Sukujenne synkät salaisuudet
Meillä päin ei valitettavasti ole kauheasti mitään, mutta mites teidän tilanne?
Kommentit (85)
Kyllä sieltä löytyy iloitetteva esiäiti, jolla oli aviottomia lapsia kolme kappaletta. Lopulta nai vanhan miehen, jolta sai nimen ja vielä lisää lapsia. Myös kartanoromantiikkaa löytyy toiselta puolelta sukua ja rosvojakin on aitoissa käynyt. Rohkea esiäitini on ottanut yhteen rosvojen kanssa, tosin vai suusanallisesti. Toimen naisia nuo esiäitini, minä onneton olen tällainen normitossukka vaan.
Yksi isovanhemmistani löytyi vauvana hylättynä latoon. Otettiin ottolapseksi kylän taloon. Vauvan äidistä kuulemma liittyi arveluja, kuka saattoi olla, jotakin vissiin isästäkin. Joutui pienestä asti tekemään kovasti töitä, ja muutenkin elämä taisi olla niin kovaa, että hän ei noista ajoista tahtonut kellekään puhua, ja luonnekin hänellä sittemmin varsin hurja ja kova. Ei pitänyt mitään yhteyttä noihin kasvattiperheensä jäseniin, tai kehenkään muuhunkaan siellä main, kun nuorena sieltä sitten lähti sieltä ihan omin päin, satojen kilometrien päähän.
Sotavuosina syntynyt äitini puhui aina miten muistaa portit ja jonkun Ida- tädin- ryhdyttiin selvittelemään, mummo ollut vankilassa taposta ja äiti ollut mukana taaperona- portit oli vankilasta ja pienessä hartauskirjassa joka löytyi mummon jäämistöstä oli omistuskirjoitus äidilleni Ida- hoitajalta.
Mummo laati kahdeksalle miehelle kymmenen lasta jotka jäivät kaikki sijaisperheisiin eli kuten silloin sanottiin kasvateiksi.
Tämä tarina on näkynyt vahvasti sukuni naisten tarinassa, sekä hyvässä että pahassa. Selvitty on eli vahvuutta löytyy mutta sillä on ollut kova hinta...
Ei voi kertoa - salaisuus - katsohan...
Mun mutsin puolelta sekä isän, nii on miehet tastelleet sodassa siis.
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsin puolelta sekä isän, nii on miehet tastelleet sodassa siis.
Kauhea sukusalaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsin puolelta sekä isän, nii on miehet tastelleet sodassa siis.
Kauhea sukusalaisuus.
No hei, siis mun mutsin puolelta yks tyyppi kulki omassa kotona yhdessä aseensa kanssa.
Mummo meni piiaksi taloon, jossa äiti juuri kuollut synnytykseen. Mummo hoiti vauvaa ja itse tuli sitten raskaaksi leskelle. Häät pidettiin ja vauva syntyi sallituissa keskosrajoissa häiden jälkeen. Syntymätodistus väärennettiin ja saatiin vauvastakin sitten täysiaikainen jälkipolville.
Äifittömäksi jäänyt vauva tietysti peri koko äidin puolen omaisuuden ja uusioperhe eli nähtävästi tämän yhden sisaruksen omaisuuden varassa. Tästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta näin uskotaan käyneen.
Vierailija kirjoitti:
Mummo meni piiaksi taloon, jossa äiti juuri kuollut synnytykseen. Mummo hoiti vauvaa ja itse tuli sitten raskaaksi leskelle. Häät pidettiin ja vauva syntyi sallituissa keskosrajoissa häiden jälkeen. Syntymätodistus väärennettiin ja saatiin vauvastakin sitten täysiaikainen jälkipolville.
Äifittömäksi jäänyt vauva tietysti peri koko äidin puolen omaisuuden ja uusioperhe eli nähtävästi tämän yhden sisaruksen omaisuuden varassa. Tästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta näin uskotaan käyneen.
Lisäys. Käsitykseni mukaan isoisoäidilläni oli huomattava omaisuus. Ainakin yhdessä maalauksessa oli kotitalo, joka näytti hulppealta. Kun tämä vanhin tytär meni naimisiin niin hän ei vaatinut omaisuutta itselleen vaan se jäi uusioperheelle. Ja omaisuus jaettiin sitten kaikkien sisarusten kesken kun aika koitti.
Tosin talo, maat ja omaisuus jäi sodassa Venäjälle. Mutta jotain sieltä kait jäi jaettavaksi.
Hurjia juttuja teillä! Pitäis varmaan itsekin ruveta tonkimaan suvun menneisyyttä ja kattoa josko löytäis mitään mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsin puolelta sekä isän, nii on miehet tastelleet sodassa siis.
