Oletko poppari, hämy, discohile, punkkari vai diinari?

Hämy lähinnä.

80-luvun alussa kun olin lukiossa, piti olla joko punkkari tai diinari, ja enempi punkkariin päin olin kallellaan silloin.

Olen hevari ja hippi.

N44

Nykyään en mikään noista. 80-luvulla mut luokiteltiin snobiksi.

Olen kokeileva psykovoimarunkkari.

Punkkari.

Diinari jo 35 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti PUNKKARI. Aina.

Monilla musiikkimaku kehittyy iän myötä. Olet varmaan noin tai lähes 50-vuotias, jos olet niitä ekan aallon punkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on selkeästi kyse 70-luvun suuntauksista ja 70-luvulla nuoruutensa eläneelle tuttuakin tutumpia, paitsi ehkä popparit, joista tulee mieleen lähinnä popcornit. Minä kyllä miellän popparit ja discohileet hiukan samaan sarjaan, joten siksi vähän ihmettelinkin, kun heidät tässä erikseen mainittiin. Popmusiikkihan noin laajemmassa kuvassa tarkoittaa ainoastaan populaaria, eli suosittua musiikkia ja aikoinaan erityisesti suosittua nuorisomusiikkia. Omana genrenä se ehkä tuli selkeämmin kuviohin vasta 80-luvulla Madonnan, Michael Jacksonin ja kumppanien myötä.

70-luvulla oli paljonkin poppia ennen kuin discomusa tuli syövän lailla ja pilasi koko popmusiikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diinarit ryhmäkuvassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helv on diinari?

Ne oli niitä Yhdysvaltain 50-luvun ns. rockabilly-musiikin kuuntelijoita ja ihailijoita Suomessa joskus 1970-luvun loppupuolella.

Legendaarinen amerikkalainen 1950-luvun näyttelijä James Dean (joka itseasiassa ei liittynyt ko. 'nikottelu'-musiikkityyliin, eikä mihinkään muuhunkaan mitä nämä 'diinarit' ihailivat, millään tavalla) oli kuvana  ja julisteena nostettu diinarien symboliksi heidän paikoissaan. Etelän konfederaation lippukin oli palvonnan kohteena usein niissä.

He olivat enimmäkseen sellaisia n. 12-18 ikäisiä teinipoikia ja jotkut 'kingit' heistä jatkoivat kai ajokortti-ikäänkin ja ehkä muutaman vuoden sen jälkeenkin, sillä pitivät jenkkiautojen rassailuista ja niillä, amerikan malliin, 'cruisailuista' Hessburgerille (silloin muotia heidän keskuudessaan).

Tappeluista tykkäsivät myös ja erityisesti sen ajan punkkarinuorten kiusaamisesta.

Myöhemmin heistä kai on tullut jotain autotalleissa Chevrolettinsa kanssa puuhastelevia Mobilisti-pappoja jenkkiautonäyttelyineen, jossa kai tapaavat toisiaan vieläkin. 

Kyseinen 'diinarit' nimellä silloin puhekielessä tunnettu (retro-ilmiö) kuitenkin  katosi ja hävisi kokonaan katukuvasta joskus jo1980-luvun alkupuolella .

(...onneksi)

Pelle Miljoona-niminen artisti on laulanut näkemyksensä heistä:

("Suomesta ei saa Amerikkaa; tästä päivästä viiskyt lukua")

siinä se olennainen niistä  heidän silloisista pyrkimyksistään kiteytyykin hienosti oivalletusti juuri hänen laulussaan.

Punk oli joka tapauksessa sen ajan nuorisokulttuuria, mutta ns. 'diinarit' taas missään tapauksessa eivät.

Hehän elivätkin vain jengeissään ja 1950-luvun Amerikan palvonnan mielikuvitusnostalgioissaan (hehän kuitenkin itse olivat vasta 1960-luvulla syntyneitä)

Ilmiö oli 'vastakultturinakin' siis melkoisen jälkijättöinen ja veti lähinnä sen mukaista nuorta porukkaa jengeihinsä.

Jep. Noinhan se oli. Kauko Röyhkä on summanut tuon ajan oivallisesti biisissään Kovat Pojat

Sitten jonnekin te katositte

(se johtui siitä, että me vanhenimme)

Nyt te lyötte vaimojanne niin kuin ennen löitte meitä

Mutta kumman nopeasti diinarit tosiaan katosivat. Veikkaisin jotenkin, että moni entisistä diinareista on Soinin tai Halla-ahon porukoissa. Konservatiiveja ja oikeistolaisia. Niissä on sitä samaa henkeä jotenkin. Ja leimasivat öykkäröinnillään muuta fiftariporukkaa.

Eipä nuo diinarit/fiftarit ole mihinkään kadonneet 😂

Edelleen heitä on ja yllättävän paljon..

Monet ovat toki kasvaneet aikuisiksi ja perustaneet perheen, mutta SILTI edelleen kuuntelevat nuoruutensa musiikkia, harrastavat vintagea ja/tai jenkkiautoja.

Poliittisia suuntauksia löytyy äärisuvakista äärioikeistolaisiin ja kaikkea siltä väliltä, yhteinen musiikki yms ON se merkkaava tekijä porukassa. Ihan niinkuin muissakin muussiikiporukoissa: hevareissa, punkkareissa, hämyisdä, poppareissa yms.

Suomesta löytyy jopa jokunen rootsmusabändikin joita arvostetaan todella korkealle Jenkeissä.

