Kenen julkkiksen kuolema on koskettanut sinua erityisen paljon?
Kommentit (294)
Teri Niitti. Se tuli jotenkin niin puskista. Avaan iltapäivälehden sivun, ja lööppi lävähtää silmille: Teri Niitti on kuollut. Juurihan se oli ollut telkkarissa esiintymässä, meidän olkkarissa! Ja niin nuori ihminen.
Toinen on ap:n mainitsema Chester Bennington, joka oli teininä suuri fanituksen ja ihastuksen kohde.
Marilyn Monroen, vaikka hän kuoli ennen kuin olin syntynytkään.
Hänen elämänsä oli alusta loppuun niin surullinen. Hän antoi iloa, kauneutta ja viihdettä saamatta itse mitään.
Hän oli älykäs ihminen, mitä kai harva on käsittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Avicii
Sama, vaikken edes oikeastaan tiennyt tyyppiä ennen kuolemaansa. Jotenkin kosketti todella paljon.
Leonard Nemoy ja Stephen Hawking. Muusikoista Kurt Cobain ja David Bowie.
Springsteenin E Street Bandin saksofonisti Clarence Clemons. Itsellenikin yllätyksenä aloin itkeä, kun kuulin hänen kuolemastaan. Hän soitti suoraan sydämestä 💔
Vierailija kirjoitti:
Marilyn Monroen, vaikka hän kuoli ennen kuin olin syntynytkään.
Hänen elämänsä oli alusta loppuun niin surullinen. Hän antoi iloa, kauneutta ja viihdettä saamatta itse mitään.
Hän oli älykäs ihminen, mitä kai harva on käsittänyt.
Tämmöinen kuva jäänyt itsellekin
Vierailija kirjoitti:
Marilyn Monroen, vaikka hän kuoli ennen kuin olin syntynytkään.
Hänen elämänsä oli alusta loppuun niin surullinen. Hän antoi iloa, kauneutta ja viihdettä saamatta itse mitään.
Hän oli älykäs ihminen, mitä kai harva on käsittänyt.
Totta. Ukkojen pumpattavana sekin herkkä tyttö...
-Diana
-Joe Strummer
-Lou Reed
-David Bowie
Diana on hiukan outo tuossa listassa muut huomioon ottaen, mutta ihailin häntä lapseni suunnattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Surin Larry Hagmanin kuolemaa enemmän kuin oman isäni. Kaverini mielestä se oli sairasta. Mutta kaikki Hagmaniin liittyvät lapsuusmuistoni ovat positiivisia, kun taas isästäni en voi sanoa samaa.
Anteeks. Tämö oli jotenkin, outo.
Ei siksi, et isästäsi ei hyviä muistoja.
Mut antaa kuvan kuin oisitte Larryn kanssa viettänyt enemmänkin aikaa.
Olin melko nuori kun prinsessa Diana kuoli. Se kollektiivinen suru jotenkin kosketti.
David Bowien kuolemasta kuultuani itkin. Rakastuin hänen musiikkinsa kun olin 10-vuotias ja minulle hän näyttäytyi jotenkin ikuisena.
Michael Jackson.
Popin kuningas lähti liian aikaisin.
Kikka!
Aikaansa edellä ollut ja niin väärin ymmärretty artisti tunkkaisella ysärillä. Onneksi taide elää.
Kun Hanoi Rocksin Razzle kuoli, olin ihan pois tolaltani.
Prinsessa Diana jostain syystä, vaikka en yhtään seurannut kyseisen henkilön elämää. Se ajatus vain iski, kun tajusi ettei kuuluisimmatkaan ihmiset ole turvassa kuolemalta.
Muistan tarkkaan se hetken, kun uutisissa kerrottiin. Olin ihan shokissa.
Ana Politkovskajan poliittinen murha Venäjällä.
Muuten kyllä ne Amerikan koulu ym. julkisilla paikoilla
(tavallisimmin ampuma-aseilla )tehdyt massamurhat ja uutiset niistä ovat minusta kaikki koskettavia ja ne tuntuvat kokonaisuudessaan kaikki niin turhilta.
Imatralaisena minua järkytti myös se kolmen naisen hengen vaatinut ampumistapaus täällä erään keskustamme keskeisimmän ravintolan sisäänkäynnin portaiden edessä oliko se nyt yli vuosi sitten kyllä jo , en ihan tarkalleen päivämäärää muista, mutta siis: lähiaikana kuitenkin ja olennaista vain,että on vielä kaikkien paikkakuntalaisten hyvin melko tuoreessa muistissa vielä täällä.
Julkkis tai tavis, kenenkään ei mielestäni pitäisi joutua tuollaista kauheaa, väkivaltaista loppua kohtaamaan ja kokemaan.