Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiitos on monelle niin vaikea sana?
25.05.2018 |
Miksi on paljon sellaisia ihmisiä, joille kiitos on lähes kirosana? Kaikin keinoin yritetään välttää osoittamasta millään tavoin arvostavansa tai olevansa iloisia, jos joku tekee jotain sinua varten? Ja tämä ei vaikuta mitenkään riippuvan näiden ihmisten iästä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Anteeksi" on toinen vaikea sana. Ilmeisesti joidenkin itsetunto on liian hauras myöntääkseen etteivät olekaan täydellisiä ja aina toimim oikein.
Totta! Osa ihmisistä tosin käyttää tuota sanaa turhankin hövelisti siinä tarkoituksessa, että se sopii heidän mielestään päättämään vaikean keskustelun siihen pisteeseen.
Juu, ja toki on näitä "No anteeks!" tekoanteeksipyyntöjä (ehkä sama kuin mistä puhuit?). Olen joskus jopa kuullut neuvon, että vanhempien ei koskaan pitäisi pyytää anteeksi lapsiltaan vaikka olisivat toimineet väärin o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Anteeksi" on toinen vaikea sana. Ilmeisesti joidenkin itsetunto on liian hauras myöntääkseen etteivät olekaan täydellisiä ja aina toimim oikein.
Totta! Osa ihmisistä tosin käyttää tuota sanaa turhankin hövelisti siinä tarkoituksessa, että se sopii heidän mielestään päättämään vaikean keskustelun siihen pisteeseen.
Juu, ja toki on näitä "No anteeks!" tekoanteeksipyyntöjä (ehkä sama kuin mistä puhuit?). Olen joskus jopa kuullut neuvon, että vanhempien ei koskaan pitäisi pyytää anteeksi lapsiltaan vaikka olisivat toimineet väärin o_O
Onpa kummallinen ohje. Ei kuulosta hyvältä kasvatusmetodilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa erään tuntemani ihmisen kohdalla. Hän ei yleensä kiitä tai vastaa vain vaivaantuneesti "joo" ja kovasti ilahtuneenakin vain sanoo, että "onko tämä minulle?", muttei sano sitä kiitosta.
Olen ihmetellyt, mikä sen käytöksen taustalla on, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei hän aidosti välitä niistä teoistani, lahjoistani ym. sekä pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Siltikin olen oma itseni eli kohtelias, antelias ja auttavainen. Hän vain ei pidä niitä juttuja oikein minään.
Osa ihmisistä vaikuttaa myös olevan sellaisia, että heistä on hauska seurata miten joku toinen hämmentyy heidän sanomisistaan tai toiminnastaan jossain tilanteessa. Esimerkiksi siitä, että henkilö päättää pantata kiitosta. Sen voi huomata ihmisen olemuksesta kyseisessä tilanteessa (on sellaista itsekseen naurahtelua yms.).
Olen alkanut epäillä, että tällaiset ihmiset kokevat, että heillä on tilanteessa jonkinlainen yliote toiseen niin kauan kuin he onnistuvat toimimaan jollain erikoisella tavalla.
Se mun tietämäni hieman alle 60-vuotias nainen on myös tuollainen eli jopa kiitoksen sijaan saattaa ainoastaan naurahtaa. Ja mä olen kyseisessä tilanteessa tavallaan rohkaistunut itsekin tehdäkseni tai sanoakseni jotain tosi kilttiä ja ystävällistä hänelle (palvelus, lahja ym.) ja häneltä ei kuulu kiitoksen sanaa, vain se naurahdus ja "joo". :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa erään tuntemani ihmisen kohdalla. Hän ei yleensä kiitä tai vastaa vain vaivaantuneesti "joo" ja kovasti ilahtuneenakin vain sanoo, että "onko tämä minulle?", muttei sano sitä kiitosta.
