Kenen julkkiksen kuolema on koskettanut sinua erityisen paljon?

Lisa Lopes

Patrick Swayze. En tiedä miksi. Ehkä nuoruus kuoli siinä samalla. Muistan hänet nuorena komeana monista leffoista.

Jarno "Paroni" Saarinen, Badding, Elvis, Juice

R.I.P

Showpainija Eddie Guerrero. Seurailin tuolloin juniori-ikäisenä showpainija ja edelleen kuullessani 3 Doors Downin - Here with out you biisin ajattelen Eddieä. WWE oli tehnyt liikuttavan tribuuttivideon hänestä ja tuo biisi soi taustalla.

Semmoiset kuolemat järkyttää aina eniten jotka tulevat ihan puskista. Kuollaan onnettomuuksissa tai äkillisesti varoittamatta sairaskohtaukseen. Spede ja Kirka ovat hyviä esimerkkejä tästä jotka jo aiemmin mainitsinkin. Samalla tavalla täältä ovat poistuneet tosiaan Aki Sirkesalo ja Sauli Lehtonen esimerkiksi. 

Juicen, Topi Sorsakosken ja Riki Sorsan kuolemat, ikäviä myös, mutta niihinkin oli varautunut omalla tavalla kun oli tiedossa jo ennen poismenoa, että ovat sairaita. 

En ole vielä missään tapauksessa pistämässä heitä hautaan, mutta Danny ja Vesa-Matti Loiri tulevat ensimmäisinä mieleen joilla jo ikää ja erinäisiä sairauksia, että kuinkahan kauan jaksavat vielä. Annettavaa on toki kummallakin vielä viihteelle. Danny joskus puhunut, että miettinyt elämän rajallisuutta ja täällä ei välttämättä enää monta vuotta olla ja Veskukin jo riutuneen oloinen ulkoisesti. Toivon kuitenkin heille terveyttä, että vielä jaksavat maallista vaellusta kulkea. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni mainitsee Aviciin, vaikka kukaan ei varmasti ollut ikinä kuulut miehestä ennen kuolemaansa. Tuo kuoleman järkyttävyys on täysin mediahypeä.

Bullshit :) hänen musiikkinsa ilahdutti ja lohdutti minua vuosikausia. T. nainen 53 v.

Amy Winehousen ja Heath Ledgerin

Freddie Mercury, Urho Kekkonen, Juice

En nyt tiedä, että olisiko jonkun julkkiksen kuolema erityisen paljon koskettanut. 

Toki Kekkosen kuolema sikäli kosketti, että hän oli sentään presidenttinä 20 ensimmäistä ikävuottani, mutta enemmänkin ehkä aikoinaan kosketti hänen luopumisensa presidentin virasta, enhän ollut kokenut sellaista tilannetta koko elämässäni kertaakaan, että Suomessa olisi ollut joku muu presidenttinä kuin Kekkonen, vaikka oli siis tuolloin jo parikymppinen. Kuolemansa muutama vuosi myöhemmin ei ollut enää mikään valtava yllätys, toki koskettava tavallaan, koska siinä päättyi myös tietty aikakausi ja merkittävä osa lapsuuttani, sekä nuoruuttani.

Jos nyt tähän on pakko joku/joitain tunteita kuohuttavia kuolemia löytää, niin tokihan silloin täytyy mennä varhaisteiniaikoihin vuoteen 1973, kun muutaman viikon sisällä kuoli kaksi kotimaista suurta tähteä. Ensin kuoli Sammy Babitzin liikenneonnettomuudessa, joka oli noussut huikeaan suosioon vain puolivuotta aiemmin, voitettuaan Syksyn sävelen megahitillään Daa-da daa-da.

Vain kolme viikkoa tuosta kuoli Jarno Saarinen, joka oli vain puolivuotta aiemmin voittanut kautta-aikain ensimmäisenä suomalaisena (ja edelleenkin ainoana) ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden ja oli aikansa superstara, jopa suurempi kuin Kimi Räikkönen nykyään. Hän koki kohtalonsa Monzan radalla surullisen kuuluisassa Curva Grande mutkassa.

Kieltämättä nuo kaksi peräkkäistä tähden kuolemaa vaikutti nuoreen mieleen kuohuttavasti, mutta siinä iässä tunteet toki pinnassa muutenkin, joten paha sanoa, vaikuttiko nuo kaksi kuolemaa mitenkään erityisen paljon.

Avicii.

Ei kyllä kuollut mutta Schumin onnettomuus kosketti paljon.

Yksi mikä aina unohtuu, mutta kosketti niin Henri Toivosen kuolema Korsikan rallissa -86. 

Legenda jo eläessään, mutta olisi varmasti saavuttanut urallaan vielä enemänkin jos olisi suotu lisää elinpäiviä. 

Eräänlainen lapsuudensankari minulle vaikka olinkin hyvin pieni hänen kuollessaan ja kovin paljoa ei jäänyt henk.koht muistikuvia, mutta uraan tutustuttu sittemmin arkistopätkiä katsellessa. 

Negativen Sir Christus...

Silloin teini ikäisenä tuo bändi oli ittelle elämää suurempi juttu niin kyllähän tuo kuolema pisti surettamaan

Chris Cornell ja David Bowie.

Aviciin kuolema kosketti paljon. Siskoni teki itsemurhan viime kesänä ja Aviciin musiikki toi lohtua.

Heath Ledger. Hän on/oli suosikkinäyttelijäni ja hänellä olisi ollut vielä niin paljon annettavaa näyttelijänä.

Irwinin kuolema kosketti aikoinaan, isäni oli jotenkin samantyyppinen ihminen, surin kai molempia.

Diana oli tapaus, mutta en surrut häntä mutta tunsin suurta sympatiaa varsinkin Harrya kohtaan.

Koiviston kuolema oli odotettu, mutta tuntui kuin aikakausi olisi todella päättynyt.

Ja Aviciin takia tuli vuodatettua muutama kyynel. Pidän hänen musiikistaan mutta miten voi päätyä noin epätoivoiseen ratkaisuun kun oli kaikki mahdollisuudet käytettävissä.

En kyllä oikein ymmärrä niitäkään, jotka täällä kysyvät että onko väärin ,että teini näpytteli kännykkäänsä mummonsa hautajaisissa, mutta kokevat syvää menetyksen tuskaa jostain parikymmentä vuotta sitten menehtyneen Walesin prinsessan poismenosta...

Robin Williamsin..oli suosikkinäyttelijäni. En ole yhtään hänen leffaa pystynyt katsomaan sen jälkeen. RIP <3

Tommy Taberman.

Pitkään oli ilonamme eri tavoin...ja yhtäkkiä ... onkin poissa : (

Diana, Mika Myllylä, Aerton Senna, Mauno Koivisto