Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei saa kutsua synttäreille..
25.05.2018 |
Mitä teen? Mitä sanoa kun lapsi kysyy, että miksi kukaan ei kutsu minua? Äidin sydän on ihan palasina :(
Lapsella on kyllä kavereita ja näyttävät aina leikkivän mukavasti yhdessä, koskaan ei ole tullut mitään negatiivista palautetta. On sosiaalinen, mutta hieman arka ja herkkä. Leikkii noin viiden lapsen ryhmässä yleensä, jotka siis samoja ollut koko vuoden.
Kaikilla näillä lapsilla on ollut syntymäpäivät eikä kukaan kutsunut minun lasta, vaikka hän pitää näitä parhaina ystävinään ja puhuu näistä kavereista joka päivä :( Hän ei siis saanut yhtään kutsua koko vuonna ja nämä muut porukasta ovat sitten käyneet kaikki samoilla synttäreillä. Me pidimme myös isot synttärit, mutta vastakutsuja ei tullut.
Lapsi on nyt eskarissa ja surun murtama, näitä on ehditty pohtia usein kun kutsuja on päiväkodissa jaettu.. :(
Kommentit (70)
Isojen "kaikki kutsutaan" -synttäreiden määrä on ihan selkeästi vähentynyt ja hyvä niin. Oli aika, jolloin perheessä saattoi olla joka toinen viikko jollain lapsella kaverisynttärit. Tästä vain seurasi, etteivät lapset viitsineet osallistua kaikkien synttäreille. Varsinkaan sellaisten, joiden kanssa ei ollut tekemisissä muulloin kuin päiväkodissa/koulussa. Synttärit siis arkipäiväistyivät ja niistä katosi hohto, kun niitä oli vähän väliä.
Suosittelen samaa kuin kommentoija 19 eli kavereita tavataan muulloinkin kuin päiväkodissa/koulussa ja omille synttäreillekin kutsutaan vain näitä parhaimpia kavereita eikä koko ryhmää/luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Itku tulee kun edes ajattelen asiaa, en vaan ymmärrä missä voi olla vika :( Ollaan ihan tavallinen perhe eikä meillä ole riitaa tai mitään kenenkään kanssa. Iloisena nämä kaverit juoksevat aamulla lasta vastaan päiväkodilla, mutta kutsuja ei vaan tule. Ei ole nyt saanut yhtään kutsua koko elämänsä aikana, paitsi sukulaislasten synttäreille. On hänelle toki sanottu, että "olisin kutsunut sut mutta ei mahtunut enempää", "ehkä kutsun sut" jne jne.. Järkyttävää valtapeliä jo päiväkodissa :(
Pelkään vaan, ettei koulussakaan tilanne muutu ja lapsi syrjäytyy, masentuu...
-Ap
Entä jos kysyt vanhemmilta miksei kutsuja tullut? Löydät heidät varmaan facebookista tai päiväkodin kautta.
Lapsillakin on oikeus päättää ketä kutsuu juhliinsa, onhan se surullista jos yksi jää ulkopuolelle, mutta ei toisia voi pakottaa. Tähän on varmasti joku syy ja se selviää puhumalla asiasta siitä tietävien kanssa.
Mitä tarkoitat sillä että lapsi on "ujo ja herkkä"? Miten se näkyy yhteisissä leikeissä? Voisitko rohkaista lastasi jotenkin? Ujous on vähän sellainen tapa mistä ei koskaan tulla ihmistä kiittämään, joten itse kannustaisin lastani olemaan rohkeampi ja itsevarmempi. Enkä tarkoita että pitää täysin ihmisenä muuttua, rohkeutta voi myös oppia.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on vielä niin pieni ja ei osaa itse hoitaa asioita, niin sinuna ihan reilusti kysyisi vanhemmilta.
Hyvässä hengessä eikä syytellen: sanot, että lapsi on todella pahoillaan aina kutsumattomuudesta ja missä vika.
Kenenkään ei tietysti ole pakko kutsua ketään. Vastustan sitä, mutta muutaman vanhemman kanssa voisi jopa sopia vastavuoroisuudesta. Ehkä lapsesi on kaveripiirissä se vähän "näkymätön" ja helposti kutsuttujen ulkopuolelle, vaikka sinänsä olisi ihan kiva tyyppi.
