Oletko poppari, hämy, discohile, punkkari vai diinari?

Vierailija kirjoitti:

Diinari = James Deanin tyyliä emuloiva. Fiftari siis.

Teddyt oli kaukana James Deanista ei ollut farkkuja eikä nahkarotsia. Kai nekin fiftareiksi laskettiin.

Punkkari. Mutta pukeudun kuin suomenruotsalainen.

Rokkari \|||/

Olin kaikkea tuota -70-luvulla, vuoron perään. Pisimpään diinari. Lähdin sitten Helsinkiin opiskelemaan ja nuo vouhotukset unohtuivat kunnes uudeksi poikaystäväksi osui tyyppi joka harrasti jenkkiautoja. Punavalkoisella Chevrolet Bel Airilla vm.1957 klassikkoautolla tuli sitten cruisailtua muutama vuosi ja silloin piti pukeutua tyyliin sopivasti; kellohame, tennarit, valkoiset pitsinilkkasukat, 50-luvun paita ja poninhäntä rusetilla solmittua. Ja tietysti musiikki myös -50-luvulta. Nyt nämä asiat ovat enää vaan muistoja, täytyy varmaan kaivaa vanhat valokuvat esille ja palauttaa vanhat muistot mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikein mikään. Jos noista pitäisi valita, niin varmaan punkkari.

Sama. Ikääkin tosin jo sen verran, että tällaset genrejutut alkaa oleen jo omalla lapsellanikin taakse jäänyttä elämää.

Olin juuri teini-iässä, kun punkkarit ja diinarit oli kovassa huudossa 70-luvun lopulla. Omia suosikkejani oli Pelle Miljoona, Kollaa Kestää ja vastaavat uuden aallon bändit ja sitten "salaa" kotona kuuntelin Teddy and the Tigersia ja muita diinaribändejä :) 

Eli ei se tiettyyn tyylisuuntaan kuuluminen niin kovin vahvaa ollut silloin teininäkään.

Olen hämy

en mikään noista, vaan jytäurpo!

Listalta puuttuu nynnyt.

Vierailija kirjoitti:

Listalta puuttuu nynnyt.

mikäs musagenre se on?

Omaan musiikkimakuun kuuluu lattari, indie, pop ja edm. Pukeutumistyylini on kuitenkin enemmän indie ja sport tyylinen yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat hämyt?

Jotain varhaisia hevareita 70-luvulla?

Hipin ja hevarin välimuoto.

Hassua, että kovin monelle hämyt ovat täysin tuntematon käsite ja kuitenkin olivat 70-luvulla paljon merkittävämpi ilmiö, kuin esimerkiksi vaikka diinarit, joka oli vain hetkellinen retrobuumi.

Hämythän siis eivät olleet mikään hippien ja hevarien välimuoto, vaan porukkaa, jotka kuuntelivat hämymusaa, eli progea ja olivat olemukseltaankin sangen hämyisiä. Jukka Tolonen ehkä selkein esimerkki kyseisen lajin hemmoista ja siis nimenomaan 70-luvun alun Jukka Tolonen. Nuorena kuollut Pekka Stereng myös tyypillinen hämy.

Punkkari täällä ehdottomasti!

Ehkä joku hämyn ja punkkarin välimuoto. Välillä kuuntelen kyllä kaikenlaista musiikkia. Myös vähän hevarikin. Peruspoppi ei oikein iske. Toisaalta en ole varmaan oikeasti mitään "ryhmää" edustava.

Henkisesti jotain hämyn ja punkkarin väliltä. Ulkoisesti en mikään.

Tässähän on selkeästi kyse 70-luvun suuntauksista ja 70-luvulla nuoruutensa eläneelle tuttuakin tutumpia, paitsi ehkä popparit, joista tulee mieleen lähinnä popcornit. Minä kyllä miellän popparit ja discohileet hiukan samaan sarjaan, joten siksi vähän ihmettelinkin, kun heidät tässä erikseen mainittiin. Popmusiikkihan noin laajemmassa kuvassa tarkoittaa ainoastaan populaaria, eli suosittua musiikkia ja aikoinaan erityisesti suosittua nuorisomusiikkia. Omana genrenä se ehkä tuli selkeämmin kuviohin vasta 80-luvulla Madonnan, Michael Jacksonin ja kumppanien myötä.

Diinarit ryhmäkuvassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helv on diinari?

