Lue keskustelun säännöt.
Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?eikö sekin oo vähän mauotonta, että tuojottaa toisia🤔
Kuka tässä tuijottamisesta puhui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä oli se kysymys, onko tilanteessa jokin ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?
Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Hyvä, että ihmiset alkavat luopua noista itseään koskevista epärealistisista vaatimuksista ulkonäön suhteen, kun ei niitä ole muillakaan.
Kuka on sanonut, ettei ole? Mauton pukeutuminen on mautonta jokaiselle. Toisten vain on vaikeampaa pukeutua mauttomasti, kuin toisten. Ja päinvastoin.
Mikähän mahtaa tehdä `mauttoman pukeutumisen välttämisestä epärealistisen ulkonäkövaatimuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Mutta kuka sen sitten päättää mikä on mitäkin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille aina pätevä ohje pätee edelleen:
Elä ja anna muidenkin elää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?eikö sekin oo vähän mauotonta, että tuojottaa toisia🤔
Ohis, minusta hyvän itsetunnon alku on siinä, ettei niin kauheasti mieti koko ajan ulkonäköä ja sitä, mitä muut mahtavat ajatella. Ja nykyisenä kuvankäsittelyn ja epärealististen kauneusihanteiden aikana body positivity on tarpeen enemmän kuin koskaan. Uskoisin etenkin tyttöjen äitien ymmärtävän - jos ei vielä, siinä vaiheessa, kun ne omat lapset murehtivat ulkonäköpaineitaan tai voivottelevat peilin edessä jotakin piirrettään, jolle ei joko voi mitään tai jolla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, aina joku pitää viehättävänä, mutta koskaan ei voi miellyttää kaikkia Miksi pitäisikään? (Speksit: ulkonäköön vaikuttava sairaus, tytär 17, molemmat nuorina kovin huonoitsetuntoisia, ihan syyttä.)
veteen piirretty viiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Mutta kuka sen sitten päättää mikä on mitäkin ?
kvanttimekaniikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Hyvä, että ihmiset alkavat luopua noista itseään koskevista epärealistisista vaatimuksista ulkonäön suhteen, kun ei niitä ole muillakaan.
Kuka on sanonut, ettei ole? Mauton pukeutuminen on mautonta jokaiselle. Toisten vain on vaikeampaa pukeutua mauttomasti, kuin toisten. Ja päinvastoin.
Mikähän mahtaa tehdä `mauttoman pukeutumisen välttämisestä epärealistisen ulkonäkövaatimuksen?
Niin, ei se ole epärealistinen vaatimus välttää mauttomasti pukeutumista. Jos hyväreitinen laittaa minihameen siinä ei ole mitään epärealistista vaatimusta, jota hän rikkoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?eikö sekin oo vähän mauotonta, että tuojottaa toisia🤔
Ohis, minusta hyvän itsetunnon alku on siinä, ettei niin kauheasti mieti koko ajan ulkonäköä ja sitä, mitä muut mahtavat ajatella. Ja nykyisenä kuvankäsittelyn ja epärealististen kauneusihanteiden aikana body positivity on tarpeen enemmän kuin koskaan. Uskoisin etenkin tyttöjen äitien ymmärtävän - jos ei vielä, siinä vaiheessa, kun ne omat lapset murehtivat ulkonäköpaineitaan tai voivottelevat peilin edessä jotakin piirrettään, jolle ei joko voi mitään tai jolla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, aina joku pitää viehättävänä, mutta koskaan ei voi miellyttää kaikkia Miksi pitäisikään? (Speksit: ulkonäköön vaikuttava sairaus, tytär 17, molemmat nuorina kovin huonoitsetuntoisia, ihan syyttä.)
Pahoittelen, muokkausmoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?eikö sekin oo vähän mauotonta, että tuojottaa toisia🤔
Ohis, minusta hyvän itsetunnon alku on siinä, ettei niin kauheasti mieti koko ajan ulkonäköä ja sitä, mitä muut mahtavat ajatella. Ja nykyisenä kuvankäsittelyn ja epärealististen kauneusihanteiden aikana body positivity on tarpeen enemmän kuin koskaan. Uskoisin etenkin tyttöjen äitien ymmärtävän - jos ei vielä, siinä vaiheessa, kun ne omat lapset murehtivat ulkonäköpaineitaan tai voivottelevat peilin edessä jotakin piirrettään, jolle ei joko voi mitään tai jolla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, aina joku pitää viehättävänä, mutta koskaan ei voi miellyttää kaikkia Miksi pitäisikään? (Speksit: ulkonäköön vaikuttava sairaus, tytär 17, molemmat nuorina kovin huonoitsetuntoisia, ihan syyttä.)
No mä nimenomaan en mieti. Mulle on itsestäänselvää, etten halua kenenkään ajattelevan hyi, kun näkee minun kroppani kaupungilla, ja huolehtimalla, että pukeudun niin, etten ole mauton selluliitin paljastelija olen sinut itseni kanssa. Siis jos joku ajatteleee lopusta minusta hyi, niin ajatelkoot. Mutta jos joku ajattelisi hyi minun ollessa mauttoman näköinen niin minua se kiusaisi. Haluan, että hän voisi ajatella minusta positiivisesti ja jos ei voi, syy ei ole minun tavoissani. Se, mikä on kellekin hyi toki lienee määrittelykysymys, mutta tutustun mieluiten hyvän harkintakyvyn omaaviin ihmisiin, joten kannattaa itsekin olla sellainen.
Vierailija kirjoitti:
veteen piirretty viiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Mutta kuka sen sitten päättää mikä on mitäkin ?
kvanttimekaniikka
Tilannetaju ja toista kunnioittava asenne ovat merkittävimpiä. On eri asia toljottaa kuin jotakin lihapalaa vrt. hakea katsekontaktia hymyillen (ja jos ei saa vastakaikua niin lopettaa). Ahdistelevan käytöksen välttäminen ei oikeasti ole niin vaikeaa kuin palstamiehet vinkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
En kestä tätä ryttynaamaista tosikkoutta. Siis nauramatta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui kun talven aikana naapuriin avattiin vastaanottokeskus.
Naurahdin ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut saman kannan, kuljen shortseissa ja hihattomassa topissa huolimatta iästäni, ylipainosta, selluliitista, alleista, karvaisista sääristä ja psoriasiksesta. Ainoa, jota jostain syystä haittaa, on uusi naapuri hoikka fitness-blondi, joka on pienten lasten äiti :D
Taitaa olla sama mamma eksynyt tähänkin ketjuun saivartelemaan mauttomuudesta ja harkintakyvyn puutetta.
No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)