Miten ja milloin kerron vanhemmilleni olevani lesbo

Kerrot vaan suoraan. Jos vanhempasi eivät hyväksy asiaa, niin katkaise kylmästi välit kokonaan äläkä koskaan enää ajattelekaan heitä. Onnea matkaan!

Sitten kun sinulla on tyttöystävä. En näe mitään syytä kertoa aiemmin.

Sitten, kun itse haluat. Mun tyttäreni kertoi, kun oli alkanut seurustelemaan. Ja mä silloin sanoin hänelle, että olen hänen äitinsä ja tiennyt tuosta jo vuosia, mutta odotin vain, milloin hän itse haluaa kertoa. 

Mä kerroin vasta, kun aloin seurustella. Tuli vanhemmilleni kuulemma yllätyksenä, mutta minkäänlaista lokaa en saanut niskaani. Olivat onnellisia puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vaan suoraan. Jos vanhempasi eivät hyväksy asiaa, niin katkaise kylmästi välit kokonaan äläkä koskaan enää ajattelekaan heitä. Onnea matkaan!

Miksi tämä kommenttini sai alapeukkuja? Jos vanhemmat ei hyväksy lastaan, niin ainoa oikea ratkaisu lapsella on katkaista välit vanhempiin kokonaan. Emme tarvitse huonoja vanhempia mihinkään.

Olen itsekin katkaissut välit kokonaan isääni ja äitiini pidän yhteyttä vain laittamalla tekstiviestin jouluna, juhannuksena ja äitien päivänä. Näin on oikein hyvä elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vaan suoraan. Jos vanhempasi eivät hyväksy asiaa, niin katkaise kylmästi välit kokonaan äläkä koskaan enää ajattelekaan heitä. Onnea matkaan!

Miksi tämä kommenttini sai alapeukkuja? Jos vanhemmat ei hyväksy lastaan, niin ainoa oikea ratkaisu lapsella on katkaista välit vanhempiin kokonaan. Emme tarvitse huonoja vanhempia mihinkään.

Olen itsekin katkaissut välit kokonaan isääni ja äitiini pidän yhteyttä vain laittamalla tekstiviestin jouluna, juhannuksena ja äitien päivänä. Näin on oikein hyvä elää.

Ensinnäkin ap on todennäköisesti alaikäinen ja asuu vielä kotona, siinä on hankala vaan päättää katkaista välit. Toisekseen ensimmäiseksi vaikka kävisi niin huonosti että he ensin järkyttyväisitkin , ajan kanssa tilanne voi muuttua, ja ihan kaikkien etu olla julistamatta sotaa ensitekijöikseen.

Alat vain pukeutumaan arkkityyppisen lesbon tavoin. Hitaasti, hitaasti muutat tyyliä. Kyllä ne jossain vaiheessa tajuaa.

Eheytyksen jälkeen.

Paista lettuja äiskälles ja iskälles ja nuolase lettua lesbomaisesti. Teot paljastaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Sanot vaan suoraan. Minä sanoin porukoille että en usko enää Jumalaan ja sanoivat että "ei voida olla tekemisissä" ja sen jälkeen ei ole kuulunut muuta kun muutama tekstiviesti. En ole vastannut, koska itse valitsivat että ei olla yhteyksissä ja en hyväksy sitten tuommosta että voi kuitenkin lähettää viestin kerran vuodessa kertoakseen jotain turhanpäiväistä.

Ootko nyt ihan varma? Oletko koskaan edes ollut miehen kanssa? Kai tiedät, että ne silikonipatukat ei korvaa ehtaa tavaraa? Mies voi oppia nuolemaan pimpsaa kuin nainen, mutta nainen ei voi ikinä kasvattaa suonekasta terhakkaa kalua mikä tekee naisen onnelliseksi ja autaaksi.

Noh.. voithan sä kokeilla sitä toista tiimiä, ilmottele kun olet valmis hyppäämään takaisin satulan päälle.

Älä kerro.

Pysy kaapissa.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vaan suoraan. Jos vanhempasi eivät hyväksy asiaa, niin katkaise kylmästi välit kokonaan äläkä koskaan enää ajattelekaan heitä. Onnea matkaan!

Miksi tämä kommenttini sai alapeukkuja? Jos vanhemmat ei hyväksy lastaan, niin ainoa oikea ratkaisu lapsella on katkaista välit vanhempiin kokonaan. Emme tarvitse huonoja vanhempia mihinkään.

Olen itsekin katkaissut välit kokonaan isääni ja äitiini pidän yhteyttä vain laittamalla tekstiviestin jouluna, juhannuksena ja äitien päivänä. Näin on oikein hyvä elää.

Ensinnäkin ap on todennäköisesti alaikäinen ja asuu vielä kotona, siinä on hankala vaan päättää katkaista välit. Toisekseen ensimmäiseksi vaikka kävisi niin huonosti että he ensin järkyttyväisitkin , ajan kanssa tilanne voi muuttua, ja ihan kaikkien etu olla julistamatta sotaa ensitekijöikseen.

Ap ei maininnut ikäänsä. Jos asuu vielä kotona, niin kannattaako ehkä pysyä kaapissa varmuuden vuoksi?? Ja muuttaa sitten heti 18-vuotiaana pois kotoa.

Hei! Kyseisen asian kertomiseen ei ehkä ole sitä "oikeaa hetkeä". Itse kerroin kun olin ihastunut, 15-vuotiaana. Muistan itse sen jännityksen, mutta heti kun olin saanut sanottua tuntui rauhalliselta. Vanhempani myös eronneet. Isäni ei ole taitavin tunteista puhuja ja hän tarvitsi aikaa sulatella asiaa eikä sen koommin ole ollut mitään ongelmia. Edellä mainitun voisi ottaa loukkauksena omalta vanhemmaltaan, mutta me olemme erilaisia ja käsittelemme tunteita myös erilailla. Varsinkin kun ihmisillä vaan tuppaa olemaan kuvitelmia toisistamme ja silloin kun ihminen ei toimikaan kun olemme ehkä kuvitelleet asia vaatii pohdintaa. Eihän se mukavalta tuntunut. Äidin kanssa kaikki meni hyvin helposti.

Haluaisin vielä sanoa, että en itse halua lokeroida itseäni lesboksi. Pidän lottovoittani todennäköisempänä kuin romanttisessa mielessä mieheen ihastumisesta, mainittakoon vielä etten lottoa. Eli todennäköisyys on pieni. Syy miksi en halua lokeroida itseäni on se, että en voi tietää miten elämä tulee menemään rakkauden suhteen. Eli yhtälailla kuin olet yrittänyt kieltää itseltäsi ensin seksuaalisen suuntautumisesi samaan sukupuoleen koska olet ajatellut olevasi hetero (ja halunnut olla hetero) voi itsensä lokerointi homoseksuaaliksi aiheuttaa stressiä mikäli tuntemukset joskus muuttuvat. Olet tavannut ihmisen, joka saa sinussa romanttisia tuntemuksia aikaan eikä sillä ole sinun oman minuutesi kanssa tekemistä. Eikä sillä ole väliä mitä sieltä partnerin jalkovälistä löytyy niin kauan kuin koet itsesi onnelliseksi ja sinua kohdellaan hyvin. Uskoisin tämän olevan tärkeintä myös vanhemmillesi. Toivottavasti tämä auttoi jotenkin, asiat joita kirjoitin eivät ole mitään absoluuttista faktaa vaan minun henkilökohtaisia kokemuksiani ja meidän jokaisen on kuljettavat omat polkumme, joista tulee meille todellista elämää.