Lue keskustelun säännöt.
Kumppani AINA epäonnistuu laihdutuksessa.
27.05.2018 |
Mikä neuvoksi? Ylipainoa 30kg. Häntä itseään häiritsee kilot, minua häiritsee mutta silti aina luovuttaa/repsahtaa 2 viikon jälkeen. Luin iltalehtien onnistumistarinoita painonpudotuksesta, voivotteli että miksi kaikki muut onnistuu. Vaikka motivoinnin vuoksi niitä hänelle luin.
Kommentit (65)
Kai olette pohtineet mikä saa luovuttamaan aina kahden viikon jälkeen? Siinä on avain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai olette pohtineet mikä saa luovuttamaan aina kahden viikon jälkeen? Siinä on avain.
Hermot. Lapsien kanssa palaa pinna. Tai tulee joku vastatoinkäyminen .Niin miksi vielä kärsiä syömällä vähemmän ja ei niin hyvää ruokaa.
Vaimo on tunnesyöjä. Syödään iloon.suruun ja vitutukseen
Jos ylikiloja on oikeasti jo 30, on juurisyy jossain muualla kuin ruokavaliossa.
"Elämä on paskaa, kuolen kuitenkin" Ei mieleltään terve ihminen puhu noin. Jos puheisiin liittyy myös itsensä haukkumista yms, on vaimosi tunne-elämä sen verran solmussa, että sitä olisi syytä selvitellä ammattilaisen kanssa.
Oikeasti. En tunne yhtäkään sairaalloisen ylipainoista, jolla siellä takana ei olisi jotain henkistä ongelmaa. Tämä ei ole vittuilua. Itsekin olen lihava, enemmän ylikiloja kuin vaimollasi. Minulla vaan ei ole varaa terapiaan vaikka haluaisinkin...
Tuntemillani ylipainoisilla on takana mm. masennusta, lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä, isättömyyttä ja yksinäisyyttä, alkoholismia perheessä...
Vaimosi ei laihdu, ennen kuin hän tajuaa, miksi syö liikaa ja oppii kanavoimaan tunteensa terveellisemmin.
Enkä laihdu minäkään :/
Entisenä läskinä ikuisuuslaihduttajana, sitten jojoilijana ainoa toimiva laihdutuskeino oli se, että lähdin suhteesta, jossa en ollut onnellinen. Sain lopettaa hormonaalisen ehkäisyn, meni puoli vuotta ja painoin enää puolet siitä, mitä painoin lähtiessäni. Uusi suhde lihotti vähän alussa, koska jouduin taas käyttämään hormonaalista ehkäisyä, mutta mies hoiti sen ja kävi vasektomiassa, koska hän ei halua lapsia. Lihominen lakkasi. Bikinikuntoon mies motivoi minua kosimalla ja järjestämällä matkan malediiveille, jonne olen aina halunnut.. Näytän nyt kolmantena hääpäivänämme yhtä hyvältä. Tämä mies katsoo minua joka päivä yhtä rakastavasti, vaikka keskellä naamaani olisi kilon finni, sanoo olevansa ylpeä minusta. Ei tulisi mieleenikään mässäillä onnettomuuttani.
Veikkaan siis, että aloittajan vaimo on onneton ja masentunut. Todennäköisesti mies on kannustamaton nenän edessä herkkuja mässäilevä, arvosteleva mulk-vish-ti.
Vierailija kirjoitti:
Entisenä läskinä ikuisuuslaihduttajana, sitten jojoilijana ainoa toimiva laihdutuskeino oli se, että lähdin suhteesta, jossa en ollut onnellinen. Sain lopettaa hormonaalisen ehkäisyn, meni puoli vuotta ja painoin enää puolet siitä, mitä painoin lähtiessäni. Uusi suhde lihotti vähän alussa, koska jouduin taas käyttämään hormonaalista ehkäisyä, mutta mies hoiti sen ja kävi vasektomiassa, koska hän ei halua lapsia. Lihominen lakkasi. Bikinikuntoon mies motivoi minua kosimalla ja järjestämällä matkan malediiveille, jonne olen aina halunnut.. Näytän nyt kolmantena hääpäivänämme yhtä hyvältä. Tämä mies katsoo minua joka päivä yhtä rakastavasti, vaikka keskellä naamaani olisi kilon finni, sanoo olevansa ylpeä minusta. Ei tulisi mieleenikään mässäillä onnettomuuttani.
