Kenen julkkiksen kuolema on koskettanut sinua erityisen paljon?
Kommentit (294)
Mauno Koivisto olisi saanut kuolla jo aikoja sitten. Kamala Karjalan-vihaaja. :(
Vierailija kirjoitti:
En yhdenkÀÀn erityisesti, en tunne kuolleita julkkiksia. Julkkisten kuolemiin liittyvÀ massahysteria oudoksuttaa. Olen menettÀnyt lÀheisiÀ ja ystÀviÀ viime vuosina sen verran, ettÀ julkkisten kuolemat eivÀt tunnu yhtÀÀn missÀÀn verrattuna niihin.
Tuo on aivan normaalia suhtautumista (yleensÀ ainakin jollain tavalla rakkaiden) lÀheistensÀ menetyksiin.
Julkkisten kuolemat taas ovat lÀhinnÀ vain uutisia jonkun poismenosta, mutta sehÀn ei kuitenkaan tee heistÀ yhtÀÀn sen lÀheisempiÀ, kuin he olivat elÀessÀÀnkÀÀn.
Voi joku sellainen (esim. jonkun oman mielinÀyttelijÀn, laulajan, tms. kirjailijan tai muun taiteilijan tai artistin kuolinuutinen kuitenkin koskettaa jollain tasolla, mutta ei missÀÀn tapauksessa kuitenkaan samalla tavalla , kuin siinÀ tapauksessa ettÀ olisi edes joskus jossain saanut tilaisuuden vaihtaa vaikka vain jonkun sanan hÀnen kanssaan.
Jeesuksen. HÀllÀ oli varmasti ihan kauheaa!
Mauno Koivisto, Kari Tapio, Kirka
Kun oikein ajattelen niin ei kenenkÀÀn. Ei ole kukaan ykkösidoleistani kuollut vielÀ. Schumacherin vaikea loukkaantuminen jokseenkin kosketti.
-Autourheilufani
Sammy Babitsinin, myöhemmin myös Kirkan.
Aki Sirkesalon.
Riki Sorsan.
Kari Tapion.
Vierailija kirjoitti:
Michael Jacksonin kuolema itketti ja myös tapa miten hÀn joutui tÀÀltÀ poistumaan. YksinÀinen mies.
Myös Kurt Cobainin ja Freddy Mercuryn kuolemat surettivat aikoinaan.
Freddien niinkin paljon, ettÀ melkein muistit nimen oikein ;)
Vierailija kirjoitti:
Leonard Nemoy ja Stephen Hawking. Muusikoista Kurt Cobain ja David Bowie.
TÀssÀkin Nemoy, kun oikea nimi on Nimoy. Ei voi kuin ihmetellÀ, ettÀ sitten sanotaan, ettÀ kuolema kosketti...
Aatun. En tietenkÀÀn ollut edes syntynyt kun hÀn kuoli, mutta nÀin kertomuksen dokumenttifilmistÀ. Oli se vaan niin vÀÀrin, kyllÀhÀn ihminen tarvitsee elintilaa.
LisÀksi Irwin, Badding, Tapio Rautavaara, turhia kuolemia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa Diana. Koska sieltÀ tunnelista olisi voinut ajaa osumatta mihinkÀÀn.
Joo mutta ei kahtasataa kuski tuhannen tuiterissa, kun tien kaarteet ja kallistukset oli suunniteltu kaupunkinopeuksille. Minusta siksi ansaittu kuolema, vaikka ei itse ajanutkaan, ja onneksi tuo irvokas hovin pilkkaaminen pÀÀttyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Michael Jacksonin kuolema itketti ja myös tapa miten hÀn joutui tÀÀltÀ poistumaan. YksinÀinen mies.
Myös Kurt Cobainin ja Freddy Mercuryn kuolemat surettivat aikoinaan.
Freddien niinkin paljon, ettÀ melkein muistit nimen oikein ;)
Freddy kuulostaa vanhalta hintiltĂ€ đ
Hassua ettÀ niin moni mainitsee Aviciin, vaikka kukaan ei varmasti ollut ikinÀ kuulut miehestÀ ennen kuolemaansa. Tuo kuoleman jÀrkyttÀvyys on tÀysin mediahypeÀ.
Terry pratchett.
Samana pÀivÀnÀ liikkui huhu putinin kuolemasta, menin sitten tietysti nettiin katsomaan onko siinÀ mitÀÀn perÀÀ ja eiköhÀn yksi suosikkikirjailijoistani ole kuollut sen sijaan.
Stephen Hawking ja Diana, ehkÀ myös Mauno Koivisto.
David Bowie
David Bowie
Diana
Diana
John F Kennedy. Oli perjantai-ilta, ja radiossa musiikkiohjelma Kaleidoskooppi. Ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin Kennedyn kuolleen. Olin 12 vuotias.
Robert Kennedyn kuollessa oli Ruotsissa lapsenpiikana, kun radiossa alkoi mies ihan hysteerisenÀ selittÀmÀÀn, ettÀ Robert KennedyÀ on ammuttu.
Mulla sama. Runsaasti meni alkoa ja vaikken varsinaisesti seurannut Johanna Tukiaisen elÀmÀÀ niin silti luin juttuja ja jopa hÀnen blogiaan, tietty naureskellen. En tuon Juulian kuoleman jÀlkeen enÀÀ seuraillut tai naureskellut. Ei siksi ettei Tuksu olisi edelleen varsinainen hahmo mutta pysÀhdyin vÀhÀn miettimÀÀn omia ajatuksia ja valintoja.
Toinen tĂ€rkeĂ€ on ollut prinsessa Diana. TiedĂ€n ettĂ€ hĂ€nen kuolemansa kosketti "koko maailmaa" mutta meidĂ€n perheessĂ€ se oli kuin joku lĂ€heinen olisi kuollut sillĂ€ Ă€itini samaistui hĂ€neen niin voimakkaasti. Teetti aikanaan samanlaiset korutkin kuin Dianan valitsema safiiri timanttien ympĂ€röimĂ€nĂ€. ĂitikÀÀn ei elĂ€nyt kauaa tuon jĂ€lkeen. Katselin dokumentteja Dianasta tĂ€llĂ€ viikolla ja itkin silmĂ€t pÀÀstĂ€ni.
Kurt Cobainin kuolema lopetti jonkin alkaneen aikakauden. Se oli valtava menetys.
Ja sitten muita viimeaikaisia: Robin Williams ja Chris Cornell. Molemmilla mielenterveysongelmainen tausta ja spekulointia vÀÀristÀ lÀÀkkeistÀ. Kumpikin sai poikaystÀvÀni tolaltaan sillÀ kÀrsin samanlaisista ongelmista ja minulla on ollut vÀÀrÀllÀ lÀÀkityksellÀ voimakkaasti itsetuhoisia ajatuksia. HÀnelle nÀmÀ kaksi olivat esimerkkejÀ siitÀ miten minulle voi kÀydÀ ja sain rauhoitella hÀntÀ ja vakuutella ettÀ nyt on kemikaalit kunnossa eikÀ minulle kÀy mitÀÀn. Silti hÀnen hÀdÀstÀÀn nousi itselleni pelko. En tainnut kummankaan tapauksen aikoihin nukkua pariin yöhön kunnolla.
Ja sitten, ei henkilökohtainen murhe tms mutta voi itku minkÀ nÀyttelijÀn maailma Philip Seymour Hoffmanin kuoleman myötÀ menetti.