Sinä joka sait lapsen alta 25-vuotiaana: oletko nyt elämän epäonnistuja, väliinputoaja, kouluttamaton ja ulkopuolella yhteiskunnasta?

2 sukulaista ja molemmilla 4 lasta joista eka 21 vuotiaana. Toinen opiskeli yliopistotutkinnon ja toinen oli kotiäiti. Molemmat eronneet. Toinenkin eron jälkeen opiskeli lähihoitajaksi. Toinen henkilöstöjohtaja. Kai ne molemmat pärjää vaikka elintaso on eri

Itse ja suurin osa lähipiiristä saivat lapset 3-kymppisinä, mutta ne kaksi, jotka tunnen jotka saivat lapsen alle 25-vuotiaana, ovat nykyään sosiaalityöntekijä ja lääkäri. Kummallakin on kyllä vain tuo yksi lapsi.

En, kaksi lasta ennen 25 ikävuotta kolmas myöhemmin. Lasu alalla työskentelen (ei sossu) naimisissa. Iso omakotitalo.

Minulla oli 25-vuotiaana kolme lasta. Nyt olen täyttänyt 48 vuotta, kaikilla lapsilla on ammatit, työpaikat, parisuhteet ja omat kodit.

Opiskelin amk-tutkinnon lasten ollessa kouluikäisiä. Nyt olen ollut vuosia vakituisessa, hyvin palkatussa asiantuntijatyössä. Erosin lasten jo muutettua omilleen ja nyt elän vapaata ja vakavaraista sinkkuelämää nauttien aikuisten lasteni seurasta.

En kadehdi ikätovereitani, jotka ovat saaneet lapsensa 35+ -vuotiaina ja elävät nyt ruuhkavuosiansa.

Väittelin tohtoriksi. Vakitöissä.

2 lasta alle 25v. Maisterin tutkinto ja unelma-ammatti. Naimisissa lasten isän kanssa. Lapset on ihan hyvin pärjänneitä, lahjakkaita. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin ensiasunnon osto meni pitkälle. Mut enpä vaihtaisi pois 🙂

Kolme lasta alle 25-vuotiaana, olin yrittäjä, rakennettiin omakotitaloa, 90-luvun lama. Neljäs lapsi myöhemmin. Tänä päivänä edelleen lasten isän kanssa yhdessä, lapset aikuisia. Kahdella ensimmäisellä ammatit, avioliitot ja omia lapsia, hyvin pyyhkii. Kolmas lapsi narkomaani, ilman toisen asteen tutkintoa, tämä johtuu varmasti vanhempien nuoresta iästä. Nuorin lapsi aloittaa lukion syksyllä.

Sain lapset 21- ja 22-vuotiaana, ja opiskelin samalla amk-tutkinnon. Olin silloin naimisissa, nykyään eronnut. Nyt kolmikymppisenä elelen jo koulussa olevien lasten kanssa omassa omakotitalossa, minulla on vakituinen virka ja ihan mielenvirkistykseksi opiskelen työn ohessa maisteritutkintoa. Elämä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄

Kuinka moni näistä tutkinnoista on amistutkinto?

En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on onko hänellä kokin vai lääketieteen tohtorin tutkinto?

Kun kasvat niin tajuat, että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki olisivat korkeakoulutettuja. Duunariammatteja tarvitaan täysin siinä missä korkeakoulutettujakin.

Oletko amis vai miksi ryhdyit puolustuskannalle pelkästä kysymyksestä? Kiinnosti vain tietää, koska omien havaintojen mukaan amistutkinnot ja nuorena lisääntyminen kulkevat käsi kädessä. Siksi on virkistävää lukea muitakin kokemuksia (kuten kirjoittajalla 2)

Mitäs pahaa tässä on? Jos on vaikka 18-vuotiaana mennyt töihin, 23-vuotiaana voi olla hyvin säästöjä.

Kuule, tähän alkuun täytyy sanoa että en ole nyt se henkilö jolta kysymystä kysyt. Mutta pakko sanoa tähän väliin, että kyseisen kirjoittajan vastaus ei todellakaan ole mikään puolustuskanta, vaan aivan asiallinen vastaus. Amistutkintolaiset eivät ole mitenkään epäfiksuja, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan. Itsekin olin se typerä juntti joskus, joka aliarvioi kaikkia amistutkintolaisia ja pidin heitä hulttioina. Tosiasia on aivan eri! Tunnen paljonkin amistutkintolaisia, joilla menee elämässä hyvin. Oli lapsia tai ei. Itse suoritin ylioppilastutkinnon aikoinaan. Sen jälkeen päätin kokeilla amistutkintoa uteliaisuuttani, vaikka olisin amk:hn tai yliopistoonkin päässyt arvosanojeni perusteella.  En kadu päivääkään että hain, amistutkinnosta sain paljon irti ja hainkin vielä korkeakouluun sen jälkeen ja pääsin sisälle heittämällä. Yksi iso plussa oli juurikin tuo amistutkinto, josta sain 2vuoden työkokemusta ja töitä tarjoutui samantien. Jotkut taas valitsivat sen tien lukion jälkeen, että jäävät jouten ja yrittävät vuosi toisensa jälkeen hakea korkeakouluun, vaikka voisit tienata enemmän jossain ammatissa ja katsella elämää rauhassa. Mutta joo... näin varmistin itselleni vankan pohjan elämän rakentamiselle. Tällähetkellä opiskelen korkeatutkintoa ja samalla työskentelen hyväpalkkaisessa ammatissa. Lapsiin tämä ei nyt juurikaan liittynyt, mutta sen vain sanon.. että vaikka anonyymisti täällä olet, niin mieti sanojas. Epäkohtelias ei tarvitse olla. Siinä näkee ettei korkeakoulutetuistakaan aivan kaikki ole aivan apinan tasosta kasvanut.