Ne oli niitä Yhdysvaltain 50-luvun ns. rockabilly-musiikin kuuntelijoita ja ihailijoita Suomessa joskus 1970-luvun loppupuolella.

Legendaarinen amerikkalainen 1950-luvun näyttelijä James Dean (joka itseasiassa ei liittynyt ko. 'nikottelu'-musiikkityyliin, eikä mihinkään muuhunkaan mitä nämä 'diinarit' ihailivat, millään tavalla) oli kuvana  ja julisteena nostettu diinarien symboliksi heidän paikoissaan. Etelän konfederaation lippukin oli palvonnan kohteena usein niissä.

He olivat enimmäkseen sellaisia n. 12-18 ikäisiä teinipoikia ja jotkut 'kingit' heistä jatkoivat kai ajokortti-ikäänkin ja ehkä muutaman vuoden sen jälkeenkin, sillä pitivät jenkkiautojen rassailuista ja niillä, amerikan malliin, 'cruisailuista' Hessburgerille (silloin muotia heidän keskuudessaan).

Tappeluista tykkäsivät myös ja erityisesti sen ajan punkkarinuorten kiusaamisesta.

Myöhemmin heistä kai on tullut jotain autotalleissa Chevrolettinsa kanssa puuhastelevia Mobilisti-pappoja jenkkiautonäyttelyineen, jossa kai tapaavat toisiaan vieläkin. 

Kyseinen 'diinarit' nimellä silloin puhekielessä tunnettu (retro-ilmiö) kuitenkin  katosi ja hävisi kokonaan katukuvasta joskus jo1980-luvun alkupuolella .

(...onneksi)

Pelle Miljoona-niminen artisti on laulanut näkemyksensä heistä:

("Suomesta ei saa Amerikkaa; tästä päivästä viiskyt lukua")

siinä se olennainen niistä  heidän silloisista pyrkimyksistään kiteytyykin hienosti oivalletusti juuri hänen laulussaan.

Punk oli joka tapauksessa sen ajan nuorisokulttuuria, mutta ns. 'diinarit' taas missään tapauksessa eivät.

Hehän elivätkin vain jengeissään ja 1950-luvun Amerikan palvonnan mielikuvitusnostalgioissaan (hehän kuitenkin itse olivat vasta 1960-luvulla syntyneitä)

Ilmiö oli 'vastakultturinakin' siis melkoisen jälkijättöinen ja veti lähinnä sen mukaista nuorta porukkaa jengeihinsä.

Jep. Noinhan se oli. Kauko Röyhkä on summanut tuon ajan oivallisesti biisissään Kovat Pojat

Sitten jonnekin te katositte

(se johtui siitä, että me vanhenimme)

Nyt te lyötte vaimojanne niin kuin ennen löitte meitä

Mutta kumman nopeasti diinarit tosiaan katosivat. Veikkaisin jotenkin, että moni entisistä diinareista on Soinin tai Halla-ahon porukoissa. Konservatiiveja ja oikeistolaisia. Niissä on sitä samaa henkeä jotenkin. Ja leimasivat öykkäröinnillään muuta fiftariporukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on selkeästi kyse 70-luvun suuntauksista ja 70-luvulla nuoruutensa eläneelle tuttuakin tutumpia, paitsi ehkä popparit, joista tulee mieleen lähinnä popcornit. Minä kyllä miellän popparit ja discohileet hiukan samaan sarjaan, joten siksi vähän ihmettelinkin, kun heidät tässä erikseen mainittiin. Popmusiikkihan noin laajemmassa kuvassa tarkoittaa ainoastaan populaaria, eli suosittua musiikkia ja aikoinaan erityisesti suosittua nuorisomusiikkia. Omana genrenä se ehkä tuli selkeämmin kuviohin vasta 80-luvulla Madonnan, Michael Jacksonin ja kumppanien myötä.

Veljellä oli noi pop hits LP-levyt 70 luvun alkuvuosilta, siis joka vuosi erikseen.

Luulin pitkään että pop-musiikin nimi tulee popcorn song biisistä vuodelta 1969. Vasta hiljan tajusin, että se tulee populismista.

Vierailija kirjoitti:

Diinarit ryhmäkuvassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helv on diinari?

Ne oli niitä Yhdysvaltain 50-luvun ns. rockabilly-musiikin kuuntelijoita ja ihailijoita Suomessa joskus 1970-luvun loppupuolella.

