13 vuotias ihmettelee, miksi kuuluu kirkkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelit siis, että lapsi kastetaan ja se riittää? Miksi et ole hoitanut kristillistä kasvatusta, saattanut lasta seurakunnan kerhotoiminnan pariin, käynyt lapsen kanssa perhekirkossa ja muissa kirkollisissa tilaisuuksissa, Kauneimmissa joululauluissa, yhteisvastuukeräystä keräämässä jne. Lapsi kuuluu osallistaa yhteisöön, jotta hän haluaa jatkossakin olla yhteisön jäsen.

Ei yhteisöllisyys ole uskontoa. 2 eri asiaa. Ei kaikki yhteisölliset tyypit, jotka haluavat auttaa muita, usko jumalaan.

Rippileiri on osa yhteisön elämää. Rippileirille osallistujan ei tarvitse olla uskossa. Rippileirillä pohditaan kyllä uskomistakin ja samalla kaikenlaisia moraalisia ja eettisiä seikkoja.

Siis mitä vittua?

Wiellä jeesustyypit paasaavat ja nuoret istuvat rivissä toivoen olevansa jossain muualla. Tylsyys on käsin kosketeltavaa.  Kaikki hyvät muistot tulevat siitö kun kavereitten kesken tehdään jotain muuta kun puuhataan sen uskontopaskan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten 'pakottaa lapsi uskoon'!?

Ei omani ole aivopestävissä.onneksi.

Ei kuulu pakottaa, mutta hengellisyydessä vanhemman tehtävä on tukea. Pohtia elämän kysymyksiä lapsen kanssa ja kertoa erilaisista vaihtoehdoista, myös joskus kyseenalaistaa ja opettaa ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Näillä avuilla lapsi saa hyvän katsomuksellisen yleissivistyksen ja ymmärtää sekä itseään että muita, ja on perillä mm. etiikan ja moraalin kysymyksistä.

- nr. 4

Poika tosiaan pohtii paljon näitä ja ei omien sanojensa mukaan usko sieluun tai henkeen. Pari vuotta sitten ahdistui, kun tajusi ettei voi uskoa, vaikka haluaisi, koska kuolema pelotti. Mutta hän olikin silloin vasta 10v lapsi. Maailman tuska on myös hänen harteillaan liian usein. Tiedostaa ihmisten pahuuden ja kärsii eksistentialistisesta kriisistä.

Eli kyllä hän tuntunut on ihan kylliksi ikäänsä nähden.

Ihan kuin mun poika. Kyllä on monet kerrat tullut oltua ihan ihmeissään, kun lapsi on miettinyt ja pohtinut suuria kysymyksiä jo tosi pienestä asti. Voi sitä tuskaa, mitä ne pohdinnat on välillä hänelle aiheuttaneet.

Näin se menee. Meillä poika ei päästä itseään vähällä, vaan etsii totuutta ja haluaa myös tietää minun elämänkatsomukseni ja etenkin ne perusteet, miksi ajattelen kuten ajattelen asioista. Mikään ryhmätunne, hype tai yhteenkuuluvuus ei ohjaa hänen toimintaansa, ainoastaan itselleen rehellisenä pysyminen ja totuuden etsiminen kiinnostaa häntä. On ollut sellainen aina, eli kaverit tai edes mopo/lahjarahat ei ole hänelle syy käydä rippikoulua.

Hän on aina ollut tietyllä tavalla lahjomaton.

Ja tämä asenne on niin sisäänrakennettu, ettei

Viisas lapsi sinulla. Osaa ja tajuaa kyseenalaistaa!

Itse en ole käynyt ripillä eikä tyttäreni myöskään. Poika kävi kun kaveritkin.

Rippileiri oli tärkeä meidän perheessä ainakin. Syynä se että yksi tätini oli säästänyt rahaa sitä varten että antoi meille konfirmaatiopäivänä useamman tuhannen euron lahjan, ja tämä tiedettiin etukäteen. Joten sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa :)

Väkisinkastettu alkaa ajatella omilla aivoillaan. Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Rippileiri oli tärkeä meidän perheessä ainakin. Syynä se että yksi tätini oli säästänyt rahaa sitä varten että antoi meille konfirmaatiopäivänä useamman tuhannen euron lahjan, ja tämä tiedettiin etukäteen. Joten sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa :)