Useilla on rajoitteita kutsuttujen määrän kanssa ja helposti se huomaamaton, vaikka mukavakin jää näistä ulkopuolelle.
Ole hienovarainen, raivoaminen oman lapsen puolesta vain sinetöi hänet poissuljetuksi.
Paskin neuvo ikinä on alkaa säätelemään niitä lapsen kaverisuhteita.
Kutsumattomuudesta voi päästä yli vielä.
Mutta kauheinta on, jos kutsuu ja kukaan ei tule vieläpä oikein yhteispäätöksellä.
Tyttäreni luokalle (viidennellä) tuli uusi poika. Poika piti tutustujaisjuhlat kotonaan. Kukaan ei mennyt.
Kuulin tytöltä, että oli sellainen yhteispäätös. En eläisessäni ole ollut niin raivoissani ja pettynyt tyttäreeni. Sanoin, että tuo on TÖRKEIMMÄN luokan kiusaamista eli tässä tapauksessa vakava-asteista henkistä pahoinpitelyä.
Vaikka asiasta on jo viitisen vuotta, niin vieläkin sappi kiehuu tämän takia. Oman tyttäreni laitoin viemään pojalle lahjan ja pyytämään anteeksi. Ymmärsi kyllä itsekin, että oli ollut lammas joukon jatkona ja teki niin väärin kuin ihminen vain voi. Katui aidosti!
Kamalaa...
Miten te ylläpidätte niitä kaverisuhteita päiväkodin ulkopuolella? Onko harrastuksia, vapaa-ajan kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunnon yksi rakennusaineista taitaa olla, että nagatiivisten asioiden sijaan korostetaan niitä posiviisia puolia. Ne on vain yhdet synttärit ja me voisimme niiden sijaan...Tuo on sitä elävää oppimateriaalia aikuisuuteen. Samojen kavereiden kanssa hän tulee käymään kisaa opiskelupaikoista, jonka saa vain osa, työpaikasta, jonka saa vain yksi. Pettymyksen tunteista ei opita käsittelemään leikkimällä.
Kyllä, mutta kaikenlaiset tunteet pitää myös sallia. Paha mielikin. Se käydään läpi ja jatketaan eteenpäin.
Samaa mieltä. Jos lapselta viedään aina huomio muualle kun kohtaa negatiivisen tunteen, ei tunteiden säätely pääse kehittymään. Lapselle voi selittää mitä on tapahtunut ja käsitellä asian, mutta ei sitä tietenkään kannata jäädä vatvomaankaan. Aivan selvä on että ketä tahansa harmittaa jäädä ulkopuolelle, se on varmasti ihmisen suurin pelko sosiaalisena lajina.
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on vielä niin pieni ja ei osaa itse hoitaa asioita, niin sinuna ihan reilusti kysyisi vanhemmilta.
Hyvässä hengessä eikä syytellen: sanot, että lapsi on todella pahoillaan aina kutsumattomuudesta ja missä vika.
Kenenkään ei tietysti ole pakko kutsua ketään. Vastustan sitä, mutta muutaman vanhemman kanssa voisi jopa sopia vastavuoroisuudesta. Ehkä lapsesi on kaveripiirissä se vähän "näkymätön" ja helposti kutsuttujen ulkopuolelle, vaikka sinänsä olisi ihan kiva tyyppi.
Useilla on rajoitteita kutsuttujen määrän kanssa ja helposti se huomaamaton, vaikka mukavakin jää näistä ulkopuolelle.
Ole hienovarainen, raivoaminen oman lapsen puolesta vain sinetöi hänet poissuljetuksi.
Paskin neuvo ikinä on alkaa säätelemään niitä lapsen kaverisuhteita.
Ajattelin, että vielä eskarilaisten kohdalla vanhemmat voivat sopia joitain kaverisuhteisiin liittyviä pelisääntöjä keskenään.
Ymmärrän kuitenkin täysin sinua ja olen periaatteessa samaa mieltä.
