Ei seksiä parisuhteessa
Elämme periaatteessa hyvässä parisuhteessa, mutta seksiä ei käytännössä ole ollenkaan. Asia on jatkunut jo pitkään ja viikkoja voi mennä ilman rakastelua. Minua kyllä kiinnostaisi ja suoraan asian välillä ilmaisenkin. En vaan jaksaisi aina olla se aloitteellinen ja en halua että mies tuntee itsensä painostetuksi. Työ vie hänestä kaikki mehut, ei ole uskoton sen tiedän. Jatkanko jatkossakin omin sormin ja dildon kanssa vai missä vaiheessa on "oikeus" etsiä helpotusta muualta?
Kommentit (32)
Olen mies ja tilanne on meillä ihan sama. Voisin haluta tavata sinut, yhteinen ja avoin keskustelu kahvitauolla kiinnostaisi. En tiedä miten ehdottaa enempää, kysyn kuitenkin sitä, jos haluat jutella?
Jos ei keskustelemalla asia muutu, eikä mies suostu avoimeen suhteeseen, niin eroat, etkä "etsi helpotusta muualta". Siitä ei tule seuraamaan mitään hyvää.
asiallinen mies kirjoitti:
Olen mies ja tilanne on meillä ihan sama. Voisin haluta tavata sinut, yhteinen ja avoin keskustelu kahvitauolla kiinnostaisi. En tiedä miten ehdottaa enempää, kysyn kuitenkin sitä, jos haluat jutella?
Tarkoitatko jotain kahvilaa ja onko taka-ajatuksia?
Tietty tuolla on taka-ajatuksia.
Kysymykseesi ei pysty vastaamaan kukaan muu kuin sinä itse.
Onko testosteronitasot mitattu muuten?
Vierailija kirjoitti:
asiallinen mies kirjoitti:
Olen mies ja tilanne on meillä ihan sama. Voisin haluta tavata sinut, yhteinen ja avoin keskustelu kahvitauolla kiinnostaisi. En tiedä miten ehdottaa enempää, kysyn kuitenkin sitä, jos haluat jutella?
Tarkoitatko jotain kahvilaa ja onko taka-ajatuksia?
Olen eri kun tuo, mutta olisi mielenkiintoista keskustella näistä asioista naisen kanssa.
En ymmärrä miksi mun tyttöystävällä ei ole haluja, asiasta ei voi puhua (suuttuu tai menee lukkoon) riippumatta siitä, miten otan asian puheeksi. Olisi mielenkiintoista saada naisnäkökulmaa tähän ongelmaan, ja myös kuulla samassa tilanteessa olevan naisen fiilikset.
Jos suhde on muuten kunnossa mutta seksidraivi ei kohtaa, ei siinä oikein keskustelut auta. Jos ei mies osaa itse avata miksi seksi ei kiinnosta vai onko se hänelle yleesäkin merkityksetön asia, keinosi ovat vähäiset.
Stressi toki vaikuttaa haluihin, mutta usein miten se on tekosyy. Hyvässä parisuhteessa läheisyys ja seksi rentouttaa ja virkistää, ja muutenkaan ei ihmisellä työstressi voi olla mikään pysyvä olotila.
Oikeus lopettaa suhde on milloin vain, jos se ei ole sitä mitä elämältäsi haluat. Pettäminenhän on tuossa kohtaa ihan turhaa, koska ei se sinun parisuhdettasi korjaa. Jos et jää kiinni, tapaat arvatenkin jossain kohtaa miehen jonka kanssa sekä seksi että suhde toimii ja eroatte joka tapauksessa sitten.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi mun tyttöystävällä ei ole haluja, asiasta ei voi puhua (suuttuu tai menee lukkoon) riippumatta siitä, miten otan asian puheeksi. Olisi mielenkiintoista saada naisnäkökulmaa tähän ongelmaan, ja myös kuulla samassa tilanteessa olevan naisen fiilikset.
Samoja tunteita ja ajatuksia käyvät läpi niin naiset kuin miehetkin haluttoman kumppanin kanssa; usein ensin hämmennystä ja sitten pettymystä, pian asia on tulenarka ja tabu suhteessa, itselle voi tulla itsetunto-ongelmia, kokeilee kaikkensa ja väsyy, mieli on maassa, on turhautunut ja usein tulee katkeruuttakin lopulta.
Oma kokemukseni on, että seksuaalisesti jotenkin ongelmallista ja asiasta puhumaan kykenemätöntä ihmistä ei voi muuttaa. Ei edes ole vaivan väärti yrittää ymmärtää.
Olen siis ollut samassa tilanteessa, aviovuosia kertyi monta. Nykyään tuo suossa tarpominen on enää muisto, seksielämä on nykyään kivaa, monipuolista ja aktiivista nykyisen miehen kanssa. Seksistä puhutaan avoimesti ja se on molemmille ihana ja tärkeä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi mun tyttöystävällä ei ole haluja, asiasta ei voi puhua (suuttuu tai menee lukkoon) riippumatta siitä, miten otan asian puheeksi. Olisi mielenkiintoista saada naisnäkökulmaa tähän ongelmaan, ja myös kuulla samassa tilanteessa olevan naisen fiilikset.