En. Sain lapsen 19-vuotiaana ja hain lapsen ollessa vuoden ikäinen yliopistoon. Valmistuin maisteriksi 25-vuotiaana. Nyt ollen ollut koulutustani vastaavassa työssä vähän yli kymmenen vuotta. Lapseni on lukion ensimmäisellä. Sanoisin edustavani ylempää keskiluokkaa.

Työt osaltani pulkassa. Työelämään lähdin suoraa koulusta päästyäni. Itseni olen elättänyt,ilman ihme koulutuksia. Lapsen sai kakskymppisenä. Nykyään vaan opiskellaan ja opiskellaan..voi olla montakin ammattia,muttei nekään työtä takaa...

Vierailija kirjoitti:

En. Sain lapsen 19-vuotiaana ja hain lapsen ollessa vuoden ikäinen yliopistoon. Valmistuin maisteriksi 25-vuotiaana. Nyt ollen ollut koulutustani vastaavassa työssä vähän yli kymmenen vuotta. Lapseni on lukion ensimmäisellä. Sanoisin edustavani ylempää keskiluokkaa.

Ylempää keskiluokkaa😂

Käyttäjä11292 kirjoitti:

Kyllä sitä voi lapsen saannin jälkeenkin opiskella ja tehä töitä. Sain 23v lapsen ja aloitin iltatyöt ku neiti oli alle 1v. Isän kans siis illat kotona. Hoitoon meni osa-aikasesti 1,5v ja 2v kokopäiväisesti. Nyt suunnitellaan toista muksua ja varmaan samoin toimin senki kans.

Ehdottomasti voi ja se on todella ihailtavaa että osa naisista tekee niin. Fakta on vain se että toinen osa ei tee.

Sain ekan lapsen jo 19-vuotiaana, hui!

Nyt minulla on kaksi lasta, jotka ovat aivan ihania ja fiksuja. Saman miehen kanssa ollaan edelleen ja ammatin olen saanut opiskeltua.

En edes tiedä mikä se elämä on, joka olisi jäänyt elämättä. Ei kiinnosta baarit ja kaukomatkat. Matkustelemaan pystyy lasten kanssa myös ja saan eniten irti elämästä yhdessä omien rakkaiden kanssa.

Otollisin aika olisi hankkia lapset alle 25-vuotiaina opiskelujen keskellä. Elämisen taso ei paljoa muutu (mahdollisesti eletty opintotuen ja iltatyön voimin), valmistumisen jälkeen voi työhaastatteluissa sanoa että lapset hankittu (ei vaaraa äitiyslomasta), lapsia jaksaa hoitaa ja 40 jälkeen saa elää vapaasti kun lapset ovat muuttaneet pois.

Nojoo. Ihan perus pulliainen täs terve. Lapsi syntyi, kun minulla pohjalla ainoastaan peruskoulu. Siitä sitten yh-perusputki päälle eli lähihoitajaksi ja vieläpä oikein sairaanhoitajaksi asti. Muuhun en ole kyennyt. Kaks kämppää olen ostanut, kaks autoa myös, lainaa on vain yhdestä kämpästä. Lapsi on 16 v, mikä on ihanaa, kun muilla ikäisilläni nyt taaperoita ja hirveä tuska päällä elämäntilanteidensa realiteeteista.

You tell me. In or out?

Ensimmäinen lapsi 23v, sen jälkeen on tullut vielä 4 lasta.

Yliopistokoulutettu lakimies. Samoin puoliso.

Omakotitalo ja Audi.

Mikä se sun kysymys olikaan😉

Lasten saanti nuorena oli fiksuinta, mitä olen tehnyt. Ensimmäinen lapsi syntyi, kun olin 19.

Olen akateemisesti koulutettu, sitä ennen kävin amk:n. Olen hyväpalkkaisessa koulutusta vastaavassa duunissa. Tämä työ ei tosin ole vakituinen, mutta en usko että se johtuu siitä sain lapset alle 25-vuotiaana :-)

Saattaa olla, että olisin jossain vaiheessa, kun näitä taantumia on useampia ollut ja työttömyyttäkin tullut maistettua, voinut syrjäytyä, ellei minulla olisi ollut lapsia.

Valmistuin DI:ksi 22-vuotiaana. Lapsen sain 23v. Toisen 25v, kolmannen 32v ja neljännen 36v. Vakityö on ollut koko ajan, vaihtunut kyllä välissä, asialliset tulot. Sama parisuhde jatkunut.

Että en nyt tiedä menikö jotain pilalle. Jos meni, niin oikein hyvä tämä korvikekin :)