Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on paljon kokemusta labradorinnoutajista, yksi kysymys
22.05.2018 |
Olen ajatellut hankkia ensimmäiseksi koiraksi labbisnartun. Olen siinä käsityksessä että narttukoirat olisivat yleensä helpompia kouluttaa. Nyt kuitenkin olen ollut yhteydessä erääseen kasvattajaan ja vaikuttaa hyvältä muuten mutta kaikki narttupennut on varattu. Tämän kasvattajan mielestä tässä rodussa ei ole niin suuria eroja narttujen ja urosten välillä luonteessa, vaan erot on yksilöllisiä. Mitä mieltä olette tästä väitteestä?
Kommentit (22)
Kokemusta vain uroksesta, joten en osaa sanoa kumpi on ns. Parempi. Menee toki välillä liikaa juoksusten narttujen kusihajujen perässä, mutta en oikeen keksi muuta. Eikös narttukoirilla ole riski saada märkäkohtu,jos ei teetä edes 1 kertaa pentuja?
Meidän koira on nyt 3,5v ja ei ole leikattu, mutta silti alkoi jo 1,5 vuotiaan rauhoittumaan. Nyt on ihana nalle, joka osaa olla nätisti myös pienten lasten seurassa. Pentuna sai kyllä olla todella tiukkis koulutuksen kanssa, eli hepulikohtauksilta ei säästytty. :D Meijän koira taisi olla pentueesta kaikista vilkkain, joten haasteita piisasi. On perheen ensimmäinen koira btw, joten rotu on ainakin mielestäni hyvä ensikertalaiselle. Kunhan vain opetat koiran käyttäytymään pennusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makkarassa on aina vähintään kaksi päätä :)! Niin tässäkin. Kun koira on aina yksilö samoin kuin omistajansakin sillä yhteispelillä on eniten merkitystä ei niinkään sillä mitä sielä jalkojen välissä on.
Itselläni on paljon koirakokemusta. Nyt menossa koirat numero 9, 10 ja 11. Molempia sukupuolia on ollut. Näissä kaikissa yhteensä on ollut yksi helppo narttu ja useampia helppoja, tällä tarkoitan helposti koulutettavia, hyvätapaisia ja sopeutuvaisia uroksi.
Itse koen että urokset ovat "yks niitisempiä" ja sitä varten helpompia.
Asiat menevät ilman suurempia mutkia suoraan toteutukseen jos motivaatio ja palkka ovat sopivat.
Mutta näin koen kyllä lapsissanikin, pojat ovat olleet mukautuvaisempia ottamaan vastaan ja kasvattaa :)!
Täälläkin kokemusta vain uroksista, tälläkin hetkellä labbis kotoa löytyy. Erilaisia luonteeltaan ovat olleet mun koirat, nykyinen on kiltti tottelevainen nallukka, aikaisemmin ollut tosi kovapäinen "äijä" jonka kanssa sai hiki hatussa kouluttaa. Pentuna ovat labbikset vilkkaita ja ne kaipaavat paljon ihmisen seuraa, kontaktia ja koulutusta. Ihania puuhailijoita ovat, viisaita ja innokkaita. Iloa on loputtomasti elämässä labradorin mielestä (siistii! sataa lunta! mahtavaa! kurakeli! heitä pallo! jee!).
Kyllä uroskoiran kanssa pärjää siinä missä nartunkin, jos hyvin aikoo koiransa hoitaa :)
iloa pennun kanssa touhuiluun!