Samoja tunteita ja ajatuksia käyvät läpi niin naiset kuin miehetkin haluttoman kumppanin kanssa; usein ensin hämmennystä ja sitten pettymystä, pian asia on tulenarka ja tabu suhteessa, itselle voi tulla itsetunto-ongelmia, kokeilee kaikkensa ja väsyy, mieli on maassa, on turhautunut ja usein tulee katkeruuttakin lopulta.
Oma kokemukseni on, että seksuaalisesti jotenkin ongelmallista ja asiasta puhumaan kykenemätöntä ihmistä ei voi muuttaa. Ei edes ole vaivan väärti yrittää ymmärtää.
Olen siis ollut samassa tilanteessa, aviovuosia kertyi monta. Nykyään tuo suossa tarpominen on enää muisto, seksielämä on nykyään kivaa, monipuolista ja aktiivista nykyisen miehen kanssa. Seksistä puhutaan avoimesti ja se on molemmille ihana ja tärkeä juttu.
Tähän lopputulokseen olen itse myös tullut, mutta pieni toivo on kuitenkin että ongelma ratkeaisi ajan kanssa :/
Tähän lopputulokseen olen itse myös tullut, mutta pieni toivo on kuitenkin että ongelma ratkeaisi ajan kanssa :/[/quote]
Ei odottelu auta tilanteeseen. Itsekin luulin että aika auttaa, odottelin 30 vuotta ja ihan turhaan. Siksi haen ihanaa naista kaveriksi. / M55
Vierailija kirjoitti:
Tietty tuolla on taka-ajatuksia.
Kysymykseesi ei pysty vastaamaan kukaan muu kuin sinä itse.
Onko testosteronitasot mitattu muuten?
Välttämättä ei aina tarvitse olla taka-ajatuksia, kaikki on kiinni käyttäytymisestä, toiset osaa ja toiset ei osaa käyttäytyä. Kahvilassa käynti mahdollista puolin ja toisin keskustelumahdollisuuden ja tutkailla sitä toimiiko kemiat. Pelkkä pano ei kiinnosta, onhan kyseessä naisen nautinto ja sitä kautta myös mies saa nautinnon, jos ylipäänsä molemmat haluaa yhdessä nautintoa.
11kk edellisestä kerrasta.
T. Vaimo
Sama tilanne kuin ap:lla. Mistä tai miten saisi p.llua?
Vierailija kirjoitti:
11kk edellisestä kerrasta.
T. Vaimo
Mikä estää? Haluaisitko oikeasti? Ethän ole niitä naisia, jotka valittavat, mutta ei kuitenkaan uskalla? Haluaisitko edes keskustella tai viestitellä? / AurinkoinenM
Vierailija kirjoitti:
Elämme periaatteessa hyvässä parisuhteessa, mutta seksiä ei käytännössä ole ollenkaan. Asia on jatkunut jo pitkään ja viikkoja voi mennä ilman rakastelua. Minua kyllä kiinnostaisi ja suoraan asian välillä ilmaisenkin. En vaan jaksaisi aina olla se aloitteellinen ja en halua että mies tuntee itsensä painostetuksi. Työ vie hänestä kaikki mehut, ei ole uskoton sen tiedän. Jatkanko jatkossakin omin sormin ja dildon kanssa vai missä vaiheessa on "oikeus" etsiä helpotusta muualta?
Uskalla olla halukas ja ota rakastaja. Sit kun olet eläkeiässä on jo myöhästä, sit saat syyttää itseäsi saamattomuudesta.
Sama tilanne minullakin. Pää hajoaa. Miehen kanssa ei asiasta voi puhua. Tuijotan jokaista miestä kadulla siihen tyyliin että silmät putoo kohta päästä. Moni tuijottaa takaisin. Tulen hulluksi, haen kohta mielenterveysapua. Muuten elämässä kaikki kulissit kunnossa, eihän niitä voi romuttaa tuollaisen asian tähden.
Itse olen haluton mies. Tykkään kyllä läheisyydestä ja hellyydestä, mutta muusta en. Tympii jo ajatuskin, että pitäisi alkaa jotain seksiä harrastamaan....
Ennen kuin petätte tehkää selväksi, että se on edessä jos kumppani ei lähde mukaan asiaa ratkomaan.
Eli kumppani ottaa jutun työterveydenhuollossa tai julkisrlla esiin, käy sitä kautta perusjutut läpi ja sitten seksuaaliterapeutin kanssa juttusille. Ratkaisu voi löytyä tai olla löytymättä.
Älkää kuitenkaan pettäkö ”kaiken kokeilleena” ellette ole oikeasti kaikkea kokeillut.
Mikä ehkäisymenetelmä on käytössä? Meinaan vaan että käytätkö turhaan ehkäisyä josta kärsit turhaan sivuvaikutukset?