Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen yksinhuoltajaäiti - miten onnistuu seurustelu?
27.05.2018 |
Tämä yhtälö ei minulla vain toimi, olen vielä lisäksi leski. Halu olisi seurusteluun ja läheisyyteen, mutta erityislapsi ei voi olla yksin. Kerran kuussa yhden viikonlopun lapsi on tilapäishoidossa, mutta se ei paljon asiassa auta. Tiedän, että kuulostan itsekkäältä. Minua vain tämä asia surettaa kovasti, vaikka lapsi on rakas.
Kommentit (32)
Tajuaako lapsi jos tuot jonkun äijän könyämää päälleesi kun se esim. katsoo töllöä? Mikä lapsesta tekee erityislapsen? Meneekö rikki jos tapaa uusia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko erityis- kehi&ys.vam.maisen synonyymi?
Auttaako asioita, että niistä puhutaan niin kaunistellen että hämäräksi jää?
Nämä eivät ole sama asia. Erityislapsi voi olla ilman kehitysvammaakin. Esimerkiksi puheenkehitys, liikkuminen, käyttäytyminen, sosiaalinen toiminta yms. voivat olla sillä tasolla että tarvitsee tukea niissä normaalilasta enemmän, mutta lapsi ei kuitenkaan ole kehitysvammainen. Tarvitsee kasvatukseen ja hoitoon enemmän resursseja kuin normaalilapsi. Näin karkeasti ja mahdollisimman yksinkertaisesti selitettynä.
Mulla on itselläni krooninen sairaus, johon liittyy vaikeita jaksoja.
Niiden aikana jaksan hädin tuskin suoriutua päivästä toiseen.
En edes kuvittele, että kukaan haluaisi seurustella mun kanssa. Maailma on kova.
Parisuhteelta halutaan lisäarvoa, ei lisärasitetta. Se joka tunsi mut terveenä, ehkä olisi pysynyt kanssani hautaan asti.
Mutta ei tällaiseen, väsyneeseen, kukaan tahdo tutustua.
Jotenkin huvittavaa lukea ihmisistä, joilla muutaman vuoden ikäisiä lapsia ja olleet jo "pitkään sinkkuna". Mulla on nyt jo teini-ikäinen erityislapsi ja jouduin aikoinaan tekemään valinnan, miten kiihkeästi haluan sen uuden miehen elämääni. Olen muuten vieläkin sinkku enkä nykyään edes yritä treffailla, mutta se on ollut ihan oma valinta vaikka nyt olisi aikaa enemmän.
Aina ei vaan pysty seurustelemaan, vaikka kuinka haluaisi ja lapsen etu pitää laittaa etusijalle. Kyllä mäkin yritin treffailla, mutta samantyylisiä ongelmia oli ja muutenkin aika ei vaan riittänyt. Tai miesehdokkaat oli sellaisia, että olisi tuoneet lisäarvoa ehkä mun elämääni mutta ei lapsen.
Tänä tinder-aikana kieltämättä välillä tuntuu, että kaikilla muilla on järkyttävän vilkas seuraelämä ja uutta suhdetta pukkaa heti edellisen päättymisen jälkeen. Aina se homma ei vaan voi mennä niin. Suosittelisin ottamaan rauhallisesti, antamaan ajan kulua ja yrittämään etsiä sopivaa seuraa vaikka netin deittipalstoilta. Aika rämpimistä sekin, mutta ainakin siellä on paljon erilaista porukkaa ja varmasti useampia, joille sopii myös harvempi livetapailu :-)
Alan kiemurrella vaivautuneena, kun kuulen jonkun sanovan että hänellä on "erityislapsi".
Tiedän vain, että ei pidä onnitella, siinä kaikki.
Onko se oikeasti niin vaikea sanoa selväsanaisesti, mikä lasta vaivaa?
Tuosta termistä kun ei tule hullua hurskaammaksi.
Jos tahtoo lisätä tietoa ja ymmärtämystä, niin ei se peittelyllä parane.
Huokaisen helpotuksesta, kun joku sanoo, että lapsellani on esim. lievä cp-vam.ma. Sillä tavoin kertoja tekee selväksi, että asiasta voi keskustella eikä sitä piilotella.
Jos taas lapsi on hidas oppimaan, taipuvainen riehumaan, epäsosiaalinen, niin tarvitseeko näistä tehdä numeroa ollenkaan? Ihmiset on erilaisia. Me kaikki olemme erityisiä kukin omalla tavallamme. Myös lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollisuutta tukiperheeseen ja omakustanteiseen lastenhoitoon? Kannattaa myös käydä vertaistukitapaamisissa. Sieltä voisi löytyä toinen puolisko. Tilastollinen fakta on , että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin tavallisten lasten vanhemmat.