Peräänkuulutin hienovaraisuutta eli todellakaan mitääån vaatimuksia vaan keskustelua aiheesta. Moni vanhempi ei varmaan ole ollut tietoinen yhden systemaattisesta kutsumattomuudesta ja haluaa korjata tilanteen.
Ei ihmiset ole niin paskoja oikeassa elämässä kuin täältä voisi päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Mistä hitosta muut vanhemmat voi tietää, että sinun lapsi ei saa kutsuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Itku tulee kun edes ajattelen asiaa, en vaan ymmärrä missä voi olla vika :( Ollaan ihan tavallinen perhe eikä meillä ole riitaa tai mitään kenenkään kanssa. Iloisena nämä kaverit juoksevat aamulla lasta vastaan päiväkodilla, mutta kutsuja ei vaan tule. Ei ole nyt saanut yhtään kutsua koko elämänsä aikana, paitsi sukulaislasten synttäreille. On hänelle toki sanottu, että "olisin kutsunut sut mutta ei mahtunut enempää", "ehkä kutsun sut" jne jne.. Järkyttävää valtapeliä jo päiväkodissa :(
Pelkään vaan, ettei koulussakaan tilanne muutu ja lapsi syrjäytyy, masentuu...
-Ap
Meneekö nyt vähän yli? Lapsellasi ei ole mitään hätää. Hänellä on kavereita ja kaikki varvasti hyvin muutenkin hyvin.
Kiitos, sun kommentti oikeasti lohdutti mua. :D Olen vaan itsekin aika herkkä ja näen jo mielessäni kaikki tulevaisuuden kauhuskenaariot. Lapsen edessä toki pidän tunteeni kurissa! :)
-Ap
Mä olen muuttanut mieheni luokse pieneen eteläpohjalaiseen kylään. En tunne täältä ketään, eikä kenelläkään ole kiinnostusta myöskään tutustua, vaikka aikoinaan tuli käytyä kaikki perhekahvilat, mammakerhot jne läpi. Valitettavasti tämä hylkiminen jatkuu nyt myös lapseeni, joka myös on ei-kutsuttavien listalla. Lapset kyllä kelpuuttavat mun lapset leikkeihin mukaan, mutta äidit karsastavat "muualta tullutta". Mieheni on täältä kotoisin, mutta ilmeisesti olen 150 km päässä lapsuuteni viettäneenä liian eksoottinen.
Joo, eli sama ongelma täälläkin. Sääliksi käy lasta, jota ei hyväksytä mukaan, koska hänen äitiään ei huolita "piireihin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Mistä hitosta muut vanhemmat voi tietää, että sinun lapsi ei saa kutsuja?
Kai ne vanhemmat juttelee lastensa kanssa juhlista? Kyllä minä ainakin kysyisin että ketä lapsia siellä juhlissa oli...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on vielä niin pieni ja ei osaa itse hoitaa asioita, niin sinuna ihan reilusti kysyisi vanhemmilta.
Hyvässä hengessä eikä syytellen: sanot, että lapsi on todella pahoillaan aina kutsumattomuudesta ja missä vika.
Kenenkään ei tietysti ole pakko kutsua ketään. Vastustan sitä, mutta muutaman vanhemman kanssa voisi jopa sopia vastavuoroisuudesta. Ehkä lapsesi on kaveripiirissä se vähän "näkymätön" ja helposti kutsuttujen ulkopuolelle, vaikka sinänsä olisi ihan kiva tyyppi.
Useilla on rajoitteita kutsuttujen määrän kanssa ja helposti se huomaamaton, vaikka mukavakin jää näistä ulkopuolelle.
Ole hienovarainen, raivoaminen oman lapsen puolesta vain sinetöi hänet poissuljetuksi.
Paskin neuvo ikinä on alkaa säätelemään niitä lapsen kaverisuhteita.
Ajattelin, että vielä eskarilaisten kohdalla vanhemmat voivat sopia joitain kaverisuhteisiin liittyviä pelisääntöjä keskenään.
Ymmärrän kuitenkin täysin sinua ja olen periaatteessa samaa mieltä.
