Miksi mielenterveysongelmaisia painostetaan kamalasti ottamaan apua vastaan vaikkei apua haluaisi?
Miksei ole oikeutta valita sitä vaihtoehtoa ettei ota mitään "apua" vastaan? Miksei kunnioiteta toisen valintaa vaan aletaan kamalasti vänkäämään ja aiheutetaan siten vaan lisää kärsimystä?
Kommentit (84)
Oletetaan että tarvitsee just sellaista apua. Työskennellään sosiaali- ja terveystyön lähtökohdista, ei siellä ymmärretä tällaista. On heti jotenkin syrjäytynyt tai sosiaalisesti nyt vinksahtanut jos ei ota vastaan, kuvitellaan että tilanne pahentuu jos ei tarjota apua. Kai niillä on joku velvollisuus tarjota, en tiedä.
Koska mielentervysongelmaisten päätöksenteko on usein jollain tasolla vaarantunut. Terveenä tekisit luultavasti täysin eri valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole oikeutta valita sitä vaihtoehtoa ettei ota mitään "apua" vastaan? Miksei kunnioiteta toisen valintaa vaan aletaan kamalasti vänkäämään ja aiheutetaan siten vaan lisää kärsimystä?
No tuota, kyllä siinä vaiheessa on pikkupakko puuttua selkeeseen mielaritouhuun jos esimerkiksi henkilöllä on lapsia siinä jaloissa pyörimässä oman onnensa nojassa. Tai lemmikkejä kärsimässä tai ihminen aiheuttaa vaaraa esimerkiksi naapureilleen unohtelemalla asioita päälle, jne.
Tai toitota itsetuhoisia juttuja jatkuvasti tai tommosia.
Jokainen voi ja varmaan saakin olla hieman tai enemmän mielari ihan omassa rauhassaan vaikka koko ikänsä ihan rauhassa kunhan ei muiden elämää tee kurjaksi . Siloin sitä apua yleensä vasta haetaan kun nähdään ettei joku selviä mitenkään ja ympäristö ei kestä katsella sitä touhua?
Mielenterveysongelmainen voidaan mahdollisesti kuntouttaa, ja onhan se parempi vaihtoehto sekä potilaan että yhteiskunnan kannalta, jos pystyy vielä työntekoon kuntoutuksen avulla.
kuntoutumisen tulos jää usein vaillinaiseksi, eli vaikka työtön onkin elossa, hän ei silti kelpaa työelämään, sosiaalisesti jne
siksi on tarjottava tukipalveluja
Missä painostetaan? Mä oon ainoastaan nähnyt sitä, että apua ei saa, vaikka haluaisi
Jos sulla on oksennustauti, yrität päästä siitä eroon, että olosi parantuisi. Ei silloin syödä pilaantunutta ruokaa että tauti jatkuisi.
Jos sulla on flunssa, lepäät ja syöt Buranaa ja Finrexiniä, että olosi helpottuisi ja paranisit.
Jos sulla on mielenterveysongelmia, siihen tarjotaan apua ja vain siksi, että olosi parantuisi ja voisit paremmin.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?
En ole huomannut. Joskus ihminen ei itse näe omaa tilannettaan. Ei ole sairaudentuntoa.
Toimintakyky voi olla huono. Itse ei osaa huomehtia itsestään. Aluksi pitää saada tajuamaan että tarvitsee apua
musta nää hullut pitäis laittaa mielisairaalaan saamaan lääkitystä...
terapia ei aina vaikuta, tarvitaan tehokaaampi toimia
Pitää tarjota apua, mutta joku voi olla niin sairas tai lukossa, että esimerkiksi terapia menisi hukkaan, ihminen ei hyötyisi siitä. Lisäksi monet ovat lääkevastaisia, koska lääkkeistä varoitellaan, usein rankasti liioitellen. Vaikka juuri lääkkeet voisivat saada jonkun siihen kuntoon, että pystyvät menemään terapiaan.
Minun äidilläni on suomeksi luulosairaus. Ja voi pojat, mitkä oikeudet. Hän ei ota apua vastaan. Pakkohoitoa ei saa, koska ei ole vaaraksi itselleen, eikä muille. Hän saa kieltäytyä hoidoista. Hän uskoo, että vesi on pahasta, mutta kahvia voi juoda. Kahvi kuivattaa, joten tiputuksessa nyt.
Mielenterveysasioissa ei omaisilla valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmainen voidaan mahdollisesti kuntouttaa, ja onhan se parempi vaihtoehto sekä potilaan että yhteiskunnan kannalta, jos pystyy vielä työntekoon kuntoutuksen avulla.
Onpa naivia ajattelua. Se maksaa. Ei niitä kuntouteta.
Vierailija kirjoitti:
Koska mielentervysongelmaisten päätöksenteko on usein jollain tasolla vaarantunut. Terveenä tekisit luultavasti täysin eri valinnan.
Henkisesti terve ihminen ei tarvitse mielenterveyspalveluja, hei haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole oikeutta valita sitä vaihtoehtoa ettei ota mitään "apua" vastaan? Miksei kunnioiteta toisen valintaa vaan aletaan kamalasti vänkäämään ja aiheutetaan siten vaan lisää kärsimystä?
No tuota, kyllä siinä vaiheessa on pikkupakko puuttua selkeeseen mielaritouhuun jos esimerkiksi henkilöllä on lapsia siinä jaloissa pyörimässä oman onnensa nojassa. Tai lemmikkejä kärsimässä tai ihminen aiheuttaa vaaraa esimerkiksi naapureilleen unohtelemalla asioita päälle, jne.
Tai toitota itsetuhoisia juttuja jatkuvasti tai tommosia.
Jokainen voi ja varmaan saakin olla hieman tai enemmän mielari ihan omassa rauhassaan vaikka koko ikänsä ihan rauhassa kunhan ei muiden elämää tee kurjaksi . Siloin sitä apua yleensä vasta haetaan kun nähdään ettei joku selviä mitenkään ja ympäristö ei kestä katsella sitä touhua?
No kuule voin kokemuksesta kertoa, että apua tyrkytetään just niille, jotka sitä ei halu, mutta ootas, jos ITSE pyydät esim. lastenhoito/kodinhoitoapua, tukihenkilöä yms, niin eipä heru mitään!
Eli joso!etitse niin tolkuissasja fiksu, että ymmärrät pyytää apua, sitä eisinulle suoda.
Jännää, eikö?
Muuten olen sitä mieltä, että ulkopuolisten, ei-asianosaisten on ihan turha kommentoida mitään mutua. Kaikenlainen, muka hyvää tarkoittava toiminta ei välttis ole ollenkaan sitä, mitä se ihminen oikeasti tarvitsee. Nämä systeemit pyörivät viranomaisten ym. puljujen tarpeiden mukaan, ei sen joka apua tarvitsisi.
asia ei ratkea ilman riittäviä resursseja mt-puolelle
työttömien yleisin mielisairaus on bipolaarinen mielialahäiriö
Vierailija kirjoitti:
terapia ei aina vaikuta, tarvitaan tehokaaampi toimia
Kuten?
masennnus kirjoitti:
työttömien yleisin mielisairaus on bipolaarinen mielialahäiriö
Aha? Ja mistäs tällainen tieto sulla?
ongelma on siinä että työttömät eivät itse tunnista niitä mielentervydellisiä sairauksia joita heillä on. tai jos saattavat tunnistaakin, eivät ymmärrrä että tauti voi paheta