Miksi mielenterveysongelmaisia painostetaan kamalasti ottamaan apua vastaan vaikkei apua haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos apua oikeasti kärsiville haluttaisiin tarjota, olisi terapiaa saatavilla. lääkinnällisenä kuntoutuksena.

KELA:n kutoutuksessa saa terapiaa ja myös lääkinnällistä kuntoutusta

Teoriassa kyllä. Käytännössä moni ei pääse sinne asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos apua oikeasti kärsiville haluttaisiin tarjota, olisi terapiaa saatavilla. lääkinnällisenä kuntoutuksena.

KELA:n kutoutuksessa saa terapiaa ja myös lääkinnällistä kuntoutusta

Lottovoiton saa helpommin kuin terapia lääkinnällisenä kuntoutuksena. Ja muu on täyttä paskaa.

Vain otettu lääke auttaa

Usein kai ihminen ajattelee, että ei avun hakemisesta kuitenkaan ole mitään hyötyä. Surullista kyllä, monen apua hakeneen kokemus onkin se, että mitään apua ei saanut tai se oli tehotonta.

Vierailija kirjoitti:

Missä painostetaan? Mä oon ainoastaan nähnyt sitä, että apua ei saa, vaikka haluaisi

Minä en pääse kelan tukemaan terapiaan koska olen työkyvytön masentunut eikä minuun kannata satsata.

Psykiatria aiheuttaa pysyvät ongelmat ihmiselle, joka voisi niista ongelmista selvitä elämään. Sellaista psykiatrista diagnoosia ei ole olemassakaan, josta ei seuraisi ongelmia...

Siksi psykiatria ei ole ainoastaan pseudotiede, vaan ihan pilkkatiede.

Joo ottamaan apua vastaan.

Mulla meni 1v 7kk että tutkittiin ja aloitettiin lääkitys,seurannasta eikä terapiasta puhettakaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Kuitenkin 50 000 eli n. 1% suomalaisista käy kelan tukemassa terapiassa. Se on hyvin suuri määrä. Tietysti voidaan kysyä että kohdistuuko se oikeisiin potilaisiin, kun jotkut käyvät siellä harrastuksenomaisesti.

https://yle.fi/uutiset/3-11436980

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Kuitenkin 50 000 eli n. 1% suomalaisista käy kelan tukemassa terapiassa. Se on hyvin suuri määrä. Tietysti voidaan kysyä että kohdistuuko se oikeisiin potilaisiin, kun jotkut käyvät siellä harrastuksenomaisesti.

https://yle.fi/uutiset/3-11436980

Tulevaisuudessa työhön kykenevät saa kyllä terapiaa.

Oletteko miettineet että liikalihavuus on useni seurausta mielisairaudesta

Läskit ovat persooonallisuuskehityksen mittareilla "lapsia"

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet että liikalihavuus on useni seurausta mielisairaudesta

Läskit ovat persooonallisuuskehityksen mittareilla "lapsia"

Lihavilla ihmisillä masennus ja muut mielialahäiriöt on yleisimpiä

Lääkkeet parantavat mielisairauden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Yleensä se, että terapiaa ei myönnetä, johtuu siitä, että ei olle siinä kunnossa, että terapia auttaisi.

Väärin. Sitä ei myönnetä myöskään silloin, kun määrärahat ovat lopussa. Sen lisäksi omavastuut ovat monelle aivan liian suolaisia maksaa. Eliitin huvia, ja niinhän sen on tarkoituskin olla. Kokonaan korvattuns, ns lääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa saa hsrvemmin kuin lottovoiton. Suomi tarvitsee kärsijänsä, se haluaa nähdä kipua ja luovuttamista kontrastina htvinvoinnilleen. Osa jopa nauttii siitä:

Kaikessa Kelan toiminnassa on omavastuut. Et sinä yksityiselle lääkärillekään mene ilman, että maksat omavastuuta. Toisekseen kelan korvaaman terapia tarkoitus on kuntouttaa eli se myönnetään kuntoutuskuntoiselle ihmiselle, sellaiselle, josta vielä voi tulla työkykyinen.

Näin juuri. Eli kaikkein tarvitsevimmat jäävät ilman. Eliitin huveja. Ja Suomi tarvitsee kitujansa.

Se sakki saa mukavasti eläkettä kuussa, ei ole toimeentulon huolta.