Olen ihmetellyt, mikä sen käytöksen taustalla on, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei hän aidosti välitä niistä teoistani, lahjoistani ym. sekä pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Siltikin olen oma itseni eli kohtelias, antelias ja auttavainen. Hän vain ei pidä niitä juttuja oikein minään.
Osa ihmisistä vaikuttaa myös olevan sellaisia, että heistä on hauska seurata miten joku toinen hämmentyy heidän sanomisistaan tai toiminnastaan jossain tilanteessa. Esimerkiksi siitä, että henkilö päättää pantata kiitosta. Sen voi huomata ihmisen olemuksesta kyseisessä tilanteessa (on sellaista itsekseen naurahtelua yms.).
Olen alkanut epäillä, että tällaiset ihmiset kokevat, että heillä on tilanteessa jonkinlainen yliote toiseen niin kauan kuin he onnistuvat toimimaan jollain erikoisella tavalla.
Se mun tietämäni hieman alle 60-vuotias nainen on myös tuollainen eli jopa kiitoksen sijaan saattaa ainoastaan naurahtaa. Ja mä olen kyseisessä tilanteessa tavallaan rohkaistunut itsekin tehdäkseni tai sanoakseni jotain tosi kilttiä ja ystävällistä hänelle (palvelus, lahja ym.) ja häneltä ei kuulu kiitoksen sanaa, vain se naurahdus ja "joo". :(
Olen itse välillä pitänyt taukoja tällaisten ihmisten tapaamisessa, jos tuntuu siltä, että käytös alkaa ottaa aivan liikaa päähän. Silloin jossain vaiheessa soitellaan perään, että olisi kiva nähdä ja vähän aikaa taas käyttäydytään tosi nätisti. Sitten henkilö taas vähitellen lipsuu takaisin aiempaan käytösmalliinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa erään tuntemani ihmisen kohdalla. Hän ei yleensä kiitä tai vastaa vain vaivaantuneesti "joo" ja kovasti ilahtuneenakin vain sanoo, että "onko tämä minulle?", muttei sano sitä kiitosta.
Olen ihmetellyt, mikä sen käytöksen taustalla on, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei hän aidosti välitä niistä teoistani, lahjoistani ym. sekä pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Siltikin olen oma itseni eli kohtelias, antelias ja auttavainen. Hän vain ei pidä niitä juttuja oikein minään.
Osa ihmisistä vaikuttaa myös olevan sellaisia, että heistä on hauska seurata miten joku toinen hämmentyy heidän sanomisistaan tai toiminnastaan jossain tilanteessa. Esimerkiksi siitä, että henkilö päättää pantata kiitosta. Sen voi huomata ihmisen olemuksesta kyseisessä tilanteessa (on sellaista itsekseen naurahtelua yms.).
Olen alkanut epäillä, että tällaiset ihmiset kokevat, että heillä on tilanteessa jonkinlainen yliote toiseen niin kauan kuin he onnistuvat toimimaan jollain erikoisella tavalla.
Se mun tietämäni hieman alle 60-vuotias nainen on myös tuollainen eli jopa kiitoksen sijaan saattaa ainoastaan naurahtaa. Ja mä olen kyseisessä tilanteessa tavallaan rohkaistunut itsekin tehdäkseni tai sanoakseni jotain tosi kilttiä ja ystävällistä hänelle (palvelus, lahja ym.) ja häneltä ei kuulu kiitoksen sanaa, vain se naurahdus ja "joo". :(
Olen itse välillä pitänyt taukoja tällaisten ihmisten tapaamisessa, jos tuntuu siltä, että käytös alkaa ottaa aivan liikaa päähän. Silloin jossain vaiheessa soitellaan perään, että olisi kiva nähdä ja vähän aikaa taas käyttäydytään tosi nätisti. Sitten henkilö taas vähitellen lipsuu takaisin aiempaan käytösmalliinsa.
Joskus mietin, että helpompikin ihmissuhde voisi olla, mutta näin nyt mennään ainakin toistaiseksi. Ehkä jonain päivänä saan lopullisesti tarpeekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vaikea sanoa klitos.
