Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka sait lapsen alta 25-vuotiaana: oletko nyt elämän epäonnistuja, väliinputoaja, kouluttamaton ja ulkopuolella yhteiskunnasta?
26.05.2018 |
Sait penskan nuorena, mutta siinä se sitten olikin? Nuoruus jäi elämättä, koulutus hankkimatta ja kaikki valui ohi. Penskastakin tuli ongelmatapaus. Kyllä kannatti?
Mari, 22
Kommentit (77)
Sain kaksi lasta alta 25-vuotiaana, kolmannen myöhemmin. Olen eronnut ja totaaliyksinhuoltaja. Maisteri, tohtoriopiskelija, hyväpalkkaisessa erittäin vaativassa ammatissa. Asun omassa isossa kerrostaloasunnossa. Lapset jo isoja koska aloitin aikaisin. Asiat siis hyvin, mutta ilman avioeroa ja rankkaa työntekoa voisivat olla huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyky-yhteiskunnassa sillä todella on tuollainen vaikutus elämään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄
Kuinka moni näistä tutkinnoista on amistutkinto?
Kyllä sitä voi lapsen saannin jälkeenkin opiskella ja tehä töitä. Sain 23v lapsen ja aloitin iltatyöt ku neiti oli alle 1v. Isän kans siis illat kotona. Hoitoon meni osa-aikasesti 1,5v ja 2v kokopäiväisesti. Nyt suunnitellaan toista muksua ja varmaan samoin toimin senki kans.
Käyttäjä11292 kirjoitti:
Kyllä sitä voi lapsen saannin jälkeenkin opiskella ja tehä töitä. Sain 23v lapsen ja aloitin iltatyöt ku neiti oli alle 1v. Isän kans siis illat kotona. Hoitoon meni osa-aikasesti 1,5v ja 2v kokopäiväisesti. Nyt suunnitellaan toista muksua ja varmaan samoin toimin senki kans.
Niijoo ja ammatin hankin just ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella parikymppisellä taitanee kuitenkin olla ainakin se toisen asteen koulutus jo käytynä. Lisää voi opiskella lapsensaannin jälkeenkin.
Oudoksi menee kyllä, jos parikymppisenä lapsensa saanut on muka jotenkin niin nuori, että "elämä varmasti menee pilalle!".
Hmm näin kouluttamattomana ja syrjäytyneenä mietin, pitäisiköhän tässä hankkia lapsi? Jos edes siten olisi yhteiskunnalle hyödyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain muksun 23 vuotiaana enkä ole jäänyt mistään paitsi...=)) Nyt olen 40v ja muksu 18v asuu jo omillaan...opiskelee ja tähtää ammattikorkeaa=))
Tämä on niin kulunutta. Ei se nuoruus katoa mihinkään lasten myötä. Miksi joku jaksaa tehtailla näitä aloituksia jatkuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mulla on KAKSI ammattitutkintoa ja olen työelämässä=)
Mulla oli 25 ikäsenä myös 2 lasta jo. Kerkesin elää nuoruuteni, juosta baareissa ja miehissä. Nyt mulla on ammattikorkeekoulututkinto, töitä, ihana mies, jonka kanssa oon naimisissa, omistusasunto, rahaa niin et on varaa matkustella ja harrastaa kaikkee mitä tekee mieli. Lapset on koululaisia. En kadu hetkeekään, ihan paras elämä :)
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄
Kuinka moni näistä tutkinnoista on amistutkinto?
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on onko hänellä kokin vai lääketieteen tohtorin tutkinto?
Kun kasvat niin tajuat, että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki olisivat korkeakoulutettuja. Duunariammatteja tarvitaan täysin siinä missä korkeakoulutettujakin.
Mä olen nyt 39, downshiftaaja. Kirjoittelen alanvaihdon myötä harrastegradua, töihin ei ole enää kiire, ja olen harkinnut satunnaista työntekoa vanhalla alalla, sillä uudella ei osaprosentti onnistu. Se lapsi on ensi vuonna muuttamassa kotoa, ja koska me ehdittiin häntä kasvattaessa maksaa asuntovelat ym, ei ole enää kiire mihinkään. Muksullakin menee mukavasti, on tällä hetkellä Balilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄
Kuinka moni näistä tutkinnoista on amistutkinto?
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on onko hänellä kokin vai lääketieteen tohtorin tutkinto?
Kun kasvat niin tajuat, että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki olisivat korkeakoulutettuja. Duunariammatteja tarvitaan täysin siinä missä korkeakoulutettujakin.
Oletko amis vai miksi ryhdyit puolustuskannalle pelkästä kysymyksestä? Kiinnosti vain tietää, koska omien havaintojen mukaan amistutkinnot ja nuorena lisääntyminen kulkevat käsi kädessä. Siksi on virkistävää lukea muitakin kokemuksia (kuten kirjoittajalla 2)
Nuoruus on eletty, en ole huomannut että mitään olisi valunut ohi. Olen saanut olla ja mennä vaikka lapsia onkin. Koulutus on, amis joo mutta meitäkin tarvitaan :) Työpaikka on. Aion vielä opiskella amk-tutkinnon työn ohessa, ikää on vähän päälle 30 vuotta joten hyvin kerkiää. Lapset ei ole vielä ainakaan ongelmatapauksia, koulussa ja harrastuksissa menee hyvin. Teini-ikä kolkuttelee jo ovella, saa nähdä miten sitten käy.
Ainoa mikä harmittaa on se, että kaverit hankkii lapsia vasta nyt. Tulee itselle taas vauvakuume :D
Jos on yhteiskunnan ulkopuolella jo ennen sitä lasta iästä huolimatta niin se enemmän vaikuttaa. Mitä nuorempana toki sen lapsen saa niin sitä enemmän on duunia että pääsee sinne minne haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄
Kuinka moni näistä tutkinnoista on amistutkinto?
Kaksi ensimmäistä.
Sain lapsen 23-vuotiaana. Koulut käyty, vakityöt, asuntolaina, avioliitto. Ei olla miehen kanssa koskaan oltu bilettäjiä, joten en koe että mitään ihmeellistä olisi mennyt meiltä ohi vaikka "nuorina" lapsi saatiinkin. Joka syksy teen kahden viikon reppureissun yksin ja mies pyörittää arkea. Olemme tylsän tyytyväisiä helppoon ja kivaan elämäämme.
Sain ensimmäisen lapsen 23- vuotiaana kesken yliopisto-opiskelun. Hankimme raskausaikana omistusasunnon, jatkoin opiskeluja pikkuhiljaa jo äitiysloman aikana ja kävin osa-aikaisesti töissä. Lapsi hoidettiin kotona lähes 2-vuotiaaksi, eli vuorottelimme miehen kanssa niin että kumpikin pystyi käymään töissä ja/tai opiskelemaan samalla.
Valmistuin maisteriksi nopeammin kuin moni lapseton opiskelukaveri ja työllistyin nopeasti vakityöhön. Vanhempi lapsi on nykyään fiksu koululainen, ja toisen lapsen saimme saman miehen kanssa nyt kun olemme työssäkäyviä kolmekymppisiä.
En koe olevani erityisen epäonnistunut, vaikka sainkin lapsen alle 25-vuotiaana.
Mulla oli kaksi lasta 25 -vuotiaana. Nuoruus elettiin ihan normaalisti ennen lapsia ja ammatti + työpaikka hankittiin myös. Nyt opiskelen työn ohella kolmatta tutkintoa ja lapset on kohta täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onko ne ihan täyspäisiä... 🙄