Sinkut! Tykkäätkö treffailla treffailun ilosta vaan vain jos olet ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42, en treffaile nykyään enää lainkaan. Vikat treffit öö... en muista. Ei ole mitään deitti-ilmoitusta tmv. missään. Mutta vastaus kysymykseen: jos vielä kiinnostelisi ylipäänsä treffailu, niin voisin treffailla jossain määrin huvin vuoksikin. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että joku sanoo parin tunnin kahvittelun jälkeen dramaattisesti, että tää oli tässä, ei nähdä enää. Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on. 

Jos siis henkilö ei ihan yök ole, niin voin nähdä uudestaankin, ainakin kaverina. Toki eihän ne varmaan sitten suoranaisia treffejä enää jossain vaiheessa ole. 

miksi naiset totesi 1-2h kahvittelun tai muun jutun jälkeen ettei tästä tule mitään. Mua ainakin jännitti hieman treffien alussa, en pystynyt olemaan omaa itseäni. Olisin kyllä halunnut tavata uudestaan, ja oikeasti tutustua ihmiseen, mutta ehkä naisilla on ylimääräinen aisti - tietää naamasta jo millainen olen

No sori, mutta jos ei aikuinen mies kahden tunnin aikana pysty saamaan suustaan ulos mitään kiinnostavaa, en koe tehtäväkseni alkaa sitä kaivelemaan sen enempää. Mua ei kiinnosta ihmiset, jotka ei edes auttavasti kykene kommunikoimaan. 

Ei tarvitse asettua puolustuskannalle..

Ei minulla ole ongelmia kommunikoida ihmisten kanssa - small talk onnistuu helposti ja pystyn keskustelemaan melkein mistä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42, en treffaile nykyään enää lainkaan. Vikat treffit öö... en muista. Ei ole mitään deitti-ilmoitusta tmv. missään. Mutta vastaus kysymykseen: jos vielä kiinnostelisi ylipäänsä treffailu, niin voisin treffailla jossain määrin huvin vuoksikin. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että joku sanoo parin tunnin kahvittelun jälkeen dramaattisesti, että tää oli tässä, ei nähdä enää. Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on. 

Jos siis henkilö ei ihan yök ole, niin voin nähdä uudestaankin, ainakin kaverina. Toki eihän ne varmaan sitten suoranaisia treffejä enää jossain vaiheessa ole. 

 

Mä luulen, että tässä on suuri ero ekstroverttien ja introverttien välillä. Musta ihminen voi olla täysin ok, mutta silti uudet treffit ei kiinnosta... arvostan vain niin paljon omaa aikaa, etten halua haaskata sitä seurassa, joka on vain "ihan ok".

Voi olla. Mä oon vähän sellanen ulospäinsuuntautunut, puhelias erakko. :D Mulla on liikaa omaa aikaa, ja teen paljon asioita itsekseni ja tykkäänkin siitä, mutta tykkään myös olla ihmisten kanssa. Musta on kiva, jos joku lähtee jonnekin, koska sellainen "tehdään nyt jotain" -verkosto itselläni on heikko. 

En tykkää treffailusta ollenkaan. Pakkopullaa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on.  

Kyllähän parissa tunnissa näkee ja kuulee selvästi, onko toinen sellainen, jonka kanssa huvittaa jutella enemmän. Ei todellakaan tarvitse tuntea mitään vastenmielisyyttä, jos vaan ei kiinnosta. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa tuhlata aikaani jaarittelemalla monta iltaa ihmisen kanssa, jonka jutut ei kiinnosta mua yhtään. Ihmettelen miten sellainen ylipäänsä voi huvittaa ketään.

Tämä! Mutta jotkut on sellaisia, että heille ihmisseura (ellei se ole todella vastenmilistä) on aina kivempaa kuin yksin olo. Ja sitten on meitä, jotka nauttii yksinolosta ja vain harvojen ja valittujen ihmisten seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42, en treffaile nykyään enää lainkaan. Vikat treffit öö... en muista. Ei ole mitään deitti-ilmoitusta tmv. missään. Mutta vastaus kysymykseen: jos vielä kiinnostelisi ylipäänsä treffailu, niin voisin treffailla jossain määrin huvin vuoksikin. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että joku sanoo parin tunnin kahvittelun jälkeen dramaattisesti, että tää oli tässä, ei nähdä enää. Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on. 

