Sinä joka sait lapsen alta 25-vuotiaana: oletko nyt elämän epäonnistuja, väliinputoaja, kouluttamaton ja ulkopuolella yhteiskunnasta?

Vierailija kirjoitti:

No, kyllähän tilastojen mukaan nuorena äidiksi tulleiden keskimääräinen palkkataso jää pysyvästi pienemmäksi kuin myöhemmin perheellistyneiden naisten. Jos se nyt sitten jonkinlaiseksi mittariksi asetetaan.

Mutta tehokas tyyppi voi kyllä kiriä monella tapaa lapsettomat ikätoverinsa kiinni ja mennä sitten myöhemmin ohi heidän ollessaan äitiyslomillaan. Itse olin sitten 30-vuotiaana oman alan asiantuntijatehtävissä vakkarisopimuksella , moni lapseton kolleega taas ei. Ei tullut pidettyä välivuosia itseään "etsien", kun käsissä oli omien lasten tulevaisuus ja elatus.

Yksi asia kyllä viivästyi: ensiasunnon ostaminen. On ihan eri asia ostaa ensiasunnoksi yksiö tai kaksio kuin perheasunto. Kun muitakin kuluja on suhteessa paljon enemmän.

Niin siis miksi ihannoida hitautta? Minä sain lapsen alle 25-vuotiaana, ja sitä ennen olin ehtinyt tehdä laajan maisterintutkinnon ja olla pari vuotta koulutusta vastaavassa työssä. Omistusasuntokin meillä oli, olin naimisissa tohtorismiehen kanssa, ja tein ihan hyvää uraa myöhemmin. Miehen ura toki on näyttävämpi kuin minun, mutta niin olisi ollut ilman lapsiakin. Yhdessä olemme edelleen, ja erittäin hyvin on mennyt.

En tiedä, miten minusta olisi tullut parempi ihminen sillä tavalla, että olisin opiskellut hitaammin? Jatko-opintoja tehdessäni myöhemmin sain vielä palata yliopistoon, ja siellä jopa minua vanhemmat tekivät vielä perustutkintoa.

En mitään noista. 2 lasta alle 25v:nä ( yht 4).

Kouluttauduin vasta 30+ mutta hyvin tässä on ehtinyt töitä tekemään yht 37v.

Nykyisin myyntijohtaja ja asiantuntija. Kaunis talo ja ihana perhe ympärillä. Ei valittamista

Yli 20-vuotias ei ole nuori. 

Sain lapset 22- ja 25-vuotiaana. Ammattitutkinto alla, nyt olen aineenopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Yli 20-vuotias ei ole nuori. 

Kun ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta, voidaan alle 25-vuotiasta pitää nuorena äitinä. Eihän 45-vuotiaskaan ole nuori, mutta jos hän on jo eläkkeellä, voidaan sanoa, että on nuorena jäänyt eläkkeelle. 

Sain kaksi lasta kun opiskelin yliopistossa. Esikoiseni 20-vuotiaana, toisen 22-vuotiaana. Valmistuessani olinkin priimaa - jo lapsensa tehnyt ja vastavalmistunut nainen. Työllistyin heti kohtuullisen hyväpalkkaiseen ammattiin, ja mies teki vuoden töitä kotoa ollen lasten kanssa ennen kuin menivät hoitoon. Sitten mieheni teki 4-6h päivää, jotta lapsilla oli lyhyet päivät. Silloin oli ehkä vähän taloudellisesti tiukkaa, mutta pärjättiin hyvin ja itsekin aloin saada parempipalkkaisia projekteja. Edelleenkin mies on paljon kotona ja itse puurran uraa, kun viihdytään paremmin näin päin. Onneksi teen kumminkin paljon myös kotoa ja pyhitän lomat ja viikonloput täysin perheelle. Monesti teenkin esim. 4 päivää 10-12h, sitten 3 päivää olen täysin vapaalla.

Mutta en usko että uran luominen olisi ollut ainakaan näin helppoa jos en olisi tehnyt lapsia nuorena.

Sain lapsen muutama päivä ennen kuin täytin 25. Koulutus oli ja töissäkin olin ollut koko ajan siihen asti. Vakituista paikkaa ei ollut koska tällä alalla niitä on harvoin auki eli lähinnä vuoden määräaikaisuuksia tein. Nyt on toinenkin lapsi ja kotona olen ollut kohta 4 vuotta. Työni on sellainen että voin myös tarvittaessa työllistää itse itseni. Katsotaan nyt kauanko vielä olen kotona (lisää lapsia ei tule), mutta en koe olevani epäonnistuja :)

Kaksi lasta alle 25-vuotiaana, yliopistokoulutus samalla, hyvä ammatti ja palkkaus, samassa avioliitossa yhä, nykyään nuori isoäiti. :)

Toimii!