Veikkaan siis, että aloittajan vaimo on onneton ja masentunut. Todennäköisesti mies on kannustamaton nenän edessä herkkuja mässäilevä, arvosteleva mulk-vish-ti.
Juuri näin. Ainoa asia jonka hän vaimostaan muistaa ja huomaa on: läski. Ei ihme että toinen kärsii. Erotkaa. Heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ylikiloja on oikeasti jo 30, on juurisyy jossain muualla kuin ruokavaliossa.
"Elämä on paskaa, kuolen kuitenkin" Ei mieleltään terve ihminen puhu noin. Jos puheisiin liittyy myös itsensä haukkumista yms, on vaimosi tunne-elämä sen verran solmussa, että sitä olisi syytä selvitellä ammattilaisen kanssa.
Oikeasti. En tunne yhtäkään sairaalloisen ylipainoista, jolla siellä takana ei olisi jotain henkistä ongelmaa. Tämä ei ole vittuilua. Itsekin olen lihava, enemmän ylikiloja kuin vaimollasi. Minulla vaan ei ole varaa terapiaan vaikka haluaisinkin...
Tuntemillani ylipainoisilla on takana mm. masennusta, lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä, isättömyyttä ja yksinäisyyttä, alkoholismia perheessä...
Vaimosi ei laihdu, ennen kuin hän tajuaa, miksi syö liikaa ja oppii kanavoimaan tunteensa terveellisemmin.
Enkä laihdu minäkään :/
No ei 30 kiloa liikaa vielä tarvi mitään tuollaista välttämättä. Esim. itse painan nyt 45 v:nä 30 kg enemmän kuin kaksikymppisenä (80 kg) eikä mulla kyllä mielestäni ole mitään masennuksia tai traumaattista taustaa. Ei edes erityisen sairasta suhtautumista syömiseen. Vain kulutukseen nähden jonkin verran liian suuri ruokahalu ja toki nautinnonhaluisuutta niin että mieli tekee kaikenlaista hyvää viinistä rasvaisiiin juustoihin ja suklaaseen.
Mutta en silti ole koskaan syönyt mitään ihan tolkutonta mässäilytyyliä, enkä olekaan lihonut nopeasti vaan hitaasti 25 vuoden aikana. Ei siinä tarvita kuin vähän päälle kilo vuotta kohti, eikä kiloon per vuosi tarvita mitään mättöahmimisia.
Vierailija kirjoitti:
No ei 30 kiloa liikaa vielä tarvi mitään tuollaista välttämättä. Esim. itse painan nyt 45 v:nä 30 kg enemmän kuin kaksikymppisenä (80 kg) eikä mulla kyllä mielestäni ole mitään masennuksia tai traumaattista taustaa. Ei edes erityisen sairasta suhtautumista syömiseen. Vain kulutukseen nähden jonkin verran liian suuri ruokahalu ja toki nautinnonhaluisuutta niin että mieli tekee kaikenlaista hyvää viinistä rasvaisiiin juustoihin ja suklaaseen.
Mutta en silti ole koskaan syönyt mitään ihan tolkutonta mässäilytyyliä, enkä olekaan lihonut nopeasti vaan hitaasti 25 vuoden aikana. Ei siinä tarvita kuin vähän päälle kilo vuotta kohti, eikä kiloon per vuosi tarvita mitään mättöahmimisia.
Jos painat vaan 80 kiloa, sulla tuskin on 30 kiloa ylipainoa? "Ihannepainoon" nähden ehkä, jos oot joku 150-160 senttinen, mutta sairaalloiseen ylipainoon 80 kg ei vaan riitä.