Jos siis henkilö ei ihan yök ole, niin voin nähdä uudestaankin, ainakin kaverina. Toki eihän ne varmaan sitten suoranaisia treffejä enää jossain vaiheessa ole. 

 

Mä luulen, että tässä on suuri ero ekstroverttien ja introverttien välillä. Musta ihminen voi olla täysin ok, mutta silti uudet treffit ei kiinnosta... arvostan vain niin paljon omaa aikaa, etten halua haaskata sitä seurassa, joka on vain "ihan ok".

Voi olla. Mä oon vähän sellanen ulospäinsuuntautunut, puhelias erakko. :D Mulla on liikaa omaa aikaa, ja teen paljon asioita itsekseni ja tykkäänkin siitä, mutta tykkään myös olla ihmisten kanssa. Musta on kiva, jos joku lähtee jonnekin, koska sellainen "tehdään nyt jotain" -verkosto itselläni on heikko. 

Mulla taas tilanne on päinvaistainen, "tehdään nyt jotain"-verkosto on vähän liiankin laaja ja joudun todella huolehtimaan siitä, että saan olla tarpeeksi yksin. Ja nuo verkostoni jäsenet on kuitenkin sellaisia, joista suurimman osan kanssa tykkään ihan aidosti olla. Siinä ei sitten huvita järjestellä aikaa "ihan kivoille" uusille tuttavuuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42, en treffaile nykyään enää lainkaan. Vikat treffit öö... en muista. Ei ole mitään deitti-ilmoitusta tmv. missään. Mutta vastaus kysymykseen: jos vielä kiinnostelisi ylipäänsä treffailu, niin voisin treffailla jossain määrin huvin vuoksikin. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että joku sanoo parin tunnin kahvittelun jälkeen dramaattisesti, että tää oli tässä, ei nähdä enää. Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on. 

Jos siis henkilö ei ihan yök ole, niin voin nähdä uudestaankin, ainakin kaverina. Toki eihän ne varmaan sitten suoranaisia treffejä enää jossain vaiheessa ole. 

 

Mä luulen, että tässä on suuri ero ekstroverttien ja introverttien välillä. Musta ihminen voi olla täysin ok, mutta silti uudet treffit ei kiinnosta... arvostan vain niin paljon omaa aikaa, etten halua haaskata sitä seurassa, joka on vain "ihan ok".

Voi olla. Mä oon vähän sellanen ulospäinsuuntautunut, puhelias erakko. :D Mulla on liikaa omaa aikaa, ja teen paljon asioita itsekseni ja tykkäänkin siitä, mutta tykkään myös olla ihmisten kanssa. Musta on kiva, jos joku lähtee jonnekin, koska sellainen "tehdään nyt jotain" -verkosto itselläni on heikko. 

 

Mulla taas tilanne on päinvaistainen, "tehdään nyt jotain"-verkosto on vähän liiankin laaja ja joudun todella huolehtimaan siitä, että saan olla tarpeeksi yksin. Ja nuo verkostoni jäsenet on kuitenkin sellaisia, joista suurimman osan kanssa tykkään ihan aidosti olla. Siinä ei sitten huvita järjestellä aikaa "ihan kivoille" uusille tuttavuuksille.

Silti palstailet täällä? (joku ei tässäkään ceississä täsmää)

Sinkkumies

Vain ihastuneena. En pysty ollenkaan sellaiseen kevyeen muuten vain treffailuun, olen joskus kokeillut ja tunsin oloni vain vaivautuneeksi ja halusin salaa koko ajan pois. Eikä se kiinnostuskaan siitä ikinä herännyt. Sen takia esimerkiksi Tinder ei ollut mun juttu alkuunkaan. Vaatii aika vahvan kiinnostuksen, että lähden treffeille. Viimeisimmistä treffeistä onkin lähes 2 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42, en treffaile nykyään enää lainkaan. Vikat treffit öö... en muista. Ei ole mitään deitti-ilmoitusta tmv. missään. Mutta vastaus kysymykseen: jos vielä kiinnostelisi ylipäänsä treffailu, niin voisin treffailla jossain määrin huvin vuoksikin. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että joku sanoo parin tunnin kahvittelun jälkeen dramaattisesti, että tää oli tässä, ei nähdä enää. Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on. 

