Lue keskustelun säännöt.
Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Kukaan tämä palstalla ei muuten ole osannut tehdä johdonmukaista eroa näiden välillä. Osaatko sinä?
Ohis (N)
Ei ole mitään yksinkertaista sääntöä, mutta naisena varmaan tiedät, että esimerkiksi perään vislaaminen on useimmista naisista ahdistavaa.
Ei musta vislaaminen ole ahdistavaa, mutta kaikenlainen huutelu ja kommentointi miesten taholta kyllä ahdistaa, en kaipaa heidän huomiotaan.
Juu, et kaipaa vaikka haluat olla mahdollisimman kaunis ja seksikäs sekä vähäpukeinen ihan itseä varten. :D
Pohjimmiltaan kyse on AINA siitä, että koitetaan olla jäämättä muiden naisten kauneuden jalkoihin eli varata paikkaa uroksille kelpaavuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?eikö sekin oo vähän mauotonta, että tuojottaa toisia🤔
Ohis, minusta hyvän itsetunnon alku on siinä, ettei niin kauheasti mieti koko ajan ulkonäköä ja sitä, mitä muut mahtavat ajatella. Ja nykyisenä kuvankäsittelyn ja epärealististen kauneusihanteiden aikana body positivity on tarpeen enemmän kuin koskaan. Uskoisin etenkin tyttöjen äitien ymmärtävän - jos ei vielä, siinä vaiheessa, kun ne omat lapset murehtivat ulkonäköpaineitaan tai voivottelevat peilin edessä jotakin piirrettään, jolle ei joko voi mitään tai jolla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, aina joku pitää viehättävänä, mutta koskaan ei voi miellyttää kaikkia Miksi pitäisikään? (Speksit: ulkonäköön vaikuttava sairaus, tytär 17, molemmat nuorina kovin huonoitsetuntoisia, ihan syyttä.)
No mä nimenomaan en mieti. Mulle on itsestäänselvää, etten halua kenenkään ajattelevan hyi, kun näkee minun kroppani kaupungilla, ja huolehtimalla, että pukeudun niin, etten ole mauton selluliitin paljastelija olen sinut itseni kanssa. Siis jos joku ajatteleee lopusta minusta hyi, niin ajatelkoot. Mutta jos joku ajattelisi hyi minun ollessa mauttoman näköinen niin minua se kiusaisi. Haluan, että hän voisi ajatella minusta positiivisesti ja jos ei voi, syy ei ole minun tavoissani. Se, mikä on kellekin hyi toki lienee määrittelykysymys, mutta tutustun mieluiten hyvän harkintakyvyn omaaviin ihmisiin, joten kannattaa itsekin olla sellainen.
Tosi subjektiivinen aihe tosiaan. Mulle kaikki ylenmääräinen paljastelu (perseshortsit, underboobit ja muut ylilyönnit) ovat mauttomia ihan riippumatta siitä, kuinka kiinteä vilauttelija on. Yksityisalueet eivät kuulu kaikkien silmille, ajattelen, mutta tämä on tosiaan vain oma näkemykseni ;). Noin muuten soisin, että jokainen viihtyisi omassa kehossaan, sillä ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys, ja sen murehtiminen on vaan hukkaanheitettyä aikaa. -ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Jos jonkun mielestä joku mun ruumiini osa näyttäisi kamalalta ja se olisi syy olla tutustumatta muhun, niin parempi niin. Jätät varmaan tutustumatta myös rumiin ihmisiin koska he eivät täytä sun kauneusihanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Tämmönen provo!
En ole kuullutkaan että rumien kuuluu
pukeutua säähän sopimattomasti ja epämukavasti.
Että se on uutinen, kun kesällä pukee ylleen kesävaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
No liikuntasuorituksen aikana pukeutuminen on vähän eri asia, kuin mennessä kaupungille, kauppaan, kahville, tapaamiseen, töihin, jne. Miehilläkin on niitä karseita trikoita niissä päällä, samat ei ole hyvännäköistä noissa muissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Aurinkoa kannattaa ottaa jossain rannalla tai pihassa, ja pyöräilyyn laittaisin legginsit, JOS sen jälkeen olisi oltava ns. "ihmisten ilmoilla". Jos se on vain pyörälenkki, niin ehkä sitä voisi verrata liikuntasuoritukseen ja pukeutua miten huvittaa.
Sinun kaltaisiin en haluaisikaan tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Aurinkoa kannattaa ottaa jossain rannalla tai pihassa, ja pyöräilyyn laittaisin legginsit, JOS sen jälkeen olisi oltava ns. "ihmisten ilmoilla". Jos se on vain pyörälenkki, niin ehkä sitä voisi verrata liikuntasuoritukseen ja pukeutua miten huvittaa.