Miksi on vaikea sanoa niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukuttajat voisivat avata omaa ajattelutapaansa. Miksi sinusta on vaikea sanoa kiitos, jos joku on halunnut yrittää auttaa tai ilahduttaa sinua?
Joillekin kiitos on kai merkityksetön sana, joka ei tarkoita mitään. Minulle kiitos on kiitollisuuden osoittamista, eli kun joku on tehnyt jotain hyödyllistä, vaikka hänellä siitä maksettaisiinkin. Esimerkiksi kiitän bussikuskia, lääkäriä tai kassaa siitä, että käyttää aikaansa minun palvelemiseeni, vaikka se olisikin vain pieni hetki hänen elämästään.
Sen sijaan joksus on vaikea rehellisesti kiittää tilanteessa, jossa joku tekee jotain mitä en toivo tai halua, vaikka hän saattaisikin kokea sen palvelukseksi. Silloin voin kiittää, jos koen tarkoituksen oikeasti hyväksi, mutta joissain tilanteissa tuntuu siltä, että palvelus ei ole tehty edes hyvässä tarkoituksessa, vaan siksi että voisi tuntea itsensä hyödylliseksi välittämättä hyötyykö toinen oikeasti, esimerkiksi jos joku kysymättä paljastaa vastaukset johonkin, kun haluaisin miettiä ne itse. Minulle kiitos-sanalla on oikea merkitys eli "olen kiitollinen", ja joissain tilanteissa kiitoksen sanominen tuntuisi siksi valehtelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kiitos on kai merkityksetön sana, joka ei tarkoita mitään. Minulle kiitos on kiitollisuuden osoittamista, eli kun joku on tehnyt jotain hyödyllistä, vaikka hänellä siitä maksettaisiinkin. Esimerkiksi kiitän bussikuskia, lääkäriä tai kassaa siitä, että käyttää aikaansa minun palvelemiseeni, vaikka se olisikin vain pieni hetki hänen elämästään.
Sen sijaan joksus on vaikea rehellisesti kiittää tilanteessa, jossa joku tekee jotain mitä en toivo tai halua, vaikka hän saattaisikin kokea sen palvelukseksi. Silloin voin kiittää, jos koen tarkoituksen oikeasti hyväksi, mutta joissain tilanteissa tuntuu siltä, että palvelus ei ole tehty edes hyvässä tarkoituksessa, vaan siksi että voisi tuntea itsensä hyödylliseksi välittämättä hyötyykö toinen oikeasti, esimerkiksi jos joku kysymättä paljastaa vastaukset johonkin, kun haluaisin miettiä ne itse. Minulle kiitos-sanalla on oikea merkitys eli "olen kiitollinen", ja joissain tilanteissa kiitoksen sanominen tuntuisi siksi valehtelulta.
Mitä sanot silloin, jos arvostat toisen yritystä tehdä jotain sinun eteesi, mutta lopputulos on jotain muuta kuin mitä toivoisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea sanoa klitos.
Miksi on vaikea sanoa niin?
No niinkuin tuosta voi havaita jonkinasteisen puhevian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea sanoa klitos.
Miksi on vaikea sanoa niin?
No niinkuin tuosta voi havaita jonkinasteisen puhevian.
Ihan helvetin hauskaa huumoria sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea sanoa klitos.
Miksi on vaikea sanoa niin?
No niinkuin tuosta voi havaita jonkinasteisen puhevian.
Ihan helvetin hauskaa huumoria sinulla.
Eiks olekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kiitos on kai merkityksetön sana, joka ei tarkoita mitään. Minulle kiitos on kiitollisuuden osoittamista, eli kun joku on tehnyt jotain hyödyllistä, vaikka hänellä siitä maksettaisiinkin. Esimerkiksi kiitän bussikuskia, lääkäriä tai kassaa siitä, että käyttää aikaansa minun palvelemiseeni, vaikka se olisikin vain pieni hetki hänen elämästään.