Urokset saattaa mielestäni olla jopa helpompia. Itselläni on 4 narttukoiraa (mukaanlukien 1 labbis) ja huolehdin säännöllisesti appivanhempien uroksista. Nartut on oman kokemukseni mukaan ailahtelevampia, ja urokset tulee paremmin toimeen muiden koirien kanssa. Nartuilla saattaa tulla joskus hieman kränää keskenään, esim. tämä oma labbisnarttu ei oikein jaksa nuorempia huonokäytöksisiä narttuja (siis sellaisia, jotka eivät tajua/huomioi koirakielellä esitettyjä vinkkejä vaan pomppivat naamalle minuuttitolkulla). Yrittää ensin vältellä, ja jos vastapuoli jatkaa niin ärähtää taatusti (mikä on sinänsä aivan hyväksyttävää toimintaa). Urokset ottavat yleensä rennommin ja koirien keskeinen arvojärjestys on yleensä aika nopeasti selvitetty, eivätkä säädä sitä jatkuvasti kuten nartut.
Labbikset kyllä ovat muutenkin sen verran helposti koulutettavia ja rentoja tyyppejä (kunhan saavat riittävästi liikuntaa ja aktivointia), että sukupuolella ei tosiaan ole hirveästi merkitystä.
^ ylempänä viitattuun märkäkohtuun ei pennutus vaikuta, ikivanhaa urbaanilegendaa. Offtopic.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ ylempänä viitattuun märkäkohtuun ei pennutus vaikuta, ikivanhaa urbaanilegendaa. Offtopic.
Ahaa, hyvä tietää! T. Se joka aikaisemmin puhui asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista. Kasvattaja oli myös sitä mieltä, että nykyään ei enää suositeltaisi uroskoiran leikkauttamista. Tämä vähän hämmentää, koska lukemissani kasvatusoppaissa sitä on kuitenkin suositeltu. Mitä mieltä olette? Onko tuosta tullut jotain uutta tutkimustietoa, että ei tosiaan olisi hyväksi? Selvitän asiaa toki vielä muualtakin, mutta mielenkiintoista kuulla teidänkin mielipiteitä.
Kuohintaa en henk.kohtaisesti kannata. Muuttaa paljon koiran luonnetta. Lihominen paljon herkempää, mikä muutenkin on noille herkkusuille yleistä. Tietenkin, jos on suuria vaikeuksia, niin sitten, mutta silloinkin syy löytyy yleensä peilistä, ei koiran jalkojen välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mene tähän koira retkuun. Olet sen kanssa nalkissa seuraavat 10v ja jos olet sinkku niin luultavasti pysytkin, sillä koira karistaa 80% miehistä.
Lisäksi nuo labbikset on niin persoja ruoalle et hermo menee. Ne syö kissan pas....ta alkaen kaiken. Jopa lintulaudan alta auringonkukan siemenen kuoret, siinä toivossa että olis johonkin jäänyt siemenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tähän koira retkuun. Olet sen kanssa nalkissa seuraavat 10v ja jos olet sinkku niin luultavasti pysytkin, sillä koira karistaa 80% miehistä.
Lisäksi nuo labbikset on niin persoja ruoalle et hermo menee. Ne syö kissan pas....ta alkaen kaiken. Jopa lintulaudan alta auringonkukan siemenen kuoret, siinä toivossa että olis johonkin jäänyt siemenkin.
Tätä jälkimmäistä osaa voin kompata, oma edesmennyt labbisnarttuni söi kaiken mahdollisen eteensä sattuvan. Marja-aikana sai kerätä nopeasti jos jotain halusi itse, koira tyhjäsi puskia tehokkaasti häntä heiluen.:´)
Syömisessäkin on suuria yksilöllisiä eroja. Ensimmäistä piti pitää pentuna hännästä kiinni, jotta se ei tukehtunut ruokaansa, kun hotki siihen malliin. Nykyinen odottaa lupaa ruokakupille ja tehnyt sitä pennusta asti, vaikkei sitä ole siihen koulutettu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No justiinsa! Pitää ymmärtää että koiraa ei niin vaan oteta hetken mielijohteesta! Ei ole mikään lelu! Ymmärrätkö että koira tarvitsee sua koko ajan? Käytkö töissä? Onko sulla tosiaan varaa ottaa jopa 3-6kk palkatonta lomaa kun pentu tulee taloon? Ja sen jälkeen tehdä koko koiran loppuelämän korkeintaan kuuden tunnin työpäivää. Ja siis matkoineen MAX 6h!