Kyllä mun elämään on eniten vaikuttanut se että valmistuin ensimmäisen kerran ammattiin 1992, suoraan kortistoon 17-vuotiaana, se että sain esikoisen 20-vuotiaana ei ole vaikuttanut mihinkään. Esikoinen on pärjännyt elämässä erittäin hyvin, on ylioppilas, merkonomi ja tradenomi, ulkomailla töissä, asunut monissa maissa ja matkustellut paljon.

Mun ura on ollut kivikkoinen ja ensimmäinen avoliittokin päättyi eroon, mutta niin olisi ollut siitä huolimatta että mulla ei olisi lapsia. Aviomiehen kanssa yritettiin yhteistä lasta sitten 8 vuotta, viime tipassa onnistui kun olin 34-vuotias, nyt saa hävetä kun on vanha äiti.

Omalla äidilläni oli 25-vuotiaana 3,5 vuotias (minä) ja vauva. Mun vauva-aikana opiskeli itsensä kätilöksi ja nykyään ansaitsee 70000+ e vuodessa, on omakotitalo, ystäviä, työpaikka ja oma elämä (ollut jo melkein 10 v), täytti juuri 50.. Että ihan hyvin sillä menee.

Olen

Sain esikoisen kuukautta ennen kuin täytin 23v. Toinen 3 vuoden kuluttua.

Olemme nyt viisikymppisiä ja yhä yhdessä miehen kanssa.

Olen koulutusta vastaavassa vakityössä maisterikoulutuksella. Mles alemmalla tutkinnolla.

Se että on lapsia on kahta tärkeämpi syy kouluttautua ja olla töissä.

Olen kouluttautunut lasten syntymän jälkeen. Itse asiassa siitä oli vain hyötyä, kouluaikana lapset olivat päiväkodissa ja kun pääsin työelämään, minun ei enää tarvinnut jäädä äitiysvapaille.

Uran alkuaikoina oli tietysti lasten sairasteluja, miehen kanssa vuoroteltiin.

Kun oma ura lähti nousuun ja tuli ulkomaan keikkoja, lapset oli jo koulussa ja aika omatoimisia.

Nyt toinen on jo ylioppilas ja toinenkin lähestyy sitä ikää. Itse olen urani huipulla ja on jo leppoisampaa.

Minun mielestäni lapset kannattaa tehdä nuorena.

22-vuotiaana äidiksi tullut , kohta valmis kasvatustieteiden maisteri . Lapsi on nyt 4 v ja minä 27 . Ihan kohta valmis meidän upo uusi omakotitalo arvostetulla alueella . Kaksi autoa perheessä , lapsi käynyt kahdesti etelän lomamatkalla .

Olen keskiluokkaisesta perheestä jossa on kannustettu opiskelemaan ja tuettu rahallisesti vielä kotoa muutettua ( ei enää ) . Ymmärrän että tällä ollut vaikutusta . Ilman tätä tukea en olisi päässyt näin pitkälle , koska taustalla myös vaikea kipusairaus . Mutta on myös omaa ansiotani , olen kova pänttäämään ja hyvä kirjoittamaan sekä sairaudesta huolimatta mielenterveys kestänyt .Tunnen olevani etuoikeutettu ja on ihanaa kun pystyy tarjoamaan lapselleen (lähes ) samaa mitä itse lapsena saanut . Opiskeluaikana asunut lähiössä ja nöhnyt läheltä millaista taloudellista kamppailua monen nuoren äidin elämä on .

Mulla oli tuolloin jo kaksi lasta ja nyt kolmekymppisenä elämä on ihan mallillaan, jos legitimiteettinä pidetään keskiluokkaista elämäntapaa.. Sama mies edelleen, okt pääkaupunkiseudulla, uusi auto, koira, ulkomaanmatkoja perheenä ja kavereiden kanssa, ammatti on ja vakkaripaikka.. Teen lyhennettyä työpäivää koska on rahallisesti mahdollista.. Mieskin on yrittäjänä paljon kotona.

Vierailija kirjoitti:

Otollisin aika olisi hankkia lapset alle 25-vuotiaina opiskelujen keskellä. Elämisen taso ei paljoa muutu (mahdollisesti eletty opintotuen ja iltatyön voimin), valmistumisen jälkeen voi työhaastatteluissa sanoa että lapset hankittu (ei vaaraa äitiyslomasta), lapsia jaksaa hoitaa ja 40 jälkeen saa elää vapaasti kun lapset ovat muuttaneet pois.

Tämä oli mahdollista vielä 90-luvulla. Kun aikuiset valmistuivat, lapset menivät kouluun.

Itse sain lapseni 21-vuotiaana, jonka jälkeen valmistuin sairaanhoitajaksi ja nyt muutaman kuukauden kuluttua (29-vuotiaana) hallintotieteiden maisteriksi. Työpaikka on ollut koko ajan, lisäksi nyt valmistuttuani on jo seuraava työpaikka odottamassa sairaanhoitopiirin johtotehtävissä. Ja kyllä, valmistuin ennen lapseni syntymää "amiksesta" - lähihoitajaksi vieläpä, joka tuntuu olevan täällä aina kaikille niin kovin huono ammatti.