Sen sijaan joksus on vaikea rehellisesti kiittää tilanteessa, jossa joku tekee jotain mitä en toivo tai halua, vaikka hän saattaisikin kokea sen palvelukseksi. Silloin voin kiittää, jos koen tarkoituksen oikeasti hyväksi, mutta joissain tilanteissa tuntuu siltä, että palvelus ei ole tehty edes hyvässä tarkoituksessa, vaan siksi että voisi tuntea itsensä hyödylliseksi välittämättä hyötyykö toinen oikeasti, esimerkiksi jos joku kysymättä paljastaa vastaukset johonkin, kun haluaisin miettiä ne itse. Minulle kiitos-sanalla on oikea merkitys eli "olen kiitollinen", ja joissain tilanteissa kiitoksen sanominen tuntuisi siksi valehtelulta.
Mitä sanot silloin, jos arvostat toisen yritystä tehdä jotain sinun eteesi, mutta lopputulos on jotain muuta kuin mitä toivoisit?
Riippuu asiasta. Jos toinen on nähnyt vaivaa eikä lopputulos kelpaakaan, tilanne tuntuisi minusta todella kiusalliselta, joten onneksi tuollaisia tilanteita ei tule paljon vastaan! Esim. kampaajalta olen joskus lähtenyt laimean kiitoksen kera, koska olisi tuntunut ikävältä lähteä sanomatta sitäkään. Jos taas joku on tarjoamassa herkkuja mutta olen herkkulakossa, selitän miksi en syö ja sanon "kiitos kuitenkin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kiitos on kai merkityksetön sana, joka ei tarkoita mitään. Minulle kiitos on kiitollisuuden osoittamista, eli kun joku on tehnyt jotain hyödyllistä, vaikka hänellä siitä maksettaisiinkin. Esimerkiksi kiitän bussikuskia, lääkäriä tai kassaa siitä, että käyttää aikaansa minun palvelemiseeni, vaikka se olisikin vain pieni hetki hänen elämästään.
Sen sijaan joksus on vaikea rehellisesti kiittää tilanteessa, jossa joku tekee jotain mitä en toivo tai halua, vaikka hän saattaisikin kokea sen palvelukseksi. Silloin voin kiittää, jos koen tarkoituksen oikeasti hyväksi, mutta joissain tilanteissa tuntuu siltä, että palvelus ei ole tehty edes hyvässä tarkoituksessa, vaan siksi että voisi tuntea itsensä hyödylliseksi välittämättä hyötyykö toinen oikeasti, esimerkiksi jos joku kysymättä paljastaa vastaukset johonkin, kun haluaisin miettiä ne itse. Minulle kiitos-sanalla on oikea merkitys eli "olen kiitollinen", ja joissain tilanteissa kiitoksen sanominen tuntuisi siksi valehtelulta.
Mitä sanot silloin, jos arvostat toisen yritystä tehdä jotain sinun eteesi, mutta lopputulos on jotain muuta kuin mitä toivoisit?
Riippuu asiasta. Jos toinen on nähnyt vaivaa eikä lopputulos kelpaakaan, tilanne tuntuisi minusta todella kiusalliselta, joten onneksi tuollaisia tilanteita ei tule paljon vastaan! Esim. kampaajalta olen joskus lähtenyt laimean kiitoksen kera, koska olisi tuntunut ikävältä lähteä sanomatta sitäkään. Jos taas joku on tarjoamassa herkkuja mutta olen herkkulakossa, selitän miksi en syö ja sanon "kiitos kuitenkin".
Vaikuttaa siltä, että sinulla on paljon tunneälyä.
Totta! Osa ihmisistä tosin käyttää tuota sanaa turhankin hövelisti siinä tarkoituksessa, että se sopii heidän mielestään päättämään vaikean keskustelun siihen pisteeseen.