Esim. Jussi Syren soittaa bluegrassiä, The Barnshakers hillbillyä. Molemmat ovat suht isoja menestyksiä ja arvostettuja soittajia Amerikan maalla omassa genressään.

Sama kun sanoisit että hevaritkin on kadonneet, lukumääräisesti molempia on yhtä paljon...

Tosin kuten jo tuolla aiemmin kerroin niin eipä ulkoisesta habituksesta voi nykyään enää päätellä mitä musaa kukakin kuuntelee 😉

No ei kai kukaan niin ole väittänytkään, että fiftarit olisi kadonneet. Lähinnä kait ihmeteltiin, että hetken valtavirtatrendinä olleet diinarit katosi ilmiönä hyvin nopeasti. Eli ilmeisesti ns. muotidiinit katosi jonnekin, ja fiftarit jatkoivat alakulttuureissaan. 

Diinarit, eli vanhat kunnon tedyt. Eli kotoisammin tepot. Mulla oli jopa teddy kengät.

crazy cavan kirjoitti:

Diinarit, eli vanhat kunnon tedyt. Eli kotoisammin tepot. Mulla oli jopa teddy kengät.

Ja Juice lauloi - Mussolini perusdiini.

Onks täällä muitakin teppoja?

Vierailija kirjoitti:

Lättähattu

Se kuriton sukupolvi 😃ja pärinäpojat.

Teininä olin discohile, siis ihan musiikkimakuni perusteella. En päässyt discoihin, mutta 70-80-lukujen vaihteessa käytin kaikki rahani jenkeistä ja briteistä tuotuihin levyihin. Seurasin aktiivisesti suuren maailman discolistoja ja tykkäsin enemmän kaikenlaisesta undergroundkamasta kuin mainstreamista. Cerrone, Boris Midney, Alec Costandinos, Theo Vaness, Voyage ja myös Giorgio Moroder olivat minun makuuni. Isoista hittimaakareista lähinnä Donna Summer (ne Moroderin tuottamat jutut) ja Chic pyörivät levylautasellani.

Nyt ikää on viiskyt ja plus, ja taidan olla aika hämy. Jazzia ja progea.

Muunsukupuolinen 👖👗

 Olen syntynyt 1960-luvulla. 

  Musiikki makuni on vanha heavy ja proge.

crazy cavan kirjoitti:

Diinarit, eli vanhat kunnon tedyt. Eli kotoisammin tepot. Mulla oli jopa teddy kengät.

Ne kengät oli ns. läskärit 😎

Lättähattu revari

crazy cavan kirjoitti:

Diinarit, eli vanhat kunnon tedyt. Eli kotoisammin tepot. Mulla oli jopa teddy kengät.

Jani Volasen Rumble - elokuva! Siinä on teddy-boyta ja rokkareita. Vanha stadin kundi Loiri vielä vedossa ja Tommi Korpela ja Korpelan body, ou jee.

Nyt kun muistelee tosiaan tuota 70-luvun loppua, niin se 50-luvun nostalgia-aalto oli jotenkin hupaisa. Eikö se lähtenyt jostain American Graffiti -elokuvasta, sitten tuli Greaset ja muut, telkkarista tuli Onnen Päivät ja Fonzie. Ja hetken se 50-luvun nostalgia tosiaan oli ihan valtavirtaa. Olin itse silloin ylä-asteella, ja muistan vielä sen muodin: suurinta huutoa oli punaiset samettihousut, ja nehän eivät olleet leveälahkeista mallia (se oli 70-luvun alun tyyli), vaan ihan suoraan 50-luvun retroa sivutaskuineen ja renkseleineen. Myöhemmin niitä samettifarkkuja tuli kaikissa mahdollisissa väreissä. Ja niitä siis oli ihan kaikilla. (Muoti oli silloin todella pakottavaa, nykyään uskalletaan olla paljon vapaammin, silloin kaikkien nuorten piti olla samannäköisiä, muuten olit luuseri automaattisesti).

Retrofarkut 50-luvulta oli tietysti Jamekset, James Deanin mukaan nimetyt, ja siitä koko ilmiö sai sitten nimensä: diinarit, diinit. Yhtenä kesänä - taisi juuri olla se Grease-kesä - näkyi tytöillä jopa satiinisia kellohameita mm. 

Miksi se oli niin nopea, lyhytikäinen trendi, ei jäänyt oikein historiankirjoihinkaan - kun esim. hipit, punkkarit ja discohileet kyllä 70-luvulta muistetaan ja jopa progehämytkin? Ehkä siksi, että se loppujen lopuksi oli liian paljon kaupallisista lähtökohdista synnytetty ns. nuorisotrendi, sillä ei ollut pohjaa sen ajan nuorison omasta toiminnasta. Eli se oli suurimmalla osalle nuoria ihan oikeasti vain 'muotia'. Pienelle vähemmistölle se muodostui elämäntavaksi, jota he toteuttavat vieläkin. Mutta osalla sitten oli niin kuin eräällä kaverillani: edellisenä syksynä oli koulun 9. luokalle tullessaan oikea passiivinen perusdiinari, seuraavan vuoden syksyllä lukion ekalla luokalla, tukka olikin pystyssä ja sininen, ja oli oma punkbändi ja oma pikku lehti, jota painettiin, ja oli Amnestya ja luonnonsuojelua ja ties mitä tiedostavaa ja aktiivista.