Legendaarinen amerikkalainen 1950-luvun näyttelijä James Dean (joka itseasiassa ei liittynyt ko. 'nikottelu'-musiikkityyliin, eikä mihinkään muuhunkaan mitä nämä 'diinarit' ihailivat, millään tavalla) oli kuvana  ja julisteena nostettu diinarien symboliksi heidän paikoissaan. Etelän konfederaation lippukin oli palvonnan kohteena usein niissä.

He olivat enimmäkseen sellaisia n. 12-18 ikäisiä teinipoikia ja jotkut 'kingit' heistä jatkoivat kai ajokortti-ikäänkin ja ehkä muutaman vuoden sen jälkeenkin, sillä pitivät jenkkiautojen rassailuista ja niillä, amerikan malliin, 'cruisailuista' Hessburgerille (silloin muotia heidän keskuudessaan).

Tappeluista tykkäsivät myös ja erityisesti sen ajan punkkarinuorten kiusaamisesta.

Myöhemmin heistä kai on tullut jotain autotalleissa Chevrolettinsa kanssa puuhastelevia Mobilisti-pappoja jenkkiautonäyttelyineen, jossa kai tapaavat toisiaan vieläkin. 

Kyseinen 'diinarit' nimellä silloin puhekielessä tunnettu (retro-ilmiö) kuitenkin  katosi ja hävisi kokonaan katukuvasta joskus jo1980-luvun alkupuolella .

(...onneksi)

Pelle Miljoona-niminen artisti on laulanut näkemyksensä heistä:

("Suomesta ei saa Amerikkaa; tästä päivästä viiskyt lukua")

siinä se olennainen niistä  heidän silloisista pyrkimyksistään kiteytyykin hienosti oivalletusti juuri hänen laulussaan.

Punk oli joka tapauksessa sen ajan nuorisokulttuuria, mutta ns. 'diinarit' taas missään tapauksessa eivät.

Hehän elivätkin vain jengeissään ja 1950-luvun Amerikan palvonnan mielikuvitusnostalgioissaan (hehän kuitenkin itse olivat vasta 1960-luvulla syntyneitä)

Ilmiö oli 'vastakultturinakin' siis melkoisen jälkijättöinen ja veti lähinnä sen mukaista nuorta porukkaa jengeihinsä.

Jep. Noinhan se oli. Kauko Röyhkä on summanut tuon ajan oivallisesti biisissään Kovat Pojat

Sitten jonnekin te katositte

(se johtui siitä, että me vanhenimme)

Nyt te lyötte vaimojanne niin kuin ennen löitte meitä

Mutta kumman nopeasti diinarit tosiaan katosivat. Veikkaisin jotenkin, että moni entisistä diinareista on Soinin tai Halla-ahon porukoissa. Konservatiiveja ja oikeistolaisia. Niissä on sitä samaa henkeä jotenkin. Ja leimasivat öykkäröinnillään muuta fiftariporukkaa.

Eipä nuo diinarit/fiftarit ole mihinkään kadonneet 😂

Edelleen heitä on ja yllättävän paljon..

Monet ovat toki kasvaneet aikuisiksi ja perustaneet perheen, mutta SILTI edelleen kuuntelevat nuoruutensa musiikkia, harrastavat vintagea ja/tai jenkkiautoja.

Poliittisia suuntauksia löytyy äärisuvakista äärioikeistolaisiin ja kaikkea siltä väliltä, yhteinen musiikki yms ON se merkkaava tekijä porukassa. Ihan niinkuin muissakin muussiikiporukoissa: hevareissa, punkkareissa, hämyisdä, poppareissa yms.

Suomesta löytyy jopa jokunen rootsmusabändikin joita arvostetaan todella korkealle Jenkeissä.

Esim. Jussi Syren soittaa bluegrassiä, The Barnshakers hillbillyä. Molemmat ovat suht isoja menestyksiä ja arvostettuja soittajia Amerikan maalla omassa genressään.

Sama kun sanoisit että hevaritkin on kadonneet, lukumääräisesti molempia on yhtä paljon...

Tosin kuten jo tuolla aiemmin kerroin niin eipä ulkoisesta habituksesta voi nykyään enää päätellä mitä musaa kukakin kuuntelee 😉

Olen tuuliviiri

70-luvulla hämy

80-luvulla futuristi

90-luvulla Trance

2000 eteenpäin Jazz, minimalismi, elektroninen avantgarde.

Vaikka musiikkimakuni muuttuu, olen sisimmässäni hämy ja ylpeä siitä.

Hevari.