Peräänkuulutin hienovaraisuutta eli todellakaan mitääån vaatimuksia vaan keskustelua aiheesta. Moni vanhempi ei varmaan ole ollut tietoinen yhden systemaattisesta kutsumattomuudesta ja haluaa korjata tilanteen.
Ei ihmiset ole niin paskoja oikeassa elämässä kuin täältä voisi päätellä.
Vaikka asian esittäisi kuinka hienovaraisesti riskinä voi olla päätyminen seläntakana puhumisen aiheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Mistä hitosta muut vanhemmat voi tietää, että sinun lapsi ei saa kutsuja?
Kai ne vanhemmat juttelee lastensa kanssa juhlista? Kyllä minä ainakin kysyisin että ketä lapsia siellä juhlissa oli...
Kaikki kutsut ei välttämättä osallistu kutsuihin...
Vierailija kirjoitti:
Kutsumattomuudesta voi päästä yli vielä.
Mutta kauheinta on, jos kutsuu ja kukaan ei tule vieläpä oikein yhteispäätöksellä.
Tyttäreni luokalle (viidennellä) tuli uusi poika. Poika piti tutustujaisjuhlat kotonaan. Kukaan ei mennyt.
Kuulin tytöltä, että oli sellainen yhteispäätös. En eläisessäni ole ollut niin raivoissani ja pettynyt tyttäreeni. Sanoin, että tuo on TÖRKEIMMÄN luokan kiusaamista eli tässä tapauksessa vakava-asteista henkistä pahoinpitelyä.
Vaikka asiasta on jo viitisen vuotta, niin vieläkin sappi kiehuu tämän takia. Oman tyttäreni laitoin viemään pojalle lahjan ja pyytämään anteeksi. Ymmärsi kyllä itsekin, että oli ollut lammas joukon jatkona ja teki niin väärin kuin ihminen vain voi. Katui aidosti!
Kamalaa...
Wow, oot mahtava äiti ja tulet kasvattamaan tytöstäsi ihanan ihmisen!! ❤ Toivottavasti muut tekivät samoin, jos tiesivät asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Tai sitten nimenomaan miettivät. Kun synttärikutsuja on jatkuvasti, kaikkiin ei enää viitsitä osallistua. Mitä enemmän on kutsuttuja, sitä helpompi on pois jäädessään ajatella, että kyllä sinne varmasti muita lapsia menee. Ja sitten joskus on käynyt niin, ettei kukaan mennyt, koska kaikki ajattelivat, että joku muu menee. Nuorimmaisen kanssa onkin otettu linja, että kutsutaan 3 parasta päiväkotikaveria ja 3 parasta pihakaveria. 6 kutsuttua ja synttärisankari itse on ihan riittävä määrä kivoille synttäreille. Ei tarvitse tuplata kutsuvieraiden määrää. Samoin tehdään monissa lapseni kavereiden perheissä. Tästä on se etu, että synttäreille myös mennään, kun kutsu saadaan (eli ei pääse syntymään synttäriähkyä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Tai sitten nimenomaan miettivät. Kun synttärikutsuja on jatkuvasti, kaikkiin ei enää viitsitä osallistua. Mitä enemmän on kutsuttuja, sitä helpompi on pois jäädessään ajatella, että kyllä sinne varmasti muita lapsia menee. Ja sitten joskus on käynyt niin, ettei kukaan mennyt, koska kaikki ajattelivat, että joku muu menee. Nuorimmaisen kanssa onkin otettu linja, että kutsutaan 3 parasta päiväkotikaveria ja 3 parasta pihakaveria. 6 kutsuttua ja synttärisankari itse on ihan riittävä määrä kivoille synttäreille. Ei tarvitse tuplata kutsuvieraiden määrää. Samoin tehdään monissa lapseni kavereiden perheissä. Tästä on se etu, että synttäreille myös mennään, kun kutsu saadaan (eli ei pääse syntymään synttäriähkyä).