Koira voi elää hyvinkin 15 vuotta. Onko sulla omaisuutta ja sijoituksia? Niin että pystyt ne realisoimaan jos koira sairastuu? Säästöjä en edes viitsisi mainita. Varmasti olet säästänyt ainakin puolen vuoden bruttopalkan koiran eläinlääkäri laskuihin.
Oletko perheellinen? Vielä voi jollain tavalla hyväksyä jos olet parisuhteessa. Jos lapsia älä edes ajattele ottaa koiraa. Et voi olla niin itsekäs että altistat koiran jatkuvalle kidutukselle lapsien taholta. Koirat ja lapset on ehdoton EI!!!!!!! Hyvä on myös muistaa että mahdollisen eron sattuessa et voi tuoda koiran elämään uutta kumppaniasi. Et voi myöskään tapailla ketään, se aika on pois koiralta. Voit poistua koirasi rinnalta ainoastaan töihin, vaikka sekin tuntuu kohtuuttomalta. Voisitko luopua tuosta itsekkyydestä koiran hankittuasi? Jäät kotiin niiden vuosikymmenten säästöjen varassa joita siis tietenkin olet kerännyt samalla kun olet varovasti koiran hankintaa harkinnut.
Miten ajattelit hoitaa koiran aktivoinnin ja ulkoilutuksen? Se vaatii paljon. Vähintään 5-6 tuntia päivässä. Entä jos sairastut? Pystytkö sitoutumaan siihen että et sairastu kertaakaan 15 vuoden aikana? Koira ei voi vaihtaa kotia. Se EI voi olla muiden hoidettavana, ikinä! Sitouduthan myös pysymään hengissä siihen asti kun koirasikin on hengissä?
Terveisin Kennelin Kikka
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tähän koira retkuun. Olet sen kanssa nalkissa seuraavat 10v ja jos olet sinkku niin luultavasti pysytkin, sillä koira karistaa 80% miehistä.
Lisäksi nuo labbikset on niin persoja ruoalle et hermo menee. Ne syö kissan pas....ta alkaen kaiken. Jopa lintulaudan alta auringonkukan siemenen kuoret, siinä toivossa että olis johonkin jäänyt siemenkin.
Olemme lapsiperhe. Ehkä tuosta syömisen himosta voi olla koulutustilanteessa jotain hyötyäkin. Tuota en tiennytkään että labbis on noin tehokas pitämään miehiä loitolla. Ihan positiivista vaan, pimeillä iltalenkeillä. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tähän koira retkuun. Olet sen kanssa nalkissa seuraavat 10v ja jos olet sinkku niin luultavasti pysytkin, sillä koira karistaa 80% miehistä.
Lisäksi nuo labbikset on niin persoja ruoalle et hermo menee. Ne syö kissan pas....ta alkaen kaiken. Jopa lintulaudan alta auringonkukan siemenen kuoret, siinä toivossa että olis johonkin jäänyt siemenkin.
Olemme lapsiperhe. Ehkä tuosta syömisen himosta voi olla koulutustilanteessa jotain hyötyäkin. Tuota en tiennytkään että labbis on noin tehokas pitämään miehiä loitolla. Ihan positiivista vaan, pimeillä iltalenkeillä. :D
ap
Varsinkin näyttelylinjaiset uroslabbikset voivat olla melkoisia mörssäreitä ja jos ovat vielä mustia, niin kyllä siinä on jo monelle pelotetta kerrakseen, jos pimeällä tulevat vastaan :D Olkoonkin, että valtaosa tuntemistani labbiksista ei läpäisisi henkivartijatestiä edes kokolihamakkaralla, ihmiset ovat katsokaas niin kivoja, ettei niille voi kuin heiluttaa häntää ja pyrkiä pääsemään jutuille...