Noin se on joidenkin mielenterveyspuolen sairauksistaan työkyvyttömyyseläkkeelle päästettyjen kohdalla, joille maksetaan täysimääräinen työkyvyttömyyseläke ottamatta huomioon lainkaan, että jotkut heistä asuvat ja elävät vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, ja vanhemmilla hyvät tulot, jotka kuitenkin elättävät ja passaavat aikuista lastaan kuin vauvaa, ja itse mielisairas säästelee oman saamansa eläkkeen tililleen vuosikausien ajan maksamatta muuta kuin lääkkeensä korkeintaan. Miksi em:ssa perhe kuviossa asuvan eläköityneen eläkesummaa ei voi ottaa harkinnanvaraisuuteen?

Taitaa olla naapurin eläkeläisvanhempien mukamas skitsolla aikuisella pojalla vain sekoittunutta geeniperimää eräästä työtä vieroksuvasta kansanosasta, koska eipä ole poika normaalissa palkkatöissä ollut enää sitten lukioaikojen jälkeen, jossain ammattikurssilla kävi keskeyttäen senkin juopottelunsa takia, ja muka ihmispelkonsa, panikoinnin takia joskus 80-luvulla. Säälittää tuollaisen vanhemmat, joiden "ristinä" tai elämän suolana sairas, aikuinen lapsensa. Miksi tuonkaltaisia jätetään omaisten hoiviin ja vastuulle? Pakkohoitotoimenpiteet olisivat joissakin tapauksissa ihan paikallaan, eikä annettaisi todellisuudesta sokaistuneiden iäkkäiden vanhempien päättää, miten poikansa saa olla ja elää käyttäen vanhempiensa ja läheistensä voimavarat loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Yleensä se, että terapiaa ei myönnetä, johtuu siitä, että ei olle siinä kunnossa, että terapia auttaisi.

Väärin. Sitä ei myönnetä myöskään silloin, kun määrärahat ovat lopussa. Sen lisäksi omavastuut ovat monelle aivan liian suolaisia maksaa. Eliitin huvia, ja niinhän sen on tarkoituskin olla. Kokonaan korvattuns, ns lääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa saa hsrvemmin kuin lottovoiton. Suomi tarvitsee kärsijänsä, se haluaa nähdä kipua ja luovuttamista kontrastina htvinvoinnilleen. Osa jopa nauttii siitä:

Kaikessa Kelan toiminnassa on omavastuut. Et sinä yksityiselle lääkärillekään mene ilman, että maksat omavastuuta. Toisekseen kelan korvaaman terapia tarkoitus on kuntouttaa eli se myönnetään kuntoutuskuntoiselle ihmiselle, sellaiselle, josta vielä voi tulla työkykyinen.

Näin juuri. Eli kaikkein tarvitsevimmat jäävät ilman. Eliitin huveja. Ja Suomi tarvitsee kitujansa.

Se sakki saa mukavasti eläkettä kuussa, ei ole toimeentulon huolta.

Noin se on joidenkin mielenterveyspuolen sairauksistaan työkyvyttömyyseläkkeelle päästettyjen kohdalla, joille maksetaan täysimääräinen työkyvyttömyyseläke ottamatta huomioon lainkaan, että jotkut heistä asuvat ja elävät vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, ja vanhemmilla hyvät tulot, jotka kuitenkin elättävät ja passaavat aikuista lastaan kuin vauvaa, ja itse mielisairas säästelee oman saamansa eläkkeen tililleen vuosikausien ajan maksamatta muuta kuin lääkkeensä korkeintaan. Miksi em:ssa perhe kuviossa asuvan eläköityneen eläkesummaa ei voi ottaa harkinnanvaraisuuteen?

Mitäs se sinulle kuuluu miten kukin elää? Kävikö mielessä, että tämä työkyvyttömyyseläkeläinen ei kykene/halua asua yksin? Yksinäisyys tutkitusti huonontaa elämänlaatua, ja sitten jos ei kykene käymään töissäkään, monet sulkevat ulkopuolelle. Hyvä jos on vanhempien kanssa niin hyvät välit että pystyvät saman katon alla asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Yleensä se, että terapiaa ei myönnetä, johtuu siitä, että ei olle siinä kunnossa, että terapia auttaisi.

Väärin. Sitä ei myönnetä myöskään silloin, kun määrärahat ovat lopussa. Sen lisäksi omavastuut ovat monelle aivan liian suolaisia maksaa. Eliitin huvia, ja niinhän sen on tarkoituskin olla. Kokonaan korvattuns, ns lääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa saa hsrvemmin kuin lottovoiton. Suomi tarvitsee kärsijänsä, se haluaa nähdä kipua ja luovuttamista kontrastina htvinvoinnilleen. Osa jopa nauttii siitä:

Kaikessa Kelan toiminnassa on omavastuut. Et sinä yksityiselle lääkärillekään mene ilman, että maksat omavastuuta. Toisekseen kelan korvaaman terapia tarkoitus on kuntouttaa eli se myönnetään kuntoutuskuntoiselle ihmiselle, sellaiselle, josta vielä voi tulla työkykyinen.