Minäkin olen yrittänyt lahjoa poikaa, mutta raha ei tunnu motivoivan. :(

Kysymys on tosi hyvä ihan noin periaatteellisella tasolla: miksi ihminen kuuluu kirkkoon, vaikka ei ole koskaan siihen itse liittynyt? Ottamatta nyt tässä kantaa, onko kirkon jäsenyys tai uskonto jne. hyvä vai huono asia, niin oma valintahan sen pitäisi olla. Siksi homman pitäisi mennä, niin että kirkkoon voisi liittyä, jos itse haluaa. Ei siinä minusta tarvitsisi esim. täysi-ikäisyyden olla vaatimuksena, kunhan on sen verran ikää, että ymmärtää asian. 13-vuotias voisi mielestäni ihan hyvin liittyä, jos haluaisi. Tämä nykysysteemi on ihan ylösalainen. Ei ihme, että kirkosta erotaan niin paljon, kun valtaenemmistö eroajista on aikoinaan liitetty ilman omaa suostumustaan. Kyllä kai kaikkiin muihin organisaatioihin pitää ensin itse liittyä ennen kuin voi erota; kirkko ainoa poikkeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippileiri oli tärkeä meidän perheessä ainakin. Syynä se että yksi tätini oli säästänyt rahaa sitä varten että antoi meille konfirmaatiopäivänä useamman tuhannen euron lahjan, ja tämä tiedettiin etukäteen. Joten sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa :)

Minäkin olen yrittänyt lahjoa poikaa, mutta raha ei tunnu motivoivan. :(

Hienoa! Lapsi ei ole tekopyhä ja rahanahne, vaan pitää kiinni omista harkituista ajatuksistaan. Hatunnosto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en aio mennä minnekkään leirille Jeesustelemaan, enkä aio maksaa kirkollisveroa senttiäkään elämäni aikana - 13-vuotias

Alaikäisenä kirkosta eroamiseen tarvitaan vanhempien lupa, joten jos kesätöitä haluat niin kirkollisvero siitä menee.

Jos lainaamasi kirjoittaja ei kuulu kirkkoon, niin ei mene. Kaikkia meitä ei ole pakkoliitetty.

Tuohan on hienoa että kyseenalaistaa ja ajattelee asioita.

Rippikoulu leireineen on sinällään jo vanha muinaisjäänne ajalta jolloin kirkolla oli liikaa vaikutusvaltaa. Nythän kirkolla ei ole juuri merkitystä joten miksi pakottaa nuoria enää mihinkään rippikouluihin.

Itsekin jouduin pakotettuna rippikoulun käymään, rippileirillä oli kuolettavan tylsää enkä olisi halunnut mitään juhlia. Kirkosta erosin heti kun täytin 18. Omaakaan lasta ei ole kastettu enkä aio häntä seurakuntaan liittääkään jos ei itse sitä halua.

Miksi jankutat aina tätä samaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankutat aina tätä samaa?

Kuka jankuttaa?

Mun vanhemmat oli eronneet kirkosta ennen kuin synnyin, enkä siis tullut kastetuksi. Jeesuksesta ja muusta uskontohommasta kuulin ekaa kertaa vasta päiväkodissa kun laulettiin virsiä, oli ruokarukoukset ym. Ihmettelin kotona mitä ihmettä tuollaiset jutut on. Peruskoulussa vanhemmat sai minut laitettua elämänkatsomustietoryhmään, joka tottakai esim. luokkakavereissa aiheutti ihmetystä. Yläasteella olin jo normaalissa uskonnonopetuksessa ja silloinhan se ei enää ollut tunnustuksellista vaan käytiin läpi kaikkia uskontoja ja siitä pitäen olen ollutkin kiinnostunut näistä asioista, etenkin hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ym Aasian uskonnoista. Kävin prometheusleirin kun muut kävivät riparin, hämmästyttävää miten edelleenkään kaikki eivät ole siitä kuulleet kun tuollaisista asioista tulee keskusteltua esim. baareissa ihmisten kesken.

Mielestäni kastaminen seurakunnan tms. jäseneksi pitäisi lopettaa! Eihän vauvelia liitetä esim. poliittisen puolueen jäseneksi. Eihän noin pienet pysty ilmaisemaan tahtoaan! Nuori voisi itse päättää myöhemmin, ilman painostusta tai aivopesua, mihin liittyy tai on liittymättä.