Voiko ihmisen puheista, käyttäytymisestä huomata hänen rankat elämänkokemuksensa?
Kommentit (33)
Varovaisuus ja skeptisyys. Ei ole liian luottavainen. Joku tylsänomainen pinnallisuus ja ulkokultaisuus puuttuu.
Riippuu paljon siitä onko henkilö kokemuksiensa uhri vai selviytyjä, eli miten itse suhtautuu ja on rankat kokemukset pystynyt käymään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tyylissä
2. Välipitämättömyydessä
3. Möhlöydessä
4. Ei oo omaa elämää
5. On pakko pilata toisten elämä
6. Toisten elämä on mennyt piloille.Tässä top6 syytä siihen että MIKSI.
Luoja, mikä on ongelmasi?
Mulla ei oo sellaisia, pikemminkin silla. Ja vastasin tietty kyssäriin, ja diihen saa vastata. Vittu, mikö sua vaivaa?!?
Sua taitaa vaivata kirjoitustaidottomuuden lisäksi mm. peräpukamat kun olet noin kiukkuinen...
Täällä 22v nainen, jonka lapsuuteen kuului alkoholistifaija, huumeita käyttävä veli, paljon poliiseja, henkistä, fyysistä & seksuaalista väkivaltaa yms..
Ja tänä päivänä olen erittäin rauhallinen ja jalat maassa tyyppi. Minua on kuvailtu empaattiseksi, ahkeraksi, huumorintajuiseksi, rauhalliseksi, hiljaiseksi, kyyniseksi yms.. eli aika laidasta laitaan ihmisten toimesta jotka eivät tiedä mitään menneisyydestäni.
Että aika erilaisia persoonia meistä rankastakin lapsuudesta selvinneistä tulee. :)
Naapurista "mummonmökin" osti n:50v nainen jonka kanssa muutaman sanan vaihtanut pari kertaa, nainen on hyvin varautunut, pälyilee olan yli, tuntuu jotenkin että on kuin nurkkaan ajettu eläin mikä saattaa sännätä karkuun minä hetkenä hyvänsä?
Sen luona ei ole ikinä näkynyt muita kuin joku nuorempi nainen, ei autoja eikä mitään.
En tiedä käykö töissä, mutta voisi kuvitella että käy jos ei ole rahaa jemmassa tai jotain?
Vierailija kirjoitti:
Jos varhaislapsuudessa on ollut kovin rikkinäistä elämää, niin on vaikea oppia empatian ja syyllisyyden tunteita, koska niihin ei ole "varaa". Huomio kiinnittyy tällaisella henkilöllä koko ajan aineellisiin resursseihin, koska alitajuisesti pelkää että ei selviä.
Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Naapurista "mummonmökin" osti n:50v nainen jonka kanssa muutaman sanan vaihtanut pari kertaa, nainen on hyvin varautunut, pälyilee olan yli, tuntuu jotenkin että on kuin nurkkaan ajettu eläin mikä saattaa sännätä karkuun minä hetkenä hyvänsä?
Sen luona ei ole ikinä näkynyt muita kuin joku nuorempi nainen, ei autoja eikä mitään.
En tiedä käykö töissä, mutta voisi kuvitella että käy jos ei ole rahaa jemmassa tai jotain?
Mä olen tuollanen mies mikä pälyilee, koska mun isä hakkasi ja pilkkasi. Sen jälkeen muut ihmiset ovat hakanneet porukalla ja pilkanneet. Nyt olen aikuinen ja pumpannut rautaa ja valmis, todellakin valmis. Odotan seuraavaa ihmistä joka koskettaa mua tavalla joka ei miellytä minua.
Älä kävelle mun selässä liian kiinni.
3 kertaa raiskattu eri ihmisen toimesta. En ymmärrä miten on mahdollista.
Silti olen selvinnyt elämässä hyvin. Olen kyllä herkkä, ja parisuhteessa vahingossa vähän alistuva, mutta onneksi löysin kiltin ihmisen joka ei käytä sitä hyväksi.
Olen empaattinen ja haluan auttaa muita. Olen myös herkästi onnellinen muiden puolesta.
Ei voi.
Ihmiset ovat erilaisia. Miten "olan yli pälyileminen" liittyy mihinkään?
Sen takia siis päättelit, että taustalla on huonoja lapsuuden kokemuksia?
Osasta huomaa, osasta ei.
Jos on rankkoja kokemuksia takana, ei valita tai hätkähdä kovin pienistä asioista. Positiivinen, ystävällinen, musta/erikoinen huumorintaju, hieman alistuva ja tarve miellyttää. Saattaa olla avoin, mutta sitten jossain vaiheessa tulee vastaan ylitsepääsemätön vaikenemisen muuri. Saattaa esim. yleisellä tasolla sanoa, että on "etäinen lapsuudenperheen kanssa", "lapsuuteni oli onneton" tai "olen kokenut väkivaltaa", mutta sen enempää ei sitten kerro edes läheisille ystäville. Jos kysyy tarkemmin, saattaa vain ylimalkaisesti kuitata asian. Tai perustella: "En halua siirtää painajaisiani eteenpäin." Voi olla myös vaikea tuntea ja ilmaista negatiivisia tunteita. Silloin korostaa positiivisuuttaan ja voi vaikuttaa liian positiiviselta, väkinäiseltä.
Jos varhaislapsuudessa on ollut kovin rikkinäistä elämää, niin on vaikea oppia empatian ja syyllisyyden tunteita, koska niihin ei ole "varaa". Huomio kiinnittyy tällaisella henkilöllä koko ajan aineellisiin resursseihin, koska alitajuisesti pelkää että ei selviä.