Näin juuri. Eli kaikkein tarvitsevimmat jäävät ilman. Eliitin huveja. Ja Suomi tarvitsee kitujansa.

Se sakki saa mukavasti eläkettä kuussa, ei ole toimeentulon huolta.

Noin se on joidenkin mielenterveyspuolen sairauksistaan työkyvyttömyyseläkkeelle päästettyjen kohdalla, joille maksetaan täysimääräinen työkyvyttömyyseläke ottamatta huomioon lainkaan, että jotkut heistä asuvat ja elävät vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, ja vanhemmilla hyvät tulot, jotka kuitenkin elättävät ja passaavat aikuista lastaan kuin vauvaa, ja itse mielisairas säästelee oman saamansa eläkkeen tililleen vuosikausien ajan maksamatta muuta kuin lääkkeensä korkeintaan. Miksi em:ssa perhe kuviossa asuvan eläköityneen eläkesummaa ei voi ottaa harkinnanvaraisuuteen?

Mitäs se sinulle kuuluu miten kukin elää? Kävikö mielessä, että tämä työkyvyttömyyseläkeläinen ei kykene/halua asua yksin? Yksinäisyys tutkitusti huonontaa elämänlaatua, ja sitten jos ei kykene käymään töissäkään, monet sulkevat ulkopuolelle. Hyvä jos on vanhempien kanssa niin hyvät välit että pystyvät saman katon alla asumaan.

Juu, vaikkapa makkarin ovi lukittuna, juu, onko normaalia elämää mieleltään sairaan aikuisen lapsensa kanssa, herättää kysymyksiä kyllä, että näkevätkö ammattilaisetkaan tarpeen pakkohoitoa tarvitsevan kohdalla?

Ää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Yleensä se, että terapiaa ei myönnetä, johtuu siitä, että ei olle siinä kunnossa, että terapia auttaisi.

Väärin. Sitä ei myönnetä myöskään silloin, kun määrärahat ovat lopussa. Sen lisäksi omavastuut ovat monelle aivan liian suolaisia maksaa. Eliitin huvia, ja niinhän sen on tarkoituskin olla. Kokonaan korvattuns, ns lääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa saa hsrvemmin kuin lottovoiton. Suomi tarvitsee kärsijänsä, se haluaa nähdä kipua ja luovuttamista kontrastina htvinvoinnilleen. Osa jopa nauttii siitä:

Kaikessa Kelan toiminnassa on omavastuut. Et sinä yksityiselle lääkärillekään mene ilman, että maksat omavastuuta. Toisekseen kelan korvaaman terapia tarkoitus on kuntouttaa eli se myönnetään kuntoutuskuntoiselle ihmiselle, sellaiselle, josta vielä voi tulla työkykyinen.

Näin juuri. Eli kaikkein tarvitsevimmat jäävät ilman. Eliitin huveja. Ja Suomi tarvitsee kitujansa.

Se sakki saa mukavasti eläkettä kuussa, ei ole toimeentulon huolta.

Noin se on joidenkin mielenterveyspuolen sairauksistaan työkyvyttömyyseläkkeelle päästettyjen kohdalla, joille maksetaan täysimääräinen työkyvyttömyyseläke ottamatta huomioon lainkaan, että jotkut heistä asuvat ja elävät vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, ja vanhemmilla hyvät tulot, jotka kuitenkin elättävät ja passaavat aikuista lastaan kuin vauvaa, ja itse mielisairas säästelee oman saamansa eläkkeen tililleen vuosikausien ajan maksamatta muuta kuin lääkkeensä korkeintaan. Miksi em:ssa perhe kuviossa asuvan eläköityneen eläkesummaa ei voi ottaa harkinnanvaraisuuteen?

Mitäs se sinulle kuuluu miten kukin elää? Kävikö mielessä, että tämä työkyvyttömyyseläkeläinen ei kykene/halua asua yksin? Yksinäisyys tutkitusti huonontaa elämänlaatua, ja sitten jos ei kykene käymään töissäkään, monet sulkevat ulkopuolelle. Hyvä jos on vanhempien kanssa niin hyvät välit että pystyvät saman katon alla asumaan.