Luulen, että lapsen erityisyys voi jopa karkoittaa kumppaniehdokkaita.
Näin kesällä kokeilisin sinuna lavatansseja, ryhmämatkoja, perinteisiä kirjeenvaihtoilmoituksia. Mutta tarvitset lapsenvahdin.
Voiko ylimielisempää vastausta olla? Oikein sirottaa suolaa haavoihin. Juuri tuotahan ap sanoi. Uskomaton vastaus.
Yksi vaihtoehto on alkaa tapailla varattua miestä (halukkaita kyllä löytyy) sillä periaatteella, että hän pysyy avioliitossaan ja sinä pysyt yksinhuoltajana, mutta voitte tavata silloin, kun se on mahdollista, ja pääset nauttimaan hänen kanssaan naiseudestasi. Silloin erityislapsesi ei pelota samalla tavalla kumppaniasi, koska tapaatte vain toisianne (miten ja missä sen sitten järjestääkin). Tämä ehdotus saa varmasti täällä hirveästi haukkuja, mutta se on kuitenkin parempi ratkaisu kuin elää vuositolkulla täysin miehetöntä elämää varsinkin, jos on intohimoinen nainen. Se auttaa myös sinua jaksamaan paremmin lapsesi kanssa. Avioliittojakin on niin monenlaisia, ja monet niistä ovat täysin seksittömiä, joten kumppanisikin kannalta olisit ratkaisu hänen ongelmaansa. Auttaisitte toinen toistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä onnistu juuri mitenkään, ellei ole tukiverkkoja.
Itselläni oli lasten isä sentään kuvioissa säännöllisesti, mutta ei se silti ihan helppoa ollut. Siksipä jätin kokonaan ajatuksen uudesta kumppanista, kun lapset olivat pieniä. Sitä ns omaa aikaa kyllä tulee sitten myöhemmin,
Törkeä vastaus. Ei erityislapsi lähde koskaan kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko erityis- kehi&ys.vam.maisen synonyymi?
Auttaako asioita, että niistä puhutaan niin kaunistellen että hämäräksi jää?
Ota selvää. Ja miksi kirjoitit kehitysvammaisen noin oudosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperheessä on parikin kovasti erityistä lasta, vanhemmat kylläkin vielä pariskunta, vaikka rankkaa ilmeisesti on. Mutta sivusta seuranneena täytyy myöntää, että enpä lähtisi siihen hullunmyllyyn vapaaehtoisesti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erityis- kehi&ys.vam.maisen synonyymi?
Auttaako asioita, että niistä puhutaan niin kaunistellen että hämäräksi jää?Ota selvää. Ja miksi kirjoitit kehitysvammaisen noin oudosti?
En ota selvää, ei motivoi.
Mutta kun lasten erityisyydestä niin vouhkataan, niin asianosaiset voivat aloittaa sillä, että puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. Jos siis eivät halua mystifioida kehity&häiriöitä, vaan toivotte muiden suhtautuvan lapsiinne luontevasti.
Outo kirjoitusasu on tiettyjen sanojen kohdalla ainut tapa saada ne menemään
sen&uurista läpi.
Todellakin haluan miehen omien tarpeiden mukaan ja omilla ehdoilla. Pitäisikö ottaa kuka tahansa kuka vain huolii naisen kenellä on erityislapsi. Mielummin olen yksin. Sen verran hyvin tunnen itseni ja arvomaailmani ja toiveeni suhteesta, että en ymmärrä miksi joka valitsisi kumppania ilman omia ehtoja. Sellainen ihminen ei tunne itseään. Näin itse ajattelen. Tottakai toisen tarpeet tulee huomioida myös, ei se poistu.
Mitä annettavaa mulla on? Olen hauska, fiksu, keskustelukykyinen, seikkailunhaluinen, intohimoinen nainen kenellä on omia mielenkiinnonkohteita. Eivät nämä minusta poistu oli lapsia tai ei. Parisuhteessa lojaali, riitoja selvittävä, himokas ja toista kunnioittava kumppani. En odota että toinen nyhjää kyljessä kiinni tai on kahlittuna arkeeni tai lapseni vaan jos suhde on hyvällä pohjalla saa omia menoja luonnollisesti olla yms. En mitään palvelijaa ole kuitenkaan hakemassa :)