kiitosta.

Annan kehuja ja joskus väkisin pusun. Näytän todella että kaikesta huolimatta hän on mulle ykkönen!

Edellinen seksikerta tammikuun alussa, ei halausta, ei vahingossakaan edes hymyä!

Kysymykseen ”enkö vain riitä?” Ei saa vastausta. Oikeastaan mihinkään ei saa vastausta.

Menen hukkaan tässä suhteessa! Tahdon naisen joka osaa ottaa rakkautta vastaan ja antaa sitä takaisin!

En todellakaan väitä olevani missään suhteessa täydellinen, mutta kun olen naisen kanssa yhdessä niin hän on silloin se kedon ainutlaatuisin kukkanen jota vaalitaan ja hoidetaan, jolle suodaan eniten aurinkoa ja raikkain vesi!

Ehkä vielä löytyy se joka osaa sitä arvostaa, kunhan tämä tilanne on saatettu kunniallisesti loppuun! Oma raja on tällähetkellä tänän vuoden loppu.

M35

En kyllä ikuisesti jaksa tätä tilannetta. Jos tämä ei miksikään muutu niin ero tulee väistämättä. En jaksa olla enään täysin näkymätön . En voi vain hyväksyä tilannetta,vaikka olisi kuinka paljon mieleisiä harrastuksia. Mielestäni pienet hellyyden osoitukset kuuluvat parisuhteeseen.

Lapsi kasvaa koko ajan ja jos meidän tilanne jatkuu näin,niin lopuksi olemme vain kämppiksiä .

Lastani käy sääliksi jos joudumme eroamaan.kuinka pärjää jos joutuu ravaamaan kahden kodin väliä.bäntä rzkastan paljon ja tykkään viettää aikaa.

Ajattelin jänään ottaa adian puheeksi. Mikä mättää ja miten jatkamme. Kysyn hänen tuntojaan ja kerron omasta jatkamisestani tässä tilanteessa.ap

On kyllä kurja tilanne. Olen itse huomannut, että monesti se käytännön arki ei vain pareilla mene samaan tahtiin. Voimavarat on niin erilaiset ja varsinkin pienen lapsen kanssa tulee vaiheita vaiheiden perään.

Voihan vaimosikin kärsiä masentuneisuudesta? Pariterapiasta aloittaisin, sillä saisitte kuulla ammattilaisen näkemyksen siitä mikä saattaisi auttaa. Saatatte säästyä monilta harhapoluilta. Voi lisäksi olla että vaimollasi on vaikka ihastus töissä tai muualla, mutta todennäköisemmin vain huono vaihe parisuhteessa.

Oma mieheni ei huomaa minua ollenkaan, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Meillä syy taitaa olla se ettei minussa oikeasti ole mitään mistä mies innostuisi. Mutta sekään ei ole yksin minun vikani, sillä olen kyllä yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ikuisesti jaksa tätä tilannetta. Jos tämä ei miksikään muutu niin ero tulee väistämättä. En jaksa olla enään täysin näkymätön . En voi vain hyväksyä tilannetta,vaikka olisi kuinka paljon mieleisiä harrastuksia. Mielestäni pienet hellyyden osoitukset kuuluvat parisuhteeseen.

Lapsi kasvaa koko ajan ja jos meidän tilanne jatkuu näin,niin lopuksi olemme vain kämppiksiä .

Lastani käy sääliksi jos joudumme eroamaan.kuinka pärjää jos joutuu ravaamaan kahden kodin väliä.bäntä rzkastan paljon ja tykkään viettää aikaa.

Ajattelin jänään ottaa adian puheeksi. Mikä mättää ja miten jatkamme. Kysyn hänen tuntojaan ja kerron omasta jatkamisestani tässä tilanteessa.ap

Puhu tosiaan asiasta rauhallisesti ja syyttelemättä, mutta tee selväksi, että sinulle tällainen suhde ei riitä. Tsemppiä!

Kannattaa vaihtaa. Kyllä löytyy joku toinen.kokemusta on.

Aina tätä samaa -_- AP, et muutu mieheksi vaikka kuinka satuilet vauvapalstalla joka ikinen päivä samoilla aiheilla.