Edelleenkin noissa mielenterveytensä menettäneiden joukossa on niitä tapauksia, joita ei edes yritetä hoitaa niin, etteivät sairastuneet yksilöt jäisi vanhempiensa omaishoitoon, joka ei aina ole edes ammattimaista. Tervehtymistä ei ainakaan tule tapahtumaan vanhempiensa huomaan jätetyille mieleltään sairastuneille taatusti ikinä. No, mielensairaus yksilössä onkin koko perheen sairastamista. Kaikki läheiset viimeiseltä kärsivät, jos eivät sairastu itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmista pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon, jolloin sairastava pystyy elämään normaalia elämää. Terapia on se suurin auttaja, seuraavana lääkkeet. Harmi vain, että noita tuputetaan toisinpäin, lääkkeet heti käteen ja terapiaa ehkä sitten joskus jos on aikaa.

Terapia on suurimmalle osalle mt-ongelmaisista pelkkä haave. Sitä ei todellakaan saa. Terapia on eliitin etuoikeus.

Yleensä se, että terapiaa ei myönnetä, johtuu siitä, että ei olle siinä kunnossa, että terapia auttaisi.

Väärin. Sitä ei myönnetä myöskään silloin, kun määrärahat ovat lopussa. Sen lisäksi omavastuut ovat monelle aivan liian suolaisia maksaa. Eliitin huvia, ja niinhän sen on tarkoituskin olla. Kokonaan korvattuns, ns lääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa saa hsrvemmin kuin lottovoiton. Suomi tarvitsee kärsijänsä, se haluaa nähdä kipua ja luovuttamista kontrastina htvinvoinnilleen. Osa jopa nauttii siitä:

Kaikessa Kelan toiminnassa on omavastuut. Et sinä yksityiselle lääkärillekään mene ilman, että maksat omavastuuta. Toisekseen kelan korvaaman terapia tarkoitus on kuntouttaa eli se myönnetään kuntoutuskuntoiselle ihmiselle, sellaiselle, josta vielä voi tulla työkykyinen.

Näin juuri. Eli kaikkein tarvitsevimmat jäävät ilman. Eliitin huveja. Ja Suomi tarvitsee kitujansa.

Se sakki saa mukavasti eläkettä kuussa, ei ole toimeentulon huolta.

Noin se on joidenkin mielenterveyspuolen sairauksistaan työkyvyttömyyseläkkeelle päästettyjen kohdalla, joille maksetaan täysimääräinen työkyvyttömyyseläke ottamatta huomioon lainkaan, että jotkut heistä asuvat ja elävät vanhempiensa kanssa samassa taloudessa, ja vanhemmilla hyvät tulot, jotka kuitenkin elättävät ja passaavat aikuista lastaan kuin vauvaa, ja itse mielisairas säästelee oman saamansa eläkkeen tililleen vuosikausien ajan maksamatta muuta kuin lääkkeensä korkeintaan. Miksi em:ssa perhe kuviossa asuvan eläköityneen eläkesummaa ei voi ottaa harkinnanvaraisuuteen?

Mitäs se sinulle kuuluu miten kukin elää? Kävikö mielessä, että tämä työkyvyttömyyseläkeläinen ei kykene/halua asua yksin? Yksinäisyys tutkitusti huonontaa elämänlaatua, ja sitten jos ei kykene käymään töissäkään, monet sulkevat ulkopuolelle. Hyvä jos on vanhempien kanssa niin hyvät välit että pystyvät saman katon alla asumaan.

Saahan täällä asua ihan miten haluaa, mutta onko järkevää antaa mielisairaan taantua jättämällä hänet omien vanhempiensa kanssa asumaan koko loppuelämänsä kuin koskaan kehittymätön huolehdittava lapsi lapsuutensa kotiin elämään?

Yhteiskunnan pitäisi kyetä huolehtimaan mielisairaiden kuntoutumisesta itsenäiseen elämiseen, eikä jättää ikääntyneiden vanhempien rasitteeksi. Sitten kun vanhemmista aika jättää, niin sairastunut ikänsä passattuna ollut mielisairas ei kykene senkään vertaa pitämään itsestään eikä asioistaan huolta kun on sallittu tottua ainaiseen toisten ihmisten huolenpitoon.

Ja minusta vaan mielisairas, joka veistelee ja pilkkoo kotonaan kalusteita ja ovia harhoissaan, ja vanhempansa joutuvat nukkumaan omassa kotonaan lukitun oven takana, ei ole normaalia elämää.

Koska hullu voi alkaa väkivaltaiseksi tms

Vierailija kirjoitti:

Koska hullu voi alkaa väkivaltaiseksi tms

Suurin osa työttömistä käyttäytyy kunnolla