Ja siis lyhyemmän hameen tai pitkän paidan, joka peittää takapuolen ja reisien yläosaa.
No tuota, jos minusta näkyy ajamattomat karvaiset sääret ja allit, ne näkyvät siksi että on niin pirun kuuma, ja haluan pukeutua mukavasti. Ilmavaa mekkoa mulla ei ole, ja se olisi epäkäytännöllinen koiralenkeillä jne. En siis paljasta näitä kohtia osoittaakseni arvostavani niitä, vaan mukavuudenhalusta. Eivätkä vaatteeni ole mitään perseshortseja. Tosin eivät sellaisetkaan minua haittaa toisen päällä.
Aina yhtä hämmentävää nämä toisten pukeutumisesta pöyristyvät. Taidatte olla niitä toljottajia?
Minulla on myös heltta leuan alla, pitäisikö se piilottaa jollain kun on niin ruma, ettei kukaan vain saa traumoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun kaltaisiin en haluaisikaan tutustua.
Niin, harkintakyvyttömät ihmiset sopivat sinulle varmasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Aurinkoa kannattaa ottaa jossain rannalla tai pihassa, ja pyöräilyyn laittaisin legginsit, JOS sen jälkeen olisi oltava ns. "ihmisten ilmoilla". Jos se on vain pyörälenkki, niin ehkä sitä voisi verrata liikuntasuoritukseen ja pukeutua miten huvittaa.
Ja siis lyhyemmän hameen tai pitkän paidan, joka peittää takapuolen ja reisien yläosaa.
Seuraavaksi teet varmaan aloituksen siitä, että miksi mammat pukeutuvat aina tunikoihin ja legginsseihin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut saman kannan, kuljen shortseissa ja hihattomassa topissa huolimatta iästäni, ylipainosta, selluliitista, alleista, karvaisista sääristä ja psoriasiksesta. Ainoa, jota jostain syystä haittaa, on uusi naapuri hoikka fitness-blondi, joka on pienten lasten äiti :D
Miten hän sen näyttää? Sekin on harkintakyvyttömyyttä, jos ilmaisee sen sinulle suoraan tai niin, että voit nähdä hänen mietteensä. Jos joku pukeutuu minusta huonosti, en koskaan sano asiasta milläänlailla, mutta en koe mitään yhteistäkään. Tietenkään ei ole pakkokaan. En siedä tyylittömiä moukkia läheisissäni, heissä on yleensä aina jotain muutakin vikaa, sellaista, minkä kanssa en halua elää. Jokaisessahan siis vikoja on, mutta näissä ne ovat jotenkin....hrrrr....avuttomia ja triviaaleja usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Sinusta voin näyttää kamalalta, mutta minulle on yhdentekevää mitä sinä ajattelet yhtään mistään. Minä teen mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Aurinkoa kannattaa ottaa jossain rannalla tai pihassa, ja pyöräilyyn laittaisin legginsit, JOS sen jälkeen olisi oltava ns. "ihmisten ilmoilla". Jos se on vain pyörälenkki, niin ehkä sitä voisi verrata liikuntasuoritukseen ja pukeutua miten huvittaa.
Ja siis lyhyemmän hameen tai pitkän paidan, joka peittää takapuolen ja reisien yläosaa.
Seuraavaksi teet varmaan aloituksen siitä, että miksi mammat pukeutuvat aina tunikoihin ja legginsseihin ;)
En tee. Olen sitä mieltä, että jos pukeutuminen on säädyllistä, se on ok, eikä häiritse minua. Siinä menee minulla raja. Ja säädyllinen todellakin riippuu kehon muodoista yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Sinusta voin näyttää kamalalta, mutta minulle on yhdentekevää mitä sinä ajattelet yhtään mistään. Minä teen mitä huvittaa.
Tee vaan, minä säälin sinua.
Voi olla perään katsojamiehet olla ap:n kaltaisia. Ap ei ymmärrä ettei miehet suinkaan ihastuneita ole, niistä on kiva kokeilla miten heidän käytös vaikuttaa ap:hen. Heräisit nyt jo ap, laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Sinusta voin näyttää kamalalta, mutta minulle on yhdentekevää mitä sinä ajattelet yhtään mistään. Minä teen mitä huvittaa.
Voisin ei-sääliä sinua jos pukeutuisit siten, että näyttäisit parhaalta itseltäsi, ja siihen löytyy varmasti hellevaihtoehtojakin. Mutta saat tietenkin alittaa rimaa koska haluat.
Mikä nauratti?