Mun lasta ei ole nyt kutsuttu yksillekään synttäreille, että ei ole päässyt ähkyä syntymään. Jos lapset leikkii viiden ryhmässä niin kai sen neljännenkin voisi joskus kutsua sinne synttäreille eikä jättää yhtä porukasta ulos... :(
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Tai sitten nimenomaan miettivät. Kun synttärikutsuja on jatkuvasti, kaikkiin ei enää viitsitä osallistua. Mitä enemmän on kutsuttuja, sitä helpompi on pois jäädessään ajatella, että kyllä sinne varmasti muita lapsia menee. Ja sitten joskus on käynyt niin, ettei kukaan mennyt, koska kaikki ajattelivat, että joku muu menee. Nuorimmaisen kanssa onkin otettu linja, että kutsutaan 3 parasta päiväkotikaveria ja 3 parasta pihakaveria. 6 kutsuttua ja synttärisankari itse on ihan riittävä määrä kivoille synttäreille. Ei tarvitse tuplata kutsuvieraiden määrää. Samoin tehdään monissa lapseni kavereiden perheissä. Tästä on se etu, että synttäreille myös mennään, kun kutsu saadaan (eli ei pääse syntymään synttäriähkyä).
Mun lasta ei ole nyt kutsuttu yksillekään synttäreille, että ei ole päässyt ähkyä syntymään. Jos lapset leikkii viiden ryhmässä niin kai sen neljännenkin voisi joskus kutsua sinne synttäreille eikä jättää yhtä porukasta ulos... :(
-Ap
Joo joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meidän pitää varmaan alkaa nyt enemmän tutustua vanhempiin ja pyytää näitä lapsia leikkimään meille. Ihan hyvissä väleissä ollaan, kun useasti nähty vuosien varrella mutta vapaa-ajalla lapsi ei kauheasti ole näiden lasten kanssa leikkinyt. Pari näistä lapsista näkee vapaa-ajalla toisiaan, mutta ei kaikki. Tosin ei kauheasti innosta tutustuminen tämän jälkeen, itse olen kuitenkin kutsunut nämä lapset jo kaksi kertaa joten olisin kuvitellut että joku vanhemmista edes tajuaisi, että vois olla aika kutsua myös tämä lapsi :( Mutta toki yritän pysyä positiivisena, vaikka kuinka kurjalta tuntuu.
Vanhempi lapsi on aina saanut paljon kutsuja synttäreille enkä voinut silloin kuvitellakaan miten kauheaa on jäädä ilman kutsua. Kutsuttiin kyllä silloinkin esim. koko luokan kaikki pojat kerralla tai tietty kaveriporukka kokonaan. Mut ehkä kaikki vanhemmat ei mieti näitä asioita..
-Ap
Tai sitten nimenomaan miettivät. Kun synttärikutsuja on jatkuvasti, kaikkiin ei enää viitsitä osallistua. Mitä enemmän on kutsuttuja, sitä helpompi on pois jäädessään ajatella, että kyllä sinne varmasti muita lapsia menee. Ja sitten joskus on käynyt niin, ettei kukaan mennyt, koska kaikki ajattelivat, että joku muu menee. Nuorimmaisen kanssa onkin otettu linja, että kutsutaan 3 parasta päiväkotikaveria ja 3 parasta pihakaveria. 6 kutsuttua ja synttärisankari itse on ihan riittävä määrä kivoille synttäreille. Ei tarvitse tuplata kutsuvieraiden määrää. Samoin tehdään monissa lapseni kavereiden perheissä. Tästä on se etu, että synttäreille myös mennään, kun kutsu saadaan (eli ei pääse syntymään synttäriähkyä).
Mun lasta ei ole nyt kutsuttu yksillekään synttäreille, että ei ole päässyt ähkyä syntymään. Jos lapset leikkii viiden ryhmässä niin kai sen neljännenkin voisi joskus kutsua sinne synttäreille eikä jättää yhtä porukasta ulos... :(
-Ap
Joo joo.
Alkaa kyllästyttämään ap märehtiminen. Menkää ulos aurinkoon nauttimaan viikonlopusta!
Meneekö nyt vähän yli? Lapsellasi ei ole mitään hätää. Hänellä on kavereita ja kaikki varvasti hyvin muutenkin hyvin.