Vai tarkoititko, että painoit 20 v 80 kiloa ja nyt 110?
Mutta joo, iän myötä pikkuhiljaa lihominen on toki eri asia kuin äkillinen painonnousu. Korjataan siis lausuntoa: en tunne yhtäkään nuorta sairaalloisen lihavaa/painon kanssa jojoilevaa, jolla ei olisi jonkinlaista kremppaa myös henkisellä puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei 30 kiloa liikaa vielä tarvi mitään tuollaista välttämättä. Esim. itse painan nyt 45 v:nä 30 kg enemmän kuin kaksikymppisenä (80 kg) eikä mulla kyllä mielestäni ole mitään masennuksia tai traumaattista taustaa. Ei edes erityisen sairasta suhtautumista syömiseen. Vain kulutukseen nähden jonkin verran liian suuri ruokahalu ja toki nautinnonhaluisuutta niin että mieli tekee kaikenlaista hyvää viinistä rasvaisiiin juustoihin ja suklaaseen.
Mutta en silti ole koskaan syönyt mitään ihan tolkutonta mässäilytyyliä, enkä olekaan lihonut nopeasti vaan hitaasti 25 vuoden aikana. Ei siinä tarvita kuin vähän päälle kilo vuotta kohti, eikä kiloon per vuosi tarvita mitään mättöahmimisia.
Jos painat vaan 80 kiloa, sulla tuskin on 30 kiloa ylipainoa? "Ihannepainoon" nähden ehkä, jos oot joku 150-160 senttinen, mutta sairaalloiseen ylipainoon 80 kg ei vaan riitä.
Vai tarkoititko, että painoit 20 v 80 kiloa ja nyt 110?
Mutta joo, iän myötä pikkuhiljaa lihominen on toki eri asia kuin äkillinen painonnousu. Korjataan siis lausuntoa: en tunne yhtäkään nuorta sairaalloisen lihavaa/painon kanssa jojoilevaa, jolla ei olisi jonkinlaista kremppaa myös henkisellä puolella.
Ei, olin silloin 48-50 kg painoinen (olen 160-senttinen) ja nyt 80 paikkeilla. Silloin nuorena olin mielestäni kuvottava läski jo, jos joskus painoin tilapäisesti 53 kg :D
Käsitykseni on kyllä, että laihdutusyritykset saa helposti aikaan sitä syömishäiriöistä käytöstä, vaikkei sitä ennestään ole ollut. Se on itselläni yksi (ehkä teko-)syy miksi en ole koskaan kovin innokkaasti laihduttanut vaikka painoa on hitaasti kertynyt. Äitini oli ahmimis-laihtumisjojoh*lvetissä eläkeikään asti, ja siihen en halua. Hänellä tietääkseni ei ollut sinänsä mitään alunperin henkisiä syitä ahmimiseen, mutta synnytyksistä kun jäi painoa niin sitten reagoi siihen rajulla dieetillä, mistä puhkesi ahmimishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan. Vaimo laihdutti 15kg viime talvena, nyt kesän ja syksyn aikana kaikki tullut takaisin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit että vaimosi on tunnesyöjä. Siinä vastaus ongelmaan. Pitää keksiä jokin toinen keino hallita tunteiden aiheuttamaa myrskyä, kuin ruoka.
Yksin voi olla vaikeaa muttei mahdotonta korvata ruokaa lohtuna. Terapia voi olla tarpeen.
Mulla oli nuorempana tuota samaa että syömällä lohdutin ja palkitsin itseäni. Tajusin että johtaa väistämättä lihomiseen joten aina kun tajusin tekevän mieli, mietin onko oikeasti nälkä vai ei. Ei ollut kyllä helppoa.. nykyään voi jo herkutella silloin tällöin, mutta määrät on kohtuullisia entiseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa antaa joululahjaksi Cambridge-ohjelma. Lähtee nopeasti liikkeelle, voi noudattaa niin pitkää kuin tulosten kannalta tarpeellinen, ohjaus tekee ihmeitä jos ei ominpäin saa laihdutettua, nopeat tulokset kannustavat ja loppupuolella opetellaan ravitsemuksellisesti oikeaa ateriointia. Kyllä lähtee. Painonvartijatkin voivat olla ihan yhtä hyvä.