Kauhea sukusalaisuus.
Tavallaan se varmaan on, jos ovat taistelleet suomalaisia vastaan ja nyt nöyristelevät maassamme.
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsin puolelta sekä isän, nii on miehet tastelleet sodassa siis.
Sukusalaisuus tämä olisi ollut, jos olisivat olleet sotakarkureita.
Vierailija kirjoitti:
Yksi isovanhemmistani löytyi vauvana hylättynä latoon. Otettiin ottolapseksi kylän taloon. Vauvan äidistä kuulemma liittyi arveluja, kuka saattoi olla, jotakin vissiin isästäkin. Joutui pienestä asti tekemään kovasti töitä, ja muutenkin elämä taisi olla niin kovaa, että hän ei noista ajoista tahtonut kellekään puhua, ja luonnekin hänellä sittemmin varsin hurja ja kova. Ei pitänyt mitään yhteyttä noihin kasvattiperheensä jäseniin, tai kehenkään muuhunkaan siellä main, kun nuorena sieltä sitten lähti sieltä ihan omin päin, satojen kilometrien päähän.
Tämän kirjoittaja jatkaa: tämä samainen isovanhempani sitten myöhemmin hylkäsi oman lapsensa, esikoisensa. Sen takia, koska lapsi ehti syntyä ennen vanhempien avioliittoon menemistä. ”Minähän en mitään äpär** rupea kasvattamaan p****le!” Isovanhempani puoliso olisi halunnut tuon lapsen pitää. Vauva annettiin adoptioon, ja sen otti pariskunta, joka sattui asumaan lähellä. Isovanhempani saikin sitten avion mentyään muutamia lapsia - täys-sisaruksia tuolle hylätylle. Aiheesta ei saanut mitään puhua. Hänen lapsensakin vierastivat koko asiaa voimakkaasti. Aikuisenakin ihan yrittivät piiloutua, jos tuo adoptioon annettu esikoinen yritti heitä tavata. Oli kuulemma kiltti, mutta surullinen ihminen, ja ajautui voimakkaasti alkoholisoiduksi. En edes tiedä, mahtaakoo minulla olla serkku sitä kautta.
Vaarini veli oli tappaja. Teki itsemurhan vankilassa aikoja sitten.
Mummun sisko teki itsemurhan hirttäytymällä nailonsukkiinsa 60-luvun alussa.
Tästä ei puhuttu koskaan mitään eikä mm. äitini, joka tutustui sukuun vasta paljon myöhemmin, tiennyt asiasta ennen kuin sukututkimuksissani satuin pöyhäisemään sen esiin.
Meillä ei kukaan ole tervejärkinen, useimmat silti ihan menestyneitä, itse olen suvun musta lammas
Tämä ei varsinaisesti ole salaisuus mutta aika kummallista kuitenkin. Anopillani oli sisarpuoli, johon hänellä oli läheiset välit lapsena. Kun heidän yhteinen isänsä kuoli, lähti äitipuoli tiehensä oman lapsensa kanssa. Sisarpuolet eivät ole sen jälkeen tavanneet toisiaan. Emme edes tiedä, onko sisarpuoli enää elossa tai onko hänellä lapsia.
Olen tutkinut niin äidin- kuin isänpuoleista sukua 1700-luvulle asti enkä ole löytänyt mitään kovin järisyttävää. Viinankeitto ja -myynti sekä tappelunnujakat eivät ole kovin kaksisia, eivät myöskään aviottomat lapset, joita riittää lähes joka polvessa. Äitini vanhin serkku (n. 40 vuotta äitiäni vanhempi!) oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen aviomies kuoli punavankileirillä 1918. Liitosta jäi kolme pientä lasta. Tästä avioliitosta ei puhuttu koskaan, ainoastaan toisesta, josta siitäkin syntyi kolme lasta. Tuo ensimmäinen avioliitto selvisi sukututkimuksen yhteydessä. Kyselin asiasta sitten vanhemmilta sukulaisilta, mutta asia oli heillekin uusi. He olivat aina kuvitelleet, että mainitut kuusi lasta olivat kaikki toisesta liitosta, jota he siis olivat aina pitäneet ainoana. Äitini isoisä ja tämän veli otettiin kruununkasvateiksi, koska poikien äiti joutui vuodeksi vankeuteen salavuoteudesta ja aviottomista lapsista ym. Mutta ei kai sekään kovin harvinaista ollut siihen aikaan. Pojat eivät kuitenkaan joutuneet huutolaisiksi, vaan saivat olla samoissa hoitoperheissä lähes aikuisuuteen asti.