Kastraatioon ja sterilisaatioon syjtautuminen on vähän kaksijakoista. Eläinlääkärit monesti bisneksmielessä suosittelevat sitä automaattisesti mutta nykytietämyksen mukaan etenkään varhaista leikkausta ei suositella ja leikatuilla on enemmän tiettyjä syöpiä ja muita sairauksia, mm. kilpirauhasongelmia ja dementiaa. Nartuilla virtsankarkailu on aika yleinen jälkiseuraus. Lihominen on tavallista, koska aineenvaihdunta hidastuu. Turkin laatu huononee. Leikkaus sulkee myös monia mahdollisesti hyvätasoisia koiria jalostuksesta pois, ennen kuin niiden tasoa edes tiedetään. Kastraatio ei poista esim. hihnassa vetämistä ym. käytösongelmia, joskus jopa pahentaa esim. pelkoaggressiota, kun itsetuntoa kohottava testosteroni häviää. Missään nimessä ei kannata steriloida/kastroida keskenkasvuista eli vasta esim. yli kolmevuotiaana, kun luusto ja lihakset sekä aivot kypsyneet loppuun. Sekin on totta, että jos ei halua uroksen tapaan käyttäytyvää koiraa, ei pidä ottaa uroskoiraa.
Vierailija kirjoitti:
Kastraatioon ja sterilisaatioon syjtautuminen on vähän kaksijakoista. Eläinlääkärit monesti bisneksmielessä suosittelevat sitä automaattisesti mutta nykytietämyksen mukaan etenkään varhaista leikkausta ei suositella ja leikatuilla on enemmän tiettyjä syöpiä ja muita sairauksia, mm. kilpirauhasongelmia ja dementiaa. Nartuilla virtsankarkailu on aika yleinen jälkiseuraus. Lihominen on tavallista, koska aineenvaihdunta hidastuu. Turkin laatu huononee. Leikkaus sulkee myös monia mahdollisesti hyvätasoisia koiria jalostuksesta pois, ennen kuin niiden tasoa edes tiedetään. Kastraatio ei poista esim. hihnassa vetämistä ym. käytösongelmia, joskus jopa pahentaa esim. pelkoaggressiota, kun itsetuntoa kohottava testosteroni häviää. Missään nimessä ei kannata steriloida/kastroida keskenkasvuista eli vasta esim. yli kolmevuotiaana, kun luusto ja lihakset sekä aivot kypsyneet loppuun. Sekin on totta, että jos ei halua uroksen tapaan käyttäytyvää koiraa, ei pidä ottaa uroskoiraa.
Minulla on ollut useita koiria, uroksia ja narttuja. Kaikki steriloimattomat nartut ovat jossain vaiheessa saaneet kohtutulehduksen ja kohtu on ollut pakko poistaa sitten silloin. Nykyinen narttu on sterkattu kolmevuotiaana eikä se lihonut eikä saanut mitään pissaongelmia. Turkin pidän kunnossa hyvällä ruoalla. Sterkkauspäätös johtui siitä, että ei missään nimessä haluta pennuttaa tätä tai saada mitään vahinkoraskauksia tms, kuten kävi eräälle kaverille, jolla on koira vapaana omassa pihassa ja pihaan hyppäsi aidan yli vieras uros ja astui sen nartun.
Jep. Nykyään kyllä kuulostaa siltä kuin tämä sarkastinen kirjoitus olisi se edellytyslista koiran hankkimiselle.
Pehmoja vain. Voi ottaa koko rivin ja kaikki rodut :)!
Väite on mielestäni oikea. Labbis vaatii joka tapauksessa paljon erillaista aktivointia. Miellyttävä koirarotu, jos sen kanssa touhutaan paljon. Minulla on ollut kolme labbista ja jokainen luonteeltaan täysin erillainen. Yksi "luupää", yksi "hölmö", yksi "herkkis"...kaikki kuitenkin olleet loistavia koiria.