Kannattaa antaa joululahjaksi Cambridge-ohjelma. Lähtee nopeasti liikkeelle, voi noudattaa niin pitkää kuin tulosten kannalta tarpeellinen, ohjaus tekee ihmeitä jos ei ominpäin saa laihdutettua, nopeat tulokset kannustavat ja loppupuolella opetellaan ravitsemuksellisesti oikeaa ateriointia. Kyllä lähtee. Painonvartijatkin voivat olla ihan yhtä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät usko etteivät laihdutuskuurit toimi?
Mikä siinä on niin vaikea tajuta ettei kukaan jaksa itseään kiduttaa ja rääkätä kovinkaan kauaa, ja kilot tulevat takaisin korkojen kera kun ne on KÄRSIMYKSELLÄ pudotetut hampaat irvessä.
Jokainen pystyy pikku muutoksilla vähän kerran tapojaan muuttamalla saamaan pysyviä tuloksia.
Unohtakaa kaikki kilo per viikko paskat. Puoli kiloakin viikossa on liikaa.
Laittakaa sille painonhallinnalle monen vuoden aikataulu. Ja aloittakaa tänään eikä huomenna, pikku muutokset.
Repsahdukset eivät pilaa yhtään mitään. Ei haittaa jos syöt pizzan ja suklaalevyn samana päivänä. Älä joka päivä syö kuin sika.
Painon pudottaminen on taitolaji ja erittäin vaikeaa esim. niille, jotka käyttävät ruokaa lääkitsemään jotain mieleen liittyvää ongelmaa. Jos ihminen vetää ämpärillisen jäätelöä illassa pitääkseen möröt kaukana, jo pelkkä sen ämpärillisen muuttaminen lautaselliseksi, voi pelottaa ihan vietävästi. Tilanne on helpompi ihmisillä, joiden ongelmana ovat "vain" liian monet kahvipullat ja sen kaltaiset pienet turhakkeet ruokavaliossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa 66 prosenttia miehistä on ylipainoisia. :(
Silti vain 30 % miehistä on vyötärölihavia, mikä on minusta kuvaavampi mittari miesten kohdalla.
Lisäksi suuri osa BMI:n mukaan normaalipainoisista naisista on kehonkoostumukseltaa ylipainoinen eli rasvaa on enemmän kuin on terveellistä eli lienevät tosiasiallisesti jopa ylipainoisempia kuin miehet.
Ap, kuulostaa siltä, että vaimosi pitää liian suurta kalorivajetta, kun tulee ahmimiskohtauksia. Saattaa olla myös jotain syömishäiriöntynkää. Siihen ei auta, että luet hänelle jotain onnistumistarinoita, ahdistaa vaan. Muuttakaa koko perheen ruokavalio terveellisemmäksi, vaikka ihan pienin askelin. Vaaka kannattaa heittää mäkeen, ja unohtaa ylimitoitetut -1 kg/viikko -tavoitteet. Realistinen ja ennen kaikkea ylläpidettävämpi tavoite olisi kilo kuukaudessa. Ja jos tulee "repsahduksia", terveellisempi elämä jatkuu taas seuraavana päivänä. TÄSSÄ kohdassa sinun panoksesi on erityisen tärkeä. Tue vaimoasi jatkamaan yhteisellä, terveellisemmällä linjalla.
. Bikinikuntoon mies motivoi minua kosimalla ja järjestämällä matkan malediiveille, jonne olen aina halunnut'
entä jos ois vielä käyttänyt dubaissa ja ostanut luis vuittonit ?
eli rahalla motivoituu , jos toinen maksaa.
Laihdutuskuurit on syvältä. Kun se loppuu ja ""normaali syöminen"" jatkuu, kilot tulee takaisin. MOT.