Jos siis henkilö ei ihan yök ole, niin voin nähdä uudestaankin, ainakin kaverina. Toki eihän ne varmaan sitten suoranaisia treffejä enää jossain vaiheessa ole. 

 

Mä luulen, että tässä on suuri ero ekstroverttien ja introverttien välillä. Musta ihminen voi olla täysin ok, mutta silti uudet treffit ei kiinnosta... arvostan vain niin paljon omaa aikaa, etten halua haaskata sitä seurassa, joka on vain "ihan ok".

Voi olla. Mä oon vähän sellanen ulospäinsuuntautunut, puhelias erakko. :D Mulla on liikaa omaa aikaa, ja teen paljon asioita itsekseni ja tykkäänkin siitä, mutta tykkään myös olla ihmisten kanssa. Musta on kiva, jos joku lähtee jonnekin, koska sellainen "tehdään nyt jotain" -verkosto itselläni on heikko. 

 

Mulla taas tilanne on päinvaistainen, "tehdään nyt jotain"-verkosto on vähän liiankin laaja ja joudun todella huolehtimaan siitä, että saan olla tarpeeksi yksin. Ja nuo verkostoni jäsenet on kuitenkin sellaisia, joista suurimman osan kanssa tykkään ihan aidosti olla. Siinä ei sitten huvita järjestellä aikaa "ihan kivoille" uusille tuttavuuksille.

Silti palstailet täällä? (joku ei tässäkään ceississä täsmää)

Sinkkumies

Tää on mun omaa aikaa... kyllä, nautin palstailusta enemmän kuin ihan kivan tuttavan seurasta! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni täytyy tuntea jo melko syvää vastenmielisyyttä, jos ei kykene näkemään toista uudestaan. Aikamoinen tyyppi täytyy myös olla, jos jo parista tunnista päättelee, millainen henkilö se toinen tyyppi on.  

Kyllähän parissa tunnissa näkee ja kuulee selvästi, onko toinen sellainen, jonka kanssa huvittaa jutella enemmän. Ei todellakaan tarvitse tuntea mitään vastenmielisyyttä, jos vaan ei kiinnosta. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa tuhlata aikaani jaarittelemalla monta iltaa ihmisen kanssa, jonka jutut ei kiinnosta mua yhtään. Ihmettelen miten sellainen ylipäänsä voi huvittaa ketään.

Minä siis kirjoitin tuosta parista tunnista alkujaan ja siitä, miten armottomia ihmiset helposti ovat. Olen itse nainen. 

Mun mielestäni monet ihmiset ovat mielenkiintoisia. Parissa tunnissa ei ehditä tutustua juuri yhtään. Jos nyt vaikka tuleekin tunne, että friend zonella ollaan, niin voin silti sanoa, että okei, mennäänkös joskus baariin. Mutta kuten tuolla aiemmin sanoinkin, mulle tälläsetkin tyypit on ihan tervetulleita elämään. Tietty jos tyyppi on ihan urpo eikä juttu luista yhtään, niin ei sitten toki. Mutta jos nyt ei rinnassa läikähdä tai perhosia lennä välittömästi tai myöhemminkään, niin se ei estä mua näkemästä ihmistä ja tutustumasta häneen. En usko muutenkaan mihinkään rakkautta ensisilmäyksellä -juttuun.

On muuten myös tyyppejä, joiden kanssa on hauskaa käydä treffeillä ja flirttailla, mutta silti tekee mieli vältellä jotain lopullista siirtoa. Nää on jotain väliinputoajia, ei friend zonea eikä parisuhdematskua. ;)